Koskettimet ›

mitä mieltä olette roland d-50:stä. Olen soittanut syntikkaa jo melkein vuoden ja hyvää peliä tarvisin. Saisin ostettua sen hintaan 300E.
 
Kommentteja!

mitä mieltä olette roland d-50:stä. Olen soittanut syntikkaa jo melkein vuoden ja hyvää peliä tarvisin. Saisin ostettua sen hintaan 300E.
 
Kommentteja!
 
Hinta hyvä. Itse tosin ostin mtös kulttisynan Yamaha SY-77:n. Ainakin toi rolle on ruma :)

D-50 on ainoa syntikka, jonka olen saanut tilttaamaan lopullisesti ainoastaan soittamalla ja räpläämällä etupaneelia (normaalit soundinvaihdot/editoinnit jne.). Siis niin, että näytössä on pelkkää siansaksaa, mitään ääntä ei kuulu, nappien LEDeistä on syttyneenä täysin random-määrä ja sokerina pohjalla laite sammutettuna ja käynnistettynä uudelleen palasi aina samaan katatoniseen tilaan.
 
Hiivin vähin äänin ulos kaupasta.

mulla on D-50 jonka ostin satasella ja siihen ohjelmointiyksikkö (joka maksoi enemmän mutta jolla laitteesta saa Paljon Enemmän Irti). en missään nimessä maksaisi 300 euroa pelkästä syntikasta.
 
d-50en ääni on hyvin tunnistettava tuon ajan musasta - enyat ja muut on käyttäneet sen avaruuspresetit ihan puhki ja ne kuulostavat juuri niin törkeiltä kuin voisi toivoa/pelätä. nykyaikaiseksi perussynaksi (tai varsinkaan "kivaksi boksiksi josta löytyy pianot ja jouset" ;D) siitä ei soundinsa puolesta ole mutta kun osaa ohjelmoida, siitä saa todella hyvää digitaalisen kuuloista kamaa ulos. subjektiivisesti sanoisein että perusääni on tilavaa, rapeaa, synteettistä ja hyvin epäaitoa - ei ollenkaan nestemäistä tai "fättiä".
 
eli: hyvä syna, tuplahinta, ekaksi kunnon synaksi tuosta ei ole ellei sulla ole gradienttipermanenttia mutta mausteena mainio. imho.

Pari vuotta pyöri aikoinaan keikalla mukana. En jäänyt kaipaamaan. Silti ei mitään pahaa sanottavaa.

d-50en ääni on hyvin tunnistettava tuon ajan musasta - enyat ja muut on käyttäneet sen avaruuspresetit ihan puhki ja ne kuulostavat juuri niin törkeiltä kuin voisi toivoa/pelätä. nykyaikaiseksi perussynaksi (tai varsinkaan "kivaksi boksiksi josta löytyy pianot ja jouset" ;D) siitä ei soundinsa puolesta ole mutta kun osaa ohjelmoida, siitä saa todella hyvää digitaalisen kuuloista kamaa ulos. subjektiivisesti sanoisein että perusääni on tilavaa, rapeaa, synteettistä ja hyvin epäaitoa - ei ollenkaan nestemäistä tai "fättiä".
 
eli: hyvä syna, tuplahinta, ekaksi kunnon synaksi tuosta ei ole ellei sulla ole gradienttipermanenttia mutta mausteena mainio. imho.
 
just noin - - d-50/d-550 on hyvä juuri silloin kun tarvitsee sitä soundia - - ei yleissynaksi enää nykyaikana. .... ja tottahan minulla on tuo moduli programmerilla
 
progeiluun (oziric tentacles -meningin tapaiseen...) d-50 sopii hyvin - ohjelmoimalla saa mielenkiintoisia hienosti eteneviä pulinoita/säkätyksiä yms. vähän "wavetable" tyyliin ;-)
 
ja kasaripoppia

Haa haa, vidu, enpä kerennyt kirjoittamaan tähän topikkiin. Olisin minä siitä ehkä vähän halvemmallakin voinut luopua :).
 
No, soittelenpa Digital Native Dancella sitten itse.

onko se parempi kuin roland e-35

onko se parempi kuin roland e-35
 
Sanoisin erilainen tuote perhe tuo e sarja lienee jonkun sortin
digitaalisia säestys keybroadeja jos metsään en muista ja d sarja on
digitaali syniä joten ei voi verrata paitsi e sarja on uudempi
jotenkin sanoisin roland d sarja hyvä jos hakee tiettyjä saundeja
yleissynaksi ei.

koko hommaan voisi auttaa kummasti jos tietäisi millaista musiikkia aiot ko. kiipparilla soittaa - onko tyylilajina humppa, teknopoppis vai hevi - ja minkälaisia soundeja etsit ("aitoja soittimia", "jotain syntikkajuttuja", "70-luvun moogeja", "kummaa säröhäröilyä", "hammondit rhodoksella" tms.. sitten osataan ehkä sanoa paremmin mikä voisi olla se oikea roland X-YY :D

Jep, D-50 kuulunee samaan kategoriaan DX-7:n ja vaikka Junojen kanssa. Eli kyseessä ovat vanhemmat, aikanaan kovat vehkeet joiden soundi on nykyään helposti tunnistettava ja joiden ominaissoundi on edelleenkin käyttökelpoinen ja osittain korvaamatonkin.
 
Mitään yleissyntikoita nämä vehkeet eivät missään nimessä ole, ja modernit halpissynat(kin) pesevät nämä vehkeet monipuolisuudessa ja ominaisuuksissa mennen tullen. Mutta sen parhaan dx-sähköpianon saa DX-7:sta, ja parhaan juno-basson Juno-6:sta.
 
Se on sitten makuasia miten haluaa musiikkia tehdä. Itse mielummin pidän telineessä pinon vanhoja vehkeitä kuin yhtä modernia huippusyntikkaa. Aloittelijalle tietenkin turvallisin vaihtoehto on ostaa sellainen pätevä yleis-rompleri jolla voi treenailla ja sitten jos alkaa tuntua ettei soundi miellytä niin voi laittaa muita laitteita tilalle.

Jep, D-50 kuulunee samaan kategoriaan DX-7:n ja vaikka Junojen kanssa. Eli kyseessä ovat vanhemmat, aikanaan kovat vehkeet joiden soundi on nykyään helposti tunnistettava ja joiden ominaissoundi on edelleenkin käyttökelpoinen ja osittain korvaamatonkin.

 
hyvin kiteytetty koko edellinen kirjoitus!!!
 
d-50:n asemaa kuvaa hyvin, että ko. synaemulaattori (?) on rakennettu osaksi rolandin v-synth modulea ja on kortilla saatavissa v-synthiin. Ja mikä hauskaa: käytössä voi valita "original" tms. moodin tai hifi-moodin ;-)
 
kaikkihan ymmärtävät, että hifi-moodi on "parempi syntikka" - vaan se toinen on parempi d-50

Ko. laitteen pari vuotta omistaneena pitää myös kommentoida. Kuten sanottu d-50 ei sovi yleissynaksi. Siitä ei löydy rumpusoundeja, kelvollista pianoa, ei yleensäkään mitään "aidon kuuloista".
 
Sen vahvuudet on mun mielestä hienot jousisaundit, jump-soundit (ja muunnelmat siitä) ja monia urkutyyppisiä soundeja (toki synteettisiä). Patchien ohjelmointi on vaikeaa mutta netistä saa niitä ilmaiseksi PALJON. Esimerkiksi Phil Collinsin Another day in paradise:n alkusekunnit on suoraan eräs d-50 patch. Tämä vain yksi esimerkki ja niitä löytyy!
 
Koskettimet on hyvät, ei tosin niin hyvät kun M1:ssä. Efektit on kovin rajoittuneet.
Lyhyesti jos haluaa kasarisoundeja niin suosittelen.

Soitan Melodista heavya.

Soitan Melodista heavya.
 
No siinä tapauksessa joku vanhempi peli kelvannee. Et tule tarvimaan rumpusoundeja, urkuja tai pianoa, joten tuo helpottaa kummasti. Lähinnä jousi-kuoro-päd -akselilla liikutaan ja mono-lead olisi hyvä löytyä. D-50 löytyy esim Nocturnuksen Thresholds -levyltä metallipuolella.
 
Toki jos melodinen heavy tarkoittaa Deep Purplea niin joudut investoimaan B3:n ja se ei ole halpa ;).

Soitan Melodista heavya.
 
Veikkaan, että haluat melodiseen heviin hyvän paletin perussaundeja kuten jousia, kuoroja, mattoja ja ehkä kelvollisen pianosaundin. Tuo leadisaundikin olisi tietenkin hyvä löytyä riippuen siitä, kuinka kova tilumies olet :). Heitänpäs tähän pari ehdotusta kolmelta isolta valmistajalta, jotka menevät 500e haarukan sisään ja joista et kasva heti ulos. Jos aiot kunnollisen yleissynan saada, niin 500e pienemmällä investoinnilla et mielestäni selviä.
 
Roland XP-30: Kaikki perussaundit ovat kunnossa ja sisäänrakennetulta orkesterikortilta löytyy senkin puolen höystettä. Synatyyppiset saundit ovat mielestäni aika kehnot pliisun filtterin takia.
 
Korg Trinity: Hyviä synaliidejä, mattoja jne. Muovisemmat ja synteettisemmän kuuloiset saundit, kuin Rolandissa, imo. Yleisesti ottaen hieman hifimmän kuuloinen vehje. Iso kosketusnäyttö parantaa myös käyttömukavuutta. Laitteen ainoa varsinainen miinus on hieman heikko pianosaundi, mutta sillä kyllä pärjää. Mainittakoon, että mulla oli XP-50, TR Rack ja molemmat JD:t samaan aikaan. JD-800 jäi, muut lähti :).
 
Yamaha EX-7: Tähän laitteeseen olen loppupelistä tutustunut aika huonosti, kun sen käyttölogiikka ei lyhyen session aikana ehtinyt oikein aueta. Saundit ovat yleisesti ottaen tosi hyvän kuuloisia ja filsakin vaikutti ihan mukavalta samplesynaksi.

Jep, jos rahaa on investoida hieman enemmän niin mikä tahansa edellä mainituista kelvannee soitteloihin useiksi vuosiksi eteenpäin. Todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun aletaan mennä studioon levyä tekemään alkaa olla väliä että tehdäänkö joku pädi Trinityllä vai Jupiter-8:lla.