Kitarat: soittaminen ›

Jerry Cantrell (ex-alice in chains)
Kim Thayl (ex-Soundgarden)
jne

Äänet Bettencourtille, Skolnickille ja Samboralle multa kans. Kukaan ei ole vielä maininnut Vernon Reid:a joka vaikutti Living Colurissa. Kaikki nämä aliarvostettuja mutta kuitenkin tunnettuja.

- Martin Barre (Jethro Tull)
Mies joka veteli sellasia folk ja proge-juttuja välillä että muita ihan heikottaa. Ilman häntä Ian olisi ollut ihan yksin JT:ssa ja sitä ei tiedä mitä siitä olis tullut :)
 
- Django Reinhardt
Nykyään tuntuu että pitää olla Ynkkä tai Vai että saa arvostusta. Django veteli jo kauan ennen kenenkään nykysankarin syntymää sellasia "tiluja" että oksat pois. Ja vieläpä KAHDELLA sormella. Aivan käsittämätön lahjakkuus oli hän ja mielestäni aliarvostettu kun ollaan Suomessa ja Muusikoiden.netissä.
 
- Doc Watson, Chet Atkins & Les Paul
Harva näistä uusista kitaristeista edes tietää keitä nämä ovat. Aina ei voi käsittää että joku James Hetfield ja Alexi Laiho nostetaan näiden todellisten kitaransoittoa mullistaneiden yläpuolelle. Tai no, kaikkihan Lester Polfusin aka Les Paulin tietää, mutta vain hänen kitaramallistaan. Todella monelle tulee yllätyksenä se että hän oli 50-luvulla suosituin kitaristi Amerikassa, kehitti äänitystekniikkaa (moniraituri esim.) ja soittimia.
 
- Peter Lerche (Vesku Loirin bändi)
Kuunnelkaa, tai osukaa samaan aikaan Ruokankaan pajalle kun Pete on tyypittämässä uutta Dukea. Voi jessus... ehkä yksi Suomen parhaita kitaristeja ilman kompromisseja. Hienoja melodioita, tarkkaa mutta sielukasta soittoa. Ihailen kovasti miehen työskentelyä kitaran kanssa.

- Martin Barre (Jethro Tull)
Mies joka veteli sellasia folk ja proge-juttuja välillä että muita ihan heikottaa. Ilman häntä Ian olisi ollut ihan yksin JT:ssa ja sitä ei tiedä mitä siitä olis tullut :)
 
Tullia on tullut jonkun verran kuunneltua ja varsin pätevää kitarointia siellä löytyy. Ei tosiaan monienkaan suosiossa.
 
- Django Reinhardt
Nykyään tuntuu että pitää olla Ynkkä tai Vai että saa arvostusta. Django veteli jo kauan ennen kenenkään nykysankarin syntymää sellasia "tiluja" että oksat pois. Ja vieläpä KAHDELLA sormella. Aivan käsittämätön lahjakkuus oli hän ja mielestäni aliarvostettu kun ollaan Suomessa ja Muusikoiden.netissä.
 
Tämäkö siis oli se sama äijä joka menetti tulipalossa osan sormistaan? Eipä kyllä uskoisi ainakaan niistä äänityksistä mitä itse olen kuullut. Kait tässä on sitten jotain toivoa tulla hyväksi kitaristiksi jos joku vetää noin hyvin pelkästään kahdella nakilla.
 
- Peter Lerche (Vesku Loirin bändi)
Kuunnelkaa, tai osukaa samaan aikaan Ruokankaan pajalle kun Pete on tyypittämässä uutta Dukea. Voi jessus... ehkä yksi Suomen parhaita kitaristeja ilman kompromisseja. Hienoja melodioita, tarkkaa mutta sielukasta soittoa. Ihailen kovasti miehen työskentelyä kitaran kanssa.
 
Joskus näin liven jossa Lerche oli ainoastaan säestämässä Loiria ja teki suuren vaikutuksen. Miehellä on kyllä ihan selkäesti taitoa kepittää tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hectorin Varjot ja lakanat on erityisesti mun mieleen. Jotenkin siinä on niin hienoa kitarointia. Biisitkin vaan yksinkertaisesti toimii ja niissä on tunnelmaa.

Näinkin unohdettu kitaristi ku Heikki "Heta" Laurila. Ei apuja, -vert.pro tools, dynamiikkaprossut ja sun muut efektit-, vaan paljasta käsityötä jopa yhdellä otolla(yleensä yhdellä). Kuunnelkaa ja menkää viivalle, tai älkää menkökään.

Näinkin unohdettu kitaristi ku Heikki "Heta" Laurila.
 
Heta on myös levyttänyt aika lailla. Gramex-merkintöjä yli 23.000 kpl, levytettyjä kappaleita yli 7000 – eniten Suomessa.

- Django Reinhardt
Nykyään tuntuu että pitää olla Ynkkä tai Vai että saa arvostusta. Django veteli jo kauan ennen kenenkään nykysankarin syntymää sellasia "tiluja" että oksat pois. Ja vieläpä KAHDELLA sormella. Aivan käsittämätön lahjakkuus oli hän ja mielestäni aliarvostettu kun ollaan Suomessa ja Muusikoiden.netissä.
 
Kyllä!

Django Reinhardt
 
Hän. Taisi tulla joskus televiisiosta dokumentti hänestä.

Näinkin unohdettu kitaristi ku Heikki "Heta" Laurila. Ei apuja, -vert.pro tools, dynamiikkaprossut ja sun muut efektit-, vaan paljasta käsityötä jopa yhdellä otolla(yleensä yhdellä). Kuunnelkaa ja menkää viivalle, tai älkää menkökään.
 
Iso komppaus. Ja iso kiitos tälle suomalaisen kitarismin uranuurtajalle.

Blues Saraceno
Yhdisteli jo nuorena perinteikästä bluespohjaista soittoa uudempaan shred-tyyliin varsin maukkaalla tavalla. Kolme soololevyä ja muutama torsoksi jäännyt bändikokeilu. Tekee nykyään tv- ja elokuvamusaa.

Richard Brunelle.
 
Ex-kitaristi from Morbid Angel. Tekniikkapoliisi sanokoon mitä tykkää, mutta kuunnelkaas herran kuplivia (parempi adjektiivi?) sooloja vaikkapa Altars Of Madness-levyltä ja hämmästelkää. Diggaan.

Unohdettu ja unohdettu... tavallaan tässäkin on taas kyse siitä suuren yleisön antamasta arvostuksesta.
 
No, minulle tuli nyt ekana mieleen sellainen nimi kuin Nick Drake. Lauluntekijänä (melko) tunnettu, mutta myös aivan loistava ja omaperäinen kitaristi. Eipä sinällään mikään ihme, että kitarajutut jää vähemmälle huomiolle, jos tekee noin hyviä biisejä.
 
Bonecrusherin listaamista Doc Watsonista ja kumppaneista tuli mieleen, että erityisesti bluegrass-musiikin piiristä löytyy paljon näitä "unohdettuja" mestareita. Esimerkkinä nyt vaikkapa Tony Rice.

Richard Brunelle.
 
Ex-kitaristi from Morbid Angel. Tekniikkapoliisi sanokoon mitä tykkää, mutta kuunnelkaas herran kuplivia (parempi adjektiivi?) sooloja vaikkapa Altars Of Madness-levyltä ja hämmästelkää. Diggaan.
 
Komppaan. Brunelle oli verrattain melodisemmalla lähestymistavallaan täydellinen aisapari Trey Azagthothille.

Komppaan. Brunelle oli verrattain melodisemmalla lähestymistavallaan täydellinen aisapari Trey Azagthothille.
 
Kuin myös. Tuli oikein ihmeteltyä jotain sitä Immortal Rites-livepromoa, jossa Brunelle vetikin monet monet niistä mielenkiintoisimmista jutuista.
 
Ja kaipa joku Bob Mould ja East Bay Ray kuuluvat tähän porukkaan yhtä lailla.

Alice Cooperin Billion Dollar Babies-bändin kitaristit. Michael Bruce ja joku jonka nimeä en muista. Ei mitenkään teknistä tai ihmeellistä,mutta soitto istuu biiseihin hemmetin hyvin ja soundi on korvia riipivää näkkileipärutinaa peltitynnyristä.
 
Tarkoittanet Dick Wagneria, joka soitti juuri tuolla mainitsemallasi Billion Dollar Babies-levyllä sekä myös monilla muilla Alice Cooperin 70-luvun levyillä. Wagnerin soitto on todella loistavaa ja kuten mainitsitkin se sopii juuri noihin Cooperin kappaleisiin kuin nenä naamaan. Dick Wagner oli tuottaja Bob Ezrinin todellinen luottokitaristi, jonka Bob pestasi soittamaan monille tuottamilleen levyille. Wagner soitti Cooperin levyjen lisäksi myös mm. Kissin, Aerosmithin ja Lou Reedin levyillä, joista parin ensin mainittujen artistien levyjen kansiin hän ei saanut nimeään näkyviin koska tuohon aikaan bändit halusivat antaa vaikutelman että he olisivat soittaneet kaiken itse. Dick Wagneria voidaan minusta kyllä pitää unohdettuna kitaristina - ainakin 1970-luvulla - joskin hänen maineensa on sittemmin kasvanut johtuen jälkeenpäin saadusta tunnustuksesta mm. Kissin ja Aerosmithin kaltaisten artistien suunnalta.

-Django oli ja on tosiaan ilmiö
 
-Sellainen kaikkien country-tykittäjien isä kun Jimmy Bryant. Monet nykypäivän twang-veikot ei pysty siihen mitä Bryant teki jo 50-luvun alussa vaikka puhuttaisiin ainoastaan teknisistä jutuista.
 
-Les Paul oli tosiaan myös uskomaton uudistaja, käytönnössä keksi moniraitaäänityksen. Tsekatkaa klassikkoraitoja Mary Fordin kanssa, ufoja!
 
-Akustiset bluesäijät kuten Lonnie Johnson, Willie Brown, Blind Willie Johson, Blind Blake jne. jne. Kaikki jääneet Robert Johnsonin jalkoihin, vaikka soittivat häkellyttävästi. Robert Johnson vaan poimi kavereilta parhaat palat, eikä välttämättä vetänyt niitä paremmin. Bluesin puolella (johon on eniten itse tutustunut) on tosiaan hirveä liuta soittajia, jotka ainakin itsestä tuntuu aliarvostetuilta/unohdetuilta.
 
Mielenkiintoinen juttu muuten Heikki Laurilan kohdalla.. Mies on tainnut olla esim 1960-luvulla suomessa melkoisen kitarasankarin maineessa. Faija kysyi kun ryhdyin soittamaan kitaraa, kuuntelenko Heikki Laurilaa. Mä olin silloin että ketä hiton Heikki Laurilaa?!! Ja mun faija ei tosiaan tiedä kitaransoitosta yhtään mitään, harrasta lainkaan musiikkia, eikä tiennyt silloin Hendrixiä, Albert Järvistä tai muita "kaikkien" tuntemia kitarasankareita!

Mainituista minä en ole unohtanut:
 
Lonnie Johnson (akustisbluesin peruspilareita)
Django Reinhardt (totta ihmeessä!)
Richie Sambora (suuria vaikuttajiani särökitaroinnissa aina)
Peter Lerche (Suomen Suuri)
 
usein unholaan jää...
 
Lightnin' Hopkins osoitti aikanaan, että bluesiahan soitetaan, perkele..
 
Frank Zappa on auttamatta jäänyt soittotaidoltaan oman imagonsa, happoisuutensa ja tempaustensa varjoon. Mies maineensa varjossa..
 
Djangosta sen verran vielä, että miehellä oli siis vasemman käden etusormen ja keskarin lisäksi peukalo. Suorastaan virtuoosisesti käytti herra tätä bassopuolen soitossa. Ilmiömäisen soittotaidon lisäksi isännällä oli ilmiömäisen suuri koura.

Frank Zappa on auttamatta jäänyt soittotaidoltaan oman imagonsa, happoisuutensa ja tempaustensa varjoon. Mies maineensa varjossa..
 
Fucking A! Samaan hengenvetoon Dweezil Zappa.
Ja Zapan bändeissähän on ollut kautta aikain kohtuu kovia soittajia; Mike Keneally,Warren Cuccurullo (vai miten sen nimi nyt menikään..).
 
Devin Townsendhan ei ole kitaristina sieltä paskimmasta päästä...
 
Trey Spruance on ainakin Mr.Bunglen,Secret Chiefs 3:n ja Faith No Moren riveissä tehnyt kohtuu vakuuttavaa jälkeä. Tyylitajuinen ja monipuolinen renkuttaja. Kaikkea rautalangasta turkkilaiseen torimoklotukseen ja jazzahtavaan räimeeseen.
 
70-luvulla pahimman progenosteen aikana putkahti esille kosolti taitavia soittajia,joiden kaikkien nimiä on aivan mahdotonta muistaa...Steve Howe, Andrew Latimer...
 
Jazzimman osaston soittajista tulee mieleen Terj Rypdal, Bill Frisell (mm.John Zornin luottokitaristi Naked City-proggiksessa).
 
Onhan noita varmasti miljoonia...

Devin Townsendhan ei ole kitaristina sieltä paskimmasta päästä...
 
Trey Spruance on ainakin Mr.Bunglen,Secret Chiefs 3:n ja Faith No Moren riveissä tehnyt kohtuu vakuuttavaa jälkeä. Tyylitajuinen ja monipuolinen renkuttaja. Kaikkea rautalangasta turkkilaiseen torimoklotukseen ja jazzahtavaan räimeeseen.
 
Townsendin soittoa en ole pahemmin kuullut mutta virtuoosiksi kehui esim. Vai jossain haastattelussa. Laulajana kyllä ihan helvetin kova äijä.
 
Ja Trey on yksi meitsin lemppareista myös. King For A Day on kyllä ihan uskomattoman jämäkkää kitarointia kautta linjan. Puhumattakaan tietysti Bunglen ensimmäisestä levystä. Taijankin ruveta kuuntelee King For A Day:ta.