Lyriikka ›

Silloin yläasteella mä sinuun ihastuin
En sitä sulle kertonut jos mua katsoit mä punastuin
 
Huh. Aika hattaraa. Tämä on ehkä hiukan liian...öh,korni?
 
Nyt kun viimein uskaltaisin kertoa
Olet jonkun jo löytänyt teillä on koti ja kakara
 
Tämä oli jo paljon ryhdikkäämpi, karumpi.
 
Miksen mä heti sitä kertonut
Silloin kun oli vielä mahdollisuus
Ehkä sä oisit minuun rakastunut
Ois voitu olla yhdessä ikuisuus
 
Hittolainen. Tästä tekisi mieli pitää, mutta tämä on toivottoman kulunut.
 
Eilen kaupungin laidalla sä vastaan kävelit
En ois muuten tuntenut mut sä mua tervehdit
Sä olit yhtä kaunis kuin ennenkin
Onnellinen se mies joka sinut saikin
 
Tämä oli aika hyvä. Pidin.
 
-----------------------------------------------------
 
Tänä yönä
 
Sul on hiuksissa hiekkaa ja silmissä kiiltoa
Kun kävellään pitkin rantaa, sä suutelet minua
Mä tärisen kylmyydestä, mut en anna sen häiritä
Hiukan mua lämmittää, kun pidät kiinni kädestä
 
Sä olet mulle se oikea, tänä yönä
Ja kun aamulla herään et ole siinä
 
Nyt eilinen on mennyttä ja huominen tulevaa
En edes aio pyytää sun puhelinnumeroa
Mä oon ihan varma etten sinua enää tapaa
Jos ikävä yllättää vain itseäni syyttää saan
 
Oletko rakastunut? Jotenkin nämä ovat niin hirmuisen romanttisen tuntuisia ja vaaleanpunaisten lasien läpi kirjoitettuja. Rakkaus on mukava laulunaihe. Useinhan laulut syntyvät tunteista, ja rakkaus on niin usein koettu ja voimakas tunne että siitä tulee helposti tehtyä biisejä. Mutta koska rakastumisen tunne on ilmeisesti(?) ihmisillä melko samankaltainen, niin siitä kirjoitetut biisitkin ovat sitten väistämättä samankaltaisia.
 
Tokihan ihmiset ovat hiekkarannalla istuskelleet suutelemassa ja pitämässä toisiaan maailman sivu ja siitä on kirjoitettu kymmeniä lauluja. Hieno aihe, niinkuin rakkaus yleensäkin, mutta koskapa nämä biisit on jo tehty aikaisemmin, niin pitäisi pyrkiä etsimään tuoretta lähestymistapaa käyttämällä tuoretta lähestymistapaa, kuten vaikkapa Jarkko Martikainen tekee Rakkaus on pesti hulluuteen - kappaleessaan:
 
Menee toraillessa tiistaipäivä, mykkäkoulussa keskiviikko
Torstai on epätoivoa täynnä ja perjantaikin kovin pitkä
Tästä kaikesta saa helposti kyllikseen
Minne katsonkin, aina punaista näen
Kun pää paisuu, mä hakkaan sitä seinään, näen mustaa
verkalleen
Kunnes taas ymmärretään toisiamme
Kunnes on lämpöä ja tahtoa auttaa
Ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden tasainen kelkkamäki hautaan
 
Tässä laulussa käsitellään jokaiselle rakastuneelle tuttua asiaa, sitä, ettei rakkaus ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan siihen kuuluu olennaisena osana riitely. Kun itse esimerekiksi riitelin oman tyttöni kanssa, pystyin välittömästi samaistumaan tähän kappaleeseen, koska tunnistin itseni tuosta laulajan minäpersoonasta. Tähän on helpompi samaistua kun hiekkarannalla kävelyyn, jota sattuu perin harvoissa suhteissa. Tietenkin tämä on vähän henkilökohtainen peruste lähteä mollaamaan lyriikkaasi; oma mokani kun en ole hiekkarantsulla unelmatyttöni kanssa kävellyt. Mutta pointtina tässä jutussa on kuitenkin se, että mitä useampaa lyriikkasi koskettaa henkilökohtaisella tasolla, sitä useampi siitä pitää. Tietenkin jos teet lyriikkaa vain itseäsi ajatelleen, niin tämä ei tietenkään sitten merkitse mitään.
 
Toinen juttu on kuluneiden fraasien ja kliseiden käyttö. Se, että omaa toisen vain yhden yön, kävelee hiekkarannalla, unohtaa kysyä puhelinnumeron, kaikki on kuultu tuhansissa ja taas tuhansissa kappaleissa. Ne eivät enää säväytä, koska ne ovat kaikki entuudestaan tuttuja. Pitää pyrkiä keksimään oivaltavia sanavalintoja, keksiä uusia merkityksiä rakkaudelle, uusia vertauskuvia, uusia näkökulmia. Otetaanpa esimerkkikappaleeksi vaikkapa Ismo Alangon Rakkaudesta, joka on hyytävän kaunis rakkauslaulu. Sen aihe ei ole millään lailla erikoinen, mutta kaunis ja uljas tunnelma siinä syntyy käytetystä kielestä.
 
Huokaus kulkee, se syliinsä sulkee jo vierähtäneen kyyneleen
Tunnelma lämmin ja surullinen, mutta silti onnellinen
---
Sun jalkasi hakkaavat katujen kultaa(?)
Mä jähmetyn keskellä jään
Sä lähetät kaukaisen kaupungin luolista valoa lämmittävää
 
Helvetin herkkä ja kaunis biisi. Ja tässä ei kerrota mitään konkreettista rakastamisesta, vain se aiheuttamista mielikuvista ja tunteista. Tämä on erinomainen tapa tehdä rakkauslauluja, mutta se vaatii hyvää metaforien käyttötaitoa, kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä enemmän kuin vaikkapa "tarinabiisien" tekeminen.
 
Huhhuh, tästäpä tuli pitkä luento, mutta toivottavasti onnistuit nyt poimimaan nämä kaksi mielestäni tärkeintä pointtia:
* Kerro jotain uutta rakkaudesta, jota ei ole ennen kerrottu
* Jos kerrot jostain jo aiemmin kerrotusta, kerro se uudella tavalla, eri sanoin
 
Tämä ei nyt sitten ollut mitenkään henkilökohtaista dissausta sinua kohtaan, vaan kirjoittelin nyt tähän kaikkea mitä mielestäni olisi hyvä pitää mielessä kun rakkauslauluja kirjoittelee. Parempi mielestäni näin kun kirjoittaa jokaisen lyriikan perään "huono, kliseinen, kuultu miljoonasti ennenkin".
 
Ja mihinkään pylväspyhimyksen asemaan en tällä kirjoituksella aio itseäni todellakaan nostaa. Itselläni rakkauslauluista tulee välillä tolkuttoman kliseistä tuubaa, joka saisi Amorinkin posket punottamaan.
Jatka ihmeessä lyriikkasi tänne suoltamista, siinä on paljon pontentiaalia. Kannattaa vain vältellä noita kliseitä ja pyrkiä luomaan oma, yksilöllinen lähestymistapa ja tyyli teksteihisi. Sillä pärjäät pitkälle.