Bassot ›

Mikä tekee bassosta sellaisen, että haluat soittaa ja nautit soittamisesta juuri sillä bassolla? Onko bassoilla joku yhteinen ominaisuus, sama rakentaja, sama rakennusmetodi, sama henki, vai mikä? Onko bassokokoelmasi bassoissa joku yhteinen ominaisuus, minkä takia omistat juuri ne, vai omistatko monta täysin erilaista ja erihenkistä soitinta? Mikä tekee soittimesta juuri "sinun" soittimen?

Neljä kirjainta P-H-A-N-K...
Kun ei ne paskoja ole!

Neljä kirjainta P-H-A-N-K...
Kun ei ne paskoja ole!
 
Hoho! Viimeksi kun mä katsoin, niin Phankissa oli viisi kirjainta.
 
Mutta voisin itsekkin vastata.
 
Toi Sadowsky on mun soitin. Se on vaan mulle kaikinpuolin just sellanen kun basson pitää olla. Basso istuu hyvin sylkkyyn, on kevyt, siinä on hyvä tatsi, siinä on täydellinen tasapaino hihnassa. Saundi on just sellanen mitä mä haluan bassolta. Moderni jazzbasso on aika pitkälti mitä toi on. Siinä on monipuoliset sähköt, olematta kuitenkaan Alembic-osastoa.
 
Onhan toi Iban Willis todella hyvä beisi, mutta ei se samalla tavalla iske kuin toi Sadowsky. Iloisesti sillä nyt soittelen, mutta tuntuu siltä että ennemmin tai myöhemmin se vaihtaa omistajaa. Ei vaan tunnu samalla tavalla omalta kuin S:ä.

Tää oli hyvä kysymys... Tota noi niin. Mä ostin joskus nelisen vuotta sitten tän mun nykyisen bassoni ja ajattelin heti hinnan puolesta että kyseessä on varmaan pahemman puoleinen ritsa. Kyseessä on Yamaha RBX-260 ja se makso silloin 245 euroa.
 
Bassoni on kuitenkin osoittautunut luotettavaksi kumppaniksi. Siinä ei vielä tähän päivään mennessä ole mennyt mikään rikki ja pysyy hyvin vireessä. Potikan nupit vaihdoin kromisiin ihan ulkonäkösyistä ja asensin hihnalukot varon vuoksi. Niin ja mikin vaihdoin saundin takia. Joten jonkun verran on modausta tehty.
 
Bassoni on kevyt (kiitos leppärungon) ja ei liian perinteisen mallinen. Väri on naturaali ja se vanhenee mielestäni tyylikkäästi. Lakkaa on rungossa ohuelti ja leppä on melko pehmosta joten kolhuista jää jälki herkästi, mutta se vain luo työhevoseen lisää karaktääriä.
 
Pääasiassa olen pitänyt bassossani kielinä flättejä ja soitellut ihan perusvireessä E A D G, mutta nyt mulla on uudet kielet kiinni mitkä on roundwoundit ja vire on dropattu A E A D. Otin viisikielisestä setistä neljä paksuinta (65 - 135).
 
Aina on ollut kiva tarttua tuttuun ja turvalliseen bassoon ja toivonkin meille vielä vuosiksi hyviä yhteisiä hetkiä. Siihen on vaan niin jo tottunut. Aina välillä on iskenyt GAS, mutten ole vielä raaskinut hankkia bassolleni kaveria. Yhellä oon vielä pärjänny. Oon vasenkätinen, joten vaihtoehtoja ei ole niin paljon kuin luulisi. Nykyinen basso vaan istuu niin hyvin syliin, että sille on muutenkin vaikea löytää seuraajaa.

Minä en pidä yhdestäkään soittimestani, koska ne ovat liian halpoja, eivätkä siis ollenkaan parhaita.

Pidän bassostani (Tribute L2500 by G&L) koska:
- Se istuu käteen - kohdallani helpposoittoisin basso tähän mennessä
- Se soi niinkuin basson pitääkin - sustainia löytyy ja sointi paranee koko ajan
- Siinä on mahottoman hyvät soundinmuokkausmahdollisuudet

No tuo mun ainoa...
 
Sopivan kevyt ja hyvin istuva ja aika kitaramainen, joka helpotti soittimeen tutustumista ja plektraan tarttumista. Voisihan se rutkasti parempikin olla, mutta on siihen aina kiva tarttua ja soittaa.

Mikä tekee bassosta sellaisen, että haluat soittaa ja nautit soittamisesta juuri sillä bassolla?
 
Budjetti. Ei o varaa muihin, joten niillä mennään mitä on, vaikka soundaavat ei-niin-hyvältä. Joku päivä ostan Stingrayn ja alan nauttia soittamisesta.

Hinta tekee soittimen.

Hyvä soitettavuus ja jokaisen bändireenin jälkeinen "tässähän tää soundi onkin!"-fiilis. Tämä ei tietty tarkoita sitä, ettei uudet hankinnat olisi mietinnässä.

Iloisesti sillä nyt soittelen, mutta tuntuu siltä että ennemmin tai myöhemmin se vaihtaa omistajaa.
 
Ajjjaa! Paljo?

Yksinkertaisesti Fender Precision on paras basso mitä ikinä voin kuvitella. Alla muutama (vaatimaton) perustelu:
 
1) Ylivoimainen soundi: erottuva, jyräävä alapää, sopivasti rosoa mukana, ei mikään hifi, mutta ei munkkikaan.
2) Maailman legendaarisin design: paremman näköistä bassoa ei yksinekertaisesti voi suunnitella. Mätsäävä lapa ja silmiä hivelevä bodyn muoto, istuu syliin, kaulaan, seinälle ja ständiin perfecto.
3) Idiottivarma, robusti ja simppeli rakenne: Mekaaniset ratkaisut ja sähköt ovat niin yksinkertaiset, että basistikin osaa ne korjata. Ei tarvita sähköinsinöörin tutkintoa jos joku paikka tarvitsee huoltoa. Sama koskee basson säätöjä.
4) Legendaarinen soitin: Fender precisioneilla on vedetty NIIN paljon hienoa musiikkia, että selittelyille ei jää sijaa. On onni omistaa samanlainen soitin ja samaistua näihin musiikkihistoriaa tehneisiin muusikoihin.
5) Sopivasti vintagehenkeä mukana: 30-vuotiaassa soittimessa on jo mukavasti ajan tuomaa patinaa ja tuhansien soittotuntien mukanatuomaa soundin syvyyttä ja puiden resonointia messissä, jota uusista soittimista ei löydy.
6) Loistava sijoitus: Hakkiessasi tälläisen arvonsapitävän soittimen, ei tarvitse itselleen eikä ympäristölleen perustella sen kummempia. Sijoituksen arvo ei heilahtele kvarttaalitalouden ailahteluissa, vaan nousee tasaisesti sitä mukaa kun ikää karttuu. Tyhmä perustelu, mutta fakta. Saat takuuvarmasti tarvittaessa omasi takaisin korkojen kera (jos nyt ikinä tälläisesta kultakimpaleesta kannattaa luopua).
 
Tässä vielä linkit kuviin minulle maailman parhaasta bassosta:
http://www.juki.1g.fi/kamat/1975_Fender_Precision_Bass_591777.htm

Mikä tekee bassosta sellaisen, että haluat soittaa ja nautit soittamisesta juuri sillä bassolla?
 
Hyvä soundi, hyvä soitettavuus ja itseäni miellyttävä ulkonäkö.
Käytännössä siis Fender tai joku sen lähisukulainen.

Katotaan tossa n. 10 vuoden päästä kun mulla on hieman enemmän näkemystä ja hankin vintage Fenderin.

Tykkäilen kun on 35"-skaala, kuusi kieltä ja aktiivi-EQ.
Leveä otelauta, jotta kielten välissä on mukavasti läpsyttelytilaa.
Jos ei kuuskielinen iba, niin sitten 5-kielinen fendä.
 
Tykkään Fendereitten yleistatsista ja soitettavuudesta.
 
Siinä kai se.

Yksinkertaisesti Fender Precision on paras basso mitä ikinä voin kuvitella...
 
Minäkin olen pitäytynyt tuossa precisionissani aika vahvasti. En osaa perustella miksi, mutta jotain taikaa siinä on.
Ostin jossain vaiheessa Warwickin 5-kielisen corveten, mutta kun huomasin soittelevani silti koko ajan tuolla presarillani, niin ei kannattanut kun myydä corvette pois.
 
Nyt kun ostan vielä virheistäni oppineena jazz basson, niin tuskin tulen tarvitsemaan muita soittimia ihan vähään aikaan.

Mä ihastuin MM Stingrayn soundiin tuossa jokin aika sitten ja kun vihdoin sain sellaisen hankittua olen ollut kyllä perin tyytyväinen. Kaula sopii kouraan ja soittaminen tuntuu helpolta. Lisäksi soundissa on oma värinsä, josta edelleen tykkään.
 
Mutta täytyy kyllä yhtyä muiden mielipiteisiin Presarista. Semmonen on kyllä seuraavaksi saatava.

Yksinkertaisesti Fender Precision on paras basso mitä ikinä voin kuvitella.
 
Onhan se hyvä. Mulle vaan sopii käteen Jazz Bass niiiin paljon paremmin... Ja siinä on parempi soundi. Ja se on paremman näköinen. Ja monipuolisempi sointimaailma.
 
Eli yksinkertaisesti Fender Jazz Bass on paras basso mitä ikinä voin kuvitella.

Itelläni siis ESP LTD B-404 ja miksi siitä pidän:
-aivan järkyttävän mahtipontisen upea muotoilu ja ylipäätään ulkonäkö
-soundia saa muokattua paljon, koska basson ominaissoundi on kirkas ja selvä
-helppo soittaa
-paljon säätämistä, eli joko en vaan osaa, tai sitten tuossa on vain jotain, mikä pakottaa aina säätämään siitä parempaa (pidän siis säätämisestä ja omistan erittäin korkean hermostumispisteen)
-ja tietenkin se, että se tuntuu omalta.
 
Ja seuraaviin bassoihini (Epiphonen Explorer on listan ensimmäisenä) vaikuttaa kaikkein eniten ulkonäkö unohtamatta kuitenkaan soitettavuutta. Soundia en tuohon viitsi listata, koska kaikesta saa kuitenkin kaikenlaisen soundin ulos, riippuen tietenkin erinäisistä asioista.