Kitarat: kitarakamat ›

Hyvä soundi ei kuitenkaan merkitse mitään siinä vaiheessa, jos soittajalla ei ole mitään annettavaa, ts. hyvä soundi ei pelasta paskaa soittoa.
 
Justiinsa näin. Ennoo tähän mennessä ainakaan tarvinnu paljo minkään näköstä soundia perushommien reenaukseen ja opiskeluun. Kun ei silleen osaa paljoo soitella niin ei oo saundillakaan paljoo merkitystä.

Soundi on harrastus.

Tuolla sanottiin, että paskaa soittajaa ei pelasta hyvä soundi. Mun mielestä paska soittaja ei saa hyvää soundia irti. Hyvän soittajan tunnistaa soundista, ihan selkeästi, kuunnelkaapa demostudionjuttuja ja verratkaa niitä siihen omaan lempparibändiin/kitaristiin.
 
Riippuu myös musatyylistä. Ei oikein anna fiiliksia soittaa rokettirollia, jos soundi pitäisi kaapia joistain yyberhevimeisseleistä. Eikä sitä Hadhousea kukaan halua soittaa Rolandin Jazz kliinillä, kyllä se helkein Mesaa huutaa.
 
Mutta vastasinkin jo tuolla aiemmin: eli mulle soundi merkitsee kaikkea.

Semmosta rohinaa että puntit lepattaa...

Yksinkertaistettuna, hyvä soundi
 
1) kuulostaa hyvältä(!)
 
2) inspiroi soittamaan
 
Siinähän se tuli.

Eipä merkkaa ihmeemmin. Kitara suoraan vahvistimeen kiinni ja katotaan että on säädöt sinnepäin ja tarpeeksi volaa niin se riittää minulle.

Kyllähän tuo merkkaa paljonkin. Hyvä soundi saa oman ja muiden soittamisen kuulostamaan paremmalta. Paska soundi masentaa, korostaa virheitä eikä reenaaminen enää innosta.

Paska soundi masentaa, korostaa virheitä eikä reenaaminen enää innosta.
 
Paska soundi mielestäni juuri peittää virheet eikä erottele - esimerkiksi liikaa säröä (ei dynamiikkaa) ja halpa kitarakaappi. Hyvä soundi puolestaan ei anna mitään anteeksi vaan saa hyvän soiton kuulostamaan hyvältä ja huono soiton - ikävä kyllä - huonolta.

Päättymätön suo. Löydät sen viimeisen päälle olevan soundin ja ajattelet että se on siinä. Viikko menee ja "josko vaikka enemmän sitä ja tätä" ...
 
Tässähän se homman hauskuus piileekin

Soundi merkitsee aika paljon soittofiilistä.

Musiikkia kuunnellessa soundeja on mukava tarkkailla.
 
Itse soittaessa soundeilla ei aivan tajutonta merkitystä ole, kunhan ei tarvi rässiä soittaa jollain nuhapuikon kuuloisella stratolla jonkin kuppasen suhinatrankun läpi.

Hyvä soundi merkitsee päätymätöntä GAS oireilua, käsittämätöntä rahanmenoa, loppumatonta jeesustelua, hienoja AHAA! elämyksiä. Kaksi askelta eteen ja kolme taakse. Myinkö 10v sitten väärät kamat?? Ostinko eilen oikeat?? Lisää Gäässiä ja rahanmenoo....

Tarkoituksellisesti lavea aloitus, jotta tulkinta ja aihe jäisi mahdollisimman paljon auki. Asiallisia vastauksia, kiitos :)
 
Paskalla soundilla joutuu vääntämään väkisin koska se ei ole samalla lailla miellyttävää kuin sellaisella soundilla joka toimii henkilökohtaisella tasolla.
Bluesia ei ole kiva soittaa Hi-Gainilla, Rokkia voi soittaa kleanillakin... kaikki tälläiset mieltymykset ratkaisevat.
 
Soundi tuo sen viimeisen viimeistellyn fiiliksen siihen soundiin, onhan kitaraa kiva rämpätä ilman vahvistimia, ja akustisen kitaran soundihan on se kaikkien rakastama. (tai sitten ei)

Ääntä.

Soundi on mulle tietyllä tavalla hifiä. Eli TONE määrää kaiken. Ja sen säilyttämiseksi käytän rahaa piuhoihin ja hyvään efektilaitteeseen joka ei muuta vahvistimen TONEA.
 
Soundi tuo myös fiilistä mutta tietysti kova jätkä vetää omalla tyylillään vaikka Metal Zonen läpi. ;)

- tone is everything -

Sitä on nyt niin paljon Powerballiin (ei oma) ihastuttu niin ei oikeestaan kelpaa mikään vähempi. Eli kuten sanottua, sen pitää olla just eikä melkein

minä en osaa kuulostaa hyvältä muuten ku tolla saundilla jolla soitan. vois olla jo korkea aika opetella soittamaan muillakin saundeilla ja kitaroilla.

onhan mulla omassa Cubessa itseäni eniten miellyttävä soundi toki, mutta esim. koulun rikkinäisellä Valvestatella ja paskalla Squierillakin saa mahtavaa soittoa joskus aikaan.
 
Mistä johtuu että kouluilla on AINA Valvestate ja useimmiten rikki? :)