Kitarat: kitarakamat ›

Eli kysyn asiaa suoraan, koska haku-toiminnolla ei ihan löytynyt kaipaamaani vinkkiä.
 
Eli Keppini on fenderin strat plussa, jossa alkuperäiset lace sensor -gold -mikit. Tallamikiksi on tulossa duncanin custom(sh5), ja kaipailisin sille kaulaan jotain sooloihin sopivaa kaveria.
 
Onkelma on siinä, että tuo duncan custom on melko kovatehoinen, ja nykyiset lace sensorit tuskin toimisivat sen kanssa yhteistyössä kovin hyvin, vaikka muuten hyväsaundisia ovatkin. Ongelmia lisää se, että mielisin kaulaan yksikelaista mikkiä jolla cleanitkin kuullostaisivat hyviltä, luultavasti pitäisi olla hurinaton, kun särömäärät soitossa yltävät tuonne mettallimusiikin sfääreihinkin asti toisessa ääripäässä.
 
Kuinka on asian laita dimarzion hs2 ja hs3 sekä yjm -mikkien kohdalla? Ovatko liian pienitehoisia tuon tallamikin kaveriksi?
 
Vai onko kohtaloni kenties tyytyä laittamaan kaulaankin humppari ja kärsimään keskimikillä soitetuista ilmeettömistä clean-saundeista.
 
Eli apua kaivataan.
 
Kiitos.

DiMarzio Virtual Vintage Bluesista irtoaa ihan hyvät puhtaat ja tehoa on paljon enemmän kuin hs3:ssa. Heavy Blues ja Solo ovat vielä tehokkaampia mutta ainakaan Solon kohdalla ei enää hyvistä puhtaista pahemmin puhuta. Oma suosikki noista on kuitenkin Blues. Toisaalta kyllä korkeudensäädöllä pitäisi kyllä hs:tkin saada balanssiin customin kanssa...
 
Perusvastaukseni näihin on kuitenkin Kinman jos budjetti riittää, tähän tapaukseen ehkäpä SCn.

Mikäli olen oikein käsittänyt, Seymour Duncanilla on kaksi hurinatonta yksikelaista mikkiä Stratocasterille, Hot Stack ja Classic Stack. Nimestäkin voi jo päätellä, että Hot Stackilla on enemmän ulostuloa, joten se olisi Duncanin yksikelaisista paras vaihtoehto. Tietenkään se ei tehoissa pärjää mitenkään Custom-humbuckerille, mutta hurinoita ei ainakaan kuulu. Duncanilta löytyy myös yksikelaisen kokoisia humbuckereita, joista Hot Rails taitaa olla hevimusiikkiin sopivin. DiMarzion mikeistä en tiedä, mutta Duncanit ovat mielestäni oikein hyvän kuuloisia mikkejä. Tästä johtuukin, että jossain vaiheessa aion sijoittaa niihin Squierini moddauksen yhteydessä.
 
EDIT: Ai niin, jos haluat itse tehdä johtopäätöksiä, tässä on ääninäytteitä:
 
http://www.seymourduncan.com/website/SDToneWizard/strat.htm

Vaikka Duncaneita enimmäkseen suosinkin, ei minulla kyllä ole noista classic stackista ja hot stackista oikein hyvä kuva. Ei hurinaa mutta ei kyllä oikein yksikelaisen mikin luonnettakaan. Toisaalta sitä ei tässä välttämättä etsittykään, eihän hs3:akaan oikein voi yksikelaisen kuuloiseksi väittää. Eikä totta puhuen noita Virtual Vintagejakaan mutta lähempänä aitoa ne kuitenkin ovat.
 
Hot Rails ei varmaankaan myöskään ole puhtaisiin juttuihin (paitsi jos värkkää puolituksen yksikelaiseksi) ihan oikea, mutta Vintage Rails tai Little '59 voisivat olla lähempänä olettaen että singlecoil -soundi ei ole se mitä haetaan.

Noita Duncanin Hot tai Classic Stackejä olen itsekin harkinnut mutta tuo Dimarzio vaikuttaa kyllä aika hyvältä. Omassa kepissäni on myös Duncan Custom tallassa, joten samassa veneessä ollaan. En vaan ole vielä päättänyt mitä laittaisin kaulaan ja keskelle... Jotain hurinatonta, tehokasta ja yksikelaiselle kuulostavaa joka tapauksessa.

HS-2 tehoa 90 millivolttii ja HS-3 93 millivolttii, eli aika pienitehosia on... Vain yks dimarzion tele-mikki on tehottomampi: twang king neck/89 mV.

Tuo dimarzion virtual vintage blues vaikutti aika lailla parhaalta vaihtoehdolta. Ominaisuudet oli kokolailla sitä mitä olen metsästämässä.
 
Miten paljon arvelisitte tuon duncan customini outputin olevan millivoltteina(mV, sitähän se tarkoitaa?), kun ei ollut duncanin sivuilla muuta infoa kuin sellainen epämääräinen palkki kuvaamassa outputin määrää, että osaisi jotenkin suhteuttaa ja ymmärtää tuota tehoeroa tuon vvblues-mikin kanssa.
 
Levytukkuhan taitaa olla dimarzion maahantuoja, eikö? Paljonkohan kiskoisivat tuosta vvblues-mikistä siellä?

Jos soitat säröillä, vaihdellen kaula- ja tallamikin välillä, jää volyymin tasoero olemattomaksi ja vielä koko ajan pienenee säröä lisätessä. Sävyero on tosin olemassa, mun sen takia meillä on vielä yksikelaisia humppareiden ohella.
 
Sen sijaan jos soitat puhtailla sekä talla- että kaulamikeillä, tulee tuo tasoero toki ongelmaksi, jos sen sellaiseksi mieltää. Toisaalta epäilen onko sitten isoulostuloisen 'yksikelaisen' ja tavallisen humppari välillä enää juuri eroa soundeissakaan? Ettei vain käy niin että saa täysin humpparilta kuulostavan klangittoman yksikelaisen? Itsellä ei ole kyylä kokemusta tehokkaista yksikelaisista, mutta ainakin joidenkin muistan näistä "varoitelleensa". Tiedä sitten... Harmi sinänsä, että noiden mikkien testaamien on aika hankalaa tai sitten kallista.

No puhtaita saundeja ei ole tarkoitus talla- ja kaulamikeillä sekaisin soittaa, lähinnä vain sillä kaulamikillä. Siitä yksikelaisesta haen lähinnä niihin puhtaisiin saundeihin sitä dynamiikkaa, joka humppareista aika lailla puuttuu.
 
Kosolti kiitoksia avusta, tuntuu asia selvinneen melkoisesti, ja taitaapi mennä tuo vvblues hankintaan jossain vaiheessa lähiaikoina.

Keskustele viel myyjän kans jos meet esim. sinne levytukkuun. Kysy ainakin miten se mikki luultavasti käyttäytyy juuri sun kitarassa jos laittaisit sen. Usein käy tosiaan niin että mikin vaihto ei muuta saundia juuri yhtään ja sit vituittaa. Onnea matkaan, toivottavasti tulee hyvä!

No puhtaita saundeja ei ole tarkoitus talla- ja kaulamikeillä sekaisin soittaa, lähinnä vain sillä kaulamikillä. Siitä yksikelaisesta haen lähinnä niihin puhtaisiin saundeihin sitä dynamiikkaa, joka humppareista aika lailla puuttuu.
 
Kosolti kiitoksia avusta, tuntuu asia selvinneen melkoisesti, ja taitaapi mennä tuo vvblues hankintaan jossain vaiheessa lähiaikoina.
 
Laitahan kommenttia tänne sitten kun vaihdat niin ehkä tämä meikäläisenkin arpominen helpottuu :)

...Miten paljon arvelisitte tuon duncan customini outputin olevan millivoltteina(mV, sitähän se tarkoitaa?)...
 
Teoria menee ehkä hankalaksi "maallikolle", mutta yritetään. Kitaran mikrofoni muodostuu magneetista, jonka ympärille on käämitty eristettyä kuparilankaa tuhansia kierroksia (käämitty=kierretty, jolloin muodostuu sähkötekninen komponentti kutsumanimeltään käämi). Magneetilla on tunnetusti kaksi napaa, olkoon ne nyt pohjoinen ja etelä. Näiden napojen välissä ja ympärillä vallitsee magneettikenttä, jota kuvataan usein "kenttäviivoilla".
 
Sähkökitaran tapauksessa tämän kentän lävistävät magneettisilta ominaisuuksiltaan sopivat (lue metalliset) kielet. Jos kielet ovat lepotilassa/paikoillaan, ei magneettikenttä häiriinny, vaan pysyy samanlaisena. Mutta kun kieli alkaa värähdellä, häiritsee se magneettikenttää.
 
Sähkötekniikasta osa tietääkin jo, että muuttuva magneettikenttä aiheuttaa magneettikentässä sijaitsevaan suljettuun johdinsilmukkaan virran. Voidaan myös todeta, että jos johdinta ei ole suljettu, siihen indusoituu kuitenkin jännitettä (SI-järjestelmässä yksiköltään voltti eli V, millivoltti on tämän tuhannesosa).
 
Yhteen johdinsilmukkaan indusoituva jännite on varsin mitätön, mutta sitä kuparilankaahan oli käämitty tuhansia kierroksia, niin niistä summautuvana jännitteenä saadaankin jo varsin vahva "haluttu signaali" häiriöön nähden.
 
Eli jonkinlaisena vastauksena kysymykseen, millivolttilukema tarkoittaa jostain syystä kitarajutuissa ulostulotehoa, vaikka pitäisi puhua kenties mieluummin mikrofonin käämeihin indusoituneesta jännitteestä. Mitä suurempi lukema on, sitä "tehokkaampi" mikrofoni on; eli suurempi ulostulo -> kovempi ääni -> helpompi yliajaa vahvistinta, näin yksinkertaistettuna.