Yleistä keskustelua musiikista ›

Tänään mies täyttäisi 55-vuotta :D

Ride On !!

Harmi vaan että Mestari on laatikossa :/
Mut tuossa on ihan mielenkiintoista luettavaa http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm

Harmi vaan että Mestari on laatikossa :/
Mut tuossa on ihan mielenkiintoista luettavaa http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm
 
Kyllähän tuo on luettu

Komeeta olisi nähdä, tai oikeastaan kuulla äijää vielä elävien kirjoissa vastaanottamassa tätäkin synttäriä..

Harmi vaan että Mestari on laatikossa :/
Mut tuossa on ihan mielenkiintoista luettavaa http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm
 
Ansiokas tutkielma. Joskus on tullut sitä tavailtua.
 
Bytheway, ex-vaimolla oli joskus marsu, jonka nimi oli Alppu. Sekin on laatikossa :+/ Kaikki kunnia kullekin Alpulle, järviselle ja nurmiselle!

Vuosi oli 1988. Kuukautta en muista, mutta räntää satoi. Taisi olla marraskuu tai joulukuun alku. Oulun Musiikki-Kullaksella oli kitaraklinikka ja Fenderin tuotteita oli saapunut esittelemään itse Albert Järvinen. Klinikka alkoi klo 17.00. Kiiruhdin sinne suoraan töistä, etten myöhästyisi. Ehdin paikalle puolta tuntia aiemmin klinikan alkua. Selailin uusia levyjä odottellessani mestaria paikalle. Hurriganesilta oli juuri ilmestynyt Live At Cafe Metropol-levy. Alunperin Albertin piti soittaa levyllä, mutta huhu kertoi, että Alppu oli saanut kenkää (jälleen kerran) Ganesista ja levyllä hänet korvaa Janne Louhivuori. Levyn kannessa ei ollut mitään informaatiota soittajista. Ostin kuitenkin levyn ja päätin etten kehtaa pyytää siihen Järvisen nimmaria jos hän ei kerran sillä soita. Tein kohtalokkaan virheen. En tajunnut ostaa juuri ilmestynyttä Albertin Braindamage - Or still alive-levyä.
 
Levyn oston jälkeen menin alakerran bändiosastolle odottelemaan Alppua. Paikalle oli kertynyt vain kourallinen ihmisiä. Alakertaan oli järjestetty pieni parin neliön kokoinen "esiintymislava", jossa oli muutama Fenderin vahvistin ja kitara. Istuimme puolikaaressa sen ympärillä. Vieressäni istuva keski-ikäinen mies tärisi innosta. Hän kuiskasi korvaani "Mahtavaa, näemme yksi kolmasosaa Hurriganesista, melkein kuin keikalla". Nyökyttelin hänelle kohteliaasti. Sitten alakerta hiljeni. Mestari saapui paikalle. Hän istui rennosti keskellemme. Albert oli pukeutunut hopeanväriseen pukuun. Yhtä upean siististi kuin Muddy Waters ja muut blues-ikonit. Albert otti hörpyn wishyä ja laski hieman leikkiä raitistumisestaan ja talonmiehen töistään. Sitten hän otti käteensä sinisen Stratocasterin. Laittoi plugin sisään, otti plektran käteensä ja täräytti ensimmäisen soinnun. Soundi lähti uskomattomalla volyymilla ja samalla hetkellä paloi sulake Kullakselta ja koko paikka pimeni ja hiljeni.
 
Istuimme hetken pimeydessä. En tiennyt, että kuuluiko tämä "showhun" vai oliko voluumi liian kova. Muutaman hetken päästä henkilökunta sai virrat päälle ja klinikka saattoi alkaa. Rennon hyväntuulisesti Albert esitteli kitaroita, jutusteli ja soitteli pieniä pätkiä. Silmät innosta kosteina seurasimme metrin päästä mestaria. Tilaisuus loppui aikanaan. En uskaltanut kysyä nimmaria. Enkä muutoinkaan jututtaa häntä. Sydän vielä pomppaillen kuitenkin pyöräilin räntäsateessa kotia.
 
Seuraavan kerran näin Albertin keikalla Flasbackslidersin riveissä. Silloinkin olin metrin päässä lavasta. Kokemus ei ollut niin sykähdyttävä, koska tuolloin promilleja taisi olla verässä ainaki kahden törkeän rattijuopumuksen rajan verran.
 
Tätä kirjoittaessani kuuntelen juuri Braindamage-levyä ja palailen mielessäni noihin hetkiin.

Hieno teksti.
 
Mut 55-vuotispäivää tosiaan vaikka mullan alla onkin. Suomen ylivoimaisesti paras kitaristi.

Vuosi oli 1988. Kuukautta en muista, mutta räntää satoi. Taisi olla marraskuu tai joulukuun alku. Oulun Musiikki-Kullaksella oli kitaraklinikka ja Fenderin tuotteita oli saapunut esittelemään itse Albert Järvinen. Klinikka alkoi klo 17.00. Kiiruhdin sinne suoraan töistä, etten myöhästyisi. Ehdin paikalle puolta tuntia aiemmin klinikan alkua. Selailin uusia levyjä odottellessani mestaria paikalle. Hurriganesilta oli juuri ilmestynyt Live At Cafe Metropol-levy. Alunperin Albertin piti soittaa levyllä, mutta huhu kertoi, että Alppu oli saanut kenkää (jälleen kerran) Ganesista ja levyllä hänet korvaa Janne Louhivuori. Levyn kannessa ei ollut mitään informaatiota soittajista. Ostin kuitenkin levyn ja päätin etten kehtaa pyytää siihen Järvisen nimmaria jos hän ei kerran sillä soita. Tein kohtalokkaan virheen. En tajunnut ostaa juuri ilmestynyttä Albertin Braindamage - Or still alive-levyä.
 
Levyn oston jälkeen menin alakerran bändiosastolle odottelemaan Alppua. Paikalle oli kertynyt vain kourallinen ihmisiä. Alakertaan oli järjestetty pieni parin neliön kokoinen "esiintymislava", jossa oli muutama Fenderin vahvistin ja kitara. Istuimme puolikaaressa sen ympärillä. Vieressäni istuva keski-ikäinen mies tärisi innosta. Hän kuiskasi korvaani "Mahtavaa, näemme yksi kolmasosaa Hurriganesista, melkein kuin keikalla". Nyökyttelin hänelle kohteliaasti. Sitten alakerta hiljeni. Mestari saapui paikalle. Hän istui rennosti keskellemme. Albert oli pukeutunut hopeanväriseen pukuun. Yhtä upean siististi kuin Muddy Waters ja muut blues-ikonit. Albert otti hörpyn wishyä ja laski hieman leikkiä raitistumisestaan ja talonmiehen töistään. Sitten hän otti käteensä sinisen Stratocasterin. Laittoi plugin sisään, otti plektran käteensä ja täräytti ensimmäisen soinnun. Soundi lähti uskomattomalla volyymilla ja samalla hetkellä paloi sulake Kullakselta ja koko paikka pimeni ja hiljeni.
 
Istuimme hetken pimeydessä. En tiennyt, että kuuluiko tämä "showhun" vai oliko voluumi liian kova. Muutaman hetken päästä henkilökunta sai virrat päälle ja klinikka saattoi alkaa. Rennon hyväntuulisesti Albert esitteli kitaroita, jutusteli ja soitteli pieniä pätkiä. Silmät innosta kosteina seurasimme metrin päästä mestaria. Tilaisuus loppui aikanaan. En uskaltanut kysyä nimmaria. Enkä muutoinkaan jututtaa häntä. Sydän vielä pomppaillen kuitenkin pyöräilin räntäsateessa kotia.
 
Seuraavan kerran näin Albertin keikalla Flasbackslidersin riveissä. Silloinkin olin metrin päässä lavasta. Kokemus ei ollut niin sykähdyttävä, koska tuolloin promilleja taisi olla verässä ainaki kahden törkeän rattijuopumuksen rajan verran.
 
Tätä kirjoittaessani kuuntelen juuri Braindamage-levyä ja palailen mielessäni noihin hetkiin.
 
Varmaankin samanlaisia fiiliksiä kuin pari vuotta sitten koin american car showssa. Remu tuli paikalle jollakin jenkillä, en muista millä, hallissa cissen cadillac ja hurriganes pauhasi. Siinä sitten niinikään metrin päässä legendasta kuuntelin remun höpinöitä ja sain nimmarin :D

Niinkö nuori se vielä olisi? Harmi, ettei äijä ole enää elävien kirjoissa.

Pakko oli laittaa Mirror Tower soimaan.. Kyllähän herra on ihan kunkku, ei siitä mihinkän pääse.

Rivermanille + mukavasta tarinasta !

Järvinen oli hieno mies, ja suomen kitaristeissa ehdottomasti kärkiluokkaa. Tykkäsi vain liikaa varsinkin alkomahoolista. Ilmat tätä miestä en uskalla edes kuvitella minkälainen olisi nykyinen musiikillinen suuntautumiseni.
 
Rivermanille plussapiste

Rivermanille kyllä + :ssa !
 
Nasta stoori !

Kyllä. Jokimies ansaitkoon plussansa. Hienoa tarinaa. Tuollaisia pitäisi saada kuulla enemmänkin!

Rivermanille plussaa elävästä tarinasta ja onnentoivotukset Albertille sinne paikkaan missä Elviskin majailee...

Jep. Hieno muistelo Rivermanilta. Isken plussaa.
 
Albert oli mahtava kitaristi. Isot rispektit hänelle. Valitettavasti en päässyt koskaan kokemaan hänen soittoaan livenä, mutta Hurriganesin jytke säesti vanhempieni ensitreffejä Porin Kirjurinluodon kuplahallissa vuonna 1974.

Sanotaan se suoraan: maailman parhaita blues-rock kitaristeja. Omaan soittamiseen vaikuttanut enemmän kuin kukaan muu. Vielä muistan vuonna seitkytkuus, kun oli Royals Alpun bändi uus...
 
Rauhaa.

By the way, eikös Alppua joskus kaavailtu Mötley Cruen kitaristiksi? Tällaista juttua vain joskus muistan kuulleeni.