Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Eli mitä järkeviä asteikkovaihtoehtoja, jos tuollasen soinnun päälle aikoo improvisoida? Äkkiseltään tulee mieleen D-fryyginen ja D-lokrinen. Entäs sellaset, joissa ei ois terssiä (F# tai F), kun sitä ei taida soinnussakaan olla.

D in sen:
 
D Eb G A C

Kyllähän siihen myös fryyginen käy sekä melodisen mollin toinen moodi (fryyginen #6)

Todennäköisesti soinnun ympäristö kuitenkin kertoo onko luontevampaa soittaa duuri- vai molliterssi tuohon.
 
Fryygisestä tai harmonisen mollin viidennestä voisi olla iloa. Jos ei halua ottaa kantaa terssiin, niin jättää sen sitten soittamatta. Tai sitten voi ottaa juuri vastakkaisen asenteen ja käyttää molempia.

C-jazz mollin toinen moodi.

Ei lokrista.

C-jazz mollin toinen moodi.
 
No mähän sanoin sen: Mä voin valistaa sua, että ylöspäin mennessä melodinen molli ja jazz-molli on sama, jollet sattunut tietämään.

No mähän sanoin sen: Mä voin valistaa sua, että ylöspäin mennessä melodinen molli ja jazz-molli on sama, jollet sattunut tietämään.
 
No kun ehdottelitte noita vääriä niin pistin pelkästään sen lähimmän.

No kun ehdottelitte noita vääriä niin pistin pelkästään sen lähimmän.
 
Eiks toi C: RMM II ole lähin vain siinä tapauksessa, että Dsus4(b9) olisi sointuprogressiossa jotenkin subdominanttitehoisena?
 
Omasta (ja Levinen) mielestä tuon voisi ajatella myös dominanttitehoisena sointuna (D Phrygian: D Phryg, Dsus b9 tai jopa F7/D - ei vakiintunutta merkintätapaa), joka purkautuisi esim. V-I tilanteessa Gmaj7-sointuun. Tällöin in sen -skaala olisi lähin, koska se ilmentää soinnun sus-soundia eikä sisällä sen paremmin pientä kuin suurtakaan terssiä?

Eiks toi C: RMM II ole lähin vain siinä tapauksessa, että Dsus4(b9) olisi sointuprogressiossa jotenkin subdominanttitehoisena?
 
Omasta (ja Levinen) mielestä tuon voisi ajatella myös dominanttitehoisena sointuna (D Phrygian: D Phryg, Dsus b9 tai jopa F7/D - ei vakiintunutta merkintätapaa), joka purkautuisi esim. V-I tilanteessa Gmaj7-sointuun. Tällöin in sen -skaala olisi lähin, koska se ilmentää soinnun sus-soundia eikä sisällä sen paremmin pientä kuin suurtakaan terssiä?
 
Jep. Molempi parempi. Munsta kans pitäis tietää vähän ympäristöä, että uskaltais sanoa mitään. Jos siihen asti soittelis Eb:ää ja G:tä!

Eiks toi C: RMM II ole lähin vain siinä tapauksessa, että Dsus4(b9) olisi sointuprogressiossa jotenkin subdominanttitehoisena?
 
Omasta (ja Levinen) mielestä tuon voisi ajatella myös dominanttitehoisena sointuna (D Phrygian: D Phryg, Dsus b9 tai jopa F7/D - ei vakiintunutta merkintätapaa), joka purkautuisi esim. V-I tilanteessa Gmaj7-sointuun. Tällöin in sen -skaala olisi lähin, koska se ilmentää soinnun sus-soundia eikä sisällä sen paremmin pientä kuin suurtakaan terssiä?
 
Merkintä "D phrygian" viittaa enemmän moodiin kun taas merkintä "Dsus b9" viittaa enemmän sointuun. Sointukulussa, jossa sus soinnut eivät selkeästi purkaannu, ei ole niin väliä kumpaa terssiä improvisoinnissa käyttää.
 
(vrt. Dm7/G, skaala voi olla yhtä hyvin miksolyydinen kuin doorinenkin)
 
Se fryyginen on ihan yhtä hyvä kuin mixb2b6. Tuossa sointumerkissä ei vaan puhuta mitään siitä pienestä sekstistä (b6) joka sisältyy molempiin noista, joten tutkimatta ympäristöä jazzmollin II moodi olisi lähempänä sointumerkkiä.
 
In sen -skaala toimii toki (sisältää ne soinnulle tärkeimmät karakteerit), mutta pentatonisena asteikkona ei sisällä seitsemää eri ääntä. D-mollipentatoninkin asteikko tuohon käy, mutta samasta syystä en sitä mainitse "lähimmäksi asteikoksi".
 
Eli loppujen lopuksi tässä viilataan pienen ja suuren terssin ja/tai sekstin välillä, jonka lopulta ratkaisee vallitseva ympäristö. Ja tiettykin improvisointitilanteessa saapi soittaa ihan mitä lystää...:)

D phrygian viittaa moodiin, Dsus b9 viittaa sointuun.
 
Itseasiassa tossa viittasin kaikilla noilla nimityksillä sointuun.
 
Pitää luntata: Phrygian chord is a dominant seventh chord with the thirteenth instead of the root in the bass. (Levine: Jazz Piano Book, s.25)
 
Soinnun nimi siis D Phrygian chord, mahdollisia lyhenteitä (=sointumerkkejä) ovat sitten just D Phryg, Dsus b9 jne. There is no single commonly accepted chord symbol for a Phrygian chord.
 
Mutta ihan oikeassa oot kuten Martsokin. Ympäristö ratkaisee, mutta korvia käyttämällä pääsee ehkä pisimmälle...

Itseasiassa tossa viittasin kaikilla noilla nimityksillä sointuun.
 
Joo tiiän, yleistä merkintätapaa ei juu ole, mutta jos biisissä on selkeä D phryg modaalinen osa (vaikkapa 32 tahtia) ja tarkoitus on alleviivata tiettyä moodia, niin minusta siinä kohtaa on perusteltua käyttää tuota "D phryg" merkintää sointumerkintänä. Jos taas on kyseessä yksittäinen sointu keskellä normaalisti etenevää sointuprogressiota niin järkevämpi on kirjoittaa "Dsus4 b9" eikä viitata mihinkään tiettyyn moodiin.
 
Mutta ihan oikeassa oot kuten Martsokin. Ympäristö ratkaisee, mutta korvia käyttämällä pääsee ehkä pisimmälle...
 
Joo ja toi on ainoa asia millä oikeestaan on mitään väliä:)

Jos nyt ymmärsin oikein kysymyksen niin jazz-mollin moodeissa ei sointuasteet mene samalla tavalla kuin duuriasteikon moodeissa. Eli II aste ei ole suoraan subdominantti teho, jne.
 
Näin on. Tarkoitin tolla siis tilannetta, että alkuperäisen kysymyksen mukainen sointu olisi II-V-I -tilanteessa jotenkin II-soinnun ominaisuudessa, eikä esim. V-I -tilanteessa V-sointuna (juuri kuvailemani D Phryg-Gmaj7 -tilanne).
 
esim:
II-V-I
Dsus4(b9)-G7(b9b13)-Cm maj9
C-RMM II - G Phr.Dom (tai G alt) - C-RMM
 
Tässä tilanteessa C-jazzmollin II moodi on sointumerkkiä lähinnä, mutta sisältää pienen terssin (F), jonka vuoksi en ehkä käyttäisi kyseistä asteikkoa seuraavanlaisessa tilanteessa:
 
V-I
Dsus4(b9) (=D Phryg) - Gmaj9
D in sen - G ion
 
Edelleen luntaten, Levinen mukaan Phrygian-soinnulla voidaan myös reharmonisoida II-V -progressio yhdeksi soinnuksi, tällöin soinnun dominanttiluonne on ilmeinen. (esim. Em7-A7-Dmaj7 => A Phryg - Dmaj7)
 
EDIT: Joo tiiän, yleistä merkintätapaa ei juu ole, mutta jos biisissä on selkeä D phryg modaalinen osa (vaikkapa 32 tahtia) ja tarkoitus on alleviivata tiettyä moodia, niin minusta siinä kohtaa on perusteltua käyttää tuota "D phryg" merkintää sointumerkintänä. Jos taas on kyseessä yksittäinen sointu keskellä normaalisti etenevää sointuprogressiota niin järkevämpi on kirjoittaa "Dsus4 b9" eikä viitata mihinkään tiettyyn moodiin.
 
Jep, tämä selvä.

Sabatella kirjoittaa soinnun nimen Dphryg!!
 
Mitä toi "RMM II" tarkoittaa?
 
Melodisen mollin toinen moodi?
Jos tarkoittaa sitä, niin mitä se R siinä edessä tekee?
Mistä tietää että se M on minor eikä major?
 
Edit: Kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tuu jälkipuheita:
"The RMM scale is a fun scale to play, but there are too many names for it"
 
Real Melodic Minor
 
Kun käytätte tollaisia proslangilyhenteitä, niin muistakaa meitä apukoululaisiakin!
 
Jazz Minor;
Real Minor;
Real Melodic Minor;
Melodic Minor Ascending

ihan yhtä hyvä kuin mixb2b6
 
Miksolyydinen, jossa sekunti ja seksti alennettu?
 
C, Db, E, F, G, Ab, Bb??
 
Eiks se oo just sama kuin harmonisen mollin 5:s eli fryyginen dominantti?

Sitten kun opetatte harmoniaa ihmiselle joka ei vielä ole niin pitkällä kuin itse olette, tuon "fryygisen soinnun" kohdalla on miina!
 
Jos otatte tämän lähestymistavan missä "fryyginen sointu on dominantti jossa 13 bassossa", menee helposti kaksi asiaa sekaisin. Eli tuo dominantti on sanana niin selkeästi dominanttifunktioon ja dominanttiseiskasointuun liittyvä, että kannattaa olla tarkkana jos käyttää sanaa dominantti tuon fryygisen paletin yhteydessä.
 
Tää nyt oli vaan tällaista viilausta. Itse asiassa tonaalisessa paletissa samat asiat voi selittää montaa reittiä. Tuntuu olevan varsin paljon instrumentti- ja persoonakohtaista se mikä lähestymistapa toimii parhaiten kellekin.

Eiks se oo just sama kuin harmonisen mollin 5:s eli fryyginen dominantti?
 
On. Rakkalla lapsella on monta nimeä.

Todennäköisesti soinnun ympäristö kuitenkin kertoo onko luontevampaa soittaa duuri- vai molliterssi tuohon.
 
Niin toki.
 
Yellowjacketsin Ancestors-biisissä on kyse. Soolon sointukiero menee lapun mukaan näin:
 
// C13 / % / A(aeolean) / % /
 
/ C13 / % / A(aeolean) / % /
 
/ Dsus4(b9) / % / E(alt) / % /
 
/ Em7/A / D(alt) / Gsus4(b9) / % //
 
Pahoittelen sotkua. Em7/A on yks tahdin mittainen sointu. En keksinyt ”kauttaviivaksi” muuta kuin tahtiviivan.
 
Molliterssi Dsus4(b9) kohdalla taitaa ”teoriassa” toimia paremmin. Ainakin sen perusteella että F sopii luontevasti viereisiin sointuihin ( A(aeolean) ja E(alt) ).
 
Mikä tarkoitus muuten tuolla A(aeolean)-merkinnällä on? Annetaanko siinä ikään kuin vinkkiä solistille, että soita tähän mieluummin duurin VI-moodia, kuin jotain muuta?