Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Löysin Venomin ekan joskus nassikkana kirjastosta. Oli (ja on edelleen) ihan vitun rankka levy. Sen jälkeen tutustuin Emperoriin, Darkthroneen ja Mayhemiin yms.

Ei ole vielä alkanut, enkä tiedä alkaakokaan. Munakas liveveto oli ainakin bändiltä nimeltä Soulfallen, vaikka se ei varsinaista bläkkistä olekaan. Mutta sinne päin. Tuskin musta koskaan fania tulee kyseiselle genrelle.

Cradle of Filth - Principle Of Evil Made Flesh on ehkä kovin syy muutaman muun (mm Dusk And Her Embrace ja Dimmun Enthrone Darkness Triumphant) lisäksi. Ala-aste/ylä-aste vaihdoksessa parit tyypit innostu kunnolla raskaasta musasta ja vetivät sit mutkin mukaansa ja ylä-asteella mä olin jo bläkkäri.
 
Kuuntelin sillon pääasiassa vain raskasta musaa. Sitten joskus poltin tötsyt ja musamaku alkoikin mystisesti laajenemaan ja jossain vaiheessa huomasin etten enää juuri kuunnellut raskasta musaa. Jotain tuli vähän kuunneltuu harvakseltaan, kuten Hypocrisyä. Näin meni muutama vuosi.
 
Nyt iski uusi buumi. Immortal - At The Heart Of Winter kolisee kuin kirves. Eilen ostin huvikseen CoFin Bitter Suites To Succubin ku halvalla lähti, siinäki kolisee parit biisit (etenki Born In The Burial Ground ja Sisters of Mercy coveri No Time To Cry) mut ne uusintaversiot omista vanhoista biiseistä, argh... Burzum on kova myös ja Nokturnal Mortumin Goat Horns levy on yksi parhaita levyjä ikinä, käsittämättömän hienot melodiat ja meininki !
 
Hitto ku sais jostain vanhat CoFfit ja Dimmut vinyylinä. Siihe vielä Hypocrisyt, Dissectionit, Dark Funeralit sun muut päälle...

Hitto ku sais jostain vanhat CoFfit ja Dimmut vinyylinä. Siihe vielä Hypocrisyt, Dissectionit, Dark Funeralit sun muut päälle...
 
Eikö noita CoF:n levyjö julkastu aika tiheään vinyylinä tossa 90-luvun lopulla? Samoten Dimmu Borgirin alkupään levyt.

Eikö noita CoF:n levyjö julkastu aika tiheään vinyylinä tossa 90-luvun lopulla? Samoten Dimmu Borgirin alkupään levyt.
 
90-luvulla en vielä keränny vinyyliä :(
 
Divaareissa oon nähny vain Coffin Duskia, Crueltyä, Succubia ja Midiania mut kaksi ensimmäistä olen nähnyt vain kuvavinyyleinä. Hinta ja kunto vaihdellu. Nyt ei oo vähään aikaan noitakaan näkyny :P
 
Principlen haluisin ihan eniten.
 
Pistin just Dimmu Borgirin Stormblåst kuvavinyylin tilaukseen yhdestä webbikaupasta. Muita Borgireja en ookkaan vinyylinä nähnyt aivan niitä uusimpia lukuunottamatta ja niistä en diggaa.

Ei mistään.
 
paljonpa kannattaa tulla bm palstalle ilmottamaan ettei kuuntele koko genreä. veikkaan että ketään ei kiinnosta... suotta tuhlaat aikaasi. bodom (hehheh)

Dimmun vanhimmat olivat ihan ok joskus, -> Bathory - Summoning- Ildjarn- Burzum- Taake- Isengard- Darkthroneen olen nyt vasta tutustunut. Kyllähän tuossa matkan varrella kaikenlaista on tullut kuultua, mutta tuossa ne, jotka ovat kolisseet. Eilen kuuntelin taas pitkästä aikaa Dimmun Antikristia, ja järkytyin. Biisihän on muuten mainio, mutta aivan liian siloiset soundit! Ei mitään tunnelmaa.

Eipä kyllä alkanut... Tai noh, jos WANHA Venom ja Angelwitch lasketaan niin niistä.

Eipä kyllä alkanut... Tai noh, jos WANHA Venom ja Angelwitch lasketaan niin niistä.
 
Totta vitussa lasketaan. Black metal ei todellakaan ole Norjalainen keksintö.

Cradlea tuli kuunneltua joskus että ei jumalauta mikä laulaja. (ja nyt puristit turpa kiinni, kutsutaan sitä vaikka semi-blackiksi. ok?).
Se toimi siltana jostain siirryin muun musiikin ohessa kuuntelemaan blackin puolelta mm. dimmua ja immortalia.. sitten hommas levis käsistä ja nyt tuleekin sitten kuunneltua kaikkea mahdollista burzumista kingston walliin.
Edelleen tippuu tuo vanhempi cradle emperorin kanssa varmaan parhaiten blackin/semiblackin puolelta.. on ne vempire ja emperial live ceremony vaan sen verta täydellisiä rykäsyjä ettei mitään rajaa. :)

Venom 1986. Impaled Nazarene 1992.

Emperorin Thorns on My Grave taisi olla kappale, joka tutustutti minut bläkkikseen. Tosin aika kaukanahan tuo biisi on siitä perinteisemmästä turskaväännöstä, mutta samapa se.
 
Sittemmin suosikkiyhtyeitä ko. genrestä ovat yhä Emperor (varsinkin Anthems sekä Nightside Eclipse), Ulver, Dissection ja Aspera Hiems Symfonia -ajan Arcturus. Myös Darkthronen Blaze in the Northern Sky on oikein mukava.
 
Ja Dimmu Borgirin vanhemmasta tuotannosta löytyy niin ikään hyviä kappaleita, jostain syystä en pahemmin ole kuulemani perusteella Stormblåstin jälkeisestä matskusta innostunut. Enthrone Darkness Triumphantilla on vielä pari hyvää kappaletta, mutta siihen se jää.

Bathory.

Eipä ole ottanu mun Black Metallin kuuntelu tuulta purjeisiin vaikka olenkin kokeillut sellasia bändejä kuin Emperor ja Venom.

Arcturuksesta.

Arcturuksesta.
 
hihii... enpä sanokaan mitään. Vihjaan vain kysymysmerkillä ja kahdella genreä merkitsevällä kirjaimella.

hihii... enpä sanokaan mitään. Vihjaan vain kysymysmerkillä ja kahdella genreä merkitsevällä kirjaimella.
 
No on Aspera hiems symfonia bläkmetallii!!1 Tai ainaki vähintään very dark metallii!

Bathorylla alkoi. Siitä sitten DT, Immortal, Mayhem ja muut norjan iloiset veikot.

Venom ja Mercyful Fate.