Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos tässä nyt vielä siihen musa-ammatti -asiaan mennään, niin:
 
Voiko työstä nauttia? Katoaako se luovuus ja into, kun harrastuksesta tulee työtä?
 
EDIT: Ja taas takaisin tähän motivaatiojuttuun:
 
Omasta kokemuksestani, tiedätte varmaan tapauksen, voin kertoa jotain motivaatiosta ja "menestyksestä".
 
Kun on vuosia (niin, jopa yli 5 vuotta bändihommia) tehnyt juttuja eri bändeissä ja kokoonpanoissa, ja sitten pitkän työn jälkeen homma alkaa toimia. Löytyy bändi, joka toimii ja jossa on potentiaalia ja osaamista. Siinä vaiheessa tulee intoa ruveta kehittämään sitä oikein kunnolla.
 
Ja EHDOTTOMASTI tärkein asia, mikä ajaa eteenpäin, on positiivinen palaute. Kun huomaa, että ihmiset oikeasti diggaa bändistä, niin se kyllä antaa uskoa ja motivaatiota pitkäksi aikaa.
 
Ja nyt onkin tehty töitä oikein urakalla, soitto tuntuu entistä varmemmalta, ja jos vielä saadaan syksyllä aikaan hyvä ja varmasti kaupaksi käyvä demo (ellei jopa täysin julkaisukelpoinen levy!), niin täytyy sanoa, että on kannattanut soittaa toista kymmentä vuotta ja uskoa itseensä ja unelmiinsa. Ja pitää myös katsoa eteenpäin, pitkällekin: tämä on vasta alkua...
 
Tilitystä. Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika.
 
EDIT: Puhukoon tämä puolestaan:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=24&t=29798&o=60&co=0
;)

Terve
 
On varmaankin totta, että jakelukanavat tulevat osittain muuttumaan, tai ainakin monipuolistumaan, mutta luulenpa että aina tulee olemaan suuri joukko ihmisiä, jotka ostavat mieluusti levyn sen sijaan, että lataisivat sen verkosta vaikkapa nyt sitten siihen kännykkäänsä. Jonkin konkreettisen asian ostaminen/omistaminen viehättää ihmisiä tulevaisuudessakin. Sitä nyt vaan on niin mukava hypistellä ja tutkailla sitä muovista lätyskää ja kansivihkosta.
 
Vielä yksi juttu. Yksi realiteettien tajuamiseen liittyvä asia, on olla hyppäämättä kokonaisvaltaisesti mukaan musabisnekseen tai ylipäätään musiikin tekemiseen. Omien kykyjensä ja rajoituksiensa ajoissa tajuaminen säästää monelta myöhemmältä itkulta.

Yritä siinä sivussa sitten toteuttaa itseäsi musiikillisesti paineitta ja avoimin mielin!

Sullahan tulee tilitystä oikein isolla kädellä :)

Niinpä, tota mä just tarkoitin. usein se musa sitten jääkin, kun kaikki voimat vie päivätyö. Vaikka kuinka diggaisi, ei enää vaan riitä puhtia aloittaa "uusi päivä" kuuden jälkeen ilalla. TV on monien vaihtoehto....tai se että jotain siinä sitten vähän soitellaan...

On pirun kunnioitettavaa, jos sitten jaksaa vielä vääntää tosissaan aamuyöhön asti päivittäin musaa ja siihen vielä päivätyöt päälle. Varsinkin kun jossain vaiheessa puolisot ja penskat vaatii oman osansa.

Musiikinteko kun ei ainakaan mun mielestä ole samaa kun esim lenkillä käynti, joka on 45 minuutin kuluttua ohi....

Voiko työstä nauttia? Katoaako se luovuus ja into, kun harrastuksesta tulee työtä?

Tottakai voi, ja pitääkin! Musanteko on mun mielestä sitä, että aloitetaan ideasta ja ja sitten jossain vaiheessa tulee hyvää vuorovaikutusta ja lisää ideoita ja sitten kun kaikki menee kohdalleen, alkaa jalka väpättää ja unohtaa ne sateiset päivät kun kaikki kuulosti hirveältä...

Ihmisillä on halu kommunikoida ja musanteko on juuri sitä, parhaassa merkityksessä.

Mitä siis tehdä, kun himot vetää musiikin pariin, mutta kokonaisvaltaiseen heittäytymiseen ei ole uskallusta/mahdolisuutta? Paha paikka.
 
Työ ja perhe ovat tottakai tärkeitä seikkoja itse kunkin elämässä. Musiikin sovittaminen siihen kuvioon on johtanut useisiin selkkauksiin ihan omassa lähipiirissäkin, aina eroihin asti:(
 
Populaarimusiikilla on vielä se ominaispiirre, että se on melko pitkälti julkisrahoitteisten apurahojen ulkopuolella, eli ns. apurahataiteilijaksi ei ole asiaa. Toki ESEK esim jakaa apurahoja, mutta kummasti ne vaan aina suuntaavat esim Ismo Alangolle ja kump. Ei siinä paljon auta pärskiä vastaan aloittelevan muusikon, joka haluaisi kokeilla siipiään.
 
Jonkin asteiset kompromissit lienevät jokaisen tällä alalla toimivien arkipäivää.
 
Kai yksi hyvä perusajatus voisi olla, että tekee musiikkia niin kauan kuin se on hauskaa/mielekästä (siis jos on työt sun muut siinä rinnalla) ja kokeilee ajoittain esim levy-yhtiöiden suhtautumista omiin tuotoksiin. Ei kai siinä mitään häviä ja pysyy tatsi päällä.
 
Toki silti voi koko ajan kehittää omaa tietämystään ja osaamistaan alan lainalaisuuksista ja esim rakennella tuota organisaatiota, vähän kuin "leikkimielellä". Siitä saattaa olla se hyöty, että jos nyt kumminkin natsaa, onpahan koneisto valmiina eikä mene sen kasaamiseen turhaa aikaa.

Toki silti voi koko ajan kehittää omaa tietämystään ja osaamistaan alan lainalaisuuksista ja esim rakennella tuota organisaatiota

Samoilla linjoilla!

Mun mielestä on tärkeä hankkia osaamista ja tietoa ja olla avoin. Tieto on valtaa!

Vaikka yleinen "totuus" on se että musiikilla ei tienaa, asia ei oikeastaan ole niin. Monet vain jämähtävät eivätkä oikeasti osaa löytää juttuja. Mä tunnen monia erinomaisia soittajia ja muusikoita, jotka elävät toimeentulorajan alapäässä. Kyse on oikeasti hyvistä ammattilaisista. Ongelma vaan on että he ovat rajoittaneet muusikkoutensa aika kapeaksi. Monet duunit vaatii muutakin kun hyvää kitaran, rumpujen tai vaikkapa bassonsoittotaitoa. Siihen voi liittyä kuvaa, sovittamista, miksausta, erilaisia tyylisuuntia...kaikkea.

Yllättävän moni ei näe sitä nurkan takana olevaa duunia, vaikka sen sieltä saisi helposti noukittua. Mun mielestä on hyvä kyetä muuttamaan suunnitelmia ja tavoitteita matkan varrella. Ihan niinkuin biisikin voi joskus sessioissa melkein itsestään sovittua ihan toisenlaiseksi, tyyllin "miksi tätä ei aikaisemmin ole huomattu". Voi huomatakin tekevänsä jotain ihan muuta musiikkia kymmenen vuoden päästä, ja nauttivansa siitä.

Mulla itselläni on monta kertaa tapahtunut niin, aallonpohjasta hyökätäänkin ihan toiseen suuntaan. Mikään ei ole pitkällä ajanjaksolla mennyt niinkuin on suunnitellut.

Tosta tienaamisesta tulikin mieleen, että varsinkin aloittelevilla pumpuilla on useasti melko vähän näkemystä itsensä hinnoittelusta. Tästä voisi myös heittää läppää?
 
Aina joskus törmää bändiin, jonka mielestä sille pitää maksaa vähintään kuukauden liksa yhdestä keikasta, kun noi mediän kamatkin on niin kalliit. Mä olen hyvin usein yrittänyt sitten kertoilla, että vähän niinkuin kysynnän mukaan tässä voidaan maksaa...
 
Nuoret on mukavia kun kaikki kelpaa. Joskus joku on jopa tullut kysymään keikan jälkeen, että paljonko meidän pitää maksaa kun saatiin soittaa täällä:)
 
Pari kertaa olen joutunut "nauramaan" bändille suoraan päin kasvoja kun hintapyyntö on ollut aivan naurettava, useita tuhansia euroja, "kun meidän yks biisi soi mafialla". Toinen keino on sitten laittaa bändi vetämään pelkällä lippudiilillä, usein se hinta siitä sitten vähän laskee.
 
Kai tuohon ansaan on helppo mennä...
 
Sehän on kuitenkin selvää, että hyvästä ja vetävästä aktista pitää maksaa. Aloittelijat ja harrastelijat sen sijaan ovat se vaikeampi paikka.
 
Ohjelmatoimistoilla on tietysti korkeammat hinnat kuin suoraan bändiltä ostettaessa, onhan toimiston pyörittämisestä kulujakin. Aina niistäkin voi kuitenkin sopia, sillä useasti bändi haluaa kuitenkin tehdä enemmän keikkaa.
 
Tärkeintä kai tässäkin on homman jatkuvuus.

Tosta tienaamisesta tulikin mieleen, että varsinkin aloittelevilla pumpuilla on useasti melko vähän näkemystä itsensä hinnoittelusta. Tästä voisi myös heittää läppää?

Joo, tosin tässä on nyt niin että jokainen puhuu vähän eri näkökulmasta ja kokemusmaailmasta. Sulla on tuo bändimyyjän näkykulma, mulla on tuollainen vähän laajempi tyyli survivointiin, Sormusella on ollut oma näkökulmansa, Ossilla omansa. Hyvä niin, ainakin mä opin paljon uutta.

Mä tunnustan että en tiedä noista bändien hinnoittelusta paljon mitään. Olen aika kaukana tuosta tuohusta. Ainoa, minkä kuulen päivittäin muusikoilta on se, että ei siitä liikaa saa, ainakaan vaivaan nähden. Eiköhän tuossakin paras linja ole se, että hinnoittelee niin korkealle että vielä saa keikkaa. Joskus se ei vaan ole paljon.

On olemassa henkeen ja vereen musiikinviemiä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta tekevät leipänsä eteen aivan muuta. Se "muu" saattaa olla hyvinkin pitkiä työpäiviä vaativaa ja vuosikausia kestävää piinallista stressinsietokykykyä edellyttävää toimintaa. Jos homma hoituu, ei kukaan kiitä, mutta jos ei hoidu, tulee lunta tupaan joka lävestä. Ja kokemuksen perusteella: teet niin tai näin tulee märästä rätistä päin näköä joka tapauksessa.
 
Yritä siinä sivussa sitten toteuttaa itseäsi musiikillisesti paineitta ja avoimin mielin!
 
Normaalilla järjenjuoksulla varustettu jättäisi jomman kumman kuvion kokonaan pois. Epänormaali koettaa sinnitellä siinä välissä, minä siellä seassa.
 
Tunnistin itsenikin tuosta Ossin kuvauksesta. Monet kerrat olen leikitellyt ajatuksella ottaa loparit ja heittäytyä täysillä musiikin maailmaan mutta viimeistään palkkapäivänä ajatukset unohtuu. Myyn siis sieluni joka kuukausi :-/
 
Varsinaisesta aiheesta (joka on muuten paras mitä täällä olen ikinä nähnyt) ei vielä tässä vaiheessa ole varsinaista sanottavaa, seurailen tilannetta...
 
Kiitos ja anteeksi.

No paljonko esim. meidän tasoinen bändi (Jamstream) voi pyytää vaikkapa tunnin setistä, jos on vaikka joku tapahtuma missä soitetaan? Siis ei mikään koulun bändi-ilta, vaan joku järjestö tai firma järjestämässä, jolla on periaatteessa myös mahdollisuus maksaa. Pikkujoulu- ja humppakeikat on tietysti eri asia, niistähän saa sitä rahaa jo ihan mukavasti. Mut jos on kysymys omia biisejään esittävästä bändistä. Ja tietenkin varmaan markkinointikulut, matkakulut ja muut pitäis lätkäistä siihen päälle, vai?
 
EDIT: Ja taas takaisin aiheeseen:
 
Taidatte olla kaikki vähän vanhempia kuin minä? Mulle ei tunnu niin uhkarohkealta tuo musamaailmaan hyökkääminen, kun on vielä aikaa vaikka kuinka. Mietin jopa lukion lopettamista kesken, mut toisaalta on hyvä pitää joku "suunnitelma B".. :)
 
Joka tapauksessa: uskon edelleen, että jossain vaiheessa se yritys ja kova työ palkitaan, ja se on ehkä suurin eteenpäin ajava motivaatio. Jos vielä kymmenenkään vuoden päästä ei ole päässyt mihinkään, niin on kai sit pakko myöntää, että takkiin tuli, mut ainakin on yritetty. Ja varmasti tulevaisuudessa tulee ainakin olemaan hauskaa musiikin parissa, menestyi siinä hyvin tai ei.

EDIT: Ja taas takaisin aiheeseen:
 
Taidatte olla kaikki vähän vanhempia kuin minä? Mulle ei tunnu niin uhkarohkealta tuo musamaailmaan hyökkääminen, kun on vielä aikaa vaikka kuinka. Mietin jopa lukion lopettamista kesken, mut toisaalta on hyvä pitää joku "suunnitelma B".. :)
 
Joka tapauksessa: uskon edelleen, että jossain vaiheessa se yritys ja kova työ palkitaan, ja se on ehkä suurin eteenpäin ajava motivaatio. Jos vielä kymmenenkään vuoden päästä ei ole päässyt mihinkään, niin on kai sit pakko myöntää, että takkiin tuli, mut ainakin on yritetty. Ja varmasti tulevaisuudessa tulee ainakin olemaan hauskaa musiikin parissa, menestyi siinä hyvin tai ei.
 
Älä missään nimessä lopeta lukiota kesken. Kyllähän sitä nyt täytyy jokin ammatti hankkia ettei kaikki mene vituralleen.

Älä missään nimessä lopeta lukiota kesken. Kyllähän sitä nyt täytyy jokin ammatti hankkia ettei kaikki mene vituralleen.
 
Ammatti? Musiikin parista on tarkoitus ammatti löytää, muuten käy huonosti. No, ehkä mulla on edes vähän paremmat mahdollisuudet kuin yngwie-wannabe-#31843:llä.. :)

Ammatti? Musiikin parista on tarkoitus ammatti löytää, muuten käy huonosti. No, ehkä mulla on edes vähän paremmat mahdollisuudet kuin yngwie-wannabe-#31843:llä.. :)
 
Niin, mutta täytyyhän se B-suunnitelmakin olla mikäli musiikki hommat ei sujukkaan jostain syystä.

Älä missään nimessä lopeta lukiota kesken. Kyllähän sitä nyt täytyy jokin ammatti hankkia ettei kaikki mene vituralleen.
 
Kyllä. Ainakin jos tähtäimessä on elää omalla musalla. Jos haluaa elää soittamalla lienee syytä pitää katto korkealla ja seinät leveällä (tai jotain).
 
Kaikesta huonoista fiiliksistä huolimatta musiikkiharrastus on antanut mulle harvinaisen paljon. Kun on itse päässyt olemaan studiossa, heittämään keikkaa jne. niin tulee toisenlaisia näkökulmia myös niihin artisteihin joita itse on diggaillut ja uusia näkökulmia siihen musaan jota on diggaillut ja uusia diggailun kohteita. Tuosta meikäläinen ammentaa ihan älyttömästi sisältöä elämään.
 
Simply: Musiikki on kaikesta huolimatta hieno osa elämää.

Ammatti? Musiikin parista on tarkoitus ammatti löytää, muuten käy huonosti. No, ehkä mulla on edes vähän paremmat mahdollisuudet kuin yngwie-wannabe-#31843:llä.. :)
 
Musiikissa on se hieno piirre, että eri ammatteja sen ympäriltä löytyy rutkasti! Joten jos soittohommilla ei tienaa, niin jollakin muulla ehkä. Pidä vaan kaikki ovet avoinna.:)

Vaan minkälaisiin keikkoihin sitten kannattaa suostua? Miten sinne saa niitä tärkeitä ihmisiä paikalle? Ja mistä tuota kontaktiverkostoa ja organisaatiota lähdetään rakentamaan?

Vaan minkälaisiin keikkoihin sitten kannattaa suostua? Miten sinne saa niitä tärkeitä ihmisiä paikalle? Ja mistä tuota kontaktiverkostoa ja organisaatiota lähdetään rakentamaan?
 
Keikkoihin nyt kannattaa suostua aina jos oikein pyydetään (eli ei tarvitse itse ruikuttaa niitä):) Toki niin, ettei tule takkiin, jos tuota lisäarvoa ei ole saatavilla.
 
"Tärkeitä" ihmisiä saa paikalle pyytämällä. Tässä kuitenkin huomioitava se, että keikalle saapumisesta ei aiheudu "tärkeälle" henkilölle kuluja, mielummin toisin päin eli voi jopa tarjota pari bisseä (tosin viinalla houkuttelu ei liene järkevää). Jos esim saatte jonkun toisen bändin kanssa sovittua keikan Hesaan (jossa melkein kaikki "tärkeät" henkilöt luuraa :)), laitatte vaan sinnikkäästi kutsuja ihmisille, joita haluatte tavoittaa musiikillanne. Hyvä tietysti olisi, jos tuo toinen bändi olisi paikallinen ja vetäisi väkeä paikalle. "tärkeä" henkilö voi olla otettu, jos paikalla on ryhmää ja niillä vielä kivaa. Tässä on oikeastaan selvästi puhe lavastamisesta, kohtuuden rajoissa...
Jos saatte nuita hemmoja matkustamaan kotipaikkakunnalle asti, olette erittäin kiinnostava ja potentiaalinen bändi!
 
Organisaation rakentamisesta olikin jo tuolla aiemmin juttua...

Notefix heitti aikaisemmin täällä:
 
Mä luulen, tai ainakin toivon, että musiikkibisnes on oikeasti nyt muuttumassa.

Tuossa ollaan monenkin tyypin kanssa mietitty sitä, kuinka musiikista nauttimisen muoto on muuttumassa. Verkostuminen ja pelit vievät yhä enemmän tulevien sukupolvien aikaa. Levy-yhtiöt saattavat olla hyvinkin erilaisia tulevaisuudessa. Tässä muodossa saattaa perinteiset roolit muuttua hyvinkin paljon.

...Olen varma että "bisneksessäkin" tehdään jo paljon suunnitelmia ja ennakoidaan. Sielläkään ei olla tyhmiä. Ja, tarkoitan siis koko kenttää....
 
Ok. Tässä hieman juttua luettavaksi kommentin yhteyteen...
 
http://www.latimes.com/business/la- … 621311.story?coll=la-home-headlines
(osoitteeseen pääsy voi vaatia sisäänkirjautumisen, mutta rekisteröityminen käy todella nopsasti)
 
kuvaavaa on, etteivät nuo jehut itsekään usko enää tuollaiseen toimintatapaan:) - viittaan artikkelin kohtaan, jossa lukee:
 
Although RIAA represents the record industry — and its action Wednesday was supported by acts as diverse as the Dixie Chicks and Shakira — a number of record-label and online-music executives quietly questioned whether a legal offensive addresses the industry's fundamental problems.