Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä siis tehdä, kun himot vetää musiikin pariin, mutta kokonaisvaltaiseen heittäytymiseen ei ole uskallusta/mahdolisuutta? Paha paikka.
 
Eipä valitettavasti ole ollut/ole aikaa osallistua nyt täysipainoisesti, kun alkaa kehkeytyä oikeaa ja hyödyllistä pohdintaa.
 
Bonham kirjoitti, jotta pitääkö bändin hoitaa itse henkkoht kaikki asiat. Eipä tietenkään, koska semmonen on useimmiten huonoa organisointia. Mutta tiedän kyllä tapauksia, jossa hyvinkin friikin oloinen lavaveikko käytännössä hoitaa managerin velvollisuuksia.
 
Olennaista on, että luova yksikkö alusta pitäen pitää langat itsellään. TIETYSTI voi tehdä toisinkin, mutta sitten saadaankin lukea tapauksista "rahaa tuli ja mihin helvettiin se meni" jne.
 
Miettikääpä vaikka U2 -bändiä; niillähän on alusta lähtien ollut homma itsellä hallussa ja ihmiset ovat kasvaneet hommiensa myötä. Willie Williams oli aluksi pakukuski ja yleissähläri, sitten hänestä kehkeytyi yksi maailman merkittävimpiä valosuunnittelijoita ja nyt jamppa vastaa kiertueiden toteutuspuolesta. Eikä siinä ole itse asiassa tapahtunut kuin määrällistä kasvua.
 
Mutta siis täälläkin jollain muulla palstalla joku kyseli, mitä tehdä, kun keikan piti olla huomenna mutta ei sitä vissiin olekaan. Alusta lähtien semmonen meininki poikki.
 
Joku puhui myös jostain varasuunnitelmasta, jos homma menee pieleen. OK, silloin puhutaan harrastuksesta. Jos lähdetään luovaan duuniyhteisöön tosimielellä, ei silloin edes juolahda mieleen mitkään varasuunnitelmat.
 
Tietty pitäisi ottaa huomioon, että jos tälläkin palstalla on 10 000 kävijää, niin niistä ehkä sata on vakavissaan ja suuri osa toimii moponvirityspohjalta. Osa taas on vakiintunutta aikuista sakkia, jolle bändihommat lieveilmiöineen ovat selkeetä harrastustoimintaa. Mua taas ei harrastustoiminta missään asiassa, edes viinanjuonnissa, ole koskaan kiinnostanut.
 
Luonnollisesti JÄRKIJÄTKÄ käy koulut ja hoitaa ammatit, mutta ei taidehommissa järkijätkiä olekaan, ei edes Notefix, ainakaan tän ketjun kirjoitusten perusteella. Mä oon jo ikähmisiä ja oon ollut kuukausipalkkaduunissa 2,5 vuotta ja oon kironnut monta kertaa sen päivän, kun 60-luvulla kuulin Beatlesia radiosta. Mutta mulla on myös semmonen fiilis, että mä meen koko ajan johonkin suuntaan ja valmista ei tule ikinä.
 
Ja enhän mä soittaja olekaan, mutta kuvittelisin jotain tietäväni.

Joku puhui myös jostain varasuunnitelmasta, jos homma menee pieleen. OK, silloin puhutaan harrastuksesta. Jos lähdetään luovaan duuniyhteisöön tosimielellä, ei silloin edes juolahda mieleen mitkään varasuunnitelmat.
 
Minä puhuin (joo, on mullakin nimi..). Tosin se varasuunnitelma on aika turha, koska ei siitä lukionkaan käynnistä oikein mitään tule kun yrittää samalla opiskella ja tehdä musaa täysillä. Kunhan nyt läpi pääsee, niin on enemmän mahdollisuuksia jatko-opiskeluun, mut ei tässä oikein mitään muuta duunia ole järkeä ruveta miettimäänkään. Mä en pikkupoikanakaan halunnu edes miksikään palomieheksi eikä nyt joku IT-ala kiinnosta tippaakaan. Musabisnekseen siis mukaan, tai ei mitään. Tai no ehkä musiikin koulutukseen, opetustyöhön, ja siinä sivussa omaa duunia. Mut kyllä tätä hommaa täysillä tehdään!
 
Tietty pitäisi ottaa huomioon, että jos tälläkin palstalla on 10 000 kävijää, niin niistä ehkä sata on vakavissaan ja suuri osa toimii moponvirityspohjalta. Osa taas on vakiintunutta aikuista sakkia, jolle bändihommat lieveilmiöineen ovat selkeetä harrastustoimintaa. Mua taas ei harrastustoiminta missään asiassa, edes viinanjuonnissa, ole koskaan kiinnostanut.
 
Aivan. Mut onkin tärkeää miettiä, et onko se musa harrastus vai haluuko enemmän. Jos jälkimmäinen, niin silloin pitää varautua tekemään paljon töitä, eikä siltikään menestys ole taattua. No, harva täällä varmaan kovin korkealle tähtääkään tosissaan.
 
Luonnollisesti JÄRKIJÄTKÄ käy koulut ja hoitaa ammatit, mutta ei taidehommissa järkijätkiä olekaan, ei edes Notefix, ainakaan tän ketjun kirjoitusten perusteella.
 
Niin, mikä on järkevää ja mikä ei?

Luonnollisesti JÄRKIJÄTKÄ käy koulut ja hoitaa ammatit, mutta ei taidehommissa järkijätkiä olekaan, ei edes Notefix, ainakaan tän ketjun kirjoitusten perusteella.

Miten niin "edes"...En mä ole koskaan väittänyt olevanikaan "järkijätkä". Kaikkea muuta itseasiassa. :) Tosin en mä tiedä miten tai kuka tuota määrittelee...varmaan joku järkijätkä.

Sinänsä yritän kyllä kunnioittaa kaikkien mielipiteitä. Varsinkin vanhemmilta tyypeiltä tulee aina tiettyä perpektiiviä. Samaa mieltä en tietenkään aina ole ja tuskin sitä odotatkaan.

Tää on kyllä ollut hyvä ketju mun mielestä, kaikessa polveilevuudessan. On hyvä että tulee vapaata pohdintaa sellaisista jutuista, joita ei yleensä tule paljon käsiteltyä julkisesti.

Vaan minkälaisiin keikkoihin sitten kannattaa suostua?

Melkein mihin vaan...bändi elää keikoista, enkä tarkoita rahaa. Keikat on hyvää treeniä, oli ne sitten mitä tahansa. Niistä saa sitä kokemusta ja ennenkaikkea runsaasta soitosta alkaa bändi kuulostaa "bändiltä", eikä joukolta erillisiä soittajia.

Suomessa ei artistin onneksi tarvitse maksaa keikoista niinkuin jossakin muualla.

Minä olen ajatellut hankkia ammatillisen koulutuksen varalta ihan siksi että jos sattuu nyt niin kummasti käymään ettei minusta tulekaan musiikin avulla ökybiljonääriä niin minun ei ainakaan tarvitse alkaa nk. huoraamaan. Tuhat kertaa mieluummin menisin jonnekin inhottavaan virastoon jotain inhottavia lomakkeita lajittelemaan kuin soittelisin/laulaisin nälkäpalkalla inhottavaa musiikkia.
 
Tämänkaltainen varasuunnitelma antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä minkälaista musiikkia haluaa eikä tarvi välittää tippaakaan musabisneksen reaaliteeteistä, muotivirtauksista yms. seikoista. Elämän taloudellinen perusta on turvattu eikä ole riippuvainen musiikista.
 
Kyllä mie kuulijoita löydän aina lauluilleni ja vaikka minusta ei maallisilla arvoilla mitattuna menestyvää laulumiestä tulisikaan niin varmasti jälkipolvet tulevat ymmärtämään arvoni!

Tämänkaltainen varasuunnitelma antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä minkälaista musiikkia haluaa eikä tarvi välittää tippaakaan musabisneksen reaaliteeteistä, muotivirtauksista yms. seikoista. Elämän taloudellinen perusta on turvattu eikä ole riippuvainen musiikista.
 
Mut pidäthän myös mielessä, että et välttämättä jaksakaan panostaa siihen musiikkiin enää niin täysillä jos sulla on jo joku muu duuni? Ihan vaan muistutuksena...

Ei mitään muuta ku muzakkia... jos tulee astuttua pahemmin paskaan niin ei se mitään, sossun luukulle pullon kanssa nii rahat tulee potenssiin 12 jeejee

Aika jännää lukea teidän vetoja puolesta ja vastaan tuon "varasuunnitelman" suhteen.
 
Itse kun en ole muusikko en oikein käsitä onko tuossa varasuunnitelmassa mitään pahaa? Kyllähän sitä voi musiikin tekemisen silti ottaa täysillä ja tosissaan, vaikka samaan aikaan itselleen ammatin hoitaakin.
 
Nykyään on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että pärjää läpi elämän yhdellä ammatilla (paitsi tietty lekurit, juristit ja muut ketkut). Mikäli ammatin/työn ohessa ehtii ja jaksaa vielä yrittää musiikin parissa, niin ei kun menoksi. Ja kuten jo totesin, on musiikkialalla paljon muitakin mahdollisuuksia, jolloin kaikki kokemus musiikista on tietysti kotiin päin.

Välihuomautuksena vain noista varasuunnitelmista, tuolla toisaalla keskusteluissa mainittiin sellainenkin yksityiskohta että mm. Freddie Mercurylla ja Brian Maylla oli molemmilla korkeakoulututkinto, Mercurylla muistaakseni biologiasta. Niin että ei sen "varasuunnitelman" olemassaolo välttämättä mitään estä tai tee mahdottomaksi. Minusta on hyvä olla monipuolinen.

Joo, siis mä meinaan kyllä lukea ammatin itelleni vaikka haluaisinkin elää musiikin parissa. Musiikki hommaa eletään opiskelun rinnalla niin kovaa kuin vain jaksaa. Koulumenestys tietysti kärsii jonkun verran mutta ei kovin pahasti. Pakko olla se "varasuunnitelma", en mä halua pummiksi.

Joo, siis mä meinaan kyllä lukea ammatin itelleni vaikka haluaisinkin elää musiikin parissa. Musiikki hommaa eletään opiskelun rinnalla niin kovaa kuin vain jaksaa.
 
Niin, siis mä olen vimonen ihminen kiistämään koulutuksen merkitystä. Mä itsekin olen koko ajan käynyt kaikenlaisia kouluja, mutta idea on se, että ne on nivoutuneet tekemiseen. Että sitä mä tarkotan, että jos tekee niin, että "siltä varalta ettei tää oikein toimi, niin sitten on edes se ja se", niin se tarkottaa jokseenkin automaattisesti, ettei edes halua riittävän voimakkaasti.On sitten aivan eri asia, kannattaako edes haluta.
 
Onhan Wigwamin Rekkukin maisterismies, kun häntä alkoi kesken kaiken kiinnostaa, että miksi helvetissä asiat menevät näin, kun niiden kaiken järjen mukaan pitäisi mennä noin. Siis semmonen korniltakin näyttävä uteliaisuus saattaa kuulua myös toimenkuvaan.
 
Notelle: toi heitto sulle oli tietysti vain tilanteen keventämistä, niinkuin varmaan hivasitkin.
 
Keikkojen teosta: niitä pitää tehdä, koska se on ainoa keino Suomessa elää. Täähän on todnäk ainoa maa maailmassa, missä levyt vauhdittavat keikkamyyntiä eikä päinvastoin. Jo Ruotsissa paitamyynnistä saa enemmän kuin keikkaliksoista.
 
Tietty pitää vielä korostaa, että en mä mitään suosittele enkä anna mitään neuvoja, koska ne ovat korneja. Puhun vain siitä, mitä olen nähnyt, kokenut ja miten olen asioita tulkinnut.
 
Jabbe: sori etten muistanut sun nimee. Kun ei kaiketi pysty selaileen viestejä kirjottaessaan, niin näin voi käydä.

tekemiseen. Että sitä mä tarkotan, että jos tekee niin, että "siltä varalta ettei tää oikein toimi, niin sitten on edes se

Hyvin paljon samoilla linjoilla. Se on vähän kun tämä systeemi, että "otetaan vielä uusi otto, onhan ne vanhat siellä varalla" vastaan "otetaan uusi otto, mutta menee vanhojen päälle". Tsemppi on on erilainen kun on tosi kyseessä...

Notelle: toi heitto sulle oli tietysti vain tilanteen keventämistä, niinkuin varmaan hivasitkin.

Tottakai, siksi nuo hymiöt. Enhän mä muuten mitään myöntäis...heh!

Joo, tuo neuvojen antaminen häiritsee muakin. Tuntuu, että tulee sellainen besserwisser-olo, joka on suunnilleen viimeinen asia jonka tahdon välittää. Ainakin mulla on usein myös enemmänkin pohdintaa, kun mitään "totuuksia".
Omilla kokemuksilla mennään...

Se lienee kaikissa viesteissä tullut esille että keikkailu on helvetin tärkeää. Samoin mun mielestä musaan keskittyminen...niin ja tärkein eli asenne!

sormunen:
Että sitä mä tarkotan, että jos tekee niin, että "siltä varalta ettei tää oikein toimi, niin sitten on edes se ja se", niin se tarkottaa jokseenkin automaattisesti, ettei edes halua riittävän voimakkaasti.On sitten aivan eri asia, kannattaako edes haluta.
 
Notefix:
Hyvin paljon samoilla linjoilla. Se on vähän kun tämä systeemi, että "otetaan vielä uusi otto, onhan ne vanhat siellä varalla" vastaan "otetaan uusi otto, mutta menee vanhojen päälle". Tsemppi on on erilainen kun on tosi kyseessä...
 
Note oikeastaan pistit parhaimman mahdollisen vertauskuvan tuohon. Ei oikeastaan mitään lisättävää, pointti taisi jo tulla kaikille muillekin selväksi.
 
sormunen:
Keikkojen teosta: niitä pitää tehdä, koska se on ainoa keino Suomessa elää. Täähän on todnäk ainoa maa maailmassa, missä levyt vauhdittavat keikkamyyntiä eikä päinvastoin.
 
Sen takia meillä (Jamstream edelleen, puhun nyt hiukan subjektiivisesta näkökulmasta, toivottavasti ei haittaa. Näitähän voi kaikki soveltaa..) onkin hyvä livebändi, jonka kanssa keikkailu maistuu, eikä mitään pelkkää studiosäätämistä. Tästä tulee vielä jotain, uskokaa pois. Hyvällä säkällä päästään jo jopa Ilosaarirockiin alue-esiintyjäksi. :)

Tietty pitää vielä korostaa, että en mä mitään suosittele enkä anna mitään neuvoja, koska ne ovat korneja. Puhun vain siitä, mitä olen nähnyt, kokenut ja miten olen asioita tulkinnut.
 
Note:
Joo, tuo neuvojen antaminen häiritsee muakin. Tuntuu, että tulee sellainen besserwisser-olo, joka on suunnilleen viimeinen asia jonka tahdon välittää. Ainakin mulla on usein myös enemmänkin pohdintaa, kun mitään "totuuksia".
Omilla kokemuksilla mennään...

Näinhän me kaikki teemme. Tai olisi ainakin hyvä jos tekisimme. Ei mitään mutu-faktoja, vaan omien kokemusten jakamista ja muiden tulkitsemista. Mutta ainoana totuutena tuskin kenenkään juttuja kannattaa ottaa. Varsinkaan minun, kun kokemustakin on vasta vähän, tosin ikään suhteutettuna ihan mukavasti. Mutta oppia ikä kaikki ja niin edelleen... :)
 
sormunen:
Jabbe: sori etten muistanut sun nimee. Kun ei kaiketi pysty selaileen viestejä kirjottaessaan, niin näin voi käydä.
 
Heh. Ymmärrän. Tosin kannattaa pistää nimi muistiin.. ;)
 
Note:
Se lienee kaikissa viesteissä tullut esille että keikkailu on helvetin tärkeää. Samoin mun mielestä musaan keskittyminen...niin ja tärkein eli asenne!
 
Keikkailu: tehdään kun vaan keikkoja saadaan. Kieltäytymisiin ei pahemmin ole varaa, kunhan vaan edut neuvotellaan kuntoon.
 
Musaan keskittyminen: Täysillä ja koko ajan.
 
Asenne: Toivottavasti oikeaan suuntaan menossa, tosin tässä tapahtuu koko ajan kehitystä ja hyvä niin. Aina on varaa miettiä asenteitaan. Kaikkien.

Mielenkiintoinen keskustelu!
 
Vaikka heittaytyisi 100prosenttisesti musamaailmaan, ehtii silti paivassa tehda ainakin kahdeksan tuntia jotain muutakin. Esim. opiskella.
 
Huippu-urheilija wannabeet hankkivat aina ( Matti Nykasta lukuunottamatta, joka urheilu uran jalkeen ryhtyi muusikoksi) jonkun ammatin, koska he tiedostavat, etta huipulle ei ehka paasekkaan tai jos paasee, siella ei pysy kovinkaan pitkaa aikaa.
 
Jos itse en olisi hankkinut koulutusta rockstar-wannabe vaiheesta huolimatta, asiani olisivat tallahetkella luultavasti huomattavan heikoissa kantamissa.
 
Ja musiikillinen tuli palaa yha.
 
Toisin kuin monella menestyksen maun kokeneella muusikkoystavallani.

Nyt kun viestiketju on jo näin pitkä (mistä olen erittäin iloinen ja yllättynyt!) on kai paras sanoa, jos ei ole aikaisemmin tullut sanotuksi, että eivät nämä munkaan jorinat mitään raamatun sanaa ole:)
 
Joskus kirjoituksen tuoksinassa ei tule katsotuksi missä muodossa teksti syntyy ja miltä se näyttää ulospäin, joten omia kokemuksia jaetaan. Toivottavasti ymmärrettävässä ja hyödyllisessä muodossa.

Kovin nuori vielä olen, eikä musabisneksen realiteetit varmaankaan ole vielä minulle auenneet täydellisesti. Vaikka bändimme on vielä demobändi, ja tulee vielä kauan olemaan, olen kuitenkin alkanut ymmärtämään että musiikki bisnes on raakaa touhua.
 
Täällä puhuttiin aiemmin siitä että m.netissä on noin 10 000 käyttäjää, ja heistä murto-osa on tosissaan musiikin teon suhteen, tai siis tähtäämässä korkeammalle. Noihin lukuihin on vaikea sanoa mitään, mutta se on ainakin selvää, että vain murto-osa pääsee todellisuudessa tulevaisuudessa "pinnalle".
 
Musiikin soittaminen työnä ei ole työtä helpoimmasta päästä. Työhön ei liity ns. kiinteää palkkaa, ja töitä täytyy paiskia ilman minkäänlaisia korvauksia päivästä toiseen. Tarkoitan nyt siis treenaamista ja biisien tekoa. Keikkapalkat ovat kuitenkin suhteellisen pieniä työmäärään nähden jollei nyt ole aivan pinnalla oleva bändi. Niin kuin on jo todettu, Suomi ei ole maa jossa kovin helposti musiikin teolla elää.
 
Itse otan soittamisen ja musiikin teon erittäin vakavasti, ja voi sanoa että enemmän kuin mitään muuta tahtoisin, että vielä jonain päivänä voisin elättää itseni musiikilla. Mutta se vaatii töitä, paljon aikaa, vastoinkäymisiä, mutta ehkä jonain päivänä unelmasta vielä tulee totta.

Varasuunniitelmista vielä sen verran, että musta tuntuu aika omituiselta, jos jotakuta ei tosiaan kiinnosta muu kuin musiikki. Maailmahan on täynnä kiinnostavia asioita. Musiikinkin puolella mennään helposti metsään, jos se mielletään täysin erilliseksi ilmiöksi muusta maailmasta. Musiikkihan ei ole itsessään oikeastaan mitään; sen vaikutus muodostuu suurelta osin siitä, mitä mielikuvia ym. kuuntelijat siihen liittävät. Musiikin tekemisen kannalta luulisi olevan eduksi, että on kiinnostunut muistakin elämän ilmiöistä kuin pelkästä musiikista.

Varasuunniitelmista vielä sen verran, että musta tuntuu aika omituiselta, jos jotakuta ei tosiaan kiinnosta muu kuin musiikki.
 
Mä vielä alleviivaan, että kyllä ihmisen on hyvä olla kiinnostunut ja utelias. Mutta mä käsitän siis tällä varasuunnitelmalla sitä, että "kaiken varalta, jos tää ei, pitää olla ammatti, mitä sä teet töiksesi jne" -meininkiä, joka on ihan eri asia.
 
Ehkä vähän perspektiiviä antaa sekin, että muutama tuttu jazzmuusikko elelee siivouksella. Idea on kuulema se, että pystyy säilyttämään riippumattomuutensa ja duunissa voi päässänsä säveltää.
 
Sitä kyllä korostan, että tavalla tai toisella pitäisi pystyä pitämään asiat omassa hanskassa. Koskaan ei pitäisi oikeastaan joutua peiliä edemmäs jos mogaa.
 
Hande Nurmio sanoi mun mielestäni keväällä Radio Helsingissä hienosti jotenkin siten, että hän on omasta mielestään paremmassa asemassa kuin Michael Jackson, koska hänen ei tarvitse kilvoitella kuulijoista. Kaikki fanit ostavat levyn heti kun se ilmestyy. Orma sanoi samaisella kanavalla, että soittajan tärkein tehtävä on pyytää niin hyvää liksaa, että pysyy hengissä, koska kuolleena ei luo mitään.
 
Sellaista täältä tänään.

Hande Nurmio sanoi mun mielestäni keväällä Radio Helsingissä hienosti jotenkin siten, että hän on omasta mielestään paremmassa asemassa kuin Michael Jackson, koska hänen ei tarvitse kilvoitella kuulijoista.
 
Tämä "omasta mielestään" lienee näissä kuvioissa aikamoinen vedenjakaja. Monessakin mielessä.