 shagriml
18.10.2005 20:12:14 (muokattu 18.10.2005 20:15:48) | |
|---|
Teen virheitä, töppäilen, sekoilen, en pysy timessä. Ärsyttää ku just sähkörummuilla vielä pitää soittaa ku ei oo pääsyä akustisen kitin ääreen ni vähäkö tarkkaan kuulee kuinka paska soittaja sitä on.
Epävarmuus on myös iso ongelma. Varsinkin uusien ihmisten kanssa ja yleensä tuttujenkin kanssa olen niin epävarma, paniikissa, pahoittelen jo etukäteen et sori emmä oikei osaa ja hyvä jos ei kädet tärise ja soitan vaa jotai peruskomppii ja sit filleissä oon nii paskat housussa että sekoon jo sen takii ku jännitän sitä nii paljon. Vanhojen bändikaverien kaa on toki paljon helpompi soittaa, päihtyneenä myös, bänditreeneissäki kulu aina joku 9-12 bissee ja soitin parhaimmillani treenien loppupuolella kun se paniikki oli taltutettu ja pystyin soittamaan vapautuneesti ja itseeni luottaen (humalan voimalla). |
Nopeahkon blastin säätäminen ei ota vaan onnistuakseen.
Justiin selasin jotain Kai Hahdon haastatteluja, joissa Kai kertoo siitä kapulan otteesta että kapulaa ei kannata puristaa liiaksi. Tämä auttoi huomattavasti soiton rentouttamiseen mutta nyt tulee sitten muihin käden osa-alueisiin vietäviä särkyjä... Köyhän ei kannata ostaa mitään halpaa... |
 Tupiss
19.10.2005 20:30:28 | |
|---|
se "nyrppii", että ei pääse soittamaan, ku kannut on bändikämpällä, eikä oo bändin kaa koskaan harkkoja...
Just tämä.. Myös se ku tulee sellasia ärsyttäviä soittovirheitä joskus. Mutta ei se ole nyrpinyt tähän asti nii hirveesti... |
 arse
19.10.2005 21:55:15 | |
|---|
Typerin soittoa rajoittava/huonontava/jäykistävä tekijä on virheiden pelkääminen, vähäinenkin. Sen turhempaa kun ei olekaan. Kyllä sitä vielä teininä osasi vedellä vaan, mutta kun annoin nykyajan epäterveiden rumpali-ihanteiden myrkyttää viattoman mieleni, alkoi epätäydellisyyksiä löytyä sieltäkin, missä niitä ei ollut.
Tilanne on nyttemmin kohentunut ja itsevarmuus sekä soittamisen ilo palannut, mutta ei vielä ihan 15-vuotiaan tasolle. Rumba on paskimmillaankin parasta. |
 Epämuusikko
19.10.2005 21:56:20 | |
|---|
Typerin soittoa rajoittava/huonontava/jäykistävä tekijä on virheiden pelkääminen, vähäinenkin. Sen turhempaa kun ei olekaan. Kyllä sitä vielä teininä osasi vedellä vaan, mutta kun annoin nykyajan epäterveiden rumpali-ihanteiden myrkyttää viattoman mieleni, alkoi epätäydellisyyksiä löytyä sieltäkin, missä niitä ei ollut.
Tilanne on nyttemmin kohentunut ja itsevarmuus sekä soittamisen ilo palannut, mutta ei vielä ihan 15-vuotiaan tasolle.
Rupea käyttämään kokaiinia niinkuin nämä entiset ihannerumpalisi. ...we have to produce a smooth, flowing, coordinated series of closely-spaced notes from bar one to the end of the piece, while the guitar player can strum one power chord, assume the rock god stance, and have the groupies swooning. ÄrLä #009 |
Animosity