Kitarat: soittaminen ›

Eli olen tässä viimeaikoina funtsinut, että pitäisi ruveta harjoittelemaan tehokkaammin, kun tuota aikaa ei ole koskaan liikaa ja vaikka olisikin aikaa. Tarkoitan siis sitä, että tähän asti harjoitteluni on ollut enimmäkseen biisien soittelua ja yleistä häröilyä. Viime aikoina on tullut opeteltua biisejä korvakuulolta ja sit niiden päälle improvisointia. Ideana olisi ottaa tekniikka harjoitukset mukaan harjoitteluun, että saisi tuota tekniikkaa kehitettyä määrätietoisemmin.
 
Kysynkin, että miten te treenaatte ja kuinka paljon aikaa käytätte/suosittelette käytettävän pelkkään tekniikan harjoittamiseen ja miten jaoittelisitte ajan eri tekniikoiden välille (pull-off,hammer, pikkaus, tapping, sweepit, bendit). Ajattelin, että pelkkää tekniikka treeniä voisi tehdä noin 1-1,5 tuntia ja sitten sen perään muuta soittoa.

Mä ainaki treenaan tekniikkaa puoli tuntia metronomin kans ja puoli tuntia soittelen, ettei rupee vituttamaan ja sitten taas tekniikkaa jne. Rennossa soittelussa ei tartte keskittyä niin paljo ja se palauttaa sormet hyvin tekniikkatreenin jälkeen.

sähkistä mää vaa tilutan ,soitan joitain riffejä ja improvisoin sooloja..
 
klassisen kanssa sitten tietenkin opettelen niinkuin opettaja käskee :)
yks asteikko viikossa aina ja kappaleiden hienosäätöä...

Eli olen tässä viimeaikoina funtsinut, että pitäisi ruveta harjoittelemaan tehokkaammin, kun tuota aikaa ei ole koskaan liikaa ja vaikka olisikin aikaa. Tarkoitan siis sitä, että tähän asti harjoitteluni on ollut enimmäkseen biisien soittelua ja yleistä häröilyä. Viime aikoina on tullut opeteltua biisejä korvakuulolta ja sit niiden päälle improvisointia. Ideana olisi ottaa tekniikka harjoitukset mukaan harjoitteluun, että saisi tuota tekniikkaa kehitettyä määrätietoisemmin.

Nää on hyviä keskusteluja, täällä vois enemmänkin olla tän suuntaista keskustelua. Toi korvakuulolta opettelu on kehittävää hommaa, ja mielestäni se pitäiskin olla kitaristeilla semmoinen aika perustaito. Ottaen huomioon, että kitaristina monesti joutuu tilanteisiin, jossa biisi pitää oppia soittamaan äkkiä, pitää pystyä omalla soitolla 'liidaa' jotain biisejä, ym. Hyvä korva on tossa välttämätön.

Kysynkin, että miten te treenaatte ja kuinka paljon aikaa käytätte/suosittelette käytettävän pelkkään tekniikan harjoittamiseen ja miten jaoittelisitte ajan eri tekniikoiden välille (pull-off,hammer, pikkaus, tapping, sweepit, bendit). Ajattelin, että pelkkää tekniikka treeniä voisi tehdä noin 1-1,5 tuntia ja sitten sen perään muuta soittoa.
 
Mun mielestä on pikkaisen väärä lähtökohta erottaa noin jyrkästi tekniikkatreeni ja muu musisointi. Itse suosittelisin soittamaan jotain biisejä/'etydejä' jotka vähän on tehty treenimielessä jotain tekniikkaa varten. Yrittäis siis saada musiikkia aikaiseksi noilla treeneilläkin. Semmoinen päämäärätön kromaattisten tekniikkaharjoituksien hyöty on jäänyt mulle ainakin ihan arvoitukseksi, millä levyillä kuulee soitettavan sellaista kamaa? :). Tossa on sekin hyvä puoli, että ne tekniikat on helpompi tuoda omaan soittoon, kun on jo harjoitellut niitä jossain kontekstissa.
 
Näin äkkiseltään kun miettii vois ainakin tohon pikkaukseen harjoitella vaikka kelttiläisiä biisejä, tulee ainakin miksolyydinen asteikko tutuksi ;), ja noi on teknisesti superhaastavia. Tai vaikkapa jotain Bachin inventaarioita ;). Bendauksissa vois harjoitella jotain pedalsteel-juttuja soitettuna sähkiksellä (tästäkin löytyy monta hyvää opusta) tai jotain pahoja bluesjuttuja, joissa venyttelee eri määriä (aina parista kokosävelaskeleesta semmoiseen 1/4 sävelaskeleesta :). Nää nyt näin äkkiä mietittynä; mahdollisuuksia on tosi paljon, jos on vaan valmis vähän etsimään.
 
Miten paljon aikaa noihin tarvii riippuu ihan tapaukssesta, sitten kun ne menee niin eiköhän se siinä ole :). Ja sen mukaan mitä tarvii. Jos tietää että tappingiä ei kauheasti tarvii harrastaa, niin sille ei kannata sitten ehkä koko treeniaikaa käyttää :).

Semmoinen päämäärätön kromaattisten tekniikkaharjoituksien hyöty on jäänyt mulle ainakin ihan arvoitukseksi...
 
Nopeus kasvaa ja menee helpommin kaikki muutki skaalat.

Intervalliharjoitelua:
 
Ensin kunnon lämmittely Am C, G ja D avosointujen kanssa, sitten siirrytään salamannopeasti kahdenteentoista (12.) nauhaväliin ja soitat laskeutuvia harmonisenmolliasteikon (harmonic minor) laskutuksia kolmen sarjoissa mahdollisimman kovaan tempoon takoen.
 
Sen jälkeen rauhoitetaan suoritus soittamalla lämmittely sointuja uudestaan ja sykkeen tasaannuttua toistetaan harjoitus.
Lihasten optimaalisen kehittymisen kannalta olisi hyvä jos harjoitteen yhteydessä nautittaisiin proteiinilisäjuomaa jotta lihakset saavat rakennus ainetta...
 
Harjoituksen jälkeen on palauteltava hetki ja sitten siirrytään aioliseen/luonnolliseenmolliasteikkoon ja soitetaan siinä yksinkertaisia vapaa valintaisia harjoituksia rauhalliseen tempoon.
 
Tai sitten vain alkaa kirjoittamaan/säveltämään omia kappaleita, vaikka Guitarpro ohjelmalla.

Monilla treenin sisältö vaihtuu kausiluontoisesti, koska joskus on tarpeen paneutua johonkin tiettyyn asiaan, mikä on sitten pois toisiin osa-alueisiin käytettävästä ajasta ja energiasta.
 
Se, mitä tyyliä soittaa, vaikuttaa aika paljon treenaukseen. Jos soittaa bändissä teknistä heavya, niin silloin onkin ehkä perusteltua käyttää paljon aikaa raakoihin motorisen tekniikan harjoituksiin. Vaikeinta taitaa olla all-around -jätkillä, koska pitäisi osata "vähän kaikkea", eikä koskaan tiedä että mikä on tarpeeksi kutakin juttua.
 
Kyllä maailmasta löytyy biisejä, joissa on sisäänkirjoitettuina ne kaikki tekniikkaharjoitukset, mitä tarvitsee. Esim. tuo kromatiikkajuttu => Steve Morse tai vaikka D.T:n tuotanto tms. Täytyy vain etsiä ahkerammin. Yleensä ajatellaan, että ne mekaaniset harjoitukset olisivat jotenkin yleispätevämpiä kuin biiseissä olevat jutut, mutta pitää muistaa että ihminen on luova, ja luovuuden keskeisin ilmiö on opittujen asioiden siirtovaikutus. Kaikesta oppii, kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikkea voi soveltaa. Eli ei muuta kuin biisejä etsimään siitä!
 
Enemmän taitaa olla merkitystä harjoituksen säännöllisyydellä kuin pitkillä yksittäisillä sessioilla. Mä sanoisin, että 5 minuuttia päivässä yhtä kapea-alaista juttua (esim. oikean käden tremolo) riittää, jos tekee joka päivä.
 
Jos itse tarvitsisi paneutua nimenomaan motoriseen tekniikkaan, niin miettisin, että mitä osa-alueita se sisältää, ja etsisin biisejä ja sooloja, joissa ko. ilmiöitä esiintyy. Sitten treenaisin niitä - sanotaan vaikka viittä eri sooloa - oikeastaan kaiken sen ajan, mikä treenaamiseen yleensä on varattu. Ajankäyttöhän on yksilöllistä, kuinka pitkään kukakin jaksaa keskittyä. Mä sanoisin että puolitoista tuntia jaksaisin ehkä kokonaisuudessaan jyystää tommosta matskua, se tekee sitten 18 minuuttia per biisi. Seuraavana päivänä sitten uudestaan sama setti, niin kauan että sujuu, mutta ei pidempään kuin pari kuukautta - koska maailmassa on muutakin soitettavaa...
 
Tässä nyt tällainen rautalangasta väännetty ajatusmalli:)

Minunkin mielestä treeniohjelma on hyvä idea ja joskus aikoinaan sitä tuli tehtyäkin, kun muuten ei harjoitteluun saanut järjestelmällisyyttä.
 
Brett Garsed kehotti treenaamaan 15 minuutin sykleissä.
 
Vaikkapa näin:
 
15min scales
15min chords/harmony
15min jotain muuta
15min improvisaatiota edellisillä.
 
Seuraava tunti taas alusta samalla tavalla.
 
Tämä edellinen sitten taas alusta vaikka 3 kertaa päivässä.
 
Kyse on kuitenkin omasta kiinnostuksesta ja mitä haluaa soittaa. Nämä asiat määräävät harjoituksen sisällön.
 
Itse tämän topikin innoittamana taidan taas vuosien jälkeen kokeilla jonkinlaista treeniohjelmaa.
 
Mulla se taas menisi pelkkien biisien ulkoa opettelemiseen. Eli otan työn alle vaikka 4 biisiä ja jokaista soitan vartin tunnin aikana tähtäimenä oppia ne vaikka kahden viikon sisällä ulkoa.
 
Oma mielikuvitus on tässä vain rajana. :D !

Kyllä maailmasta löytyy biisejä, joissa on sisäänkirjoitettuina ne kaikki tekniikkaharjoitukset, mitä tarvitsee. Esim. tuo kromatiikkajuttu => Steve Morse tai vaikka D.T:n tuotanto tms. Täytyy vain etsiä ahkerammin. Yleensä ajatellaan, että ne mekaaniset harjoitukset olisivat jotenkin yleispätevämpiä kuin biiseissä olevat jutut, mutta pitää muistaa että ihminen on luova, ja luovuuden keskeisin ilmiö on opittujen asioiden siirtovaikutus. Kaikesta oppii, kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikkea voi soveltaa. Eli ei muuta kuin biisejä etsimään siitä!

Asiaa puhut. Joskus itsekin yritin kehittää tekniikka tommoisilla ihan 'normi' tekniikkaharjoituksilla, mutta sitten kun piti alkaa vetää kohtuu tempolla esim. jotain jazz-juttuja, niin kyllä siinä äkkiä tuli huomattua mikä jää tekniikassa uupumaan. Mielestäni tollaiset mekaaniset treenit ei vaan vastaa sitä todellaista tilannetta että sillä kitaralla/tekniikalla pitäis oikeasti jotain soittaa. Ja esimerkkinä vaikka vielä Parkerin kama (tai missä vaan, to each his own :), kun soittelee vaikka teemoja niissä tulee hyvin arpeggioita, kielien hyppämisiä, ym. Eli tossa se tekniikka joutuu ihan 'tositoimiin'. Bonuksena tulee soitettua ihan musaakin samalla.

Mielestäni myös treeniohjelmat ovat erittäin hyödyllisiä. Viime kesäksi tein sellaisen. Itse sain ohjelmaan vielä hieman tehoa pitämällä treenipäiväkirjaa. Listasin jokaiselle päivälle kuinka paljon oli mitäkin juttua tullut treenattua. Näin selvisi, että treenaamiseni eri osa-alueilla oli aika epätasaista ja tietoisesti aloin sitten muuttaa sitä -> onnistui. Treenipäivänkirjan pito voi myös vähän potkia treenaamaan. Jos vihkoon jää tyhjä aukko niin tulee hieman tyhmä olo. Toki sillä päiväkirjallakaan ei pysty väkisin itseään laittaa treenaamaan, eikä muutenkaan kannata verenmaku suussa treenata vaikka treeniohjelma onkin.
 
Tältä näytti esimerkiksi minun maanantain treeniohjelma:
 
20min alternate picking
20min legato
20min sweep & economy picking
 
20min skaalojen asemat
20min 3ääntä/kieli-systeemi
20min edellisten sovelluksia keskenään
 
20min prima vista
20min soinnut
20min improvisointi
 
Tuo kerran tai kaksi läpi, riippuen miten oli aikaa. Jokaisen tunnin välillä lepuutin aivojani 15 minuuttia. Tiistaina keskityin sitten ihan johonkin muuhun esim. kappaleitten opetteluun, erilaisia rytmikuvioita metronomin lyödessä taustalla tms. Keskiviikkona sitten taas ylle kirjoittamani litania läpi. Nykyään keskityn enemmän biisien treenaamiseen, tekemiseen ja korvakuulolta blokkailuun.
 
Vaikka suositten jonkin verran suoranaisten "tekniikka-treenien" tekemistä, niin rajansa kaikella. Itse en niitä enempää kuin tunnin päivässä tehnyt. Niin kuin aiemmat kirjoittajat, haluaisin minäkin korostaa kappaleiden treenaamista koska ne vastaavat tositilannetta paremmin. Jos ei elämässään mitään muuta kuin niitä "pelkkiä" tekniikkaharjoituksia tee, niin alkaa helposti kuulostamaan Fran...öh, ei mitään :)
 
Edit: Sellainen juttu mitä kannattaa tosissaan treenata, on transkriptio (hienompi nimi korvakuulolta blokkaamiselle ja nuotintamiselle).
 
Toinen juttu minkä koin hyödylliseksi, oli intervallien ja sointujen k u u n t e l e m i n e n ! Äänittää vaikka jonkin soinnun looppaamaan ja sen jälkeen soittaa sokkona otelaudalta/pianon koskettimistolta tai ihan mistä vaan yhden äänen ja koittaa kuulla, mikä intervalli on kyseessä ja mikä soinnusta tulisi jos lisäisin siihen tuon äänen.
 
Ei ole mitään parempaa tai yleishyödyllisempää treeniä kuin oman korvan kehittäminen!

Tältä näytti esimerkiksi minun maanantain treeniohjelma:
 
20min alternate picking
20min legato
20min sweep & economy picking
 
20min skaalojen asemat
20min 3ääntä/kieli-systeemi
20min edellisten sovelluksia keskenään
 
20min prima vista
20min soinnut
20min improvisointi
 
Tämän tyyppinen ohjelma minullakin oli mielessä. Tälläisen voisi tehdä just, joka toinen päivä tai 3 kertaa viikossa... Mites muuten treenasit sointuja? Soititko vain erilaisia sointukulkuja vai mitä?
 
Vaikka suositten jonkin verran suoranaisten "tekniikka-treenien" tekemistä, niin rajansa kaikella. Itse en niitä enempää kuin tunnin päivässä tehnyt. Niin kuin aiemmat kirjoittajat, haluaisin minäkin korostaa kappaleiden treenaamista koska ne vastaavat tositilannetta paremmin. Jos ei elämässään mitään muuta kuin niitä "pelkkiä" tekniikkaharjoituksia tee, niin alkaa helposti kuulostamaan Fran...öh, ei mitään :)
En todellakaan meinaa tehdä pelkkää tekniikkatreeniä koko aikaa, vaikka aloitustekstistä taitaakin saada sellaisen kuvan, mutta mun mielestä niillä pystyy hyvin keskittymään siihen tiettyyn tekniikkaan esim. legatoihin, kun taas sooloissa tulee eri tekniikoita. Tokihan niitäkin voi hajoittaa sektioihin ja ottaa lickejä treeneihin. Mutta niillä varsinaisilla tekniikkatreeneillä voi just tarkailla, että tulee treenattua tasaisesti kaikkea.
Ideanahan tässä treeniohjelmassa on, ettei soittosessiot menis siihen jo osaamieni biisien ja lickejen jankkaukseen eli saadaan sitä tehokkuutta ja enemmän vastinetta sille käytetylle ajalle.
Pistäkää muuten noita omia treeniohjelmianne. Niistä saa hyviä ideoita ja voi tehdä sit omiin tavoitteisiin sopivan ohjelman.

Kolmisen vuotta on tullut ohjelman mukaan treenattua, treeniohjelma vaihtuu sisällöltään säännöllisesti mielenkiinnon mukaan sekä musatyylien vaihtuessa. Tällä hetkellä bändin musatyyli tuo erityisesti oman painonsa (tekniikka) treeniohjelmaan, joka näyttää tältä:
 
ALTERNATE PICKING
- alternate picking arpeggios, inside-picking
- oman kokoelma kimurantteja haastavia/muilta pöllittyjä AP-likkejä
- string-skipping
 
TEORIA
- ear-training
- moodit, asteikot
- W. Leavittin kirjan läpikäyntiä (sight-reading, soinnutus, etydit jne.)
 
TEKNIIKKA (yleinen)
- Legato, tapping
- sweep picking
 
Päivän treeniaika on siis jaettu kolmeen osaan. Joskus se on vain 1,5 tuntia, useimmiten kolme tuntia.
 
Tiukan aikataulutetun ohjelman lisäksi ajan salliessa tehdään käännöksiä biiseistä ja sävelletään.

Niinkuin on tullut todettua, kovin on yksipuolinen treeni. Itse ottaisin mukaan sointutreeniä, soolojen plokkaamista ja ihan oikeiden biisien treenaamista ja ennenkaikkea niiden analysoimista. Mitä niissä tapahtuu..?

Vielä muutama linkki aihetta sivuten:
 
http://www.ibreathemusic.com/article/113
http://www.ibreathemusic.com/article/131
http://www.ibreathemusic.com/article/140
http://www.ibreathemusic.com/article/143

Niinkuin on tullut todettua, kovin on yksipuolinen treeni. Itse ottaisin mukaan sointutreeniä, soolojen plokkaamista ja ihan oikeiden biisien treenaamista ja ennenkaikkea niiden analysoimista. Mitä niissä tapahtuu..?
 
Niinhän sinä ottaisit. Mutta eikö treeniohjelmien tarkoituksena juuri ole harjoitella ITSE HALUAMIAAN ja mielekkäiksi koettuja asioita sekä aiheita tehokkaasti ja organisoidusti?

Niinhän sinä ottaisit. Mutta eikö treeniohjelmien tarkoituksena juuri ole harjoitella ITSE HALUAMIAAN ja mielekkäiksi koettuja asioita sekä aiheita tehokkaasti ja organisoidusti?
 
Mutta se, mitä on hauskaa treenata, ei ole välttämättä kehityksen kannalta oleellista. Ja harjoituksiahan tehdään kehityksen takia. Itse olen treenannut vuosien varrella aika paljon tekniikkaa ihan tekniikan takia. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt käyttää se aika aivan muunlaiseen treeniin.

En tiedä olenko ihan metsässä oman harjoitteluni kanssa, kun veivaan niitä pääasiassa jämäkkäkielisellä akustisella sähkövehkeen sijaan. Legatoja ei tuu reenattua. Pikkaan kaiken.

Soma city ward:
Tämän tyyppinen ohjelma minullakin oli mielessä. Tälläisen voisi tehdä just, joka toinen päivä tai 3 kertaa viikossa...
 
Miksei mielummin 1,5 h kuutena päivänä viikossa? Ainakin itse kokisin hieman tehokkaammaksi.
 
Minushuman:
En tiedä olenko ihan metsässä oman harjoitteluni kanssa, kun veivaan niitä pääasiassa jämäkkäkielisellä akustisella sähkövehkeen sijaan. Legatoja ei tuu reenattua. Pikkaan kaiken.
 
Tuskinpa hukassa olet. Jämäkkäkielisellä akustisella treenatessa sormivoima kehittyy ja kun kokeilee sähkökitaralla niin homma tuntuu sujuvan kuin leikiten. Itsekin teräskielisellä välillä treenaan.
 
Jos et legatoja koe tarvitsevasi, niin silloin niiden harjoitteluun ei minun mielestäni kovin paljon aikaa kannata uhrata. Itse kuitenkin treenaisin myös niitä ja vaikka vielä sillä teräskielisellä. Kun sillä saa menemään, niin saa varmasti ihan millä vain sähkikselläkin.

Mites muuten treenasit sointuja? Soititko vain erilaisia sointukulkuja vai mitä?
 
Sointutreeniä by kimurantti1:
 
1) Opiskele sointujen muodostuksen teoriaa.
 
2) Ota yksi ääni otelaudalta ja koita nähdä, missä tuohon ääneen nähden mikäkin intervalli on. Ei siis mitään konkreettista soittoa välttämättä, vaan ajatustreeniä.
 
3) Tunnet soinnuille varmaan joitan ulkoa opeteltuja otteita. Selvitä miten intervallit on sijoitettu otteeseen. Yritä kasata soinnusta hieman toisenlainen hajoitus muutamasta eri kohtaa otelautaa. Koita miltä sointu kuulostaa ilman kvinttiä ja/tai bassoa. Soita ääni ja sille joku intervalli. Koita painaa mieleen miltä mikäkin intervalli kuulostaa. Soita sointu ja opettele kuulemaan siinä intervalleja sekä tuntomerkit joista soinnun voi tunnistaa juuri tuoksi soinnuksi.
 
4) Hommaa nuotit johonkin biisiin josta pidät ja jossa on vähän enemmän sointuja, ehkäpä sellaisia joita et kovin usein ole tottunut käyttämään. Kehitä itse hajoitukset niille välttäen mahdollisesti jo tuntemiasi jokapäiväisiä avo- tai barreotteita. Ajattele hajoituksia koko kappaleen kannalta niin, että saat äänten liikkeet soinnuista toiseen mahdollisimman sujuvan kuuloiseksi.
 
5) Transponoi edellisen kohdan biisi johonkin aivan toiseen sävellajiin ja tee kohta 4 uusiksi. Johtuen kitaran rakenteesta, samat hajoitukset eivät välttämättä toimi tässä sävellajissa yhtä hyvin.
 
6) Kun opettelet uusia kappaleita, älä välttämättä yritä muistaa sointuja ulkoa. Muuta soinnut sointuasteiksi ko. sävellajissa. Opettele muistamaan, miltä mikäkin aste/liike asteissa kuulostaa ja mistä sen voisi tunnistaa. Esimerkiksi jos kappale menee c-duurissa. Kuulet soinnun olevan duuri ja kuulet siellä pienen septimin, voit olla melko varma että kyseessä on viidennen asteen sointu. Kun opit ajattelemaan sointuja asteina, niin kappaleiden lennossa transponoinnistakin tulee helpompaa. Ei tarvitse enää muistaa hirvittävää määrä sointukiertoja ulkoa, kunhan muistaa vain asteet. Ne pätevät jokaikisessä sävellajissa.
 
7) Aloita kuuntelemaan kappaleista miten niiden sointuasteet voisi mennä. Esimerkiksi jazz-tyylisessä musiikissa on elintärkeää tunnistaa sointuliikkeet II-V- (I). Älä käytä ensin mitään soitinta apuna, varmista vasta jälkeenpäin olitko oikeassa. Älä huijaa! Tämä on aluksi vaikeaa, mutta aloita kappaleista joissa on vain muutama sointu (Hurriganesia tms). Luonnollisesti vaikeutat sitä mukaa kun alkaa tuntua liian helpolta.
 
Tässäpä treenattavaa koko loppuiäksi. Niitä jotka saattoivat saada shokin voin lohduttaa sillä, että soinnut ovat yksi vaikeimpia asioita musiikissa. Ne ovat aivan oma maailmansa! Mielestäni niiden harjoitteluun on myös syytä käyttää enemmän aikaa kuin se 20min viikossa, riippuen tietenkin siitä kuinka paljon niitä kokee tarvitsevansa.
 
Esittämäni harjoitukset tietenkin edellyttävät jonkin verran aiempaa teoriantuntemusta. Kohtia ei tuossa järjestyksessä ehdottomasti tarvitse toteuttaa, mutta myöhemmät kohdat ovat huomattavasti helpompia jos on jokin käsitys edellisissä kohdissa esitetyistä asioista. Kaikkea tuota ei tietenkään ehdi tehdä 20 minuutissa eikä kaikkea kannata tehdä kerralla. Sointuotteiden vaihtamista en kovin paljoa itse ole treenannut. Kun niitä hajoituksia kokeilee ja vaihtelee, niin ainakin minulla sormet oppivat siinä samalla pikkuhiljaa hakemaan niitä nopeammin otelaudalta.
 
Tästä voisi sitten jatkaa sointujen purkamisella skaaloiksi. (Sointu)analyysi on myös erittäin hyödyllistä puuhaa. Vaikkapa Bachin koraaleja alkaa selittämään aivan pilkuntarkasti. Nämä eivät kuitenkaan enää kuulu tähän ketjuun :)
 
Edit: Ja kyllä, olen itse tehnyt kaikkia luettelemiani harjoituksia :)