Rummut: rumpukamat ›

no sähkörummut ja hirveät soundit tuli ja meni, mutta miksi esim. käytetyissä kamoissa on todella harvoin myytävänä mitään 80-luvulta? tehtiinkö silloin niin huonolaatuista kamaa, että nyt niitä ei ole enää ehjinä, vai? tuntuu, että ei ole peltejä eikä rumpujakaan sen enempää myynnissä, mitkä olisivat kahdeksankymmentäluvulta.. ne on joko 70-l tai vielä aiempaa tai sitten 90-l eteenpäin

Kasari on monille niin noloa aikaa, ettei halua edes soittimien muistuttavan siitä... Mulla on kyllä Z megabell ride 80-luvulta.. Ja toiset tuplat on tältä ihanaiselta ajalta myös.

80-luvulla tehtiin niin kovaa kamaa niin kukaan raaski luopua niistä. ;)

camco -spedut! benante potkii kyseisillä vieläki.

Kasari = täydellisyys....
I wanna rock
höhöö....
anteeksi, ei liittyny asiaan pahemmin...

Kasari=täydellisyys se on totta. Mutta tuumis pienessä sisimmässäsi että toiko muu kirjoituksesi jotakin lisämaustetta tälle ketjulle.
mielestäni tuo on todella Mautonta pyytää anteeksi kun kerran kirjoitit tuon jo!
 
Kasari = täydellisyys....
I wanna rock
höhöö....
anteeksi, ei liittyny asiaan pahemmin...

80- luvulla tuli mun mielestä rumpuihin syvät tomit!!!
Ei silloin sen huonompaa kamaa varmaan tehty... parempaa korkeintaan. 80-luvulla sai ainakin kitaroita jotka tehtiin vielä Japanissa suht koht halvalla, mutta nykyään sillä hinnalla saa vaan VinkuIntiassa tehtyä shittiä.
 
Niin ja sähkörummut tuli kai jo 1970- luvulla ... korjatkaa jos olen väärässä.

Taman valtakausi.

Taman valtakausi.
 
Näin tais olla.. Mulla on 80-luvun Taman Imperialstar rummusto.. Sain pelkät rummut hintaan 350e ja ovat aivan loistavat!

Kasarirummut on aika useesti rumia, IMO, enkä nyt puhu asettelusta.

Rimmsit alkoivat 80-luvulla pikkuhiljaa tulla markkinoille (lanseeraus 1979 muistaakseni...). Tama oli kova sana ja sai tukehdutettua Rogersinkin sopivalla kopioinnillaan. Toki Tama ei ollut ainoa Rogersin hengiltä kopioinut firma.
 
Neliökokoiset tomit tulivat muotiin. Virvelit syvenivät ja symbaalit tulivat paksummiksi. Paisten Rude lanseerattiin. Mahtavat symbaalipuomien vastapainot olivat muodissa. Tuplasetit olivat Heavyrockin puolella "must".
 
Mustat kalvot yleistyivät bassarin logokalvoina, tomien alakalvoina ja Ebony Pinstripe tuli markkinoille. Rummuissa pitkään vallalla ollut muovipintojen suosiminen kääntyi lakkapintoihin.

Tulipa mieleeni, että 80-luvullahan Jeff Porcaro ja Pearl kehittivät DR-80-rumpuräkin, joka oli ilmeisesti ensimmäinen laatuaan. Korjatkaa, jos olen väärässä.

80-luku oli kyllä aika pitkälle Taman ja Pearlin valtakautta. Oon nähny myös aika monen kasarirokki/hevibändin käyttäneen myös Ludwiggia (hyvänä esimerkkinä Eric Carr kissistä). Tama varsinki teki sillon viel iha pahkeisen hyvii pönttöjä. Esim. just imperial starit, artstarit ja wanhat superstarit. Peltipuolella tuli kans uusia tuulia kasarilla ku Paiste lanseeras Rude-sarjan, josta tuli aivan älytön hitti heti 80-luvun alussa. Kaikki vähänkin raskaampaa musiikkii soittavat bändit käytti niitä. Tai no ei kaikki mut hemmetin moni. Hardwarepuolesta en sit tiiä et miten laadukasta se viel tuolloin oli. Pearlilta pamahti tosiaan pihalle tuo edellä mainittu ensimmäinen räski.
 
Itelläni oli tuossa ennen nykyistä settiä vissiin vuodelta 1984 Tama Swingstarit. Älyttömän hyvät pöntöt oli ne. Vielä niitä vanhanmallisia mahonkipönttöjä. Hardwaret oli ainoot mistä en tykänny sillon, enkä kyllä tykkää taman hardwaresta muutenkaan nytten ku vaihoin pearleihin. Nykyses setis on täl hetkel Paiste 505 20" medium ride, tota sarjaa ei enää tehä, hemmetin hyvä symbaalisarja vaik kuulemani mukaan se ol tonaikasia budjettipeltisarjoja. Valmistus lopetettiin joskus 80-luvun alussa. Sitten on myös itelläni toi paiste 3000 Rude rässiride joka sekin on (kaipati) 80-luvulta. Mielettömän hyvä pelti raskaampaan soittoon.
 
Vaikka ite tykkäänki hitosti kasarirokista ja -hevistä ni silloiset rumpusetupit ol jotain aivan hirveetä :D. Sillon ei ollu niinkään käytännöllisyys mielessä ku settiä kasattiin. Kaikil oli tuplabasarit vaikkei niitä tarvittukaan ja hitommoinen määrä peltiä ja tomaria, täysin vailla tarkoitusta nekin. Pienellä setillä ei soittanu kasarilla vissiin kukaan :D. Ja tomarit oli joko niin et ne oli lyöntikalvo naaman ees pystysuoras tai sit kalvopuoli vaakatasossa hemmetin korkeella. Peltejä kans tykkäilivät pitää hirveen korkeella sillon ja sitäkään mä en oikein oo koskaan jaksanu ymmärtää :).
 
Ja se on kyl totta et harvempi ihminen, joka omistaa jotku kovemman sarjan pöntöt jostain 80-luvulta, haluu sellasista luopua :). Silloin osattiin hommat.

Mulle tulee 80-luvusta mieleen Spinal Tap ja Ludarin tuplasetti, sekä Europe ja ihQ valkoinen Taman tuplasetti.

Oi niitä aikoja...
 
Mullakin oli Superstarin setti "syvillä" tomeilla ja vissiin suomen toka 13" heavy-haitsu.
Alkuperäiseen kysymykseen - ei oo enää oikein muodissa noi tomikoot.
Ja onhan siitä sentään 20 vuotta aikaa.
Tais olla muuten sellaista rumpujen valmistuksen teollistumisen aikaa, tehtaat alko siirtymään kauemmas itään. Suurempia sarjoja alettiin tekemään ja käsityö sai uuden merkityksen. Sekä uudet hintalaput.
 
m©

Nico McBrainin hulppeat Sonorit ilman alakalvoja v.-84 kiertueella. Ja tietenkin ne värikkäät pellit, vai tulivatko ne jo aikaisemmin?

Nykyses setis on täl hetkel Paiste 505 20" medium ride, tota sarjaa ei enää tehä, hemmetin hyvä symbaalisarja vaik kuulemani mukaan se ol tonaikasia budjettipeltisarjoja.
 
Tässä tiivistyy jotain: nähdäkseni vielä 80-luvulla "länsimerkit" eivät puuhastelleet Taiwanissa koottujen halpasarjojen kanssa. Joku Sonor veti Internationalin hyvin pian pois markkinoilta, ja seuraava "halpasetti" olikin Force, joka ei ollut kovinkaan halpa.
Samoin joku Premierin APK tai edeltäjä Royale eivät nekään nyt olleet edullisia, vaikka merkiltään halvimpia. Eivätkä sitten varsin huonojakaan.

Mullakin oli yhdessä vaiheessa Taman valkoinen Rockstar-tuplasetti. Mustilla etukalvoilla. Taman hardwarella (törkeillä vastapainoilla). Pelleistä löytyi mm. Paisteen Rudea...
 
Mutta itse aiheeseen ei sen kummempaa kommenttia - hollmi-5 ja muut tiivistivät rumpukasarin aika hyvin. En tiedä, mainitsiko joku Simmonsit ja muut sähkömodulit ja -pädit. Noita sitten yhdisteltiin akustisiin rumpuihin ja pelteihin. Esim. Def Leppardin yksikätinen rumpali Rick Allen miksaili/miksailee sähköä ja akustista.

Paljon rumpuja joka puolella, bassareissa iso aukko etukalvossa ja studioissa raiskattiin rumpusoundit aika rajusti (kuka keksikään gatettaa kaiun?!).