Yleistä keskustelua musiikista ›

Keitä he ovat?
jostain oon vaan ton termin vähän väliä kuullut.. (jollain bändillä oli se ja se studiomuusiikko levyllään jne..)
esim. jos bändi tarttee levylleen bandoneonin soittajaa eikä kukaan osaa niin ne voi palkata studiomuusikon ,vai?
 
avautukaa..

Niin. Nuotit naaman eteen ja soitin käteen. Sitten ku homma on tehty tulee palkka.

Ostin itselleni Gibson LP Customin Nykistä... oli jonkun studio-/sessiomuusikon vanha peli. Hän oli tuonut sen huoltoon (nauhat piti vaihtaa), mutta olikin ihastunut johonkin PRS:n yksilöön ja vaihtanut soitinta. Näin minä olen kenties jonkun kuuluisan studiomuusikon soittimen nykyinen haltija :)
 
Kai ne on sellasia jannuja jotka soittelee joidenkin solistien taustabändeissä levyillä ja liveillä. Ammattilaisia joilta taipuu monenlainen musiikki... kuuntele vaikka Andy Timmonsia, niin hiffaat mistä on kyse :)

Ne o vaikka niitä ukkoja että ku tehdään Antti Tuiskulle ja Hanna Pakariselle levy, ni ne soittaa. Nuotti eteen ja ekalla purkkiin.

Elikkä bändittömien solistien soittajia? Varmaan paskaa hommaa:/

Jimmy Page tais olla 60-luvulla just lähinnä studiomuusikko. Se notku vaan jollain studiolla jatkuvasti ja sit jos joku ko. studiolla levyttävä bändi tartti soittajaa, Jimmy oli aina paikalla.

Jos tosissaan kiinnostaa millaista on studiokitaristin homma, niin kannattaa lukaista Riffi numero 1/2001. Siinä studiokitaristit Heikki Markkula ja Ilpo Murtojärvi kertovat hyvinkin seikkaperäisesti minkälaista on vedellä nuoteista mm. television musaohjelmissa. Artikkelin nimi on "Pistooli ohimolla - Soitto suorassa lähetyksessä vaatii asennetta".

Pistooli ohimolla - niinpä. Vertaan mielelläni studiomuusikoita westernien palkkionmetsästäjiin, jotka napsivat etsintäkuulutuksia seiniltä.. ja tuovat kohta vankkurillisen partamuriaaneja sheriffille, joka maksaa tukun dollareita. Samoin studiomuusikko on paikalla, kun hätä on suurin. Hän tulee, soittaa mitä pyydetään, saa palkkaliuskan, ja unohtaa koko homman.
 
Kummassakin duunissa pärjäävät vain tarkimmat ja kylmäpäisimmät jermut :)

Jokainen voi nykyisin omissa pikkupajoissaan leikkiä studiomuusikkoa omilla ehdoillaan ja taidoillaan; minäkin. :)

Jokainen voi nykyisin omissa pikkupajoissaan leikkiä studiomuusikkoa omilla ehdoillaan ja taidoillaan; minäkin. :)
 
Mutta ketuttaa se joskus kun teet biisin jota et osaa soittaa mielestäsi oikein ( lue minä, et sinä ).

Mutta ketuttaa se joskus kun teet biisin jota et osaa soittaa mielestäsi oikein ( lue minä, et sinä ).
 
Mä oon tehny useita kymmeniä biisejä ja niistä osaan soittaa tasan yhden :P
 
Helppo on se kiipparin ja trackerin/sekvensserin ääressä kehitellä systeemeitä mut sitku pitäs saada reaaliajassa jollai soittimella soitettuu ni ei onnistu sit millään.
 
En itseasiassa yleensä osaa edes kitaralla keksimiäni juttuja soittaa kunnialla vaa soitto takertelee ja virheitä tulee :(
 
Pitäs saada jostai studiomuusikoita soittamaan mun matsku nauhalle :)

Jokainen voi nykyisin omissa pikkupajoissaan leikkiä studiomuusikkoa omilla ehdoillaan ja taidoillaan; minäkin. :)
 
No joo, vai kait sitä. "Jos en nyt saa tätä kertayrittämällä taittumaan purkkiin, niin en maksa ensi kuun vuokraa ja en syö viikkoon. Noni, laitetaanpa se Cubase päälle."

Mutta ketuttaa se joskus kun teet biisin jota et osaa soittaa mielestäsi oikein ( lue minä, et sinä ).
 
No mä teen paljon koneilla, joilla voi tarvitessa tehdä millaista käppyrää tahansa, johon itse ei manuaalisesti soittotaidoillaan soittimilla pysty. Tarvitessa soitatan ne jotkut innstrumenttiosuudet muilla toisenlaisissa studio-olosuhteissa, kuten esim. hahmottelemani kosketinosuudet ja kitarat. Basson varteen uskallan useimiten itse tarttua tässä pääosin iskelmapainoitteisessa tuotannossani.

Kerran on ollut ilo kuunnella hyvää studiomuusikkoa. Nimittäin Kwanin sellistiä. Veti Royal Familyn Hey Kidsiin 6 jousiraitaa kymmeneen minuuttiin. Eikä ollut siis ennen kuulut biisiä, korvakuulolla soitti ja jokainen raita ykkösellä sisään.

Onhan se ihan fakta, että studiomuusikot ovat taitotasoltaan melko ehdotonta aatelia. Suomestakin löytyy niin kovatasoista, maailmallakin tunnustettua sakkia, että oksat pois. Esimerkkeinä herroja, kuten vaikkapa Kuoppamäki, Nykänen, Haavisto ja Leppänen, noin rumpupuolella. Kitaristeista nostaisin esiin mm. jo mainitun Ilpo Murtojärven, Juha Lanun, Peter Lerchen, Antero Jakoilan (ja heitähän riittää. Joka instrumentissahan on omat Pohtonsa ja Puhakkansa.
 
1970-luvun loppu osoitti, että studiomuusikot osaavat soittaa muuallakin, kuin studioissa. Amerikan Yhdysvalloissa kerääntyi veljesryhmän ympärille kenties maailman kovatasoisimmista studiomuusikoista karsittu orkesteri, joka sittemmin tunnetaan nimellä TOTO.

Onhan se ihan fakta, että studiomuusikot ovat taitotasoltaan melko ehdotonta aatelia.
 
Kyllä. Moni tunnettu ja suosittu artisti ei olisi lähelläkään nykyistä suosiotaan ilman osaavia studiomuusikoita. Studiomuusikot ovat niitä musiikin työläisiä (sori, hieman kömpelö ilmaisu). Suuri yleisö ei heitä tunne/tiedä mutta musiikkibisneksessä ovat erittäin arvostettuja.

In the Shadows of Motown oli hieno leffa, jossa jotenkin koskettavasti tuotiin esille ne "taviksille" näkymättömät äärimmäisen ammattitaitoiset muusikot, jotka tekivät/tekevät pitkää päivää ja ovat vastuussa monesta kuolemattomasta riffistä.

Kerran on ollut ilo kuunnella hyvää studiomuusikkoa. Nimittäin Kwanin sellistiä.

Hmmm, kattos...pari päivää sitten tuli tehtyä kyseisen hemmon kanssa juuri vastaavanlainen sessio. Hyvä soittaja...hyvä asenne!

Keitä he ovat?
 
avautukaa..
 
Heikki Laurila ja Juha Björninen ovat aika montaa raitaa levyttäneet, rummuissa Anssi Nykänen, bassossa Heikki Virtanen ... onhan noita

Mäki oon leikkiny joskus studiomuusikkoa