Media ja viihde ›

ALIENSin kohtaus missä Sigorney Weaver vaihtoin ensimmäinen kerran katseita Queenin kanssa. Meikäläinen ei meinannut pysyä housuissani vaikka leffan oonkin mooonia kertoja nähnyt.

Myös Alien 3 loppukohtaus on mainio ja Predator 1 Arskan taistelu Predatoria vs.

Zombie ja kummitusjuna -elokuvassa on myös muutama hieno kohtaus. Tai no, oikeastaan koko elokuva on yhtä hienoa kohtausta. Millä niitä alat erittelemään. Mutta kohtaus, jossa Antti Autiomaa elikäs Seppälän Silu soittaa kellarissaan bassoa Baddingin Haaveisiin vaipunut -biisin tahdissa, on varmasti yksi hienoimpia.

Kaikki Vietnaminsota kohtaukset jossa soi Hendrixin musiikki..Hetken sellasta, et Jess!! Kyl sota on hienoa.

The Unforgivenin loppu.
 
On, ja Clintin leffoista ei voi olla mainitsematta High Plains Drifterin (suom. Ruoska) loppua, alkua tai perkele, koko leffaa..
 
Mieleen tuli vielä leffan Batman Returns kohtaus, jossa Pingviini tepastelee henkitoreissaan Batmania kohti, verta suusta valuen, tuupertuu, ja pingviinit kantavat tämän veteen.. Elfmanin musiikit taustalla, ja kylmänväreet on taattu..
Samanlaista tunnelmaa on mm. Edward Saksikäden lopussa, jossa Edward leikkelee jääveistoksia yksin mäen päällä olevassa hylätyssä kartanossa, ja tästä saa lumisade alkunsa..
Burtonin elokuvissa on muutenkin tunnelmaa vaikka muille jakaa..

Lositava topikki!
 
Näitä on sitten aivan liikaa, yritetään päivitellä:
 
Kauriinmetsästäjä
 
Venäläinen ruletti -kohtaus kiteyttää sodan käsittämättömyyden upeasti, en ole koskaan elokuvaa katsoessa ollut yhtä kauhuissaan.
 
Taksikuski
 
"You talkinŽ to me?"
 
Kellopeli Appelsiini
 
Tunnelma Alexin raahautuessa etäisesti tuttuun taloon on uskomaton.
 
Kummisetä
 
Yksittäisen kohtauksen poimiminen on mahdotonta, mutta loppukohtaus oven sulkeutuessa vetää kylmäksi.
 
Pulp Fiction
 
"Oh man, I shot Marvin in the face."
 
Citizen Kane
 
Alkukohtaus.
 
Tri. Outolempi
 
"...impurify all of our precious bodily fluids."
 
2001: Avaruusseikkailu
 
Jälleen kerran, yksittäisen kohtauksen poimiminen jättäisi varjoonsa muut kohtaukset. Mutta jo jotain täytyy sanoa, niin olkoon apinaprologi.
 
Se7en
 
Loppu (kuten jo mainittu)
 
Kolme Väriä: Sininen
 
Kahvilakohtaus (ja sokeripala)
 
Mulholland Drive
 
Viimeinen puolituntinen
 
Takaikkuna
 
Stewart ja salamavalo

The Killerin lopun taistelu kirkossa. Siinä jää Matrixit aulakohtauksineen kakkoseksi, kun Chow Yun Fat pistää Danny Leen kanssa rikollisia matalaksi, tuhlaten jokaiseen niistä 100 hepusta ainakin 12 lipasta.
Myös Hard Boiledin yhdellä otolla vedetty sairaalakohtaus ja Bullet in the Headin amerikkalaisten vankien teloitus. Perhana, kyllä se Woo osaa ohjata jos vaan annetaan mahdollisuus.
 
Pitää vielä mainita Sam Peckinpahin Strawdogsin kohtaus, jossa Dustin Hoffmanilta palaa sulakkeet päästä lopullisesti. Muutenkin koko elokuva on jo alusta asti ollut yhtä ahdistavaa katsojan kiusaamista, sisältäen historian parhaan raiskauskohtauksen. Sitten vielä lopussa koko elokuvan jännite räjäytetään silmille, miten se nyt sitten räjäytetäänkin. Perhana katsokaa itse ja katukaa sen jälkeen!

Viimeisimpänä tulee mieleen "Big Fish" -leffan loppu jossa sinne hautajaisiin on saapunut kaikki tyypit leffassa taitetun matkan varrelta.
 
Oli tennispallon kokoinen pala kurkussa.

Loistava aihe, perkele!
 
Unbreakable-elokuvassa, missä Willis on "hyväksynyt" kykynsä ja lähtee ihmismassoihin. Levittää käsiään ja musiikki alkaa soida. Siinä oli jotain tajutonta fiilistä.
 
Coplandin loppukohtaus, missä kuuroutunut sheriffi tekee semi-hidastettuna päätöksen antaa takaisin. Korvan "vinkuna" toimii tässä erityisen hyvin. Stallone on tässä oikeasti ihan hyvä.
 
Tämä pitää mainita. About Schmidtin loppu. Kaveri hakee koko elokuvan elämäänsä, ja tullessaan takaisin kotiin lukee ns."kummilapsensa" kirjeen, jolle on kirjoitellut säännöllisesti omia kuulumisiaan. Se on saatana niin liikuttava kohtaus, että en tiedä mitä sanoa. Porasin itsekin kuin ämmä siinä, ja Jack vetää sen todella hienosti. Siinä oli puhdasta hyvyyttä siinä kohdassa.
 
Blade Runner. Lopun keskustelu rakennuksen katolla, kun jahdattava ei jätäkään Fordia kuolemaan. Sataa, on synkkää, tilanne on täsyin auki. Ford yrittää kuunnella ymmällään, ja toinen selittää toivottomana tietäen mitä seuraavaksi tapahtuu. Aivan vitun upea kohtaus, ja tämä elokuva on niitä täynnä. Scottin paras elokuva.
 
Will Hunting. Siinä on Robin Williamsilta todella jämäkkää työtä. Yksi mieleenjäänyut kohtaus on se, missä ensimmäisellä "istunnolla" Damon aukoo päätään maalauksesta leikkien liian henkilökohtaisilla asioilla, ja Robin suuttuu helvetisti. Sen näytellyn tunteen voi tuntea itse, voimakas. Ihan kuin jokin "vaimo" olisikin ollut olemassa.
Toinen kohtaus samasta elokuvasta. Puistonpenkillä samat kaverukset. Sitä ei voi kehua liikaa. Miten Damon katsoo maahan, ja varsinkin miten Robin puhuu, äänensävy, katseet ja MITÄ hän puhuu. Kaikki toimii. Ihan kaikki.

Zombie ja kummitusjuna -elokuvassa on myös muutama hieno kohtaus. Tai no, oikeastaan koko elokuva on yhtä hienoa kohtausta. Millä niitä alat erittelemään. Mutta kohtaus, jossa Antti Autiomaa elikäs Seppälän Silu soittaa kellarissaan bassoa Baddingin Haaveisiin vaipunut -biisin tahdissa, on varmasti yksi hienoimpia.
 
Samaa mieltä. leffan jälkeen oli jotenkin tyhjä olo. +
Omakin elämä alkaa olla aika samanlaista. pitäisikö lopettaa syrjäytyminen?

Sin City on näitä täynnään. Etenkin kohtaus, jossa Hartigan ampuu Roarken kakaran laiturilla on aivan käsittämättömän hieno kohtaus.
 
"I take away his weapons. Both of them."
 
Sotamies Ryanin alkukohtausta ei varmaan tarvitse sen kummemmin eritellä? Ehkä väkevin sotakohtaus ikinä, ja hiekan ja veren voi melkein maistaa suussa.

Mian ja Vegan tanssikohtaus Pulp fictionissa. On se vaan niin saatanan tyylikkäästi tehty.

American History X, loppu. Minä en sitä kuivin silmin onnistu katsomaan.
 
Se7enin loppu, ehdottomasti.
 
Mulholland Drivestä nostaisin vihoviimeiset minuutit vielä muita korkeammalle, kun Betty (muistaakseni?) ajetaan sinne makuuhuoneeseen ja... Se savu on jotenkin aika vaikuttava tehokeino. "Silencio".
 
Fight Club, loppu. Pari muuta kohtausta naurattaa aika järjettömästi.
 
Takeshi Kitanon Brother, jälleen loppu. Tämä leffa oli muuten Anttilassa kympillä vielä jokin aika sitten, suosittelen kovasti.
 
EDIT: Miten miten miten on mahdollista unohtaa nämä: Heat, pankkiryöstö menee munilleen. Ja Paholaisen asianajaja, Pacino pääsee irti lopussa.

Omakin elämä alkaa olla aika samanlaista. pitäisikö lopettaa syrjäytyminen?
 
Niinhän se alkaa. Mitäs sitä hyvin alkanutta prosessia kesken katkasemaan.
 
Mutta lisää hienoja kohtauksia: Kubrickin Hohdon kohtaus, jossa Jack kävelee salin poikki käsikirjoitusta tutkivan Wendyn luo, on varmasti eräs aliarvostetuimmista ja väärinymmärretyimmistä koko elokuvan historiassa. Jopa Stephen King itse olisi halunnut tähän halpahintaisen ja väsähtäneen "böö" -kohtauksen, jossa Jack olisi yhtäkkiä ilmaantunut Wendyn taakse. Kohtaushan on uskomattoman tehokas ja piinaava.
 
Bride of Frankensteinissa Morsiamen herääminen on myös hieno kohtaus. Elsa Lanchester on ihq jopa hirviömaskissaan. Kohtauksessa nähtävät nykivät pään liikkeet ja sähinän hän omaksui puistossa näkemiltään joutsenilta.

Hohdossa Jackin pallottelu siellä kirjoitussalissa on kans aika hämärä kohtaus... Sellainen tasainen tömähdys, mikä siitä pallosta lähtee on jotenkin oudon ahdistava.

Onhan noita, mutta tämä tuli ekana mieleen. Eli Arpinaamasta kohtaus, jossa Tony Montanalla alkavat asiat muutenkin menemään päin helvettiä, kaiken lisäksi äijä riitaantuu muijansa kanssa jossain ökyravintolassa, ja alkaa pauhaamaan ihmisille muijan lähdön jälkeen:
 
What you lookin' at? You all a bunch of fuckin' assholes. You know why? You don't have the guts to be what you wanna be? You need people like me. You need people like me so you can point your fuckin' fingers and say, "That's the bad guy." So... what that make you? Good? You're not good. You just know how to hide, how to lie. Me, I don't have that problem. Me, I always tell the truth. Even when I lie. So say good night to the bad guy! Come on. The last time you gonna see a bad guy like this again, let me tell you. Come on. Make way for the bad guy. There's a bad guy comin' through! Better get outta his way!
 
Toimii! Michael Monroe heittää saman monologin The Real McCoy-leffassa, tosin ei ihan samalla intensiteetillä...

Yksi ylitse muiden taitaa kyllä olla The Good, The Bad & The Ugly:n loppukohtaus.
 
Niinpä

Julmettu: Pulp Fiction:
-Julius lausuu raamattua (oliko sen nimi edes se? vitti kun en muista)
 
Juu, ihan oikein muistit, kyllä sen kirjan nimi tosiaan on Raamattu.

Schnowotski: Juu, ihan oikein muistit, kyllä sen kirjan nimi tosiaan on Raamattu.
 
Sääääähh... :-----------------D

Tää on varmasti ämnetin historian hienoin ja tärkein nosto.