Onko kukaan kokeillut soitella Crimsojen uudempaa materiaalia? Mielenkiintoinen vire on herroilla kitaroissaan. Omien tietojeni mukaan vire on (ainakin Frippillä) CGDAEG. Tosin Belew taisi jossain mainita käyttävänsä itse jotain toista virettä. Onko kukaan tapellut noiden biisien kanssa. FraKctured on ainakin aika veemäinen.. "Sointua löytyy kahta sorttia: hilipiää ja haikiaa. Ruuri piristää niinku hömpsyt ja molli herkistää porajamahan. Kauvan lasetettuna alakaa ruurit naurattahon, mollit pakkaa rääyttämähän ihimisiä." -Einon urkukoulu |
Minä olen ainakin Level Fiven, Eyes Wide Openin, The ConstruKction of Lightin ja jokusen muun uudemman biisin kanssa tapellut jonkin verran. En mitenkään "alusta loppuun silmät kiinni"-tyylillä, mutta plokkaillut ja treenannut osia sieltä täältä.
Frippillä on tosiaan ollut kitara CGDAEG-vireessä 90-luvulta lähtien (vai oliko peräti jo joillain kasarilevyillä?), mutta Belew soittaa tietääkseni ihan perusvireellä (ainakin yleisesti ottaen). The fact that no one understands you doesn't make you an artist. | kuunneltua |
Tuo ConstruKction on kyllä ainakin aivan liian paha mulle. En uskalla ees kokeilla. Opettele Belewin soolo Happy With...-biisistä. ;)
EDIT: Ei muuten Belew soita perusvireellä. Yksi kieli taisi olla hänelläkin spesiaalimmin viritetty. En nyt muista tarkemmin... "Sointua löytyy kahta sorttia: hilipiää ja haikiaa. Ruuri piristää niinku hömpsyt ja molli herkistää porajamahan. Kauvan lasetettuna alakaa ruurit naurattahon, mollit pakkaa rääyttämähän ihimisiä." -Einon urkukoulu |
EDIT: Ei muuten Belew soita perusvireellä. Yksi kieli taisi olla hänelläkin spesiaalimmin viritetty. En nyt muista tarkemmin...
Oikeassa olet. The Power to Believen aikaisesta haastattelusta:
Robert plays in his "new standard" tuning— (low to high) C, G, D, A, E, G—and you play in standard and various open tunings. How does that work from a practical perspective?
In the ’80s, I did all the odd tunings and Robert was in standard. Now my tunings are almost standard, and his is pretty odd. It’s not a problem because we don’t look at each other’s fingers to see what the other’s doing. What I do often is just tune the guitar slightly differently. For example, with the last two King Crimson records I tuned the D to a C—a very small change, but it’s right in the middle of the guitar, so it does tend to mess up everything (laughs). The fact that no one understands you doesn't make you an artist. | kuunneltua |
Nuages
lxi