Tanssimusiikki ›

Olin menneenä viikonloppuna puolisoni kanssa Tamperelaisen autoliikkeen asiakas illassa. Tilaisuudessa esiintyi eräs kotimainen naisartisti orkesterinsa kanssa.
Yksi syy miksi bileisiin lähdin oli, että näkisin ammattilais bändin työssään ja saisin ehkä jotain vinkkiä oman orkesterimme ohjelmistoon sekä esiintymiseen.
Juttu oli aika raju pettymys..
Bändin soittoa sinänsä ei voi millään muotoa moittia, biisit kulki jne. mutta ilmeisesti kilometrit alkaa näkyä..
 
Eikö nyt kuitenkin ole niin, että orkesteri on viihdyttämässä yleisöä ja paikalla nimenomaan yleisön vuoksi? Oman käsitykseni mukaan se tarkoittaa, että orkesterin pitäisi edes jotenkin osoittaa nauttivansa työstään ja haluavansa viihdyttää paikalle saapuneita ihmisiä..
Yksilöllisesti meillä jokaisella varmaan on joskus "SE" päivä, mutta jos näin näyttää olevan koko bändillä, alkaa kyllä olemaan aika harkita alan vaihtoa.
Kyseissä paikassa puitteet olisivat kyllä sallineet kunnon bileiden järjestämisen ilman kovin suurta "turakais" riskiä..
Jorma Kääriäinen yhdessä haastattelussa totesi että "on aivan sama, onko paikalla 5 vai 500 ihmistä, hiljaista tai railakasta, aina vedetään keikka täysillä.." Tästä varmaan joku voisi ottaa oppia!
 
Ja vielä, onko kenellekään Pete Poskiparta niminen taikuri tuttu? Hänelle pisteet ja plussat kyseisestä illasta..!

Oltiin keväällä Turussa yhdessä asiakas illassa huumorikeikalla ja kyseinen taikuri oli siellä myös. Pro kundi ja muutenkin ihan kiva heppu. Yksi asia joka kiinnitti huomion oli se että pari vuotta sitten oltiin yksissä bileissä ja siellä oli Martti Vannas niminen taikuri ja näillä kahdella oli ihan samat repliikit ja muutenkin samanlainen lavaesiintyminen. Sitten tuli ilmi että he ovat kavereita ja vaihtelevat ideoita keskenään. Jännä juttu sinänsä että he joutuvat ostamaan osan temppujensa esitysoikeuteen jenkeistä.
Toi leipääntymis juttu on jokaisen itsensä mietinnässä, mutta minä en ainakaan viitsisi lähteä ajelemaan satoja kilometrejä murjottamaan keikalle. Jos on niin leipääntynyt niin voi jäädä kotiin.

Kummallista se on. En tiedä kuka artisti oli kyseessä, mutta eiköhän ne parhaita työpaikkoja meille humppahuligaaneille ole nuo artistien taustabändit, joten ei se siitä ainakaan kummene. Jotkut artistit pitävät bändistään pikkusen paremman huolen, mutta samaa sydeemiä se hyvinkin pitkälle on.
 
Ei kannattais murjottaa, ku siihen ei löydy useinkaan syytä muualta kuin peilistä.

Että noin...
Niin ja onnittelut Lordille minunkin puolestani!

Poijjat puhhuu asiaa!Kyllä sitä ollaan keikalla viihdyttämässä eikä murjottamassa.
Erilaisissa elämänvaihessa oon kyllä joskus saanut TODELLA puristaa hymyn kasvoille,mutta aina on onnistunut.Lähinnä tulee mieleen Millenium-keikka 31.12.1999,kun isäni kuoli liikenneonnettomuudessa vähän ennen joulua.Silloin piti todella pinnistää,että pystyi keikalla olemaan sellainen kuin kuuluu.Soittajat olisi kyllä peruuttaneet keikkoja tapauksen vuoksi,mutta koin,että se on sitten niiltäkin pois ja halusin tehdä mitä on sovittu.Ja kyllähän työnteko usein tuollaisessa tilanteessa auttaa selviytymään eteenpäin..
 
Myönnetään,että joskus väsyttää/vituttaa keikalle lähteä(esim. edellisillan ryyppäjäisten takia..),mutta se on kyllä jännä juttu,että heti kun pääsee yleisön eteen ja eka valssi lähtee,niin fiilis on IHAN KATOSSA vaikka kuinka olis lähtiessä vituttanut. =)

Myönnetään,että joskus väsyttää/vituttaa keikalle lähteä(esim. edellisillan ryyppäjäisten takia..),mutta se on kyllä jännä juttu,että heti kun pääsee yleisön eteen ja eka valssi lähtee,niin fiilis on IHAN KATOSSA vaikka kuinka olis lähtiessä vituttanut. =)
 
Vähän niinkö Korisevalla?

Ihmiset tykkää siitä, että kun ovat pitämässä hauskaa, bändistä on kiva viihdyttää heitä.
Ei oo maailman suurin vaiva vetää "esiintymisilme" naamalle kun on lavalla ja sitten tauolla bäkkärillä olla oma v-mäinen itsensä.

Vähän niinkö Korisevalla?
 
Ei ihan niin makeasti ja kovaäänisesti naurata,mutta se on kiva tunne kun tykkää työstään..

Isäni ammuttiin Juhannuksen aikaan v.1987. Sain juhannuspäivän aamuna tiedon asiasta puhelimitse äidiltäni. Illalla oli keikka, jota en voinut perua lyhyellä varoitusajalla. Hoidin sen osaltani pois. Kukaan ei onneksi tullut kysymään ravintolassa miksi en hymyile bassoni takana.

Isäni ammuttiin Juhannuksen aikaan v.1987. Sain juhannuspäivän aamuna tiedon asiasta puhelimitse äidiltäni. Illalla oli keikka, jota en voinut perua lyhyellä varoitusajalla. Hoidin sen osaltani pois. Kukaan ei onneksi tullut kysymään ravintolassa miksi en hymyile bassoni takana.
 
Musta ainakin kuulostaa hyvältä ratkaisulta, että olit keikalla. Ei sureminen ole 24/7 duunia, saada hetkeksi ajatukset pois vaikka duunin avulla on ihan hyödyllistä, kyllä sitä suremista ihan tarpeeksi ehtii tehdä muutenkin.

Vähän niinkö Korisemalla?

Vähän niinkö Korisemalla?
 
Joskus vähän niinkin.Ainakin ekat valssit.Ja etenkin niiden edellisillan ryyppäjäisten jälkeen voi ääni tulla paljonkin korisemalla...=)

Tämäpä se on ikuinen ongelma ja kohtaa varmaan jokaista jossain vaiheessa. Tähänkin threadiin vastaa varmasti joku joka sanoo, että ei jaksa enää paljoo hymyilyttää, kun on niin ja niin paljon tehny keikkaa ja kun ne turakaisetkin aina vaan v*ttuilee... *sniif*
 
Jokaisellahan tulee joskus huonoja päiviä, mutta jos niitä alkaa olemaan enemmän kuin hyviä, niin sitten täytyy miettiä muita ratkaisuja. Jokaisella pitäis olla oikeus tehdä sitä työtä, mistä tykkää. Kaikille se ei vaan välttämättä ole tietenkään mahdollista, mutta sitä ihmettelen, että miksi valita tällainen ammatti, jos ei pidä hommasta.
 
Ite vedän keikat aina täysillä ja yleensä hymyilen keikalla paljon. Onhan mullakin huonoja päiviä, mutta toistaiseksi olen nauttinut keikkailusta aivan suunnattomasti. Jos se alkaa tökkimään, ni muihin hommiin.

Jos duuniin kuuluisi vain soitto, niin CD ajaisi paremmin asian, mutta kun se on esiintymistä!
 
Nimenomaan ja vieläpä viihdettä.

Tilannetta ei ainakaan paranna se että joku tulee siihen vittuilemaan että " Hauskempaa ilmettä,pojat" tai " Tekin ootte,saatana,palveluammatissa,hymyilkää vaimolleni".

Tilannetta ei ainakaan paranna se että joku tulee siihen vittuilemaan että " Hauskempaa ilmettä,pojat" tai " Tekin ootte,saatana,palveluammatissa,hymyilkää vaimolleni".
 
Ei varmaan paranna, ei. Enemmän kiinnostaa kuitenkin, että miks sellaiseen tilanteeseen on jouduttu tai miks sen annetaan olla niin?..

Tilannetta ei ainakaan paranna se että joku tulee siihen vittuilemaan että " Hauskempaa ilmettä,pojat" tai " Tekin ootte,saatana,palveluammatissa,hymyilkää vaimolleni".
Kyllä se on prkle vaan niin, että jos ei naurata niin ei naureta, se teennäinen naaman vääntely on syvältä...-ai että mulla on nyt muka hauskaa- ;positiivinen asenne välittyy turakaisille ilman pantomiimiakin...joo

Ei varmaan paranna, ei. Enemmän kiinnostaa kuitenkin, että miks sellaiseen tilanteeseen on jouduttu tai miks sen annetaan olla niin?..
Tässä on minun mielestäni se homman ydin!
 
Jos siellä lauteilla olo ei tunnu enää kivalta eikä jaksa pitää hauskaa, pitäisi kyllä harkita jotain muuta hommaa. Ja uusi hommakaan ei kyllä kannata olla asiakaspalvelu alalla.
 
En tiedä mikä itselläni on tilanne, kun seuraava vuosikymmen tätä hommaa täyttyy. Nyt on vasta takana kymmenen vuotta ja tuntuu, että varsinkin nykyisen kokoonpanomme kanssa, lauteille kiipeämistä oikein odottaa. Saa luvalla pitää hauskaa ja kun vielä huomaa, että saa sen ilon tartutettua myös yleisöön, niin se palkitsee!

Kyllä ainakin Hartelinin Arskalla täytyy olla jotkin tulitikunpätkät poskissa, vai onko se hymy sittenkin aito?