Roots ›

Kun täällä on kovasti kissanhännävetoa siitä mikä on bluesia,niin kertokaas mikä on bluesia ja samantien sitten että mitä on blues.

Kun täällä on kovasti kissanhännävetoa siitä mikä on bluesia,niin kertokaas mikä on bluesia ja samantien sitten että mitä on blues.
 
Sorry vaan, mutta tyhmä aihe ja ammattimiehenä varmasti tiedät sen itsekin. Tästä on ihan tarpeeksi väännetty kättä ja riidelty jo aikaisemminkin.
 
Blues is a feeling.
 
Mutta ei siinä mitn. Täähän on vaan minun mielipiteeni; jos halua riittää niin siitä vaan. Antakaa palaa.
 
EDIT: Tai no joo, tuolla on ihan hyvä määritelmä...:
 
http://musicedu.oulu.fi/lvakeva/afrohis/blues1.htm
 
Blues voidaan käsittää yleisnimitykseksi afroamerikkalaiselle musiikin muodolle, joka hyödyntää (1) säkeistömuotoa, (2) blue note-tonaliteettia, (3) ilmaisullista fraseerausta, (4) kertovia ja/tai ilmaisullisia sanoituksia, (5) päällekkäistä 2-3- tai 3-2-rytmiikkaa (tasa- ja kolmijakoisia rytmejä polyrytmisesti päällekkäin), (6) kysymys-vastausrakennetta, (7) kolmerivistä säemuotoa, jossa ensimmäinen rivi toistetaan, (8) ekspressionistisia äänenvärejä sekä (9) melodialinjan improvisoitua muuntelua ja koristelua. Blues ei oikeastaan ole niinkään tietty selkeästi rajattava musiikkityyli vaikka sitä sellaisena usein pidetäänkin. Pikemminkin kyse on musiikillisesta lähestymistavasta, joka syntyi tietyissä sosiokulttuurisissa olosuhteissa pääasiassa Amerikan etelävaltioissa 1800-luvun loppupuolella.
 
Uskokoon tämänkin ken haluaa.

Aihe on ikuinen ja siitä riittää aina vaan puhetta näköjään,milloin joku on bluesmies ja taas sitten jonkun mielestä ei,niin että kertokaa vaan.Yksi määritelmä:rockmiehet pyrkii hameen alle,bluesmiehet on siellä jo käyneet.

Yksi määritelmä:rockmiehet pyrkii hameen alle,bluesmiehet on siellä jo käyneet.
 
Heh heh... Tätä en ollut aiemmin kuullutkaan, rokkimies kun olen. Tuo oli tosi hyvä määritelmä.
 
EDIT: The blues ain't nothing but a pain in your heart

Kyllähän nämäkin kaikki tavallaan...
 
1) "Blues voidaan käsittää yleisnimitykseksi afroamerikkalaiselle musiikin muodolle, joka hyödyntää (1) säkeistömuotoa, (2) blue note-tonaliteettia, (3) ilmaisullista fraseerausta, (4) kertovia ja/tai ilmaisullisia sanoituksia, (5) päällekkäistä 2-3- tai 3-2-rytmiikkaa (tasa- ja kolmijakoisia rytmejä polyrytmisesti päällekkäin), (6) kysymys-vastausrakennetta..."
 
2) http://personal.inet.fi/musiikki/jemo.kettunen/bluesterssi.mid
 
3) Gary Moore, joka taisi kirvoittaa tämänkin threadin ;-)

http://personal.inet.fi/musiikki/jemo.kettunen/bluesterssi.mid
 
Tämän jälkeen kysymys on tarpeeton...

No ton olis voinut vetää ehkä tunteella.heh....

Kun täällä on kovasti kissanhännävetoa siitä mikä on bluesia,niin kertokaas mikä on bluesia ja samantien sitten että mitä on blues.
 
Mulle se on vaan hyvää musaa, joka kolahtaa mulle parhaiten. Ei mitään elämää suurempia mytologioita tai tunnetilojen sväärejä. Samanlaista "tunnetta" (rakkautta esittämäänsä musiikkia kohtaan, itsensä täysillä likoon pistämistä jne.) löytyy monesta muusta musiikista, rockista, punkista, hevistä jne. Mutta silti pidän eniten bluesista ja aika vähän noista muita tyyleistä. Niistä löytyvät tunteet ja musiikin kokonaisuus ei istu yksiin mun persoonan kanssa.
 
Kaikki nuo "pitää kärsiä, olla köyhä, yli tietyn iän jne.." soittaakseen bluesia ovat pääasiassa potaskaa. Angstia ja päähänpotkimista on purettu muuhunkin musaan. Sitä paitsi suuri osa bluesista on iloista bailumusaa.
 
Mielenkiintoista on myös usein nähty vaatimus bluesmusiikin toteuttamiselle: kolme sointua, blues-skaala ja sit vaan sitä maagista "tunnetta". Blues on ihan samanlaista musiikkia kuin mikä tahansa muukin, siihen pitää perehtyä ja soittoa treenata yhtä paljon kuin muissakin tyyleissä.
 
Tuollainen asenne/ajattelutapa dissaa aika pahasti kaikkia bluesmusiikkiin vakasti suhtautuvia ja sitä paljon treenavia artisteja/muusikoita/soittajia. En minäkään muutaman barresoinnun ja eksoottisen skaalan opeteltuani menisi sanomaan: "nyt vaan tunnetta peliin ja olen kova hevin soittaja!"

Kovasti allekirjoitan edelläolevan blyysin tekstin.
 
Bluesia on niin vaikea sanoin selittää. Taitaa päteä kyllä mihin tahansa muuhunkin tyyliin.

Esa Pulliaisella on aiheesta tämmöinen kommentti:
 
"Kyllä minäkin niitä bluesfraaseja osaan, mutta jos mun bluesinsoittani verrataan oikean blueskitaristin soittoon, niin ero on selvä kuin yöllä ja päivällä, minä kun en ole sitä sisäistänyt. Vaikka mä jossain lähiökapakassa pystyisin huijaamaan jengiä, että nyt tulee täyttä bluesia, niin en mä sitä sillai oikeasti osaa."
-Santtu Luoto: Agents forever, 2003-
 
Vähän samanlainen näkemys kuin mitä Toivo Kärjellä oli rautalankamusiikista (ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta on mielenkiintoinen juttu silti):
 
"Minä en koskaan erikoisemmin pitänyt rautalangasta, varsinkin kun sitä soitettiin usein huonosti ja yksitoikkoisesti. Väitin, että ammattikitaristit rumpalin kanssa saavat saman tuloksen aikaan kuin amatöörit. Mutta eivät ne pirut pystyneet, jostain syystä. Siinä olin kyllä väärässä."
-Toivo Kärki: Siks oon mä suruinen, 1982-
 
Ja lisää akateemista näkökulmaa:
 
"---blues on perusteeltaan shamanistista voimamusiikkia, jossa on mukana voimakas hengellinen elementti. Termiä 'soul' ei mustassa kulttuurissa käytetä tosiaankaan turhaan. Musiikkinahan blues on periaatteessa varsin 'yksinkertaista'. Se rakentuu lyhyesti kuvaten toonika-subdominantti-dominantti-perustaiseen sointukiertoon, toistuvien ostinato-kuvioiden, eli riffien variointiin ja hypnoottiseen rytmiikkaan. Bluesissa käytettävä pentatoninen skaala on tunnetusti rajallinen, mutta bluesin rikkaat sävyt syntyvät tulkitsijan taidoista, omaperäisyydestä ja uskottavuudesta."
-Kai Kiviranta: Bluesin pimeämpi puoli, Blues News 4/2003-
 
En nyt tähän hätään löytänyt toisenlaista näkemystä edustavia kommentteja, mutta esim. BB King ylistää kirjassaan Eric Claptonia, Stevie Ray Vaughania, Bonnie Raittia ja Mike Bloomfieldiä ja sanoo, että "koska tämä maa on valtaosaltaan niin valkoinen, on vain loogista, että valkoisilla pojilla on ollut suurin vaikutus kahdentoista tahdin bluesin hengissä pysymiseen." (-Everyday I have the blues, 2003-)
 
Joku musta bluesmies -en nyt muista kuka- sanoi, että "blues ain't nothing but dancemusic".

Se rakentuu lyhyesti kuvaten toonika-subdominantti-dominantti-perustaiseen sointukiertoon, toistuvien ostinato-kuvioiden, eli riffien variointiin ja hypnoottiseen rytmiikkaan.
 
Tuli mieleen että jos musiikin teoreetikolle - joka ei ole ikinä kuullut bluesia - annetaan tuosta esitysohjeet, mitähän se sais soittimestaan pihalle?

Tuli mieleen että jos musiikin teoreetikolle - joka ei ole ikinä kuullut bluesia - annetaan tuosta esitysohjeet, mitähän se sais soittimestaan pihalle?
 
Sen kuulee monesti jameissa kun lavalle tulee heavy/proge/-mies vääntämään blyyssiä. Eli tietää mitä pitää soittaa -periaatteessa-, mutta ei kyllä minkään näköistä fiilistä soitossa ole. Itse olen huomannut että bluesin soitto (kuten minkä tahansa muunkin musiikkityylin) vaatii monen vuoden kuuntelua, soittamista ja ihan vain yksinkertaisten asioiden oivaltamista.

Fiiliksen lisäksi tyylitaju on aika merkittävä tekijä ja sehän tulee juuri siitä monien vuosien esim. bluesin kuuntelemisesta ja soittamisesta.Mutta mikä sitten on bluesia ja mitä on blues?
Kyllähän proge- tai heavykitaristillakin saatta olla jameissa huikea fiilis,mutta se mitä kitarasta ulos tulee ei vaan välttämättä kullosta siltä miltä bluesin noin bluesia harrastaneen korvaan pitäisi kullostaa.

- Mitä vedetäisiin?
- Vedetään jotain toonika-subdominantti-dominantti-perustaista sointukiertoa, sillaiten toistuvasti ostinato-kuvioiden, eli varioidaan riffejä hypnoottiseen rytmiikkaan.
- Eestä?
- Joo

E:kin on ihan hyvä - vapaita kieliä hyödyntäen.Voidaan lisätä myös lisää sointuja eikä silti bluessävy heikkene.Ei blues ole pelkästään ne 3-sointua ja 12-tahtia.Se on myöskin ne.Joskus silloin kun itse aloin kuunnella bluesia niin ajattelin että eikö nää vedä kuin tätä yhtä juttua.Sitten aloin kuulla siellä enemmän kun kokemusta karttui ja nyt voin sanoa että,jos joku voi sanoa itseään täysin oppineeksi bluesveivaajaksi niin,hei haloo,en allekirjoittaisi sitä väitettä.

Juuh, bluesmusiikin kirjohan on aivan tajuttoman laaja, ei sitä monimuotoisuutta edes oikein kykene käsittämään. Monenlaista bluesia mahtuu maailmaan.

Huikeaa menoa! Mulla vaan tökkii kokoajan toi fiilis-sana. Tää fiilis-debaatti vastaa täällä roots-palstalla samaa kuin tuolla kitaran soittaminen -palstalla moniongelmainen tilu-sana. Threadille parempi avaus ois ollutkin mielestäni mitä on fiilis? Tolla fiilis-sanalla tota bluesia kuitenkin yritetään määritellä koko ajan. Onko fiilis sitten kypsynyttä tilua? Kun siellä hameen alla on käyty, sitten voikin metsästellä fiilistä? Mulle vaan jotenkin ilkeästi tulee mieleen, että kun tilut ja fiilikset on käyty läpi, niin onko siinä musiikillisesti opittu mitään? joku tietenkin kysyy, mitä edes tarvii oppia?
 
Onko Gary Moore sitten fiilis-hommaa vai ei? On sen takia, koska se soittaa kauheella fiiliksellä niin nopeeta ja lujaa. Ei oo fiilis-hommaa koska se soittaa niin nopeeta ja lujaa. Sama juttu pätee vaikka SRV:hen, jonkunmielestä se vauhti on osa fiilistä, jonkun mielestä se taas tappaa 'fiiliksen'. Heh, mitä enemmän tulee kirjoitettua tota fiilis-sanaa, sitä typerämmältä se tuntuu koko ajan. :). Jotenkin tulee semmoinen 'meiän isillä on enemmän fiilistä kun teiän isillä' -FIILIS :-)...
 
Toi fiilis on bluesin paradoksi. Sillä ei oo mitään tekemistä musiikin kanssa, mutta siitähän se kumpuaa. Kuka heittää sen ekan kiven? :) Ja kellokin on vasta 14.40 tiistai-iltäpäivänä. Ei hjuva...

Tossahan toi on sanottu:
 
"I love to play my Rock'n'Roll but I've played the Blues before/ Had my share of broken hearts but I don't play the Blues no more/ So if you meet the girl of your wildest dreams she's gonna turn out to be a curse/ Love will hit you bad boy, but the Blues will hit you worse. If you wanna know how to play the Blues...get yourself a woman."

Edelleen palaan siihen sanaan tyylitaju.Kuka senkin nyt sitten määrittelee,mutta se on varsin oivallinen pointti veti sitten hitaasti tai nopeasti,fiiliksellä tai sitten ilman fiilistä.Fiilis kai kumpuaa tekemisen ilosta kun kaikki jameissa tai keikalla natsaa omalta osalta ja kimpassa bändin muitten kaiffareitten kanssa.Kuinka paljon sillä on sitten tekemistä hyvin- tai huonostisoittamisen kanssa niin sen voi kai kuunnella vaikka nauhalta jos on kalusto mukana.Tyyli ja taju.......se tulee jos on tullakseen.......en tiedä oliko offtopic mutta näin tälläkertaa.....