Kitarat: soittaminen ›

Mitä mieltä olette kun mm. täällä m.netin forumilla yhä useampi väittää että tiluttaminen on tylsää ja tarkoituksella ei halua sitä oppia.
 
Omasta mielestä tilu on olennainen osa kitaransoittoa (enempi rock ja heavy puolella tosin) ja aion oppia tiluttamaan vaikka siihen menisi vuosia (ja todennäköisesti meneekin).
 
Vai ovatko ihmiset niin laiskoja ettei monikaan jaksa opetella teoriaa (joka on olennaista "kunnolliselle" tilutukselle) vaan mieluummin vetävät kitaransa droppi-Ö:hön ja soittavat pelkkää Ö-mollia vaihtelevilla komppausrytmeillä?
 
Anteeksi jos loukkasin jotakuta vahvoilla mielipiteillä.
 
Edit: Ynkkä on vähän over-the-top mun makuun, Paul Gilbertillä on sentään tyyliä ;)

"Tiluttaminen" on tekniikka(tai oikeastaan tyyli) yksi muiden joukossa. Jos kokee tiluttamisen edistävän itsensä ilmaisemista kitaralla, niin mikäs siinä. Minusta tiluttamisessa ei ole mitään pahaa, kunhan sen tekee tyylillä. Itse haluaisin kyetä äärimmäiseen tekniseen osaamiseen, mutta koen musiikin teorian, otelaudan tuntemisen ja hyvän tatsin kehittämisen ensisijaisesti tärkeämmäksi kuin pelkän nopeuden ja tekniikan hiomisen.

Minusta tiluttamisessa ei ole mitään pahaan, kunhan sen tekee tyylillä.
 
Tämä yleispätevyyshän käy ihan mihin vaan aina kaasunaamaripornosta kunnallispolitiikkaan

Niin kauan kuin Ynkässä henki pihisee niin Tilu ei koskaan kuole!!1

Niin kauan kuin Ynkässä henki pihisee niin Tilu ei koskaan kuole!!1
 
tai meitsissä

Eihän se minekkään kuollu ole. Olis ihan mukava osata.

Omasta mielestä tilu on olennainen osa kitaransoittoa
 
No huh, pelästyin...
 
enempi rock ja heavy puolella tosin
 
..Tämä onneksi pelasti
 
ja aion oppia tiluttamaan vaikka siihen menisi vuosia
 
Noin minäkin ajattelin joskus. Sen jälkeen on tullut tutustuttua moniin eri musiikinlajeihin, eikä tilutus tai hevi muutenkaan kiinnosta enää. Eikä kyse ole mistään elitismistä. Hevi on kauhean kliseistä ja simppeliä. Se ei vaan tarjoa korville enää mitään mielenkiintoista.
 
Totta kai sitä on joskus kiva "heittää tilut tiskiin" sopivan hetken tullen, mutta itse käyttäisin ja käytän sitä esim nostamaan soolon intensiteettiä jossain kliimaksikohdassa. Jos soolo olisi pelkkää lirutusta, tuskin sitä jaksaisi kukaan kuunnella.

Vai että tilu kuollut... No ei helvetissä, yhtä hyvin voisi sanoa että rock ja metal on kuollut.

Mitä mieltä olette kun mm. täällä m.netin forumilla yhä useampi väittää että tiluttaminen on tylsää ja tarkoituksella ei halua sitä oppia.
 
Ei kaikkia kiinnosta sellainen. Ei siitä tarvitse olla innostunut, muttei se heti ko. tekniikkaa tapa.
 
Omasta mielestä tilu on olennainen osa kitaransoittoa (enempi rock ja heavy puolella tosin) ja aion oppia tiluttamaan vaikka siihen menisi vuosia (ja todennäköisesti meneekin).
 
Kyllä parhaimmat rock ja heavy-tekeleet on tehty ilman sen suurempia Yngwieitä tai muita vastaavia ropelluksia :) Minua itseäni vähän hämää tuo koko sana "tilu". Onko esim. joku norsecore turskametallin tremolopikkaaja tiluttaja myöskin?
 
Vai ovatko ihmiset niin laiskoja ettei monikaan jaksa opetella teoriaa (joka on olennaista "kunnolliselle" tilutukselle) vaan mieluummin vetävät kitaransa droppi-Ö:hön ja soittavat pelkkää Ö-mollia vaihtelevilla komppausrytmeillä?
 
Tapoja on monia... SRV tais nuorempana sällinä harjoitella Hendrixiä, eikä hän ollut mikään tiluttaja. Siitä huolimatta suurinkaan osa näitä ns. tiluttajia eivät vedä SRV:n tai Hendrixin skebajuttuja.
 
Harva takkutukkatiluttaja innostuu veivaan Bucky Pizzarellin tahdissa... onko jazz-kitara siis kuollut?
 
Anteeksi jos loukkasin jotakuta vahvoilla mielipiteillä.
 
Et saa anteeksi :)
Ehkä kuitenkin puhuisin vain tekniikan ja teorian opiskelusta... ja painottaisin niitä, enkä pelkkää "tilua". Yleismaallisesti teorian, tekniikan ja taidon kehittäminen on fiksua, toisin kuin vain yhden tietyn tekniikan/tyylin opetteleminen. Olen nähnyt liian monta "hyvää tiluttajaa" jotka eivät kuitenkaan pärjänneet jazz-improvisoinnissa tai edes perinteisissä 12-tahdin blues-jameissa. Monipuolisuus on valttia... vielä kun siihen yhdistää hyvän teoriapohjan ja tekniikan. Tämä on minun vahva mielipide :)

Ei tilu ole mihinkään kuollut. Tänään oli Brisbanen guitar showssa "World's fastest guitarist" Jeremy Barnes. Omisti yhen biisin omalle 7v pojalleenkin. Ennen Jeremyä oli lavalla Brett Garsed, jonka kanssa tulikin juteltua pitkä tovi. Brett on käynyt Suomessakin ja uinut avannossa, hiihtänyt jne. Kehui Suomalaista Urban Tale bändiä ja vanhaa oppilastaan. Joku Erkka Korhonen? Tietääkö joku?
 
Eläköön tilu ja tiluttaminen.

Ei tilu ole mihinkään kuollut. Tänään oli Brisbanen guitar showssa "World's fastest guitarist" Jeremy Barnes. Omisti yhen biisin omalle 7v pojalleenkin. Ennen Jeremyä oli lavalla Brett Garsed, jonka kanssa tulikin juteltua pitkä tovi. Brett on käynyt Suomessakin ja uinut avannossa, hiihtänyt jne. Kehui Suomalaista Urban Tale bändiä ja vanhaa oppilastaan. Joku Erkka Korhonen? Tietääkö joku?
 
Eläköön tilu ja tiluttaminen.
 
http://www.urbantale.net/eerkka.html
tommone tyyppi..

Minä halusin oppia tiluttamaan ja yhteen aikaan väänsinkin sormitreeniä 3h päivässä, mutta se rupesi oikeasti kyllästyttämään enkä oikeastaan kehittynyt yhtään...
 
Nyt olen päättänyt jättää tilutuksen niille, jotka sen osaavat ja tyydyn bändissäkin komppaajan rooliin ja joissain bändimme biiseissä minullakin pientä sooloa on niin soitan hitaasti ja yritän pysyä oikeassa sävelasteikossa
 
Mietin muuten, että mitä hiivattia te tällä tiedolla teette?

Tiluko kuollut? Ei ikinä, mutta eihän tilua tarvitsekkaan tehdä koko ajan. Sopii se biisin jos ei nyt koko ajan sentää paitsi ynkkä. Ynkkä on legenda joka pitää tilu kulttuuria ylä, vaikka nyt yllättäen kuolisi.

Tiluko kuollut? Ei ikinä, mutta eihän tilua tarvitsekkaan tehdä koko ajan. Sopii se biisin jos ei nyt koko ajan sentää paitsi ynkkä. Ynkkä on legenda joka pitää tilu kulttuuria ylä, vaikka nyt yllättäen kuolisi.
 
Ei Ynkkä voi kuolla, sehän on jumala :D
 
Tilu ei kuole, se nukkuu.

Ei tilu edes nuku. Itse en tiluile. Syystä? En osaa. Päätin jo kauan sitten (jo muinaisella heevykaudella), että opettelen tiluilemaan vasta sitten, kun on perusasiat hanskassa. Ensin asteikot, sitten se tempon kiihdytys niiden soitossa.
Tilut sooloissa ovat hienoja, kun niitä käyttää oikein. Minusta 8-16 tahdin yhtenäiset tilutilut ovat melko naurettavia sellaisenaan, mutta hienoja asteikoita, sointuihin sopivia harmonioita ja rytmisiä juttuja sisältävät tilupätkät soolojen osina ovat todella nannaa.

Ei tilu ole kuollut, se elää jokaisen m.netin pikkupojan unelmissa.
 
Ongelmana on toi sana tilu. Mielestäni määreenä toi on jo aika negatiivinen; jos joku kuulee hyvän biisin jossa kitaristi sattuu nyt soittamaan sitten jossain kohtaa kuudestaosia, niin voiko sen dumata 'tiluna'? Miettiikö viulisti kun se tekee konsertteja 'v****, mä vaan tässä tilutan', tai joku pianisti? Tai joku jazz-fonisti?
 
Se mikä erottaa sitten monesti sen kitaristin ja noi muut edellämainitut muiden soittimien soittajat, niin monesti kitaristit luulee että se vauhti on se juttu. Mutta käytännössä se vauhti on vaan alku. Sen takia monesti se 'tilu' kuulostaa suoraan sanottuna paskalta, koska on jääty vaan siihen ekalle askeleelle, eli siihen vauhtiin. Sitten kun oikeesti joku osaa tehdä siinä kovassa vauhdissa musiikkia, niin se on se mikä tarttuu immeisille korvaan. Musiikki on siis pääkäsite, tilu ja muut on sitten alakäsitteitä. Eli kun treenaatte, treenatkaa musaa, älkää tilua. :)

^ Asiaa. +

mikä on tilu englanniks?

mikä on tilu englanniks?
 
scramble :)