Yleistä keskustelua musiikista ›

Organisaation rakentaminen ei välttämättä ole niin hankala tai "pelottava" ajatus kuin voisi kuvitella.
 
Alkuun pääsee periaatteessa yhtä helposti (tai vaikeasti) kuin muutenkin bändin kanssa; pitää löytää esim kaveripiiristä yksi heppu, joka olisi kiinnostunut hoitelemaan bändin kontakteja jne. kaveri otetaan tavallaan bändin yhdeksi jäseneksi, jolloin esim keikkaliksa jaetaan myös hänen kanssaan (toki pitää olla näyttää jotain tulosta, vaikka hänen kauttaan tulleita keikkoja, haastatteluja jne).
 
Netti on oiva apuväline alkuun pääsyssä. Sieltä löytyy vaikka festarien, radioiden, lehtien ja keikkapaikkojen yhteystiedot. Ei muuta kuin omaa tiedostoa kasaamaan (muistakaa päivittää niitä!).
 
Jokainen tekee tietysti töitä omalla tavallaan, mutta voisi olla käytännöllistä sopia tasaisin väliajoin "kokoukset" bändin ja tämän "ulkojäsen" kanssa, joissa käydään läpi tehdyt asiat ja sovitaan tulevat.
 
Konkareilta kannattaa aina kysellä neuvoja, kokemuksesta tiedän että niitä saa.
 
Verkoston kasaaminen, laajentaminen ja kohdistaminen ei käy hetkessä, joten antakaa toisillenne aikaa (jumahuiti, iskelmätekstiä).
 
Tämä nyt saattaa tuntua muista itsestäänselvyydeltä, mutta toivottavasti nuoremmat saavat jonkun idean miten voi omaa toimintaa kehittää ja järkeistää...

Tämä nyt saattaa tuntua muista itsestäänselvyydeltä, mutta toivottavasti nuoremmat saavat jonkun idean miten voi omaa toimintaa kehittää ja järkeistää...
 
Itsestäänselvyyksiä tai ei, mutta totta joka sana!

Voi, voi, voi. Nyt mun täytyy edelleen selventää tuota Spinal Tap juttuani, kun olennainen ajatukseni ei tainnut oikein välittyä. Siis hommanhan pitää olla sisäisesti organisoitua. Muuten ei saada mitään järkevää aikaiseksi, ja yhteistyö eri tahojen kanssa päättyy lyhyeen.
 
Spinal Tap meininki merkitsee minulle sitä, että bändin toiminta ei ulospäin vaikuta laskelmoidulta tai yleensäkään turhan itsetärkeältä ja vakavalta. Muutenkin turha laskelmallisuus aiheuttaa kaavoihin kangistumista, joka vie koko hommasta ilon ja luovuuden.
 
Realiteettejä on aika monen laisia. Minun on tietysti paha lähteä kovin asiantuntevasti puhumaan, koska en ole mikään ammattilainen, mutta uskoisin, että musabisneksen realiteetit ovat rinnasteisia kaikille muillekin realiteeteille. Jos tekee hommansa hyvin, niin siitä seuraa hyvä lopputulos, olipa ala mikä tahansa. Realiteetteihin vetoaminen oman epäonnistumisen tähden kuullostaa kuitenkin melko koomiselta kuultuna miljoonannen tylsän suomirokki bändin suusta. Realismia tarvitseekin etupäässä siihen, että pystyy arvioimaan oman juttunsa kiinnostavuuden ajatellen ihmisiä, joille sitä yrittää tarjota. Minä uskon vakaasti, että kuka tahansa pystyy tulemaan musan avulla kuuluisaksi, jos vain pystyy olemaan itselleen sen verran rehellinen, että myöntää itselleen tehneensä paskaa kamaa, jos on sellaista tehnyt, ja rakentaa epäonnistumisestaan oppineena toimivamman organisaation/biisit/imagon/ihan mitä tahansa itse kokee tarvitsevansa.

Vähän ohi ,mutta menköön...Mulle tärkeintä musahommissa on ollut omien biisien teko - se oma luovuus. Toki covereitakin tai tanssimusaa on välillä mukava heittää ,mutta jos koko musiikkiharratus olisi vain vieraita biisejä niin no thanks - tehdään sitten jotain muuta.

Nykyajan populaari musiikissa tärkeintä on se, että teet paskaa musiikkia. Paskalla musiikilla tottakai pärjää..

Kun minä vaihdoin pari vuotta sitten trumpetista bassoon ja soittokuntakamasta rokkiin, niin minulle sanottiin, että musiikkibisneksessä voi lähteä kahteen suuntaan. Jos soitat humppaa ja iskelmää, tienaat tanssilavoilla aika varmasti vähän leipääsi jatketta. Mutta jos soitat sitä mitä haluat ja mistä itse pidät, rokkia, funkkia ja progea, ja teet omia biisejä omalla bändillä, niin on kaksi mahdollisuutta. Joko et saa mitään tai lyöt läpi.
 
Kärjistetysti se onkin näin. Rockissa pyörii isot rahat, mutta niihin pääseminen on aivan eri juttu kuin tanssikeikkojen palkkioihin. Läpimurron mahdollisuus, etenkin täällä syrjäseuduilla, on häviävän pieni. Oikeastaan se on lähes olematon. Mutta ei mikään ole mahdotonta, ja koska minä joka tapauksessa soittaisin tätä musiikkia täydellä sydämellä niin paljon kuin mahdollista, niin voihan tässä hitto vie sitten tehdä sen demonkin ja lähettää sen johonkin! En minä, eikä kukaan muukaan bändistämme, odota, että yhtäkkiä olisimme maailman kärkinimi. Ehei. Vastahan tässä ollaan reilu vuosi oltu kasassakin. Todennäköisesti meistä ei tämän suurempia tule pitkiin aikoihin, jos koskaan. Mutta yrittäminen kun ei maksa mitään. Todennäköisyys on vain todennäköisyyttä, se ei ole ehdoton totuus.
 
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitkän tähtäimen tavoitteet kannattaa asettaa korkealle, sillä ei ole koskaan mahdollista saavuttaa mitään tavoittelematta sitä. Samalla täytyy kuitenkin olla realisti. Meistä voi tulla joskus jotakin. Sitä mahdollisuutta ei tarvitse sulkea pois. Sillä välin pitää nauttia siitä mitä on, kuntatason suosiosta; onhan täälläkin lähes 6000 ihmistä! Kerran kioskilla kaksi ala-asteelaista tyttöä tuli pyytämään laulajaltamme nimikirjoitusta. Eikö tuo ole jo jotakin? Ja aina kaiken suosion, menestyksen tai niiden puutteen yli menee se tekemisen ilo. Musiikki on hauskaa. Se on siinä pointti, ei mikään muu.
 
Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe. Jatkakaa ihmeessä!

Jos tekee hommansa hyvin, niin siitä seuraa hyvä lopputulos, olipa ala mikä tahansa..
Oppia ikä ja kaikki. Pelkkä "kädenjäljen" lopputulos voi ollakin hyvä mutta ovatko sen vaikutukset ja tulokset. Tässä ahneessa ja tulostavoite hakuisessa maailmassa on paljon asioihin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä joilla voi olla sinisilmäisesti asioihin suhtautuville ihmisille ikäviä yllätyksiä.

Realiteetit??? jos haluaa show-bisnekseen, parasta unohtaa ne ihan saman tien. Peli on menetetty jo siinä vaiheessa, kun ylipäätään kelaa niitä.
 
Jos haluaa varmaa menestystä, niin instrumentit myyntiin, viinat pöntöstä alas, kirjat käteen ja opiskelemaan.
 
Mä soitan vain siksi, että se on niin vitun hauskaa :-)

Realiteetit??? jos haluaa show-bisnekseen, parasta unohtaa ne ihan saman tien. Peli on menetetty jo siinä vaiheessa, kun ylipäätään kelaa niitä.
 
Jos haluaa varmaa menestystä, niin instrumentit myyntiin, viinat pöntöstä alas, kirjat käteen ja opiskelemaan.
 
Mä soitan vain siksi, että se on niin vitun hauskaa :-)
 
Niin, tossahan on oikeastaan kyse elämän realiteeteista...
mutta totta turiset, soittaa kannattaa jos se on hauskaa.
 
Niille, jotka yrittävät siitä tulevaisuudessa repiä leipänsä, olen näitä ohjeita ja neuvojen palasia koettanut kasata.

Tosiaan, jos raha olis se tärkein prioriteetti niin ei ensimmäisenä tulisi mieleen valua kahta kertaa viikossa treenikämpälle väsyneenä ja nälissään rämpyttämään, ennemmin vaikka lapioisi kunnan haalarit päällä paskaa kesät talvet kun käyttäisi ne vähäiset tulonsa soittokamoihin ja vapaa-aikansa treenaamisen.
 
Mutta todellakaan ei pidä sulkea pois sitä mahdollisuutta että joskus saattaisi vaikka elää soittamalla, tavoitteita saa, ja pitääkin olla. Itse näen asian niin, että kun menestymisestä ja rahasta tulee ainoa syy soittamiselle, menettää itse musiikkikin arvonsa.
 
Itse todellakin soitan vain ja ainoastaan rakkaudesta musiikkiin, jos joskus pystyn tienaamaan sillä elantoni, hyvä niin, mutta en todellakaan aio pistää kitarakamoja myyntiin vaikkei siitä ekasta demosta seuraisikaan levytyssopimusta ja maailmankiertuetta.
 
Tulipa sekavaa tekstiä...

En ole ihan varma nyt, mitä kukin tässä topicissa tarkoittaa menestyksellä...se on älyttömän suhteellista - jos esim. nuottikorva on aivan paska, ja soittamiset olleet sitä sun tätä jo tovin, niin kyllä mä pitäisin jättimenestyksenä sitä, että saa tehtyä bändinsä kanssa valmiiksi yhden levyn. Toisaalta jos on joku Eddie Van Halenin vertainen lahjakkuus, niin pitää asettaa rima luonnollisesti vähän korkeammalle...
 
Jos lopulta sitten kuitenkin ansaitsee leipänsä musa- tai pitäiskö sanoa populaarimusiikin yhteydessä showbisneksessä, niin se on kyllä joillakin lähes pyrhoksen voittoon verrattava juttu. Se innostus siihen hommaan tuntuu menevän monilla niin nopeasti ja sitten se soittaminen on totaalista orjatyötä, koska lopettaminen olisi taloudellinen itsemurha, kun mitään muuta ei osaa tehdä ja lainat pitää saada maksettua. Alan tunnelmat, suhdanteet ja trendit tuntuu menevän sellaista vuoristorataa, että kandee olla joku opiskelun kautta hankittu pätevyys vielä johonkin toiseenkin ammattiin.

että kandee olla joku opiskelun kautta hankittu pätevyys vielä johonkin toiseenkin ammattiin.

Niinpä...tuo on vaan se mikä erottaa ne jyvät akanoista. Jotkut on sellaisia että panee kaiken likoon musiikkiin, koska ei ole vaihtoehtoja. Heittäydytään täysillä.

Hirveän monilla se menee niin että hankitaan se porvarillinen ammatti ja pikkuhiljaa erilaisista paineista johtuen mennään siihen normaaliusputkeen ja nelikymppisenä ihmetellään että mitä tapahtui.

Mieluummin sitä katuu jotain mitä on tehnyt kuin tekemättömiä juttuja.

Kyllä mun mielestä jos oikeasti elää musiikille, pitää ainakin yrittää tehdä sitä niin täysillä kuin mahdollista. Kyllä sitä sitten ehtii olla järkevä myöhemmin.

Mutta, tuosta bisneksestä.

Mä luulen, tai ainakin toivon, että musiikkibisnes on oikeasti nyt muuttumassa.

Tuossa ollaan monenkin tyypin kanssa mietitty sitä, kuinka musiikista nauttimisen muoto on muuttumassa. Verkostuminen ja pelit vievät yhä enemmän tulevien sukupolvien aikaa. Levy-yhtiöt saattavat olla hyvinkin erilaisia tulevaisuudessa. Tässä muodossa saattaa perinteiset roolit muuttua hyvinkin paljon.

Vielä nykyiset sukupolvet puhuvat levytyssopimuksista yms. Siinän on sellaista vanhan ajan bändiromantiikkaa, "matkalla kellareista tähtiin". Saattaa olla että joskus myöhemmin kaikki tuo on historiaa. Samoin radio- ja tv-alalla saatetaan olla oikeasti hyvinkin nopeasti erilaisessa tilanteessa. Uudet mediat ovat jo kehitteillä. Ja edelleen painotan sitä, että musiikin tekeminen voi olla muutakin kuin bändissä soittamista.

Olen varma että "bisneksessäkin" tehdään jo paljon suunnitelmia ja ennakoidaan. Sielläkään ei olla tyhmiä. Ja, tarkoitan siis koko kenttää.

Kaikki tämä avaa mun mielestä mielettömästi mahdollisuuksia, jos vain osaa ennakoida oikein ja hyödyntää juttuja ensin.

Tämä on mun mielestä erittäin tärkeä ja kiinnostava juttu, ihan noin tekijänä. Mikä on SE seuraava juttu, mihin suuntaan kandee tekijän panostaa.

pitkiä työpäiviä mielisairaiden tai lähes mielisairaiden ihmisten kanssa :-D

Heh, juuri noin!

Ja täytyyhän sitä oikeasti digata siitä, muuten harva jaksaa 12-16 tunnin työpäiviä...päivä toisensa jälkeen. Jotkut tipahtavat tai saavat hermoromahduksen yms...

..Tuossa ollaan monenkin tyypin kanssa mietitty sitä, kuinka musiikista nauttimisen muoto on muuttumassa. Verkostuminen ja pelit vievät yhä enemmän tulevien sukupolvien aikaa. Levy-yhtiöt saattavat olla hyvinkin erilaisia tulevaisuudessa. Tässä muodossa saattaa perinteiset roolit muuttua hyvinkin paljon.

Vielä nykyiset sukupolvet puhuvat levytyssopimuksista yms. Siinän on sellaista vanhan ajan bändiromantiikkaa, "matkalla kellareista tähtiin". Saattaa olla että joskus myöhemmin kaikki tuo on historiaa. Samoin radio- ja tv-alalla saatetaan olla oikeasti hyvinkin nopeasti erilaisessa tilanteessa. Uudet mediat ovat jo kehitteillä.....

Kaikki tämä avaa mun mielestä mielettömästi mahdollisuuksia, jos vain osaa ennakoida oikein ja hyödyntää juttuja ensin.
 
Okei, keskustelu näyttää vähän riistäytyvän aiheesta mutta ei se mitään. Toi oli niin hyvä pointti. Olen itsekin kelaillut sitä, pitäisikö enää bändin/artistin varsinaisesti fundeerata mitään levynmyyntiä - voi olla että kaikki musiikki on tulevaisuudessa jakelussa korkeitaan biiseittäin netin kautta. Esimerkkinä olkoon tämmönen artikkeli http://17.254.2.166/pr/library/2003/may/05musicstore.html . Levyliikkeetkin menee varmaan konkkaan tai jotain tossa pikkuhiljaa Suomen kaltaisissa maissa etenkin silloin, kun saadaan kiinteähintaisia langattomia nettiyhteyksiä ja musiikki ladattua iPodin kaltaisiin tulevaisuuden walkmaneihin. Ja niinkin voi olla, ettei itse levyjä myydä ollenkaan vaan se haetaan jostain verkosta ilmaiseksi (niinkuin nykyyänkin PeerToPeer-systeemeillä tyyliin Kazaa), kun kaikki kopiosuojajärjestelmät ja valvonta aiheuttaa nyt vain kustannuksia eikä kuitenkaan ole estänyt laitonta kopiointia juuri ollenkaan. Mahtaakohan DVD:t korvata CD:t pitkäsoittojen valtaformaattina? Jos niin käy, niin levyjä saa myytyä vain Hollywoodin kaltainen suuri viihdeteollisuus. Ehkä se provikka tulee kasvavista tekijänoikeuspalkkio-osuuksista, kun itse musiikin jakelusta ja hankkimisesta ei tarvitse maksaa?!
 
Mitäs muut veikkaa?

Jakelukanavat tulee ilman muuta muuttumaan eniten - kännykät etunenässä.
 
Tallennus tapahtuu varmasti vielä pitkään digitaalisesti, koska se antaa paljon mahdollisuuksia jälkikäsittelyyn ynnä levitykseen.
 
Radiot, TV ja levy-yhtiöt ovat kyllä kovan paikan edessä. Mitä varten enää tarvitaan radiota, jos musiikin saa helpommin jostain muualta - puheohjelmia ja visailuja???
 
Luultavasti homma menee vielä enemmän ylikansalliseksi eli esittäjän kansallisuudella ei ole mitään merkitystä.
 
Todennäköisesti pikaruokamentaliteetti vain kasvaa musiikin kuluttajien keskuudessa - mahdollisimman nopeasti ja helposti sulavaa kulutettavaa, vain yksi kappale kerrallaan, albumin haluajat ovat harvinaisuuksia.
 
Huh huh, mua rupes oikeesti pelottamaan...
 
Kaikesta tosta visioinnista johtuen levy-yhtiöiden asema romahtaa, levyjen hinnat laskevat oikealle tasolle (siis jos niitä joku enää tekee ja ostaa).
 
Nyt ei kyllä todellakaan enää puhuta musabisneksen realiteeteista siinä merkityksessä jossa otsikon aloitin, aloittelijoille suunnattuna tietoiskuna... no antaa nennä pojat:)

Mitäs muut veikkaa?
 
Vaan jos tuote on sekä ostettavissa että ladattavissa ilmaiseksi internetin kautta, niin mitähän tämä meidän kuluttajamme mahtaa tehdä? Tällä viikolla olen poltellut levyjä parillekin kaverille, jotka eivät paljon välitä moraalista, vaan siitä, että saa levyllisen musiikkia n. euron hinnalla -> tyhjä cd. Tulevaisuudessa varmaan kukaan ei maksa musiikista mitään. Tiedot perustuvat lähinnä tekemääni pieneen kyselyyn aina silloin tällöin, tavalliset ihmiset eivät paljon levyjä osta kaupasta, vaan imuttavat suurimman osan netistä tai kopioivat kaverilta. Ja mikä minäkään olen moralisoimaan; teenhän minäkin niin. Tosin ostan myös paljon "oikeita" levyjä, mutta silti.
 
Huonolta näyttää siis; vaikka mahdollisuuksia onkin varsinkin internetin ja muun kehittyvän teknologian kautta, myös kopiointi tulee entistä helpommaksi. Ja kysehän on lähinnä kuluttajien moraalista, ei jakeluformaatista. Näin näkisin asian.

Hieman negatiivisia visioita :)

Jotenkin pidän tärkeää säilyttää usko ja positiivinen asenne hommaan. Se, että joku muuttuu avaa yleensä aina myös mahdollsuuksia.

Kaikella on aikansa ja kaiken pitääkin muuttua, niin musan kuin sen tekemisen ja jakelunkin. moni asia musabisneksessäkin on syntynyt välttämättömyyden pakosta. Nyt niitä alkuperisiä olosuhteita ei enää ole välttämättä olemassa.

Mä haluan uskoa ihmisten moraaliin, mutta pitää katsoa juttuja niin kuin ne on, eikä tuudittautua mihinkään väärään turvallisuudentunteeseen.

Mutta kehitys on vasta alkanut. Luulen että monikaan ei vielä tiedä mitä tämä on 20+ vuoden päästä. Ja jos tietää, on hyvä ura edessä :)

Toinen juttu mikä levymyyntiä syö, on varmasti myös yksipuolinen musiikkitarjonta. Yksi jos toinenkin on valitellut radion (varsinkin NRJ) ja MTVn kapeaa musiikkitarjontaa, eikä muutaman hitin takia jaksa ostaa levyä, kun se on kuitenkin parin viikon päästä jo kulunut biisi. Maksaisitko itse 20 euroa siitä lystistä, jos saman saa netistäkin ilmaiseksi?
 
Eli ehkä hyvä sauma bändeille olisi yrittää tarjoita jotain vaihtoehtoista ja yleisölle mielenkiintoista tuotetta?
 
Menee tosiaan vähän ohi aiheesta, mutta hyvää luettavaa on tämäkin keksustelu, ja pääasia että asialinjalla pysytään. Periaatteessa kyse on kuitenkin melko isosta asiasta, ja nämähän on musabisneksen realiteetteja nimenomaan, tulevaisuudennäkymät siis. Muutos on selvästi tapahtumassa, joten mikä olisi tärkeämpää kuin yrittää nähdä muutoksen suunnat ja jopa hyötyä siitä?