Lyriikka ›

Elikkäs,tästäkin aiheesta tälläkin laudalla on varmaan keritty jauhamaan.Mutta näin yleispätevästi,miksi se kirjoittaminen tuntuu olevan siinä musiikinteossa se kaikista vaikein juttu?Kommentaaria tack..

Ei kai se kirjoittaminen ole se vaikea puoli, vaan se että saa lyriikat sopimaan musiikkiin tai että keksii lyriikoille "sopivan" biisin.

Itselläni ainakin tuo kirjoittaminen on vaikeaa, haluaa kiinnostavan sekä haastavan aiheen.Sitten rakenteet jne.Biisien tekeminen ei ole ns.vaikeaa, mutta nuo tekstit. Se on se ainainen sudenkuoppa.Olen myös kokeillut sitä että teettäsin tekstejä muilla,mutta nekään ei sinällään tahdo kelvata?Olen kenties perfektionisti ja asetan riman liiaan korkealle,mutta tekstin koen sillä tavalla, että siinä laittaa niin paljon itsestään paperille että sen tekstin haluaa nähdä melkeinpä täydellisyyttä hipovana.Ei minään sellaisena kevät päivä paska rallatuksena.
 
Yleensä sanojen sovittaminen musiikkiin ei ole vaikeaa, koska melodiaa,sointuja ja sovitusta on omasta mielestäni on ns.helppoa muuttaa,että melkein tekstin kuin tekstin saa biisiin kuin biisiin sopimaan, näin yleispätevästi sanottuna.

ja asiaa helpottaa jos osaa kirjottaa...

Itselläni sovituspuoli käy aikastalailla ohimennen. Tekstit taas ovat paljon hankalampia.
 
Useimmiten ongelmana on tuo perinteinen oikeiden sanojen löytäminen, ajatusten/tunteiden muuttaminen tekstiksi, ja vielä useamman kuin yhden säkeistön aikaansaaminen. Yksi sudenkuoppa on vielä kliseet ja toisto, sitä helposti kirjoittaa käytettyjä fraaseja ja plagioi itseään.

Useimmiten ongelmana on tuo perinteinen oikeiden sanojen löytäminen, ajatusten/tunteiden muuttaminen tekstiksi, ja vielä useamman kuin yhden säkeistön aikaansaaminen. Yksi sudenkuoppa on vielä kliseet ja toisto, sitä helposti kirjoittaa käytettyjä fraaseja ja plagioi itseään.
 
Toi on just tota helvetin kurjaa tuon itensä lainaus...Rupee ottaan päähän kun on mennyt käytään jo jonkun hyvän metaforan esim joskus .Ja sitä ei itelle anna anteeks jos sen menee uudestaan käytään ,tai sitten se missä se aijemmin mainitaan pitää hyllyttää...joka vapautaa yleensä paljon tavaraa(minulla aikasemmat lyrikat olivat todella pitkiä kun kaikki ideat oli tuoreen olosia ). Mutta toisaalta kehitää kun ei moisiin sorru oppii hienompia ja hienompia ilmaisukenoja.
 
Ja kliseitä voi musta käytää (kirjoitan genreen jossa niitä on todella paljon ja vaikea vältää) kunhan niihinkin yritää saada jotakin uutta tai niitä ei ole liikaa.
 
Ja muistakaa kaikki tässä maailmassa on jo joku muu sanonut.Ei voi sanoa enään mitään uutta.
-Sorry :)

Ja kliseitä voi musta käytää (kirjoitan genreen jossa niitä on todella paljon ja vaikea vältää) kunhan niihinkin yritää saada jotakin uutta tai niitä ei ole liikaa.
 
Ja muistakaa kaikki tässä maailmassa on jo joku muu sanonut.Ei voi sanoa enään mitään uutta.
-Sorry :)
 
Niin, joskus vaan heittää niin räikeitä kuluneisuuksia paperille, että ihan hävettää. Kyllähän sitä jotain kierrätystä on pakko hyväksyä.

 
Ja muistakaa kaikki tässä maailmassa on jo joku muu sanonut.Ei voi sanoa enään mitään uutta.
-Sorry :)
 
Ei pidä paikkaansa. Sanottavaa riittää loputtomasti.
 
Itse kysymys on aika hankala. Se mikä on hyvää ja huonoa, on aika pitkälti maku asia. Jos vaikka tekee omasta mielestään aivan totaalisen paskat sanoitukset, niin joku saattaa yllättäin pitää niitä todella onnistuneita.

Elikkäs,tästäkin aiheesta tälläkin laudalla on varmaan keritty jauhamaan.Mutta näin yleispätevästi,miksi se kirjoittaminen tuntuu olevan siinä musiikinteossa se kaikista vaikein juttu?Kommentaaria tack..
 
eli mun mielestä jokainen osaa kirjoittaa. taidot saattaa vaan ruostua ja kyllä ne siitä pikkuhiljaa, kirjottamalla hioutuu. jollain ihmisillä voi myös olla auttamattoman suppea sanavarasto, jonka johdosta niiden on vaikea ilmaista itseään kirjallisesti niin kuin tahtoisivat. tähän apua löytyy mm. lukemisesta, muiden ihmisten kuuntelemisesta ja muutenkin hollilla olemisesta. väkisin ei saa lähteä vääntämään. se on niitä perussääntöjä.
 
inspiraatio ainakin mun kohdalla vaan tulee ja niin löytää muodostuneiden sanojen (lopputulos lyriikka) kautta itsestään aivan uusia, yllättäviäkin ulottuvuuksia.
täytyy pitää silmät auki ja mieli avoinna. mieluiten myös aina paperia ja kyniä käsien ulottuvilla. ei ole mitään surullisempaa kuin lyriikoidenpätkien tekstaus itselleen (varsinkaan jos on niin hidas tekstaaja kuin minä).
hmm... meniköhän vähän vierestä... nooh. toivottavasti edes joku hiffas...:)

Mulla tuottaa vaikeuksia se kun pitäis yrittää pidempää tekstiä saada aikaan. Alussa inspiraatiomittari tykyttää tuhannessa, mut laskee aika nopeasti ja sitte loppu pitää tehdä pakolla =)

Kirjoittaminenhan on todella iisiä. Säveltämistä en osaa.

Jaa-a. Mulla on ainakin se ongelma, että pitäis saada siihen tekstiin jotain syvyyttä. En sitten tiedä miksi, kun ei sitä syvyyttä juuri löydy esim. Ramonesiltakaan, jota olen aina pitänyt parhaana esimerkkinä siitä miten tehdään nerokkaan iskeviä pop/rock-sanoituksia. Ongelma johtaa siihen, että mulla on siihen samaan äärisimppeliin rokkenroll-kuvioon viidet tai kuudet eri sanat, joissa on kauheeta paatosta ja mitkään niistä eivät toimi. Sitten nousee tuskanhiki otsalle ja koko homma alkaa ahistaa. Nyt kun rupean uutta bändiä kasaamaan, toivon että löytäisin jonkun sanoitustaitoisen soittokaverin joka ei miettisi turhia kirjoittaessaan lyriikoita.

Itse en edes uskalla koittaa kirjoittaa kunnollista lyriikanpätkää. Mieleen pulpahtaa joku kuulemani kappale tai semmoinen daadaadaaduudaadididaadaa-pätkä (siis aina samantyylinen), joten biisin musikaalinen puoli olisi ainakin tylsä tahi matkittu. Ja niin, tuosta kirjoittamisesta, ajattelumaailmani on niin suppea että ei onnistu, ellei laulu ole riimillinen olipa-kerran-ankka-laulu.

Sitä pitää vain hakata päätään seinään ja tehdä vuosikaupalla niitä huonoja sanoituksia niin joku päivää huomaakin olevansa (ainakin omasta mielestään) hyvä.
 
Nuin minulle kävi. Kannattaa tutkia ajatuksella tuotoksiaan, jos joku on huono niin miettiä että mikähän se on mikä tekee siitä huonon ja jos joku on hyvä niin miettiä mikä se on se mikä siitä tekee hyvän.

Jatketaan keskustelua kirjoittamisen vaikeudesta.Kumpi tärkeämpää tekstissä tekniikka vai sisältö?Eli oletetaan että aihe ja teksti olisi sisällöllisesti huipputasoa,niin voiko teksti mennä pilalle jos se on kirjoitettu teknisesti todella "väärin"?
 
Toivottavasti tästä saa tolkkua mitä tarkoitan...

Jatketaan keskustelua kirjoittamisen vaikeudesta.Kumpi tärkeämpää tekstissä tekniikka vai sisältö?Eli oletetaan että aihe ja teksti olisi sisällöllisesti huipputasoa,niin voiko teksti mennä pilalle jos se on kirjoitettu teknisesti todella "väärin"?
 
Toivottavasti tästä saa tolkkua mitä tarkoitan...
 
Sisältö on mielestäni paljon tärkeämpi. Laulettavuus määrittelee teknisen tason merkittävyyden. Ei tarvitse olla mielestäni mitenkään teknisesti oikeaoppinen sanoitus, jos se vain kuullostaa hyvältä. Yleensä se tekninen oikeaoppisuus kuitenkin merkitsee myös hyvän kuuloisuutta.
 
Näin minun mielestäni.

Jos ei ole tippaakaan luovuutta, niin kai sanoituksien keksiminen on aika vaikeata?

Lyriikoiden kirjoittaminen ja ennen kaikkea kunnollisten lyriikoiden kirjoittaminen on minulla aika ajoittaista, fiiliksestä riippuen välillä syntyy viikossa vaikka kuinka monta valmista lyriikkaa, toisinaan taas tulee kuukauden taukoja.
 
Tottakai elämän tilanne ja tapahtumat vaikuttavat sanoituksiin ja niiden tekoon.
 
En minä ainakaan voi vain päättää että kirjoitanpa lyriikat, eivät ne väkisin synny. Mutta kun päässä on ajatuksia ja on tosiaan jotain sanottavaa lyriikoita syntyy erittäin helposti.

Käydään nyt vielä keskustelua teksteistä.
 
Lauluja voi tehdä aiheesta kuin aiheesta.Mikä on sinulle se kaikista luontevin aihe mistä haluat kirjoittaa?
 
Helpointa on kirjoittaa varmaan omista kokemuksista.. Tai ylipäätään asiasta josta tietää jotain. Mutta mielestäni tuo lyriikoiden kirjoittaminen on aina fiilispohjaista hommaa. Sopivassa mielentilassa tekstiä tulee vaivatta, kun taas väkisin vääntämällä ei saa mitään kunnollista aikaan...