Bänditoiminta ›

Joo, noinhan minä taisin sanoa.
 
Hohhoijaa..
 
No vielä kerran, mä puhun nyt "ylituottamisesta" ja "ylitekemisestä", mitkä ovat negatiivisia käsitteitä vähän niinkuin "ylikuntokin". Ja se lähti liikkeelle tästä:
 
Tomtom: Tuolla ostarihevillä viittaan juuri tähän kitaraosuuksien osalta ylituotettuun ja "ylitehtyyn" musaan.
 
Jannu: Ai esimerkiksi 70-lukuiseen Queeniin?
 
Jos sun mielestäsi puolestaan ylituotettu ja ylitehty, siis liikaa tuotettu ja liikaa tehty, voi olla myös hyvä juttu, niin silloin niillä täytyy olla jotkut muut kriteerit kuin laadulliset.
Rahapussin haltijan mielestä näin voi tietty ollakin, mutta eihän siitä nyt ollutkaan kyse.
 
Josset usko, niin tee empiirinen koe ja mee vaikka johonkin Queen -foorumiin ja kirjoita sinne että "Queen on ylituotettua musaa." ja seuraa reaktioita.
 
No nyt seuraavaksi joku kirjoittaa "saivartelusta" mutta antaa kirjoittaa, koska siitä ei ole kyse, niinkuin toi ylläehdotettu empiirinen koe tulee kokeilijalle osoittamaan.
 
No ei tässä sen kummempaa. Musta Queen ei ole ylituotettua eikä ylitehtyä vaan sitä on tuotettu sopivasti. Sen sijaan toisella palstalla esillä ollut PMMP:n versio Pikkuveljestä on ylituotettu, koska siinä versiossa on biisistä idea hävinnyt kilistelyn alle. Työtunteja varmaan esimerkiksi Bohemian Rhapsodyyn on käytetty satakertainen määrä, mutta niistä on jokainen ollut tarpeen.

Tämäkin ketju näemmä ajautunu hieman sivuraiteille. Ei hyvä ei, mutta itse asiaan:
Toisinaan voi olla todella vaikeaa saada kaksi kitarasoundia toimimaan yhdessä. Ja näin metallimiehenä tässä on sitten puhe särösoundeista. Entisen kitaristin kanssa olis suorastaan ilo soittaa, itse hoitelin lähinnä tuon ylemmän middlen ulos tuuttaamisen ja toinen kitaristi taas enemmän ala-middleä soundissaan korostaen. Jopa treeneissä kitarat oli helppo saada balanssiin, minä tuuttasin hieman kovemmalla gainilla "sirinää" pihalle kun taas toinen kitaristi pelaa pienemmillä rapeilla säröillä ja kunnon ala-middle purennalla. Ikävä on noita aikoja siinä mielessä että silloin ei tarvinnu seisoa oman kaappinsa edessä ottaakseen edes jotain selvää soitosta.
 
Summasummarum kahden kitaran balanssi on ainakin ihan mukavuuden ja muidenkin bändin jäsenten kannalta tärkeä asia. Kannattaa joskus hieman miettiä mitä tuuttaa vahvistimestaan pihalle ja varata ilta sen toisen kitaristin kanssa soundien säätämiseen siellä treeniksellä. Siitä on erittäin helppo lähteä, kun tietää että ainakin omasta puolesta homma toimii.

No vielä kerran, mä puhun nyt "ylituottamisesta" ja "ylitekemisestä", mitkä ovat negatiivisia käsitteitä vähän niinkuin "ylikuntokin".
 
Tuossa meillä on vaan käsitteissä ero. Ei kai pullistelu ja liioittelu ole negatiivisia juttuja kaikissa tapauksissa?
Mayn kitarointi _on_ YLITEHTYÄ _tahallaan_ ja juuri siksi se on Queenin arvoista.
 
Jos sun mielestäsi puolestaan ylituotettu ja ylitehty, siis liikaa tuotettu ja liikaa tehty, voi olla myös hyvä juttu, niin silloin niillä täytyy olla jotkut muut kriteerit kuin laadulliset.
Rahapussin haltijan mielestä näin voi tietty ollakin, mutta eihän siitä nyt ollutkaan kyse.
 
Niinno, no niin no, niin.
 
Josset usko, niin tee empiirinen koe ja mee vaikka johonkin Queen -foorumiin ja kirjoita sinne että "Queen on ylituotettua musaa." ja seuraa reaktioita.
 
Mulla ei oikeasti kiinnosta yhtään miten muut Queen-fanit ajattelee. Kiva sitä on pikku tupakeissa ylistää ja kehua, silti.
 
No nyt seuraavaksi joku kirjoittaa "saivartelusta" mutta antaa kirjoittaa, koska siitä ei ole kyse, niinkuin toi ylläehdotettu empiirinen koe tulee kokeilijalle osoittamaan.
 
No mutta jokainen foorumia seuraava ihminen tajuaa heti että sormunen tykkää väitellä :)
 
No ei tässä sen kummempaa. Musta Queen ei ole ylituotettua eikä ylitehtyä vaan sitä on tuotettu sopivasti.
 
Jeah! Pääasia että maistuu.
 
Sen sijaan toisella palstalla esillä ollut PMMP:n versio Pikkuveljestä on ylituotettu, koska siinä versiossa on biisistä idea hävinnyt kilistelyn alle.
 
En tiiä. Oon kuullu vaan sen pääkallolinna jeejeen version ja biisi ei liikauttanut.
 
Työtunteja varmaan esimerkiksi Bohemian Rhapsodyyn on käytetty satakertainen määrä, mutta niistä on jokainen ollut tarpeen.
 
Oliko sun mielestä nyt tarpeellinen tai edes mahdollinen vertaus?

Ei kai pullistelu ja liioittelu ole negatiivisia juttuja kaikissa tapauksissa?
 
Ei jos se toimii ja silloin sitä ei ookaan tuotettu tai tehty mitenkään liikaa.

Ei jos se toimii ja silloin sitä ei ookaan tuotettu tai tehty mitenkään liikaa.
 
Noni. Potkittiin samaa seinää. Halataan.

Noni. Potkittiin samaa seinää. Halataan.
 
Ei se siitä :-)
 
OFFTOPIC:
 
Herraisä sitä halutessaan näköjään kehittää näkökantoja miten itse haluaa. Jos jotain tästä ketjusta opin, en ikuna kirjota mnettiin ;-)

Ei se siitä :-)
 
OFFTOPIC:
 
Herraisä sitä halutessaan näköjään kehittää näkökantoja miten itse haluaa. Jos jotain tästä ketjusta opin, en ikuna kirjota mnettiin ;-)
 
Et sinä tästä mitään oppinut...
 
OFFTOPIC:
 
En olekaan aikaisemmin saanut suoritusta tililleni varustettuna viestillä "Juopottelusta." :)

Ja vielä keikkaliksaa!

Taas ihmiset jaksaa kiistellä makuasioista. Mulla löytyy levyhyllystä helvetillisen "ylituotettua" "basson tontilla" menevää särökitaravallia. Sen lisäksi levyhyllystä löytyy vanhaa "ilmavaa" musiikkia. Ja kaikkea paskaa siltä väliltä ja ylikin. Musiikki mielialan mukaan. Mikään ei voita nousukaljoissa sitä kun pistää kunnon jytinää tulemaan. Naisen kanssa sitten herkistellään.
 
Ja lisäksi on mielestäni outoa jos joudutaan miettimään kitaristien soundeja. Eikö biisin säveltäjällä (soittajilla) ole sitten näkemystä asiaan? Nooh whatever joo.

Lunatunesissa jouduttiin säätämään paljonkin, kun bändissä ei ollut selkeää jakoa komppeihin ja sooloihin, vaan kitarat olivat ikäänkuin yhteenkutoutunutta riffimattoa, sellaista "ainoan kitaristin syndrooma" -kamaa, jonka pidempään soittaneet varmaan tietää. Paljon mausteita.
 
Silloin piti Fendereitä säätää urakalla, että sai kitaroihin sekä erottuvuutta että saman soundin sekä puhtaalla että kevytsäröllä: kun toinen aloittaa kuvion, toinen jatkaa, ja sitten kolmannen kerran unisonossa, tai kun toinen soittaa riffin, toinen näppäilee siihen avainäänet väliin.
 
Fendereitä?

Ja lisäksi on mielestäni outoa jos joudutaan miettimään kitaristien soundeja. Eikö biisin säveltäjällä (soittajilla) ole sitten näkemystä asiaan? Nooh whatever joo.
 
No tottahan niitä pitää miettiä, harvemmin ne tulevat jumalallisena ilmestyksenä taivaalta.

No tottahan niitä pitää miettiä, harvemmin ne tulevat jumalallisena ilmestyksenä taivaalta.
 
Ja sitten kun ne kitarat on mietitty niin pitää miettiä miten ne sopii taas muuhun kokonaisuuteen.

Me ei olla kitarasoundeja mietitty erityisemmin, kun eroavuutta on valmiiksi riittävästi. Toinen soundi on paska, toinen hyvä.

Me ei olla kitarasoundeja mietitty erityisemmin, kun eroavuutta on valmiiksi riittävästi. Toinen soundi on paska, toinen hyvä.
 
Mikä voi olla juurikin yksi parhaita kokonaisuuksia. Toinen yhtä hyvä, tai jopa parempi kokonaisuus voi löytyä, kun molemmissa kitaroissa on yksistään niin paska soundi että hirvittää.
 
Nämä asiat tulee varsinkin hevimetelin puolella opittua yleensä kantapään kautta. Harvalla bändillä, jossa on useampi kitaristi, on soittajilla kauhean mahtipontiset soundit.
 
Itse opin sen noin 12-vuotta sitten, kun kaverilla oli täydellinen Dimebag-soundi. Siihen ei paljon toista kitaraa enään mukaan mahtunut......tai sitten siitä saundista ei enään kuulunut mitään, jos ruvettiin toista nostamaan kuuluviin.

Meillä oli ennen vain rumpali ja kitaristi, silloin oli mulla semmonen kaikenkattava saundi. Nyt kun myös basisti ja toinen kitaristi: basisti hoitaa alapään, mulla on middle-voittosemmat soundit ja toisella kitaristilla sellanen scoopatumpi saundi. Ihan hyvin on toiminu tälleen. Oli kyllä aluksi vähän miettimistä kun piti saada kaikki soittimet kuulumaan suhteellisen pienessä treenikämpässä.

Fendereitä?
 
Princeton vs. twin ne lopulta sen vahvistinsoundin määrittivät, vaikka siirryinkin jossain vaiheessa tyytyväiseksi Marshall JMP -käyttäjäksi.
 
Äänitysten vahvistinseinät Moon Tensionilla kymmenine eri vahvistimineen olivat sitten toinen juttu
:-)

Princeton vs. twin ne lopulta sen vahvistinsoundin määrittivät, vaikka siirryinkin jossain vaiheessa tyytyväiseksi Marshall JMP -käyttäjäksi.
 
Äänitysten vahvistinseinät Moon Tensionilla kymmenine eri vahvistimineen olivat sitten toinen juttu
:-)
 
Aijaa...mää muistin niin, että Princeton oli lähinnä poikkeus. Sitäpaitti luulin, että tarkoitit kitaroita etkä vahvareita..
 
Ps. Nykyisessä orkassa toinen soittaa koko ajan kirkkaahkolla säröllä ja toinen (minä) tummemmalla soundilla ja usein puhtaalla sekä kaiulla. Lisäksi vielä tietenkin eri kohdasta otelautaa...