Rock, pop, alternative ›

Jos samasta asiasta puhutaan, niin bassolla on tehty ne välijutut. Jotenkin.
 
Brian Mayn blogissa Brian jutteli Get Down Make Loven efektien vaikeuksista tuottaa livenä. Queenin aktiiviaikoina oli käytössä tekniikkaa jota enää tänäpäivänä ei löytynyt. En sitten tiedä onko levylläkin jutut tehty kitaralla vai bassolla...
 
http://www.brianmay.com/brian/brianssb/brianssbsep05.html
 
Mielstäni varsin eheä levy. Johtunee mahdollisesti siitä, että se sisältää vain 10 biisiä.
 
Erittäin onnistunut levy. Levyllä uusi tuottaja(aikaisemmilla levyillä Roy Thomas Baker ja Queen itse olivat toimineet tuottajina)Mack jonka myötävaikutuksesta hommaan oli saatu uusia tuulia...
 
FLASH GORDON 1980:
B-luokan sci-fi rainan soundtrack. Minulle ollut aina kovin mitäänsanomaton levy. Toki esim. the hero, flash ovat varsin hyviä biisejä.
 
Vähän outo levy. The Game oli valtava menestys etenkin jenkeissä joten loogista olisi ollut jatkaa samalla linjalla ja julkaista nopeasti uusi tavallinen levy eikä mitään instrumentaali sotkua... Kuulemman lähinnä Brian May projekti jossa muut jäsenet olivat statistin osassa. Korni The Flash on tosin huippu kappale. Myös Footboll Fight on mielestäni jollain oudolla tapaa todella hieno pieni kappale...
 
HOT SPACE 1982:
Levy sisältää pääasiassa varsin onnetonta ja ponnetonta discoilua, ja siitä rockbändistä on aika vähän jäljellä. Vaikea kuvitella, että tämä sama bändi teki 7 vuotta aikaisemmin Bohemian Rhapsodyn. Mielestäni todellinen floppi, jonka pelastaa David Bowien avustuksella vain Under pressure.
 
Olivatko soundit aikaansa edellä? Michael Jackson löysi kultasuonen Thrillerillänsä vuotta paria myöhemmin ja sounditmaailmassa liikutaan vähän samoissa sfääreissä. Paskaahan tuo 70-luvun tuotantoon verrattuna on, mutta uudistumisen nimissähän tuo tehtiin silloin. Veikkaisin että Borhapin rahariitojen ohella tämä "uudistuminen" on aiheuttanut eniten kitkaa Queenin sisällä.
 
THE WORKS 1984:
It's a hard life ja hammer to fall ovat edelleen suosikkibiisien joukossa. Tämäkin on varsin eheä levy, ja sisältää vain 9 biisiä. Todellinen keikka hitti radio ga ga löytyy tältä levyltä.
 
Askel parempaan. Suurena Queen fanaatikkona on vaikea antaa 80-luvun tuotannolle oikeaa arvoa. Musiikillisesti 70-luvun tuotanto on antoisampaa mutta Queen ei olisi ikinä löytänyt tietään Wembleylle & legendojen joukkoon jos 80-luvulla ei olisi siirrytty tekemään poprockkia. Omassa genressään levyn kappalleet ovat loistavia. Tosin kappaleiden määrä herättää kysymyksiä, levyltä tiputettiin pois mm. mainio b-puoleksi päätynyt I Go Crazy.
 
A KIND OF MAGIC 1986:
One vision on tietty hyvä, ja se onkin tehty ja julkaistu sinkkuna jo vuonna 1985. Jotenkin kokonaisuus ei toimi. En minä tiedä.
 
Sinkkubiisit ovat hyviä muut vähän köykäisiä. Samaa 80-poppia kuin Works mutta ei niin vahva kokonaisuus.
 
THE MIRACLE 1989:
Ei yhtään turhaa biisiä, ja tietenkin monta hittiä. The Miracle, I Want It All, the Invisible Man ja Breakthru.
 
Turhista biiseistä en ole ihan samaa mieltä, My Baby does me, rain must fall? Kuitenkin vahva comeback. The Miraclessa homma lipeää jo aika siirappiseksi mutta eeposmainen I Want It All pelastaa paljon. Myös muut sinkkulohkaisut ovat päteviä. Was It All Worth me on selvästi suunnattu uran paketoivaksi joutsenlauluksi, veikkaisin että Innuendon onnistuminen ei ollut kirkossa kuulutettu.
 
INNUENDO 1991:
Sääli, että tämän piti jäädä viimeiseksi, etenkin kun bändi oli saanut hyvän suunnan edellisellä levyllä.
 
Loistava levy. Aloitusraitana toimiva Innuendo on todella vahva & omalaatuinen kappale. Levyn synkkä tunnelma on käsinkosketeltavissa. Mercury itse viittaa sairauteensa sangen kepeästi vertaamalla itseään banaanipuuksi Slighty Madissa ja maukumalle kissalleen Delilahissa. Haikeaa These Are The Days tai mahtipontista Show Must Go Onia ei tarvitse lukea rivien välistä että huomaa lopun olevan lähellä. Olisi mielenkiintoista tietää miten levyyn suhtauduttiin silloin kun se julkaistiin. Huhut Mercuryn sairaudesta olivat alkaneet jo Miraclen aikoihin joten faneille Innuendo oli varmaan raskasta kuunneltavaa.
 

MADE IN HEAVEN 1995:
Kyse ei ole lijäämämateriaalista, vaan Innuendon jälkeen äänitetyistä kappaleista.
 
Itseasiassa Beautiful Day, My Life Has Been Safe(Miraclen sessiot) ja You Don't Fool Me(Hot Spacen sessiot) ovat ylijäämä materiaalia. Taustat vedetty uudestaan, Mercuryn laulu jätetty ennalleen.
 
Levy sisältää monta Mayn ja Taylorin soololevyillä ollutta kappaletta, koska bändin omien sanojen mukaan Mercury oli vaatinut laulettavaksi "mitä tahansa roskaa vain saadaan kirjoitettua".
 
Too Much Love oli myös nauhoitettu Miraclen sessioissa mutta ei silloin päätynyt albumille Queenin ulkopuolisten tekijäiden (May/Musker/Lamers)takia. Heaven For Everyone löytyy Rogerin soolotuotannosta. Muistaakseni tähänkään ei Freddie laulanut osuuksiaan viimeisinä päivinään vaan ko. versio on kaivettu jostain studion uumenista.
 
Kauniita kappaleita toki, ja Freddien viimeiset työt.
 
Innuendon jälkeen aika oli kortilla ja uusia kappaleita joihin Freddie lauloi osuutensa olivat Let Me Live, Mother Love, Winter's Tale. Let Me Live & Mother Love taisivat jäädä lauluosuuksiltaan vähän keskeneräisiksi. Ei mikään "maailman paras Queen albumi" mutta viimeistelee Queen kaanonin. Winter's Tale on todella hieno, Queen maiset piirteensä omaava balladi ja Mother Lovessa Mercuryn laulusuoritus on todella vahva.