Bänditoiminta ›

Meneekö teilläkin 90% ajasta paskanjauhamiseen? Soittaako joku aina biisien välissä jotain, jotta keskustelusta ei tule mitään? Soitatteko biisejä vain läpi vai etsittekö ne huonommin menevät jutut ja keskitytte niiden treenaamiseen?
 
Tällaisia ongelmia tuli nyt ensimmäisenä mieleen, muita vastaavia kokemuksia? Minkähänlaisia ratkaisuja löytyisi?

Meneekö teilläkin 90% ajasta paskanjauhamiseen? Soittaako joku aina biisien välissä jotain, jotta keskustelusta ei tule mitään? Soitatteko biisejä vain läpi vai etsittekö ne huonommin menevät jutut ja keskitytte niiden treenaamiseen?
 
Tällaisia ongelmia tuli nyt ensimmäisenä mieleen, muita vastaavia kokemuksia? Minkähänlaisia ratkaisuja löytyisi?
 
Ennen meillä meni aikaa paskanjauhamiseen koska ei ollut biisejä eikä taitoa mutta nykyään soitetaan todella ahkerasti.Biisien välissä joskus rumpali tai minä rämppäämme soitintamme mutta harvemmin.Aluksi soitamme kaikki biisit läpi sitten pureudutaan uusiin biiseihin tai etsitään huonosti menevät kohdat.Mutta jos soitamme noin kolme tuntia niin yli kaksi tuntia kyllä soitamme mutta tietenkin pidämme taukoja.

Treenipäiväkirja. Merkkaatte ylös mitkä biisit on soitettu, montako kertaa ja miten kulki... Jos teksti on ankean oloista, olisi syytä tehdä asialle jotain. Samaan paperiin voi laittaa kuka on myöhässä tai ei saavu paikalle lainkaan. Sakkona muita pienempi liksa seuraavasta keikasta. Mä onn ilkeä, mutta jos on tosissaan...

Ei, aina treenataan tehokkaasti. Joskus tosin aloitetaan treenit tapaamalla vastapäisessä baarissa, ja jos ei oo mitään kiireellistä hiottavaa, saattaa ottaa aikansa ennen kuin sieltä treenikämpälle pääsee.
 
Mutta treenikämpällä ensin pystytetään kamat, jos ne ovat vielä keikaltapaluun jäljiltä pinossa, kukaan ei melua ennen kuin on varmasti saatu tulpat päähän, sitten katsotaan balanssi hakkaamalla noin parin minuutin ajan jotain mieleen sattuvaa kiertoa ja sitten soitetaan puolen setin verran biisejä ja pidetään tupakkatauko. Sen jälkeen saatetaan katsoa vaikka uusia biisejä, tai kokeilla erilaisia biisijärjestyksiä seuraavaa settiä silmälläpitäen - mihin tulee spiikit, missä vaihtuu kitarat.
 
Taukojen aikana ei juuri soiteta, ei ainakaan sähköllä. Treenien lopuksi poltetaan pari tupakkaa, ja keskustellaan aikatauluista puolisen tuntia, ennen kuin lähdetään kuka minnekin - kotiin tai vaikka baariin yhdelle.
 
Ajan myötä on oppinut, että jos treeneissä vain on soittokunnossa, aika käytetään tehokkaasti hyväksi.

Hyviä pointteja.
 
Kuusihenkistä bändiä vaan on hankalempaa pitää kasassa, ja treeneihinkin porukka valuu useimmiten vähitellen, kuka mitenkin kerkeää. Eli esim. jos treenit sovitaan neljäksi niin tullaan siinä 3-5 välillä.
 
Pitäisi varmaan pitää aina pieni palaveri treenien alussa. Voisi sopia kaikista järjestelyistä, kuten tulevista treeneistä, treeniohjelmasta (mitä treenataan, keikoista jne. Onko joku kokeillut? Kun yleensä nämä asiat tulee aina siinä biisien välissä tauoilla ja menee aikaa siihen kun toiset haluais soittaa ja osa puhua noista jutuista. Eli varmaan soittaminen ja muut asiat kannattaa erottaa toisistaan?
 
Toi treenipäiväkirja voisi olla aika hyvä idea, vaikka onkin vähän radikaali. Eli treenipäivät, ja mitä on milloinkin saatu aikaiseksi ja mitä ei, niinkö? Ja tulevien treenien tavoitteet voisi myös laittaa jo valmiiksi. Mitäs muuta?
 
Sitten vaikeinta onkin saada bändi suostumaan kaikkiin muutoksiin. Kun välillä tuntuu, että jos sanoo asioista suoraan, niin tulee vähän sellainen pomo-fiilis itsestä, ainakin tällaista palautetta on joskus tullut. Ja joskus menee helposti herne nenään jos antaa palautetta.
 
Ilmeisesti bändin ilmapiiriä voisi kehittää pitämällä joskus vaikkapa pidemmänkin session, jossa voitaisiin sopia tavotteista, yhteiset säännöt treeneihin ja miettiä mitä tarvitsee tehdä, esim. keikkojen hommaaminen jne.
 
Olikos näissä mitään ideaa? Kunhan mietin..
 
Lisäys: Sellainen ongelma on myös, että bändin koosta johtuen täyden porukan treenejä on vaikea saada järjestetyksi, varsinkin kun yksi jäsen asuu vielä toistaiseksi n.100km päässä (tosin muuttaa syksyllä n.100m päähän, joten tähän tulee onneksi muutos). Mutta kun kesäaikaan osalla porukasta on töitä, ja talvella on koulut ja muut harrastukset jne. joten on vieläkin hankalempaa saada treenit aikaiseksi koko porukalla.
 
Joskus menee sitten siihen, että treenataan pienemmällä porukalla, mutta aika hankalaa varsinkin ilman bassoa tai rumpuja. Biisien soittamisesta ei tule oikein mitään, soitellaan pari tuntia ja lopetetaan kyllästyneinä. Mitäs näissä tilanteissa kannattaisi tehdä? Pitää "stemmiksiä" pienemmillä porukoilla ja treenata vaikka kitara/koskettimet, basso/rummut -yhteissoittoa?
 
Tulipas tilitystä. Toivottavasti kukaan bändiläinen ei eksy tänne.. tai no voisi olla hyvä, jos eksyisikin. Helpompi sanoa asiat näin kuin päin naamaa.. ;)

No me yleensä vedetään aluksi kaikki omat biisit läpi, sitten saatetaan jauhaa vähän aikaa paskaa tai soitella jotain covereita. Sitten loppuaikana soitellaan uudestaan samoja biisejä. Ja joskus harvoin jopa teemme uusia kappaleita, tosin lyriikoita ei meistä kukaan jaksa tehdä ja se vähän vähentää ainakin meikäläisen intoa "säveltää" uusia biisejä.
 
Niin, että kyllä me treeniajasta aika suuri osa soitellaan. Meidän treenit usein kestävät noin 13.00-19.00, eli sopii siihen monta taukoakin.

Nykyisin treenien alussa vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan bändin asioista ja tilanteesta siinä kamojen kasaamisen ohessa. Päätettiin että aletaan yksissä treeneissä hiomaan yhtä tai kahta biisiä. Ensin treenien alussa päätetään treenattavat biisit, jotka soitetaan aluksi kerran läpi, ja sen jälkeen mietitään mitä biisille voidaan tehdä.
 
Aiemmin soitettiin kaikki biisit läpi eikä erityisemmin kiinnitetty huomiota asioihin jotka voisi korjata. Tai jos huomattiin jotain parannettavaa, se pääsi unohdumaan ennen kuin biisiä soitettiin toisen kerran läpi. Vähitellen alettiin huomata ettei tuollainen treenaus ole parhaasta päästä.

Me soitetaan aluksi pari tuttua biisiä verryttelyksi. Kakkosena treenaamme aiemmin jo soitettua, mutta vielä keskeneräistä ohjelmistoa. Tauko tähän kohtaan sopii hyvin. Kolmantena on vuorossa uudet tai viimeksi otetut biisit+ mahdollist hääkeikkojen toivomusbiisit. Viimeisenä jammailemme vauhdikkaampaa musaa ja kaikenlaisia sointukiertoja yms.
 
Ajankulu:
 
"lämmittely" n.15min
tutumpien treenaus n.1h
tauko 5-15min
uusien treenaus n.30-45min
jammailu 15-30min
 
Biisien välien aikana soittelu on kyllä aika-ajoin suurikin ongelma. Kitaristeilla tuntuu olevan jokin hirveä tarve vääntää sitä soundia koko ajan. Välillä tulee sanottua aika suoraankin, mutta ei sitä kuriin tahdo saada.

Meilläkin menee aika enimmäkseen ihan treenaamiseen. Skeidaa voisi puhua enemmän, mutta hyvä näinkin. Yllättävän iso osa ajasta kuluu jo olemassaolevan repertuaarin ylläpitämiseen.

Meneekö teilläkin 90% ajasta paskanjauhamiseen?
 
Ennen meni noin puolet treeniajasta sohvalla istuskeluun ja tuohon paskanjauhantaan, mutta viime aikoina ollaan päästy tosta aika hyvin eroon. Ennen treenattiin yleensä joku 1-2 tuntia ja tuosta meni sitten taukoihin ym. melkein puolet, mutta nykyään treenataan sellaiset 2-3 tuntia ja taukoihin menee yleensä yhteensä puoli tuntia.
 
Soittaako joku aina biisien välissä jotain, jotta keskustelusta ei tule mitään?
 
Jokainen tekee tuota silloin tällöin, joten se ei hirveästi haittaa. Kyllä se yleensä loppuu aika nopeasti.
 
Soitatteko biisejä vain läpi vai etsittekö ne huonommin menevät jutut ja keskitytte niiden treenaamiseen?
 
Ennen soiteltiin vain biisejä läpi, mutta nyt tässä kevään ja kesän aikana ollaan alettu enemmän panostamaan noiden yksittäisten juttujen treenaamiseen. Tottakai niitä hyvin meneviä biisejä soitellaan läpi edelleenkin, mutta nykyään vain takerrutaan helpommin pienempiinkin juttuihin, ja se on vaan hyvä.
 
LISÄYS: Joku tuossa mainitsikin tuon taukojen aikana soittamisen. Meidän bändissä minä olen ainut, joka ei polta tupakkaa, joten monesti (varsinkin talvella) jään siksi aikaa sisälle esim. treenaamaan jotain työn alla olevaa hankalaa juttua, joka pitäisi tauon jälkeen jo luonnistua jotenkin tai sitten vain leikkimään efektien kanssa (etsien samalla uusia, mielenkiintoisia, soundeja). Eipä ole koskaan asiasta kukaan valittanut.

Yleensä on ollut hyvin tehokasta treenaamista. Suoraan asiaan ja sitten pois.

Ne harvat kerrat kun olen viime vuosina ollut keikalla, on ollut yleensä yhdet treenit jossa soitetaan biisit kerran läpi ja sitten lavalle...Jokainen pitää huolta siitä, että osaa biisit.
Sopii mun luonteelle hyvin.

Meneekö teilläkin 90% ajasta paskanjauhamiseen?
 
Ei mene sillä, kun treenataan niin treenataan. Kaikki saapuu kämpälle sovittuun aikaan ja jos jostain syystä myöhästyy niin ilmoittelee siitä ajoissa muille. Viestimet kun on nykyisin kohtuu yleisiä ja helppokäyttöisiä. Jos prosentit olisi tolla kysymyksessä asetellulla mallilla niin kypsyisin hyvinkin nopeasti...ketä jaksaa ilmestyä treeneihin, roudata/pystytellä kamoja muutaman minuutin soittelun takia..nej tack.
 
Soittaako joku aina biisien välissä jotain, jotta keskustelusta ei tule mitään?
 
Biisien välit on vääriä paikkoja säveltää tai esim. opetella osuuttaan. Ja kitaroiden vireet tsekataan äänettömästi.
 
Soitatteko biisejä vain läpi vai etsittekö ne huonommin menevät jutut ja keskitytte niiden treenaamiseen?
 
Yleensä soitellaan listaa läpi puoleen väliin ennen ekaa kunnon breikkiä, jossa voi käydä vetää savut. Jos jokin kohta biisissä ei toimi, niin sitten vaan uusiksi. Kaikkein vaikeimmasta tai just viime kerralla opitusta biisistä ei aloteta. Mieluummin jostain vähän iisimmästä tai enemmän soitetusta, jotta kaikki pääsee kunnolla mukaan meininkiin.
 
Sitten jossain välissä katotaan mahdollisia uusia biisejä ja jatketaan listaa eteenpäin.
 
Seuraavista treeneistä ja muista aikataluista sovitaan sitten treenien jälkeen. Monesti mitä isompi porukka niin sitä vaikeampi saada kalenterit synkaan. Joskus käy toki helpolla, mutta joskus täytyy käydä läpi moni eri vaihtoehto ja tällä pakollisella pahalla ei mun mielestä kannata pitkittää treenien alkua tai keskeyttää treeniä.

Ryhmä, johon olen päässyt soittamaan, koostuu veljeksistä, isistä ja tyttäristä, työkavereista sekä vuosien takaisista kavereista. Näinollen on aina sosiaalinen lataus summata ja vatvoa musan lisäksi niin omia kuin soittokavereidenkin elämänkäänteitä; tämänhetkisiä omia fiiliksiä ylipäänsä, isien ja äitien poismenoja, nykyistä maailmanmeininkiä jne.
 
Näinollen ns. treeneille varataankin nykyisin koko viikonloppu. Pääpaino on tietysti soittamisessa vaikka välillä töristään niitä näitä, saunotaan ja otetaan kuppia (turha tässä on hurskastella). Jokainen pyrkii opiskelemaan uudet kipaleet omissa kammioissaan ennen "treenejä", jo ihan pelkästään ajankäytön optimoimiseksi.
 
Olen pannut merkille, että syystä tai toisesta roikun itse soittopelin kanssa ja lurauttelen jotain silloinkin, kun on tauon paikka ja muu ryhmä kertoo kaskuja tai vakavoituu jonkun tärkeän asian parissa. Koska kukaan ei ole valittanut asiasta, lienee porukka tottunut siihen.
 
Sekava juttu. Ilmeisesti on niin, että aikaa käytetään siihen mikä on sillä hetkellä tärkeää. Musa kuikkii siellä taustalla kuitenkin ja sille naapistetaan joka kerralla tarvittava aika.

B'karas kokoonpano kokoontuu nykyään niin harvoi treenaamaan että väkisinkin muutama muukin kuin soitto juttu tulee rupateltua. Kuitenkin kun porukka onnistutaan kasaamaan niin soittaminen on se pääasiallinen juttu.
 
Slam Slam kokoontuu vielä harvemmin varsinkin koko porukalla joten silloin on soitetaan kyllä tosisaan. Röökit vedetään välissä.
 
Treeni tapa on lähes saman tyylinen. Ensin lämmitellään ja sitten hiotaan ongelma kohtia.

kun bändi on ollut vuosia kasassa, eikä uusia biisejä synny liukuhihnalta, porukka havahtuu treenaamaan pari vkoa ennen tärkeitä keikkoja; siinä ei juuri ehdi basaa jauhaa..

Täällähän on hyvä keskustelu! 90% on aika täsmäävä meilläkin. Kyl sitä on yritetty kitkee pois ja organisoida touhuu mut eipä oo juuri tuloksia näkyny. Jokainen menköön itteensä, enempää en ala syyttelemään ku muutki bändin äijät käy tääl...:)

Meillä menee ehkä huonoina päivinä (soitto ei maistu ja/tai menee huonosti) 50% ajasta paskan jauhamiseen... Eipä tälle mitään olla mahdettu, eikä oikeastaan ole tarvinnutkaan, kun on vielä ihan harrastus asteella tää soittohomma. Eikä meillä sentään aina ole noita huonoja päiviä...