Kitarat: soittaminen ›

Eli tällaista tuli mieleeni UDOn Timebomb-levyn melskatessa taustalla:
Jokaisella on varmasti omat suosikkinsa kitaransoiton saralla, mutta löytyykö sellaisia, joiden koette ansaitsevan enemmän huomiota kuin ovat osakseen saaneet? Omat ehdokkaani:
 
Mathias Dieth (UDO): Ei ehkä maailman omaperäisimpiä kitaristeja, mutta hienoa ja musikaalista soittoa tilun määrästä huolimatta.
TJEU: Timebomb.
 
Ronni LeTekro (TNT): Persoonallinen tatsi. Varsinkin vanhemmilla levyillä äärettömän hienoa ja yllätyksellistä soittoa (nykyään melodisuus vähän hakusessa välillä).
TJEU: Intuition.
 
Jan Cyrka: Satriani/Vai-koulukunnan miehiä, mutta huomattavasti melodisemmalla otteella. Tekniikkaa löytyy, mutta ei koskaan nouse itsetarkoitukselliseksi tekijäksi.
TJEU: Spirit.
 
Yllättäen(?) kaikki kolme tulevat Wanhalta mantereelta. Jenkkien markkinointikoneisto jyllää..
Sivistetäänpä toisiamme, ties millaisia löytöjä tuleekaan esiin.

Andy LaRorcque (King Diamond)
 
Ne, jotka miehen tietävät, pitävät kyllä kovassa arvossa, mutta silti mies tuntuu olevan yksi aliarvostetuimpia metallikitaristeja.
Andy LaRocquen soitossa yhdistyy tarkkuus, melodia ja lyömätön tyylitaju.
 
Rob Johnson (Magnitude 9)
 
No, tämä mies on levyttänuy nämä Rusty Cooley 7-kielitilut jo vuosia sitten. Ei kuitenkaan mikään persoonallisin tai uudistaja millään osa-alueella.
 
Bruce Bouillet (Racer X)
 
Kaikki aina puhuvat vain Paul Gilbertistä, tämä mies oli kuitenkin ainakin teknisesti ihan yhtä hyvä.
 
Karl Logan (Manowar)
 
Aivan yhtä nopea kuin esim. Michael Angelokin. Lesoa ja rokkaavaa komppausta soittaa kuitenkin enimmäkseen, Manowarista kun on kuitenkin kysymys.
 
Hank Sherman (Mercyful Fate)
 
Aivan uskomaton riffimestari, Metallica ja monet muut ovat tälle paljon velkaa.
 
Alex Scolnick (Testament)
 
Aivan uskomatonta tyylitajua. Mies osaa yhdistää nopeuden ja tunteen (speed = emotion) aivan ennenkuulemattomalla tavalla.
 
Olisihan näitä paljon lisääkin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

Richie Sambora (Bon Jovi)

Mulla tulee ainakin ekana mieleen Freak Kitchenissä soittava Mattias "IA" Eklundh. Aivan Loistava kitaristi Ruåttin maan puolelta. Itse asiassa koko bändi on mielestäni aika aliarvostettu.
Eklundh on tekinsesti todella hyvä soittaja ja mies käyttää vielä jotain erikoisia, muistaakseni jotain 27-nauhasia keppejä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan jos kyseinen bändi ole tuttu.

Andy LaRorcque (King Diamond)
 
Ne, jotka miehen tietävät, pitävät kyllä kovassa arvossa, mutta silti mies tuntuu olevan yksi aliarvostetuimpia metallikitaristeja.
Andy LaRocquen soitossa yhdistyy tarkkuus, melodia ja lyömätön tyylitaju.
 
Tämä piti minunkin mainita, ja perustelut yllä ovat erittäin hyviä. Melodiantaju aivan mahtava, kuunnelkaa vaikka King Diamondin Visit from the Dead-biisin alun akustinen soolo. Lisäksi Andy soitteli Deathin Individual Thought Patternsilla kovia sooloja.

Tuli mieleen noin biljoona unholassa majailevaa soittoniekkaa...tässä muutama;
 
Alice Cooperin Billion Dollar Babies-bändin kitaristit. Michael Bruce ja joku jonka nimeä en muista. Ei mitenkään teknistä tai ihmeellistä,mutta soitto istuu biiseihin hemmetin hyvin ja soundi on korvia riipivää näkkileipärutinaa peltitynnyristä.
 
Richie Kotzen ei paljoa ole palstoilla paistatellut. Tätänykyä varsin tyylikästä tilua sivuavaa soittoa. Annettakoon anteeksi harharetket mm.Poisonin riveissä.
 
Carcassin Heartwork levyllä Bill Steer ja Michael Amott pisti aika ajoin hyviä jutttuja.
 
En muista oliko heebon nimi Eddie Hazel, mutta soitti Parliament/Funkadelic-hässäköissä semmoista Hendrix-henkistä vonguttelua.
 
Kasarikammotus White Lionissa soitti semmoinen sammakon näköinen heebo,joka muistaakseni soitti hitosti täppäämällä ja kohtuu melodisestikin karmeiden sokerihuurupimppahevirainojen seassa. Tais olla Vito Bratta.
 
eiköhän riitä.

Hank Sherman (Mercyful Fate)
 
Aivan uskomaton riffimestari, Metallica ja monet muut ovat tälle paljon velkaa.
nojaa.. jos saan sanoa niin riffit on ihan Ok:ta mutta aika sekavia biisejä toisaalta..

Marc Bonilla
Julkaisi pari soololevyä 90-luvun alussa ja soitteli myöhemmin muutamalla Glenn Hughesin levyllä
 
Dave Uhrich
http://www.daveuhrich.com/
 
Vito Bratta
Ei hajuakaan, mitä on tehnyt White Lionin jälkeen?
 
Siinä muutama.

.
En tiedä mitä mieltä te olette mutta Pat Metheny on varsin mainio kitaristi/säveltäjä, josta en ole kuullut paljoa puhuttavan.
 
Kyllähän jokanen jazzukko Methenyn tietää. Eikä heviukot oikein jazzkitaristeja tunne, tosin ei jazzkepittäjät hevikitaristejakaan. George Bensonista en oo kyllä kuullu pitkään aikaan, mitähän lie tekee nykyään. Tänään kyllä ostin yhden Bensonin levyn.

Richie Sambora (Bon Jovi)
 
veit jalat suustani

Thomas McRocklin, Steve Vain "löytämä" ihmekersa.

Nuno Bettencourt.

Paul Masvidal, Cynicissä ja Deathissa soittanut järjettömän taitava ja omaperäinen kitaristi.
 
Pentti Dassum, Deep Turtlessa soittanut järjettömän taitava ja omaperäinen kitaristi.

Ehkäpä Jan Akkerman (Focus). Ihan hienoja juttuja soittanut. Soololevyjä en kyllä ole kuullut.

Meegs Rascon (ex Coal Chamber, Piñata)
Christian Olde Wolbers (Fear Factory)
Kevin Bond (Superjoint Ritual ja jossain muussakin mitä en muista.)
 
Ei ny niin välttämättä...

The Eaglesin ex-kitaristi Don Felder. Ehkä musiikkimaailman aliarvostetuin kitaristi (mielipide). Lisäksi Joe Walshin ja Glenn Freyn laittaisin tähän kategoriaan. Kitarointia, laulua, biisien tekoa... Ehkä he olivat/ovat vain The Eagles - huippupändi, jossa arvostus, maine ja kunnia tulivat yhtyeenä ei niinkään yksilöinä. Yksilöinä jäivät ikään kuin koko yhtyeen suureen varjoon. Ehkäpä he tätä halusivatkin.

Richie Sambora (Bon Jovi)
 
Pitää paikkansa. Eipä pöllömpää soitantaa.

Paul Simon