Koskettimet ›

Olisko mitään hyviä ehdotuksia pimputtimeksi?
 
Kävi mieles Yamahalta joku clavinova perheen tuotos, mut onko niist n. tonnin uusista jammuista sitten mihkään vai katsoisko mielummin käytettynä? Ja sitten Rolandilta vois katsella kans.
 
Liikkumavaraa ton hinnan suhteen jonkun verran löytyy. Ehdotuksia otettais vastaan.

Mä oon yhtä ykstoikkoinen kuin syntikoiden Motif-suosittelijat.
Jos aiot roudata Yamaha P-90, jos vain himassa Yamaha P-120, jossa omat kaiuttimet.
 
Rolandiin verrattuna kosketus erilainen, mä tykkään enemmän jammusta, jotkut rollesta.

Mä oon yhtä ykstoikkoinen kuin syntikoiden Motif-suosittelijat.
Jos aiot roudata Yamaha P-90, jos vain himassa Yamaha P-120, jossa omat kaiuttimet.
 
Rolandiin verrattuna kosketus erilainen, mä tykkään enemmän jammusta, jotkut rollesta.
 
Kotiin se on tulossa. Just tuos mulkasin tuota P-120:stä ja ei tuo hullulta vaihtoehdolta näyttänyt.

Kotiin se on tulossa. Just tuos mulkasin tuota P-120:stä ja ei tuo hullulta vaihtoehdolta näyttänyt.
 
Tsekkaa myös Roland FP-sarja.

Roland RD-300sx, jos ulkoisten kaiuttimien/kuulokkeiden käyttö ei ole ongelma.

Yamaha P-90 toimii hyvin myös kotona. Erilliset kaiuttimet tarvitsee tietysti, jos aikoo soittaa ilman kuulokkeita.
 
P-120:en omien kaiuttimien sointi ei minua vakuuttanut. P-250:en omista kaiuttimista lähtee kohtuu hyvä ääni, mutta tämä malli vaatii tilaa, rahaa ja roudausintoa olennaisesti enemmän, kuin P-90 tai P-120.
 
Yhdessä musiikkiliikkeessä kun kokeilin P-120:tä ei koskettimen painamisnopeudella ollut vaikutusta äänen voimakkuuteen. Kosketinta ei pystynyt painamaan hiljaa pohjaan ilman, ettei sävel olisi soinut samalla voimakkuudella kuin normaalisti soitettaessa. Tämä saattoi johtua jonkun säätimen väärästä asennosta tai sitten viasta kyseisessä laiteyksilössä. Soittamisen tämä vika teki hyvin konemaiseksi ja epäluonnolliseksi.
 
Yamahaan päädyin kokeiltuani kaikkia merkkejä ja malleja, mitä eri musiikkiliikkeissä tuli vastaan n. 7 vuoden ajan. Koskettimien mekaanisen tuntuman lisäksi minulle on tärkeää kuinka ääni ja koskettimien painaminen eri voimakkuuksilla ja eri nopeuksilla kytkeytyy toisiinsa. Jos tämä on kunnossa, ei itse äänen tarvitse olla täydellinen. Hyvän soittimen kanssa itse soitin jää sivuseikaksi ja musiikki vie mennessään - unohtaa kokonaan olevansa testaamassa soitinta kun jää soittamaan jotain mieluisaa kappaletta.
 
Ensimmäinen digipiano, jonka ääreen todella unohtui soittamaan oli minulle Yamaha P-500:
 
http://www.yamaha.com/yamahavgn/CDA … ID%253D205600%2526LGFL%253DY,00.htm
55 kiloinen möhkäle ilman omia kauttimia, mutta upea soitettava. Soittamani yksilö olisi lähtenyt hintaan 4500 USD (vuonna 96).
 
P-90 ei ole täydellinen piano, mutta minulle paras kompromissi eri ominaisuuksista. P-250 ilman omia kaiuttimia ja vahvistimia olisi vielä parempi - ehkä tällainenkin joskus vielä nähdään.
 
P-90:n hankinnan jälkeen akustisen pianon soitto on kotioloissa vähentynyt olennaisesti.
 
t -martti-

P-90 ei ole täydellinen piano, mutta minulle paras kompromissi eri ominaisuuksista.
P-90:n hankinnan jälkeen akustisen pianon soitto on kotioloissa vähentynyt olennaisesti.
 
Just niin!

Yamaha P-90 toimii hyvin myös kotona. Erilliset kaiuttimet tarvitsee tietysti, jos aikoo soittaa ilman kuulokkeita.
 
P-120:en omien kaiuttimien sointi ei minua vakuuttanut. P-250:en omista kaiuttimista lähtee kohtuu hyvä ääni, mutta tämä malli vaatii tilaa, rahaa ja roudausintoa olennaisesti enemmän, kuin P-90 tai P-120.
 
Yhdessä musiikkiliikkeessä kun kokeilin P-120:tä ei koskettimen painamisnopeudella ollut vaikutusta äänen voimakkuuteen. Kosketinta ei pystynyt painamaan hiljaa pohjaan ilman, ettei sävel olisi soinut samalla voimakkuudella kuin normaalisti soitettaessa. Tämä saattoi johtua jonkun säätimen väärästä asennosta tai sitten viasta kyseisessä laiteyksilössä. Soittamisen tämä vika teki hyvin konemaiseksi ja epäluonnolliseksi.
 
Yamahaan päädyin kokeiltuani kaikkia merkkejä ja malleja, mitä eri musiikkiliikkeissä tuli vastaan n. 7 vuoden ajan. Koskettimien mekaanisen tuntuman lisäksi minulle on tärkeää kuinka ääni ja koskettimien painaminen eri voimakkuuksilla ja eri nopeuksilla kytkeytyy toisiinsa. Jos tämä on kunnossa, ei itse äänen tarvitse olla täydellinen. Hyvän soittimen kanssa itse soitin jää sivuseikaksi ja musiikki vie mennessään - unohtaa kokonaan olevansa testaamassa soitinta kun jää soittamaan jotain mieluisaa kappaletta.
 
Ensimmäinen digipiano, jonka ääreen todella unohtui soittamaan oli minulle Yamaha P-500:
 
http://www.yamaha.com/yamahavgn/CDA … ID%253D205600%2526LGFL%253DY,00.htm
55 kiloinen möhkäle ilman omia kauttimia, mutta upea soitettava. Soittamani yksilö olisi lähtenyt hintaan 4500 USD (vuonna 96).
 
P-90 ei ole täydellinen piano, mutta minulle paras kompromissi eri ominaisuuksista. P-250 ilman omia kaiuttimia ja vahvistimia olisi vielä parempi - ehkä tällainenkin joskus vielä nähdään.
 
P-90:n hankinnan jälkeen akustisen pianon soitto on kotioloissa vähentynyt olennaisesti.
 
t -martti-
 
Kiitosta. Tyhjentävä vastaus. Ja toksia muillekkin. +

Yhdessä musiikkiliikkeessä kun kokeilin P-120:tä ei koskettimen painamisnopeudella ollut vaikutusta äänen voimakkuuteen. Kosketinta ei pystynyt painamaan hiljaa pohjaan ilman, ettei sävel olisi soinut samalla voimakkuudella kuin normaalisti soitettaessa. Tämä saattoi johtua jonkun säätimen väärästä asennosta tai sitten viasta kyseisessä laiteyksilössä. Soittamisen tämä vika teki hyvin konemaiseksi ja epäluonnolliseksi.
 
t -martti-
 
Kosketusherkkyys lienee ollut poissa päältä. Useissa digitaalipianoissa kosketusherkkyyttä pystyy myös hienosäätämään.
 
P90 on tuossa n. tonnin hintaluokassa oiva valinta. Soundivalikoima ei ole ehkä yhtä seksikäs kuin esim. Rolandilla, mutta ne tärkeimmät ominaisuudet eli pianosoundi ja koskettimisto on myös miun makkuun.

Kosketusherkkyys lienee ollut poissa päältä. Useissa digitaalipianoissa kosketusherkkyyttä pystyy myös hienosäätämään.
 
Urkusoundeillahan sitä ei olekaan.

Entäs Kurzweil PC1X?
 
Aside from the diverse library of the Kurzweil PC2 series with 512 top sounds, the PC1 X has
been expanded with the high quality Orchestral
ROM. Also included is the same 88er
Hammermechanic keyboard. Through 64 voices and
expressionful classicv sounds, the PC 1 X is
ideal for Pop & Rock keyboarders in Live or
Studio aswell as Filmusic-Producers.
- 88 tap dynamic keys, weighted Hammermechanic
keyboard with Aftertouch
- 64 voiced
- 4 split zones
- 512 programs
- 64 Factory Setups
- 128 User Setups
- GM compatibele
- dual effect processor in KDFX quality
- Arpeggiator
- Pitch and Mod Wheel
- 4 assignable keys and pots
- large LCD display
- Dual Switch Pedal input
- Expression Pedal input
- analogue stereo output
- headphone output
- 1 ROM expansion slot
- MIDI IN/OUT/THRU

Entäs Kurzweil PC1X?
 
Hyvä et pääsee muutki merkit esille. Ei täs onneksi hätä ja ehtii kokeilla ja funtsia. Vaik ois tuossa yks käytetty (m.net torilla) rolandi hp-330 myynnis joka kiinnostais.

noin 1000e digitaalipiano,
 
mielestäni ylivoimaisesti paras vaihtoehto roland FP2.