Laulaminen ›

Todella mielenkiintoinen keskustelunaihe! Itse aloitin nämä extreme-vokaalit n. 3-4 v. sitten ja nyt hallitsen korkeat black metal rääkymiset, matalammat rääkymiset, todella matalan örinän, todella brutaalin örinän, huutamisen, huutokarjunnan, säröllisen cleanin ja tavallisen cleanin. Omasta mielestäni olen todella monipuolinen ja lahjakas extreme vokalisti, mutta kaikista eniten pitäisi nyt tuota tavallista laulua treenata, joka nyt alkaa sujuakkin hyvin.
 
Aloittelin nämä exteme-vokaalit jäljittelemällä Slipknotin Corey Tayloria ja siitä sitten laajensin äänialaani eri suuntiin. Aluks oma tyylini ja tekniikkani oli aivan perseestä ja se kuulosti todella paskalta, mutta sitten kerran kun yritin matkia Setheryn laulajaa niin jotenkin vain hoksasin, että näinhän se menee! Tuon jälkeen vanhasta tekniikastani alkoi muodostua örinä ja tuosta uudesta tekniikasta rääkynä. Tämän jälkeen vaan harjoittelelin, harjoittelin, harjoittelin ja harjoittelin. Ei tässä oikeen mikää muu auta kuin intensiivinen harjoittelu. Parhaimmillaan olen vetänyt 3 levyä putkeen ja tuleekin laulettua lähes joka päivä. Koskaan ei ole ollut kurkku paskana, enkä verta ole sylkenyt. Alussa kurkku tietenkin oli kipeä, mutta se johtui väärästä tekniikastä. Nykyään vain flunssan aikana, pitemmän tauon jälkeen tai kun vedän välillä todella yli niin silloin kurkkuun sattuu jonkin verran, mutta ei muuta.
 
Nykyään kun nuo rääkymiset ja örinät eivät tuota enää ongelmia niin tulee edelleen kokeiltua kaikkea kikkailua äänellä. On esimerkiksi mukavaa vaikka jossain kohtaa biisiä muuttaa tuo rääkyminen todella kovaksi ja korkeaksi rääkykirkumiseksi, tästä ei vanhemmat oikee koskaa tykkää ku sillä tyylillä lähtee se ääni todella kovaa. Myös tuohon brutaaliin death metal ääneen saan sellaista valittavaa soundia, se kyllä kuulostaa hieman huvittavalta, mutta pitää reenätä sitä nii saa lisää alaa äänelle. Myös kaikenlaiset peikko/noita/Klonkku/robotti-imitaatiot on poikaa!
 
Aikaisemmin kun lauloin puhtaalla äänellä rääkymisen ja örinän lomassa niin se kyllä kuulosti aika kauheelta kun puhdas ääni ei kestänyt sitä äärityyliä, mutta nykyään ne eivät vaikuta paljoaakaan puhtaaseen ääneen, sillä tuo puhdas tyylikin ottanut itselläni aimo harppauksen eteepäin. Harjoitellessani en kyllä ollenkaan avaa ääntäni ennen suoritusta vaan annan mennä; kyllä se ääni siinä ekan biisin kuluessa aukeaa. Vettä tulee juotua jonkinverran, aika vähenemässä määrin kuitenkin sitä tulee juotua. Ennen vettä meni paljon, mutta viime viikollakin rääkyessäni Satyriconin Volcanoa niin toiseksi viimeisen biisin alussa muistin, että tossa vieressähän on vettä; en kyllä olisi tarvinnut koko levyn aikana ollenkaan vettä sen vaikuttamatta mitenkään ääneeni.
 
Tuosta rääkymistekniikastani sitten:
Itse tuotan rääkynän siten, että aataminomena menee sisään ja nousee ihan pikkuisen, kaulan lihakset hieman jännittyvät ja leuan alla oleva osa jännittyy ja pullistuu. Resonanssipistettä sitten pystyn vaihtelemaan nenäontelosta nielunalkuun, mutta nielunalussa yleensä se värinä on, sillä nenäontelosta tulee sitä nasaaliääntä. Ylävatsalihakseni jännittyvät myös jonkin verran ja suuni on avonaisempi kuin puhuttaessa. Sitten kun olen tehnyt nuo toimenpiteet niin aloitan ilman puskemisen ulos pallean kohdalta ja näin saan aikaan rääkymisen.
 
Voinhan mä tosta tehä web-kameralla jonkun paskan videon jos joku haluaa tai vaikka pistää omia nauhoituksiani tänne. Noita omia nauhotuksia löytyy noista kaikista hallitsemistani äänistä. Aänenlaatu ei ole pro, mutta ei kellarisoundinenkaan.
 
Tässä oma tarinani!