Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin tuttua tarinaa että. Kukapa soittamista harrastava ei joskus olisi haaveillut elättävänsä itsensä musiikilla. Allekirjoittaneen kohdalla sellainen ajatus oli mielessä jo ensimmäisiä kellaribändejä viritellessä. Siinä soittelun ohella tuli sitten opiskeltua parikin ammattia (ei musiikkiin liittyviä). Taannoin tuli viimein tilaisuus lapsuudenhaaveen toteuttamiseen, kun kutsu kävi tanssiyhtyeen riveihin (tiedän tiedän, omalla musiikillahan sitä piti tienata). Pesti oli määrämittainen mutta erinomaisen valaiseva. Sen jälkeen ymmärsin musiikin merkityksen itselleni.
Tällä hetkellä olen ns. kunniallisessa työssä ja vapaa-aikana (usein myös työaikana) työstän marginaalimusiikkiani vielä demovaiheessa olevassa bändissä. Toimeentulo on taattu ja autuaan riippumaton musatouhuista. Täydellistä. Jos bändi breikkaa niin mahtavaa, jos ei niin so not. Sessiomuusikot erikseen, tämä sopii minulle parhaiten.
 
Tarinan opetus: ei opetusta.

Liennekö syytä myös pohtia livetilaisuuksien luonteen muuttumista tulevaisuudessa, kun muitakin alan visioita heiteltiin?
 
Itselläni on sellainen tuntuma, että konserteista pyritään tekemään yhä suurempia ja suurempia (myös kotimaisten artistien kohdalla on nähtävissä tämä "jäähalli efekti). Vaikka taannoinen Brucen kaikka osoitti ainakin minulle, että välttämättä stadion ei ole se ihanteellisin paikka musasta nauttimiseen (ahtaus, huono näkyvyys, huono kuuluvuus, ilma jne). Toki tuon suuruusluokan tähtiä ei muuten näkisi lainkaan, eivät varmaan ala tekemään 30 klubikeikkaa per kaupunki:).
 
Samassa suhteessa konserttien kokoluokkaan nousevat myös lippujen hinnat. Olen kyllä sitä mieltä, että hyvästä kannattaa aina maksaa, mutta...
 
Miten käy pienempien bändien, pienempien elävänmusiikin klubien?
 
Kymmeniä iltoja vuodessa tekevänä sitä aika ajoin istuu naama totisena oven vieressä katsomassa pieneneekö lippupinkka lainkaan.
 
Myös pienempien bändien kannalta on tietysti selvää, että ihmisille on paljon mukavampaa soitella kuin seinille ja henkilökunnalle.
 
Kun vuodessa tulee katsastettua kymmeniä uusia yhtyeitä, huomaa hyvin miten korkea taso ns. kellaribändeillä tässä maassa on. Samoin musiikkityylejä on aivan jumalattomasti (vaikka usein rahvas kuvittelee, että kaikki soittaa metallia).
 
Saattaako tulevaisuudessa livetarjonnan turvaamiseksi pienempien bändien kohdalla tulla kyseeseen yhteiskunnan tuki? Kuntien ja kaupunkien ylläpitämiä keikkapaikkoja (Gloria esim)...
 
Musiikki on kuitenkin harrastuksena erittäin suosittu ja jopa Suomessa merkittävä bisness, jonka työllistävä vaikutus voisi kyllä olla suurempikin.
 
Kommenttia liveasiasta, kiitos:)

Nyt on kyllä yksi tämän palstan kaikkien aikojen parhaista keskusteluista menossa! Asiaa tulee ja paljon näkökulmia eri asioihin, jotka itse asiassa koskettavat jollain tavalla kaikkia, ei pelkästään muusikkoja.
 
Yritän nyt taas kehitellä vähän pohdintaa. Lainailen Bonhamin tekstiä, koska tästä saa aika paljon irti. Kirjoitukseni eivät välttämättä liity noihin lainauksiin, menee jopa tajunnanvirraksi välillä tämä, mutta pääasia että tulee asiaa... :)
 
Liennekö syytä myös pohtia livetilaisuuksien luonteen muuttumista tulevaisuudessa, kun muitakin alan visioita heiteltiin?
 
Lienee. Itseasiassa koko musiikin luonteen ja merkityksen tulevaisuudenkuvaa olisi hyvä miettiä. Miksi asiat eivät voisi olla tulevaisuudessa toisin? Meillähän on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ovathan muusikoiden asiat nyt paljon paremmin kuin joskus 40-luvulla, joten kehitys ei varmaan ole täysin mahdoton asia? Eli ehkä ei kannatakaan miettiä sitä omaa tulevaa uraansa esim. 90-luvun mukaan, eli tulevaisuudessa voi olla ihan erilailla töitä, ja varsinkin muusikoiden toimenkuvan uskoisin muuttuvan. Jos asiat ovat tosiaankin niin huonosti kuin tuntuisivat olevan, niin muutos taitaa olla väistämätön, ennemmin tai myöhemmin. Optimistista ajattelua, mutta so what? Itsesäälissäkö tässä vain pitäisi rypeä ja istua perseellään ja odottaa että jotain tapahtuisi? :)
 
Itselläni on sellainen tuntuma, että konserteista pyritään tekemään yhä suurempia ja suurempia (myös kotimaisten artistien kohdalla on nähtävissä tämä "jäähalli efekti). Vaikka taannoinen Brucen kaikka osoitti ainakin minulle, että välttämättä stadion ei ole se ihanteellisin paikka musasta nauttimiseen (ahtaus, huono näkyvyys, huono kuuluvuus, ilma jne). Toki tuon suuruusluokan tähtiä ei muuten näkisi lainkaan, eivät varmaan ala tekemään 30 klubikeikkaa per kaupunki:).
 
Mitenkäs festarit? Esim. Ilosaarirock (taas jotenkin subjektiivinen näkökulma) kasvaa koko ajan (19000 lippua myyty tänä vuonna) vaikka tänä vuonna ei taida pahemmin olla mitään varmoja myyntihittejä (lue: huipputähtiä), mutta silti ihmiset tulevat nauttimaan musiikista. Tarjonta on monipuolista, ja Ilosaarihan on nimeomaan suunnattu oikeasti musadiggareille, ei vain kirkkaimpien tähdenlentojen perässä juoksijoille eikä nostalgiafiiliksissä 70-luvun jättiläisiä katsomaan tulleille.
 
Samassa suhteessa konserttien kokoluokkaan nousevat myös lippujen hinnat. Olen kyllä sitä mieltä, että hyvästä kannattaa aina maksaa, mutta...
 
Toisaalta, ihmiset eivät ehkä usko saavansa rahalleen paljoa vastinetta, jos lipun hinta on vaikkapa 5 euroa?
 
Miten käy pienempien bändien, pienempien elävänmusiikin klubien?
 
Ei välttämättä huonostikaan. Tosin nykytilanne ei näytä hyvältä, mutta kuten jo sanoin, muutoksia tapahtuu ja ne varmasti vaikuttavat myös tällä alueella.
 
Kymmeniä iltoja vuodessa tekevänä sitä aika ajoin istuu naama totisena oven vieressä katsomassa pieneneekö lippupinkka lainkaan.
 
Toisaalta, kannattaa miettiä, miksi yleisöä ei kiinnosta. Yleisö on kuitenkin se tärkein asia, mistä sen leivän saa.
 
Myös pienempien bändien kannalta on tietysti selvää, että ihmisille on paljon mukavampaa soitella kuin seinille ja henkilökunnalle.
 
Tottakai. Mutta miten niitä ihmisiä saadaan kuuntelemaan? Vaikka olisi kuinka hyvä bändi tahansa, en luultavasti menisi kuuntelemaan täysin tuntematonta bändiä ja maksaisi siitä. Jotenkin pitää saada ihmisille selväksi, että keikka on hyvä ja sinne kannattaa tulla ja maksaakin siitä.
 
Kun vuodessa tulee katsastettua kymmeniä uusia yhtyeitä, huomaa hyvin miten korkea taso ns. kellaribändeillä tässä maassa on. Samoin musiikkityylejä on aivan jumalattomasti (vaikka usein rahvas kuvittelee, että kaikki soittaa metallia).
 
Kenen vika itseasiassa on, että kellaribändit ovat kellaribändejä eivätkä stadionbändejä? Itse asiassa, veikkaisin että bändien itsensä, koska eivät tee mitään asialle. Kaikki on mahdollista, eikö?
 
Saattaako tulevaisuudessa livetarjonnan turvaamiseksi pienempien bändien kohdalla tulla kyseeseen yhteiskunnan tuki? Kuntien ja kaupunkien ylläpitämiä keikkapaikkoja (Gloria esim)...
 
Kohtahan kaikki muusikot elävät tällä menolla erilaisilla tuilla ja apurahoilla, mutta mitäs järkeä siinä nyt olisi? Miksi yhteiskunta tukisi bändejä, mitä se siitä hyötyy?
 
Musiikki on kuitenkin harrastuksena erittäin suosittu ja jopa Suomessa merkittävä bisness, jonka työllistävä vaikutus voisi kyllä olla suurempikin.
 
Kunhan saadaan vähän lisää ideoita, niin pistetään eduskunnalle ehdotus työllisyystilanteen korjaamiseksi. Lyön muuten vetoa, että 50% työttömistä on jollain tavalla tekemisissä musiikin kanssa, joten heillehän tästä saisi töitä. ;)
 
Kommenttia liveasiasta, kiitos:)
 
Liveasiasta ja kaikesta muustakin, olepa hyvä. :)

Mulla taisi olla tossa isojen tapahtumien jutussa vähän ideana se, että ne elättävät kovin harvalukuista joukkoa bändejä. Kun liput kuitenkin ovat kalliit, musiikista pitävät ihmiset eivät enää muutaman kympin stadikan keikan tai festarin jälkeen lähde klubeille bändejä katsomaan...
 
Koska musiikki on harrastuksena suosittu ja toimii tavallaan myös enneltaehkäisevänä esim nuorisorikollisuuden torjunnassa (toiveajattelua?) olisi perusteltua suunnata yhteiskunnan varoja tämä toiminnan tukemiseen. Tuki tulisi mielestäni kohdistus suoraan vaikka esiintymispaikkojen luomiseen, ei suoraan bändeille. Mulle kyllä sopisi, että oopperatalon rahat annettaisiin bänditoimintaan, Helsingin ulkopuolelle!!!
 
Nyt katkesi ajatus, jatketaan...

Mulla taisi olla tossa isojen tapahtumien jutussa vähän ideana se, että ne elättävät kovin harvalukuista joukkoa bändejä. Kun liput kuitenkin ovat kalliit, musiikista pitävät ihmiset eivät enää muutaman kympin stadikan keikan tai festarin jälkeen lähde klubeille bändejä katsomaan...
 
Festareissahan onkin parasta, että sillä muutaman kympin hinnalla pääsee näkemään todella monta bändiä. Maksan paljon mieluummin 45 euroa Ilosaarirockista, jossa on monta lempibändiäni (mm. DJBB ja Nuspirt), kuin menen jollekin isolle stadionkeikalle, edes King Crimsonin keikalle, jonne liput taisivat maksaa jotain 60-80 euroa. Ja vaikka bändi onkin todella hyvä ja arvostettu, niin Suomessa todella marginaalimusiikkia. Taisi 90% ko. bändin faneista mahtua keikalle, eikä edes ollut tunkua, hyvä kun liput saatiin loppuun.
 
Eli niitä stadionkeikkoja en oikein kannata. Jos bändi tuntee olevansa niin iso, että tarvitsee ison stadionin vain itselleen, eikä voi tulla esim. jollekin festarille jolloin ihmiset saisivat vähän enemmänkin vastinetta rahoilleen, niin... niin... no, oikeastaan ei voi muuta kuin valittaa. Tuskimpa kukaan huippubändi suostuisi "minimipalkalla" jollekin festarikeikalle.
 
Koska musiikki on harrastuksena suosittu ja toimii tavallaan myös enneltaehkäisevänä esim nuorisorikollisuuden torjunnassa (toiveajattelua?) olisi perusteltua suunnata yhteiskunnan varoja tämä toiminnan tukemiseen. Tuki tulisi mielestäni kohdistus suoraan vaikka esiintymispaikkojen luomiseen, ei suoraan bändeille. Mulle kyllä sopisi, että oopperatalon rahat annettaisiin bänditoimintaan, Helsingin ulkopuolelle!!!
 
Mikä musiikissa normaalia kuluttajaa viehättää? Meille voi olla välillä hankalaa ajatella normaali-ihmisen kautta, kun olemme itse niin kovasti mukana musiikkitouhuissa. Miksi niitä pikkubändejä pitäisi tukea, mikä niistä tekee arvokkaamman kuin oopperatalosta? Tekisikö pikkubändien (esim. joku kolme 14-vuotiasta wannabe-rokkaria, jotka soittaa jotain Apulanta-kovereita) rahoitus sitten ihmiset tyytyväiseksi? Mielestäni kaikkia bändejä ei tarvitsisi tukea, koska se tekisi homman nimenomaan liian helpoksi ja bändit eivät enää vaivautuisi kehittelemään tyyliään ja tarjoamaan yleisölle jotain mielenkiintoista.
 
Koska lopulta, musiikkiahan tehdään ihmisille. Jos yleisöä ei kiinnosta, niin miksi bändille pitäisi maksaa harrastelusta? Eri asia on, että voitaisiin tukea keikkapaikkoja ja tasoittaa vähän tilannetta, jotta yleisölle saataisiin tarjottua mahdollisimman monipuolista ja laadukasta musiikkia.
 
Nyt katkesi ajatus, jatketaan...
 
Olen aina ollut sitä mieltä tästä nettikeskustelusta, että ei haittaa jos eksytään alkuperäisestä asiasta johonkin muuhun mielenkiintoiseen asiaan, kunhan ei vain mene paskanjauhannaksi. Ettei aina tarvitsisi joka asialle tehdä omaa topiikkiaan.. ;)

Lisättäköön vielä näistä stadionkeikoista, että kyseessähän ei tosiaankaan ole pelkkä artisti ja sen musiikki, vaan isot keikat ovat yleensä isoja showta, jota pyöritetään ison koneiston voimilla, ja lipputuloilla katetaan nämä huimat kulut. Ja yleisö haluaa nähdä shown.
 
Mutta maksaisitko mieluummin Rolling Stonesin keikasta 200 euroa, jolloin pakettiin sisältyisi koko show, vaiko 10 euroa, jolloin näkisit ja kuulisit heidän musiikkinsa jollain pienellä klubilla, ilman ilotulituksia, valoshowta ja pyrotekniikka, puhumattakaan tuhansien wattien äänentoistosta..? Ja samalla kysyttäköön, menisitkö mieluummin Hartwall Areenalle katsomaan Smackdownia, hinta 200 euroa vai Rolling Stonesia, hinta 200 euroa? Molemmissa saat shown, mutta jälkimmäisessä myös sitä musiikkia.
 
Jotenkin tuntuu, että näissä isoissa stadionkeikoissa se musiikki on vain pieni osa kokonaisuutta.

Perusjuttu mulle tuossa bänditoiminnan tukemissa on viimekädessä koko suomalaisen populaarimusiikin tason nostaminen ja laajentaminen.
 
Nuorien bändien toiminnan tukeminen mahdollistaa useamman kehittymisen valtakunnalliselle tasolle asti (uskon markkinoiden riittävän) ja pidemmällekin.
 
Ensimmäinen askel on treenitilojen tarjoaminen. Toinen esiintymismahdollisuuksien luominen kotinurkilla. Seuraava askel onkin sitten taas isompi, eli esiintymiset eri paikkakunnilla. Tämähän vaatii valtakunnallista verkostoa kun nuo kaksi ensimmäistä hoituvat paikallistason työnä. Neljäs ja ehkä suurin askel onkin bändien aktiivinen kauppaaminen ulkomaille. Hommahan on jo käynnissä Musex Finland porukan toimesta. Menestyksestä ei ole tietoa ainakaan mulla.
 
Tuo neljäs askel onkin tärkeällä sijalla, sillä vaikka kotimaan markkinatkin mielestäni kestävät lisää hyvä bändejä, myös ulkomaisia markkinoita kaivataan. Ruotsalaiset ovat tässä onnistuneet loistavasti. Siellä musiikkiteollisuus on aivan maan kärki teollisuudenaloja.
 
Tällä kuviolla yhteiset satsatut rahat tulevat takaisin (toivottavasti) toisin kuten esim oopperan kohdalla jota subventoidaan edelleen usealla tuhannella vanhalla markalla per kävijä.
 
Olen pohdiskellut näitä juttuja aika kauan ja tässä näyttää nyt olevan pähkinänkuoressa saldo. Kiitos jabbe vauhdituksesta. Tälläistä litaniaa on näköjään aika hankala saada kerralla kirjoitettua:)

Perusjuttu mulle tuossa bänditoiminnan tukemissa on viimekädessä koko suomalaisen populaarimusiikin tason nostaminen ja laajentaminen.
 
Sama tavoitehan tässä on, itseasiassa haluaisin uudistaa koko musiikibisneksen, enkä näe yhtään syytä, miksi moinen ei voisi onnistuakin jos löytyy joku järkevä ja (lähes) kaikille edullinen ratkaisu. Sellainen nimittäin on olemassa, ja sitä tässä nyt haetaan.
 
Nuorien bändien toiminnan tukeminen mahdollistaa useamman kehittymisen valtakunnalliselle tasolle asti (uskon markkinoiden riittävän) ja pidemmällekin.
 
Ehkä tämä ei kuitenkaan ole se tärkein juttu. Määrä ei korvaa laatua.
 
Ensimmäinen askel on treenitilojen tarjoaminen. Toinen esiintymismahdollisuuksien luominen kotinurkilla. Seuraava askel onkin sitten taas isompi, eli esiintymiset eri paikkakunnilla. Tämähän vaatii valtakunnallista verkostoa kun nuo kaksi ensimmäistä hoituvat paikallistason työnä. Neljäs ja ehkä suurin askel onkin bändien aktiivinen kauppaaminen ulkomaille. Hommahan on jo käynnissä Musex Finland porukan toimesta. Menestyksestä ei ole tietoa ainakaan mulla.
 
Joo, noi on tärkeitä pointteja. Mut mun mielestä tukien tarjoaminen voitaisiin 90% nykybändeistä kohdalla lopettaa tuohon treenikämppään. On tyhmää antaa tukia ihan mihin vaan, vaan ne tuet pitäisi mieluummin keskittää kehityskelpoisiin ja hyviin bändeihin/artisteihin eikä kaikkiin tusinakolmisointupunkbändeihin.
 
Tuo neljäs askel onkin tärkeällä sijalla, sillä vaikka kotimaan markkinatkin mielestäni kestävät lisää hyvä bändejä, myös ulkomaisia markkinoita kaivataan. Ruotsalaiset ovat tässä onnistuneet loistavasti. Siellä musiikkiteollisuus on aivan maan kärki teollisuudenaloja.
 
Munkin mielestä Suomalaisella musiikilla olis paljonkin potentiaalia ulkomaille, ja sitä markkinointikoneistoa pitäisi kehittää ja reilusti. Mut ei ruotsalaisetkaan sitä koneistoa myy, vaan hyvää musiikkia. Vaikka olis kuinka hyvä koneisto, niin sen musiikin pitäisi ratkaista. Tässä asiassa voidaan taas olla kyynisiä, ja todeta, että eihän nykyään se itse musiikki mitään ratkaise (no vaikka esim. joku Britney..) vaan kyse on kokonaisuutena toimivasta tuotteesta jne. Mutta tarvitseeko asian välttämättä olla näin?
 
Tällä kuviolla yhteiset satsatut rahat tulevat takaisin (toivottavasti) toisin kuten esim oopperan kohdalla jota subventoidaan edelleen usealla tuhannella vanhalla markalla per kävijä.
 
Rahastako tässä on vain kyse? Toki se on iso tekijä, mutta silti ollaan vähän väärillä jäljillä. Mun mielestä ei pitäisi yrittää rakentaa koneistoa nykyisen bisneksen ehdoilla, vaan kehittää jotain uutta. Ei tästä maailmasta muuten mitään tule.
 
Olen pohdiskellut näitä juttuja aika kauan ja tässä näyttää nyt olevan pähkinänkuoressa saldo. Kiitos jabbe vauhdituksesta. Tälläistä litaniaa on näköjään aika hankala saada kerralla kirjoitettua:)
 
Mun saldo ei ole vielä läheskään tässä. Olen siitä vittumainen ihminen, että kyseenalaistan kaiken, varsinkin nyky-yhteiskunnan. Miksi asiat eivät voisi olla toisin? Ennenkin on tapahtunut muutoksia maailmassa, joten kyllä muutoksen voimaan on pakko uskoa. Se vain pitää laittaa käyntiin. En usko voivani muuttaa koko maailmaa, mutta yritän silti tehdä oman osani. Tärkeintä ehkä olisi, että näihin asioihin uhrattaisiin aikaa ja oikeasti mietittäisiin ratkaisuja ongelmiin, eikä vain valittettaisi ja kärsittäisi entiseen tapaan.

En mä tarkoita, että kaikki bändit vaan levyttämään vaan, että kun on paljon bändejä kehissä, laatu löytyy helpommin ja sitä on luultavasti enemmän...
 
Raha ei minulla ole homman päämäärä vaan keino. Sillä voidaan perustella paljon päätöksiä vaativia toimia.
 
En ole myöskään rakentamassa tätä utopiaa nykyisenkaltaisen musabisnesskoneiston varaan, sillä sehän tulee kaatumaan joka tapauksessa:)
 
Samalla kun tuo iso pyörä kaatuu, on hyvä olla uudet suunnitelmat itsellä olemassa, jotta pääseen oitis uuden rattaan rakentamiseen mukaan ja toivottavasti siitä tulee mieleinen ja parempi kuin vanha. Toisaalta voi käydä niinkin iloisesti, että mitään uutta koneistoa ei synny, vaan itsenäiset pienet toimijat hoitavat nyt ylikansallisten mafioiden hommat.

En mä tarkoita, että kaikki bändit vaan levyttämään vaan, että kun on paljon bändejä kehissä, laatu löytyy helpommin ja sitä on luultavasti enemmän...
 
Näin mä ajattelinkin, ja samoilla linjoilla. Mun mielestä kaikille pitäis antaa tilaisuus, ja jonkun pitäis huomata se. Mut eteenpäin pääsy tarjottaisiin vain sen ansaitseville bändeille. Muuten musaskene on täynnä pelkkiä menestyksen perässä juokevia kökköbändejä.
 
Raha ei minulla ole homman päämäärä vaan keino. Sillä voidaan perustella paljon päätöksiä vaativia toimia.
 
Eli haluat löytää jonkun keinon musiikkimaailman parantamiseksi, joka voitaisiin esitellä eduskunnassa jota kautta saataisiin päätöksiä tuista ja muusta aikaan? :)
 
En ole myöskään rakentamassa tätä utopiaa nykyisenkaltaisen musabisnesskoneiston varaan, sillä sehän tulee kaatumaan joka tapauksessa:)
 
Samalla kun tuo iso pyörä kaatuu, on hyvä olla uudet suunnitelmat itsellä olemassa, jotta pääseen oitis uuden rattaan rakentamiseen mukaan ja toivottavasti siitä tulee mieleinen ja parempi kuin vanha. Toisaalta voi käydä niinkin iloisesti, että mitään uutta koneistoa ei synny, vaan itsenäiset pienet toimijat hoitavat nyt ylikansallisten mafioiden hommat.
 
Oikein. Periaatteessa kannattaisi unohtaa nykytilanne, tällaisenaan se ei enää montaa vuotta kestä. Nyt pitää tehdä oikeastaan vain töitä pinnan alla ja iskeä sopivan tilaisuuden tullen. Ja siitä lähdetään rakentamaan uutta systeemiä.
 
Se, millainen tulevaisuudesta tulee, on oikeastaan meistä kaikista kiinni, jos vain niin haluamme. Utopiaa? Ehkä.

En ole myöskään rakentamassa tätä utopiaa nykyisenkaltaisen musabisnesskoneiston varaan, sillä sehän tulee kaatumaan joka tapauksessa:).
Millä perustelet sen kaatumisen ? Ja mihin suuntaan se kaatuu ?

Millä perustelet sen kaatumisen ? Ja mihin suuntaan se kaatuu ?
 
Kuten huomaat lauseen perässä olevan hymiön, kyseessä lienee puoleltani jonkin sortin toiveajattelua. En oikein pidä nykyisestä ylikansallisesta hittitehtailusta. Aiemmin tässä keskustelussa visioitiin alan muuttumista ja siihen tarkoitin tuonkin lauseen. Jotainhan tulee toivottavasti tapahtumaan. Enemmän paikallista päätäntävaltaa ja pienempiä yksiköitä kenties...

En oikein pidä nykyisestä ylikansallisesta hittitehtailusta. Aiemmin tässä keskustelussa visioitiin alan muuttumista ja siihen tarkoitin tuonkin lauseen. Jotainhan tulee toivottavasti tapahtumaan. Enemmän paikallista päätäntävaltaa ja pienempiä yksiköitä kenties...
 
Vain valitettavasti taitaa olla tulevaisuus hieman synkähkö - oli tässä viime viikolla uutisissakin levy-yhtiöistä hieman synkkiä tulosuutisia, josta seuraa vääjäämättä se, että "julkaisukynnystä" hinataan ylöspäin. Tämä taas hyvin valitettavasti tietää bändeille kovempia aikoja, sisällön täytyy olla myyvempi, varmempi ja erottuvampi. Eikä tietystikään liikaa "ostajien mainstream-makutottumuksista" liian kaukana. Mikäli päätäntävalta/-harkinta siirtyy entistä keskittyneemmin ylikansallisille tulee ilmeisesti tuo "kynnys" aina vain kohoamaan. *snif*

Vain valitettavasti taitaa olla tulevaisuus hieman synkähkö --- *snif*
 
Koko ajanhan tässä ollaan menty huonompaa tulevaisuutta kohti. Mutta jo viiden vuoden päästä naureskellaan taas vuodelle 2003 ja sille miten köyhää silloin vielä oli monessakin suhteessa. Toivottavasti siis menisi näin.
 
Musiikkibisnes nyt tulee joka tapauksessa muuttumaan, suuntaan tai toiseen. Se näyttää melko lailla väistämättömältä nykytilanteen takia.

:) Erittäin asiallinen keskustelu! Mitenköhän tämäkin on jäänyt huomaamatta...
 
No anyway, muutamia ajatuksia aiheista (tai vierestä)
 
Artisti(t) -> bisnes koneistoa olen miettinyt viime aikoina, ja jotenkin tuntuisi luontevimmalta että bändillä olisi yksi henkilö ns. 'managerina' eli käytännössä bufferina levy-yhtiöiden, ohjelmatoimistojen, toimittajien ym. tyyppien jarruna. Eli käytännössä bändin ei tarvitsisi miettiä muuta kun sitä musan duunailua ja soittamista, ja tehdä sovitut keikat ja promootiohommat pois kuleksimasta. Kaikki käytännön säätö jäisi tämän yhden kaverin näppeihin, jolloin artistien henk.koht. suhteet eivät vaikuttaisi esim. levy-yhtiön tai ohjelmatoimiston valintaan eikä diileihin (ainakaan negatiivisesti). Vähän niinkuin Peter Grant joskus ennen :) Managerin liksa ja luottamus perustuisi tietenkin hyvin hoidettuun duuniin. Monella nykybändillä tuntuu olevan se ongelma, että säätäjien määrä on liian suuri ja hahmot joutuvat itse setvimään jotain autonvuokraus- tai liksahommia.
 
Tästä tulevaisuuden musabisneksen hahmottumisesta... luulen että isot levy-yhtiöt tulevat pitkittämään omaa kuolintaistoaan kaikin mahdollisin keinoin, uusin formaatein, ostamalla kilpailua pois, ihan mitä vaan kunhan omaa vanhaa struktuuria ei tarvitse muuttaa. Jonkunlainen sukupolvenvaihdos tietysti on jossain kohtaa tapahtumassa, mutta vaikkapa kotimaisia nykylafkoja katsellen ei voi kehityksen nopeutta ihastella. Anteeksi vaan :) Globaalit hittituotteet on selkeästi tulevaisuutta, ainoina poikkeuksina ehkä suurille kielialueille suunnattu kama: Shakira, T.A.T.U, kiinalainen pop/rock, Intian bollywood-musa, saksalainen hevi ym. Henkilökohtaisen hyvän fiiliksen ja uskon parempaan huomiseen laitan täysin sen varaan, että kaikelle tälle 'voimalle' on oltava olemassa ainakin yhtä iso 'vastavoima'... eli musadiggarit joita ei voisi vähempää kiinnostaa Britneyn uudet meikit ja kledjut. Maailmassa on NIIN monta NIIN hyvää bändiä, jotka myy ehkä yhden tuhannesosan kaikkeen mtv-hudaan verrattuna! Jossain kohdin suurikin yleisö alkaa etsimään jotain 'oikeaa' tai ainakin siltä kuulostavaa. Toivon.
 
Tulihan eepos... phew

:) Erittäin asiallinen keskustelu! Mitenköhän tämäkin on jäänyt huomaamatta...
 
Et varmaan ole ainut.
 
No anyway, muutamia ajatuksia aiheista (tai vierestä)
 
Hyviä ajatuksia, lisää.
 
jotenkin tuntuisi luontevimmalta että bändillä olisi yksi henkilö ns. 'managerina'
 
Ihannetilannehan tämä olisikin, vaan kun maailma on täynnä ihmisiä, jotka käyttävät muita hyväkseen ja keinottelevat vastaavissa hommissa. Oman edun tavoittelijoita. Kukapa nyt sen bändinkään etua tavoittelisi mielummin kuin omaansa?
 
Tästä tulevaisuuden musabisneksen hahmottumisesta...
 
Kaikki tämä on kuitenkin vain arvailua, muistakaamme se. Hyvä oli sinunkin visiosi, tosin ei hirveästi eroa nykytilanteesta.
 
Henkilökohtaisen hyvän fiiliksen ja uskon parempaan huomiseen laitan täysin sen varaan, että kaikelle tälle 'voimalle' on oltava olemassa ainakin yhtä iso 'vastavoima'...
 
Jossain vaiheessa ihmisille varmaan tulee eteen paikka, jossa pop(musiikki)kulttuuri alkaa olla niin paljon erossa itse musiikista, että on tarve etsiä "oikeatakin" musiikkia. Jos tämä yleisön "herääminen" toteutuu, niin silloin päästäisiin sellaiseen kehitykseen, joka johtaisi hienoon tilanteeseen, jossa kaikki olisivat tyytyväisiä lukuunottamatta näitä levy-yhtiöitä ja muita tahoja, jotka haluavat vain hyötyä muiden kustannuksella eivätkä ihmeemmin siitä itse musiikista välitä.
 
Tulipas pitkä lause, koittakaa tajuta. :)
 
Toivon.
 
Kuin myös. Ja uskon myös.

Vain valitettavasti taitaa olla tulevaisuus hieman synkähkö - oli tässä viime viikolla uutisissakin levy-yhtiöistä hieman synkkiä tulosuutisia, josta seuraa vääjäämättä se, että "julkaisukynnystä" hinataan ylöspäin. Tämä taas hyvin valitettavasti tietää bändeille kovempia aikoja, sisällön täytyy olla myyvempi, varmempi ja erottuvampi. Eikä tietystikään liikaa "ostajien mainstream-makutottumuksista" liian kaukana. Mikäli päätäntävalta/-harkinta siirtyy entistä keskittyneemmin ylikansallisille tulee ilmeisesti tuo "kynnys" aina vain kohoamaan. *snif*
 
Pienet ja vikkelät tulevat syömään isot ja hitaat. Kaikki ne erinomaiset kellaribändit alkavat julkaisemaan omakustanteita ja pienlevy-yhtiöitä syntyy huimia määriä.
 
Kun vertaa sitä laatua mitä kymmenen vuotta sitten sai järkevillä kustannuksilla toteutetussa kotistudiossa (käytännössä kasettineliraituri ja pikkumikseri) ja nykytilannetta tietokone äänittimineen (joita vaivaa korkeintaan liiankin kliini soundimaailma) onhan ero aivan huimaava. Nykypäivänä voi bändi kuin bändi tehdä julkaisukelpoista materiaalia bändikämpillä. Pikkustudioita on joka kaupungissa, joissa voi halvalla saada äänittäjän hommiin jos ei itse halua tehdä.
 
Julkaisutoiminta on selkeästi siirtymässä internettiin, ainakin aloittelevien bändien kohdalla. Nyt jo Teostokin on luopunut omilla kotisivuilla jaettavan musiikin rahastamisesta. Verkkoyhteisöt, kuten tämä m.net, tarjoavat kanavan jolla voi löytää ne juuri siitä omasta marginaalimusiikista pitävät piirit.
 
Kaikkien soittajien unelma ei enää välttämättä olekaan diili Sonylla tai Emillä. Sitä omaa musiikkia saa ihmisten kuultavaksi muillakin keinoilla.
 
Isot yhtiöt kun nostavat julkaisukynnystään tarpeeksi, voivat kuluttajatkin äänestää lopulta lompakollaan. Kun sitten ne äänitteitä ostavat ihmiset valitsevatkin sankoin joukoin omien mieltymystensä mukaisen pienlevy-yhtiön julkaiseman oikean bändin levyn sen pritni spiersklooniarmeijan sijaan, tulee Sonyllekin taas kiire etsiä ns."aitoa asiaa".
 
Ja ne jotka edelleen haluavat sen "hittilevyn" tuntuvat siirtyvän pikkuhiljaa piraatteihin ja ämpeekolmosiin. Tämä tuntuu juuri näiden hittibändien kohdalla. Pikkubändien liksa tulee jokatapauksessa keikkailemalla.
 
Taisinpas innostua, noh lukijoille vain lähdekritiikki kympille, huomatkaa postausaika.

Henkilökohtaisen hyvän fiiliksen ja uskon parempaan huomiseen laitan täysin sen varaan, että kaikelle tälle 'voimalle' on oltava olemassa ainakin yhtä iso 'vastavoima'... eli musadiggarit joita ei voisi vähempää kiinnostaa Britneyn uudet meikit ja kledjut. Maailmassa on NIIN monta NIIN hyvää bändiä, jotka myy ehkä yhden tuhannesosan kaikkeen mtv-hudaan verrattuna! Jossain kohdin suurikin yleisö alkaa etsimään jotain 'oikeaa' tai ainakin siltä kuulostavaa. Toivon.
 
Tulihan eepos... phew
 
Aivan hyvä että keskustellaan, äläkä Roberto huoli, tää on sellainen threadi et täällä ei yksinkertaisesti voi esittää asiaa lyhyesti. Tosiaan, vanhana?? bluus-setänä täytyy kuitenkin olla toiveikas, vaikka kuten jo aiemmin totesin, meillä on "tulevaisuus takana" ja ambitiot(musiikilliset) ovat jo liitäneet "yonder over the rainbow", niin siltikin niiden puolesta, joilla on annettavaa musiikkimaailmalle, on pidettävä kipinää elossa...:)
Kyynisenä heebona vaan en oikein jaksa uskoa "streittiin" musiikkiin ostavan yleisön näkökulmasta - tämä porukka täällä on IMO vähän muuta kuin vakio musankuluttajia... Näkisin ulkomusiikillisten juttujen valtaavan alaa enemmän, sekä suurten levy-yhtiöiden satsaavan yhä määrätietoisemmin ns. varmoihin myyjiin, en tarkoita tässä pelkästään vanhoja artisteja, vaan sitä, että myös uudemmilta vaaditaan tätä muokkautumista markkinoinnin ehtoihin. Tietysti SAATTAA tulla joku poikkeus, mutta ah, kuinka monta kertaa viime aikoina on niiden suksee jäänyt ehkä yhteen levyyn..
Kylmä tosiseikkahan on myös se, että kun 70-luvulla tuli ehkä noin 10 uutuutta yhtiöiltä viikossa niin tänä päivänä määrä on kymmenkertainen. Eikä tämä selity kuin osaltaan sillä, että tänä päivänä on musiikki"genrejä" ja vastaavasti kuluttajaryhmiäkin enemmän. Ei, tarjonta on ylittänyt kysynnän, ja tästä seuraa, että levy-yhtiöt tottakai pelaavat entistä enemmän ns. varman päälle kiinnittäessään uusia kykyjä. Ns. vierasta artistia ei yksinkertaisesti ostavalla yleisöllä ole tuossa runsaassa tarjonnassa pelimerkkejä ostaa.It´s their way or highway...
Mutta uskoa ei saa menettää, olen sitä mieltä.
Vaikka sitä Peter Grantia ei oliskaan...

Pienet ja vikkelät tulevat syömään isot ja hitaat. Kaikki ne erinomaiset kellaribändit alkavat julkaisemaan omakustanteita ja pienlevy-yhtiöitä syntyy huimia määriä.
 
Semmoinen juttu tuli edellisestä kirjoituksesta mieleen, että kun nykyään tosiaan kaikilla alkaa olla mahdollisuus tehdä ja tuottaa sitä musiikkia ihan kotivehkeillä ja vielä hyvälaatuisesti, niin pikkuartisteilla/levyfirmoilla on enemmän mahdollisuuksia. Vaan mitenkäs erottua joukosta, kun esim. täälläkin Demostudioon tulee monta uutta biisiä päivässä, puhumattakaan jostain mikseri.netistä. Eli miten saada se oma musiikkinsa vielä yleisön kuuluviinkin, koska suurin osa ei kuitenkaan hirveästi jaksa nettiä selata löytääkseen lempibändinsä. Mikä on isojen medioiden, kuten radion ja tv:n (erityisesti MTV) funktio tulevaisuudessa? Soittavatko ne edelleen viittä poppihittiä päivässä, vai? Eihän kukaan jaksa mitään NRJtä kuunnella tai MTVtä katsoa, kun tulee pelkkää paskaa sen musiikin sijaan, varsinkin jälkimmäisestä.
 
Eniten huolestuttaa se, että itse musiikki menettää merkitystään, kun kaikki muut seikat tuntuvat tässäkin keskustelussa menevän sen edelle. Ehkäpä musiikki ei olekaan musiikin itsetarkoitus?
 
Menee kyllä jo todella filosofiseksi.