Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun telkkari on amerikkalaisen jumala niin käsittääkseni moni Euroopassa huipulla oleva on päässyt jonkun "Oprahin" vieraaksi ja tehnyt itseään sen kautta tunnetuksi. Niin hyvin en tunne minkään bändin taivalta usan markkinoilla että pystyisin nimeämään. Mutta kyllä vaihtoehtoja strategioille on.
 
Vaihtoehtoja toki on - se on ihan totta.Ei minusta ole huono idea valita sitä joka on useimmin tuntunut toimivan.
 
Kaikkein raskain ja aikaavievin on tuo pikkupaikkojen höylääminen ja sieltä tietoisuuteen nouseminen.
 
Tämänhän NW:n pojat tiedostaa kuten Tuomaksen kirje osoittaa.
 
Ja kilpailu on äärettömän kova. Pitää olla todella hyvä jos meinaa esille päästä ja usan markkinoita vallata. Jos Euroopan valloitus ei ole onnistunut tai on kesken niin olen väkevästi sitä mieltä että usaan ei kannata lähteä.
 
Sitä en tiedä miten paljon NW halusi/haluaa vielä tahkota eurooppaa.Kuitenkin ymmärsin ,että esim.Tuomas katsoi pidemmälle tulevaisuuteen.
 
Kyllä suomalaiset bändit mielestäni osaa. Aivan siinä kuin kuka muu tahansa maailmalla.
 
Niin minustakin.eritoten suomalaiset hevibändit on soundillisesti kuin soitannollisesti kuin varkain päässeet kehittymään maailmanluokkaan verrattuna 80 -lukuun.Silloin meinaan erotti suomalaisen hevibändin soundeista.
 
Pelkästään yritysmaailman kieli saa pilkkaa niskaansa ja vähänväliä joku todistaa että on kyse pienryhmän taiteesta eikä bisneksestä.
 
No Nokian ja Maunon puuseppäliike ky:n toiminta on toki erilaista vaikka molemmat yrityksiä onkin?
 
Niinpä. Eikä tilanne täällä paranekkaan ennenkuin esim. "manageri" lakkaa olemasta kirosana.
 
Eikös Seppo Vesterinen ole ihan pidetty nimi?

EDIT: Olkoon, ei tää johda mihinkään, kun osa keskustelun ns. osapuolista ei edes halua ottaa huomioon mitään muuta kuin oman näkökulmansa.

Vaihtoehtoja toki on - se on ihan totta.Ei minusta ole huono idea valita sitä joka on useimmin tuntunut toimivan.
 
Kun eurooppalainen huippu laajentaa usan markkinoille niin veikkaisin että useimmin usan huipulle on päästy jotain muuta tietä kuin tahkomalla pikkupaikkoja. Ihan mutu-tuntumalta heitin että jos jollakulla jotain faktaa niin nöyrästi otan vastaan.
 
No Nokian ja Maunon puuseppäliike ky:n toiminta on toki erilaista vaikka molemmat yrityksiä onkin?
 
Verrataan nyt kuitenkin vientituotteita keskenään eli Nokiaa ja Nightwishiä. Saadaan parempi vertailu. Toki Nokia on maailmanlaajuisesti tunnettu brändi ja markkinajohtaja että ontuu sekin vertailu. Samojen markkinoiden lainalaisuuksien kanssa nämä kuitenkin joutuvat tekemisiin. Ei kännykän ostaja kysy kuinka monta työntekijää Nokialla eikä levynostajaa kiinnosta montako työntekijää Nightwishin levy-yhtiössä on. Kaupan olevat tuotteet on aika laillakin kyllä verrattavissa.
 
Että Nightwish maailmalla paremmin pärjäisi ja usan sekä australiankin valloittais niin paljon olis opittavaa nokiasta. Opiskelun vois aloittaa missiosta, visiosta ja koittaa sitten niitten pohjalta rakentaa strategiaa. Pikkukeikkaa kaukana kotoa varmaan saa kyllä vähemmälläkin paneutumisella.
 
EDIT: Olkoon, ei tää johda mihinkään, kun osa keskustelun ns. osapuolista ei edes halua ottaa huomioon mitään muuta kuin oman näkökulmansa.
 
Omaa näkökulmaa on ehdottomasti helpoin perustella ja sen takana olla. Itsekullakin. Yritysmaailman kautta peilaava näkökulma näyttää lisäksi olevan se kanta joka täällä vähiten tulee esiin. Siitä pyrin keskustelemaan.

Höh. Jossain bändissä vaan vaihtuu laulaja ja kaikki jauhaa ihme paskaa aiheesta. :(
Eiköhän se Nightwish tästä vielä nouse.

Kun eurooppalainen huippu laajentaa usan markkinoille niin veikkaisin että useimmin usan huipulle on päästy jotain muuta tietä kuin tahkomalla pikkupaikkoja. Ihan mutu-tuntumalta heitin..
 
Minäkin sulta niitä esimerkkejä kaipaisin...edelleen..
 
Verrataan nyt kuitenkin vientituotteita keskenään eli Nokiaa ja Nightwishiä.
 
Ei verrata.Antaa olla.
 
Että Nightwish maailmalla paremmin pärjäisi ja usan sekä australiankin valloittais niin paljon olis opittavaa nokiasta.
 
Aivan.Biisit pitää tehdä halvemman työvoiman maassa.:-)
 
Pikkukeikkaa kaukana kotoa varmaan saa kyllä vähemmälläkin paneutumisella.
 
Tuosta nyt ei NW:n kohdalla ollut kyse.Itse ymmärsin niin ,että bändi on herättänyt sen verran "säpinää" USA:ssa ,että pienemmissä paikoissa kiertely olisi tässä vaiheessa paikallaan.Näinhän on iät ajat tehty.Viimeksi Suomessa breikkasi Negative kiertämällä nuorisotaloja.Tämä ei Tuomaksen mukaan Tarjalle sopinut.
 
En edelleenkään ole kuullut bändistä joka olisi breikannut muutoin kuin pohjalta-ylös -metodilla.Tekno/dance/pop -duot/sooloartistit ovat sitten asia erikseen.
 
Jospa nyt sitten saisin sen esimerkin vai onko sitä?

Kylläkin tuo puusepänliikkeen ja Nokian vertaus tarkoitti ,että on suuren henkilömäärän yrityksiä ja pienen henkilömäärän yrityksiä ja näissä on juuri sen vuoksi eroa.

Aika surullista kuinka moni ajattelee muutosta _pelkästään_ bisneksen kannalta.
 
Enempää en jaksa, tai koe edes tarpeelliseksi avautua.

En nyt tiedä, miten ja missä vaiheessa keskustelu ajautui tähän pisteeseen. Mielestäni Tarja oli varsin vakuuttava keulahahmo ja kehittynyt etenkin "imagollisesti" vuosien varrella. Heavymusiikin tulkitsijana ei mistään parhaasta päästä, mutta en lähde nyt sen enempää arvioimaan musiikillista puolta. Joka tapauksessa hänen kaltaisen solistin poistuminen on paha isku bändille eikä bändi todellakaan tee sellaista ratkaisua huvikseen. Ilmeisesti bändi ei vaan toiminut sillä kokoonpanolla ja that's it. Siinä bisnes ei merkitse paskan vertaa. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta pikkasen jurppii tällainen 'business jargon'.

Verrataan nyt kuitenkin vientituotteita keskenään eli Nokiaa ja Nightwishiä. Saadaan parempi vertailu. Toki Nokia on maailmanlaajuisesti tunnettu brändi ja markkinajohtaja että ontuu sekin vertailu. Samojen markkinoiden lainalaisuuksien kanssa nämä kuitenkin joutuvat tekemisiin. Ei kännykän ostaja kysy kuinka monta työntekijää Nokialla eikä levynostajaa kiinnosta montako työntekijää Nightwishin levy-yhtiössä on. Kaupan olevat tuotteet on aika laillakin kyllä verrattavissa.
 
Ja paskat. Kännykkä on kertakäyttötuote ! Rokki-pänti on kuitenkin usean ihmisen muodostama koalitio. Ei moisten markkinoinnissa lähdetä alkuunkaan samoista lähtökohdista.
 
Korkeintaan voidaan yhdistää nämä "tuotteet" jotta luodaan mielikuva Rokki-päntistä joka chattailee Nokialla ja päin vastoin.....
 
Et sinä voi verrata kännykkää ja Nightwishiä. Nightwish on brändi jonka tuote on se musiikki. Eikä musiikki ja kännykkä ole kovinkaan vertailukelpoista kauraa keskenään.

>>Pikkukeikkaa kaukana kotoa varmaan saa kyllä vähemmälläkin paneutumisella.

>Tuosta nyt ei NW:n kohdalla ollut kyse.Itse ymmärsin niin ,että bändi on herättänyt sen verran "säpinää" USA:ssa ,että pienemmissä paikoissa kiertely olisi tässä vaiheessa paikallaan.Näinhän on iät ajat tehty.Viimeksi Suomessa breikkasi Negative kiertämällä nuorisotaloja.Tämä ei Tuomaksen mukaan Tarjalle sopinut.
 
Vaikka päätin mielessäni, etten osallistu tähän keskusteluun enää (ketjun alkupäässä kerroin oman kantani), nyt täytyy tarkentaa keskustelijoille noita faktoja:
 
Kannattava keikka on sellainen, jossa paikka ja yleisömäärä kohtaavat kulut. Rundi 300 hengen klubeissa voi olla ihan mielekäs koska kulupohja on pieni; varsinaisen logistiikan eli paikalle matkustamisen lisäksi muita kuluja ei juurikaan ole. Tämä siis edellyttäen, että bändi vetää kaupungista 300 hengen yleisön mutta ei 1500 hengen yleisöä per ilta.
 
Jos bändi taas vetää 1500 - 6000 henkeä paikalle, kasvaa keikkapaikka kokoluokkaa isommaksi - 1500-2000 -paikkaiseksi. Nyt kalustokulut alkavat jo ohittaa logistiikkakulut, ja esimerkiksi hotellissa asuminen on selviö. Kulupohja ei silti mahdollista keikkapaikalle lentämistä, ainakaan kaikille keikoille.
 
Jos keikan pitää tuottaa lennot ympäri maailmaa jne, puhutaan 15 000 - 50 000 hengen yleisöistä, käytännössä stadionkiertueista, joistain isoimmista kansainvälisistä festivaaleista myös.
 
Nythän on nähty, että Nightwish on Suomessa tässä viimeisessä sarjassa, kuten HIMkin. Euroopassa molemmat ovat parempaa keskisarjaa (jossa ovat myös 69 Eyes ja monet metallibändit), ja Amerikassa juuri breikkaamassa keskisarjaan.
 
Tulopohja ei siis mahdollista stadion-tyylin käytöstä kuin harvoilla kotimaan-keikoilla, joista saatavat rahat taas pitää kanavoida siihen, että niistä Amerikan-keikoista tulee persnettoa, jos halutaan elää kuin tähdet - ja tietysti halutaan.
 
David Bowien manageri Tony DeFries keksi 70-luvun alussa sellaisen markkinointikikan, jota sittemmin ovat käyttäneet monet, mm juuri Nightwish (samoin kuin Hanoi Rocks): "Annetaan ymmärtää, että ollaan jo tähtiä ja että rahaa on kuin roskaa, niin se muuttuu todeksi." Se onnistuu, jos rahkeet kestävät - mutta tulee penteleellisen kalliiksi.
 
Koska tosiasiahan on, ettei sitä rahaa ole kuin paperilla. Se on kaikki jo sijoitettuna kotimarkkina-alueen laajentamiseen - siihen ainoaan, mistä rahaa tulee.
 
Bändihomma eroaa monesta muusta hommasta siinä, että työstä ei oikeasti saa koko aikaa palkkaa, koko ajan pitää tehdä omalla kustannuksella ilmaisia työnäytteitä. Se amerikan-rundaaminen ei todennäköisesti tuo vielä yhdellekään kotimaiselle bändille kulujaan takaisin, eikä ole vielä koskaan tuonut (Hanoi Rocks tai Smack eivät missään vaiheessa päässeet pysyvästi ohi 300 hengen klubien tuolla rapakon takana), tämänhän vuoksi esimerkiksi Hurriganesien surullisenkuuluisa Englannin-valloitus päättyi kahteen keikkaan: Remu ei halunnut soittaa ilmaiseksi 250 hengen paikoissa, vaikka kaikki selittivät kuinka ainutlaatuista oli, ettei Hurriganesin tarvinnut maksaa päästäkseen soittamaan.
 
Näin.

DeFries oli kyllä kettu manageriksi. Kiertueporukalla, Bowie mukaanlukien, ei ollut käteistä edes ajaa taksilla, joten sitten köröteltiin limusiinillä yhtiön (lähinnä bowien) piikkiin.
 
Mutta se offtopikista. Toisaalta todennäköisesti jokainen on päässyt sanomaan mielipiteensä tuosta itse erottamisesta, joten jotain juteltavaahan tässä on keksittävä.

Vaikka päätin mielessäni, etten osallistu tähän keskusteluun enää (ketjun alkupäässä kerroin oman kantani), nyt täytyy tarkentaa keskustelijoille noita faktoja:
 
Just näin munkin piti kirjoittaa mutten tiennyt enkä osannut.

No niin, ainakin ilmaista julkisuutta tulee, ja seuraava levykin myy taas enemmän, kunTarjakin on taas mukana ja maailma on muutenkin parempi paikka.

Molempien tuotteet on ostettavissa kaupan hyllyltä, molempien hinta on kuluttajan ulottuvilla eli maksaa pikkurahaa, molempien tuotteet kulkee mukavasti kassissa kotiin, molemmat tuotteet vaativat taakseen vahvan brändin että löytävät tiensä kuluttajan kassiin, molemmat tuotteet on sidoksissa muotiin ynnä muihin ajan trendeihin ja nuorison kulttuureihin, molempien tuotteitten menekkiin tarvitaan väkevä markkinakoneisto, jne.jne
 
Toisella on satojen ihmisten kehityslaboratorio tekemässä tuotetta, toisessa on viisi ihmistä, joista yksi tekee sen pääasiallisen työn. Tässä tilanteessa Nokian suhteen ois ollut se, että viidesosa Nokian porukasta ei ois ilmaantunut työpaikalle, ja jos oiskin niin ärtyneenä eikä lainkaan kiinnostuneena hommasta.
 
Eli mun mielestä siinä on selkeä ero. Enkä mä edelleenkään usko, että alunperin Holopainen aloitti musiikinteon saadakseen fyrkkaa. Eiköhän siihen oisi ollut helpompikin reitti. Kauppakorkeakoulu ja yrityskonsultointi, vaikkapa.

Kauppakorkeakoulu ja yrityskonsultointi
 
No no. Ei kiroilla siellä. Se kielletään säännöissäkin.

Toisella on satojen ihmisten kehityslaboratorio tekemässä tuotetta, toisessa on viisi ihmistä, joista yksi tekee sen pääasiallisen työn.
 
Ei vois asiakasta vähempää kiinnostaa. Kun puhutaan asiakkaan kannalta niin silloin puhutaan nimenomaan markkinoinnillisista asioista. Tuotantolähtöisyys on yks synti mistä jopa suomalainenkin yritysmaailma on jo pääsemässä eroon.
 
helpompikin reitti. Kauppakorkeakoulu ja yrityskonsultointi, vaikkapa.
 
aha joo.

Kaikki Suomessa haluavat, että suomalainen rock menestyy maailmalla. Tavalla, jolla Turusen potkut on hoidettu, asetetaan kaikki muutkin suomalaiset bändit ja artistit epäluotettavaan valoon. Kun suosionsa huippukohtaa lähestyvä bändi erottaa keulakuvansa neuvottelematta siitä kenenkään kanssa niin se on todella amatöörimäistä touhua.

Ei vois asiakasta vähempää kiinnostaa. Kun puhutaan asiakkaan kannalta niin silloin puhutaan nimenomaan markkinoinnillisista asioista. Tuotantolähtöisyys on yks synti mistä jopa suomalainenkin yritysmaailma on jo pääsemässä eroon.
 
Mutta eihän tuotanto voi toimia, jos viidennes tuotantolaitoksesta ei toimi. Ja se vaikuttaa valmiiseen tuotteeseen. Vai meinaatko että imagon takia pitäisi pysyä kasassa ja luoda väkisin tehtyä tuotetta, että saadaan aikaan kaikkea isoa? Että tuotteen laadulla ei ole merkitystä?
 
Ja mun mielestä tässä tilanteessa on myös unohdettu se, että maailmalla pyörii aika helevetin monta Holopais-fanclubia, joiden pikkutyttöfanit ovat merkittävä osa levynostokulttuuria. Se, että se ei miehiä kiinnosta, ei vähennä sen merkittävyyttä tippaakaan. Tarja ei välttämättä olekaan se ykkössyy levyn ostoon. Mutta joo, aika näyttää ja simmottis.

Paaville sen verran että kyllä bändissä voi olla täysin bisneksen ulkopuolella olevia taiteilijoita. Heitä saa bisnes jopa tympäistäkkin. Mutta taiteilijoiden muodostaman bändin menestys vaatii jonkun joka hoitaa sen bisnespuolen.
 
Tottakai. Täähän nyt on ihan selvää kauraa. Pitää vaan aina muistaa, että kyse on vain joistakin samoista lainalaisuuksista. Maailma ei ole mustavalkoinen. Vaikkakin siellä päin tähän aikaan vuodesta taitaa aika lähellä sitä olla.
 
Kyse on kuitenkin muutamasta ihmisestä, jotka ovat panostaneet lähes koko elämänsä sille asialle. Ihmisistä, jotka tekevät jotain, mitä osaavat ja mikä tuntuu hyvälle.
 
Kyllä täällä tutkimusyhteisössäkin hakataan tuota bisnesajattelua kaikenmaailman konsulttien toimesta tutkijoiden päähän. Kuitenkin se tutkija istuu siellä pöydän ääressä ja käyttää omaa päätään löytääkseen uusia ratkaisuja siinä mielessä riippumatta liikemaailmasta. Raha tutkimukseenkin pitää jostain hakea, mutta se on vain yksi tekijä, joka mahdollistaa tutkimuksen laajalla tasolla ja antaa välineet siihen. Se on kaukana siitä asian ytimestä.
 
Kiven ansiokkaan kirjoituksen lisäksi pitää kyllä todeta että keikkaa tehdään kahdessa tarkoituksessa. Toinen on että saadaan keikoista liksaa, toinen tähtää levymyyntiin...
 
Muistaakseni oli joku kolmaskin...niin, joo, se oli se soittamisen riemu ja omien ajatusten ja luovuudenhedelmien jakaminen toisten kanssa!