Kitarat: kitarakamat ›

Sattuipa silmiini tälläinen selvitys 70-luvun kopiokitaroihin usein liitetystä lawsuit termistä.
 
"A note about the "Lawsuit"
 
It is a common misconception that the famous Gibson/Norlin lawsuit was filed against a number of Japanese companies. It is also commonly said it was over the exact copying of American designs. Neither is true. The lawsuit was filed by Norlin (Gibson's parent company) against Elger/Hoshino (Ibanez's American division) over the use of the "open book" headstock design which Norlin claimed as a Gibson Trademark. It was not over the exact copying of body dimensions or construction. These guitars were metric! Don't believe me? Just try putting your Gibson stop-tail posts in one of those "exact" copies! When's the last time you saw a bolt-neck genuine LP Custom?
 
The lawsuit was not "won" by Norlin, but settled out of court. Most of the Japanese companies, as a precautionary move, turned away from close copies but many still offered their "version" of the classic American designs with at least minor departures in design and appearance.
 
Often I see the term "lawsuit" tossed around rather freely. Most often it is either hype to raise the price of the copy someone trying to sell, or they simply don't know what the "lawsuit" was all about. Too often it really isn't a lawsuit model at all. DON'T FALL VICTIM TO THE HYPE! I see a lot of this in on-line auctions and on-line guitar dealers advertisements. I have seen guitars go for much more than they are actually worth simply because the purchaser has fallen for the hype or actually didn't know what constitutes a "lawsuit" model.
Remember, the best customer is a well informed customer."
 
Lähde: http://www.therathole.org/guitars/arai_matsumoku.html

Myöskin ihan vekkulia lukemista löytyy meikäläisen monesti mainostamasta osokkeesta www.ibanezcollectors.com ja sieltä vaan haulla replicas, ynnä mitä muita mieleen tulee. Vaikka LP copies...
Paikan "webmasteri" on kiteyttänyt lawsuit-homman loppumisen sanoihin:
 
The peghead shape and inlay was changed in '77 to AVOID a lawsuit with Gibson. The new shape is sometimes called the tulip or Guild-style shape.
 
Generally, the true lawsuit models (pre 1977) are more desireable and therefore valued more highly by collectors. I'm sure they don't play any better than the newer ones.
 
kopioiden (siis tarkkojen sellaisten) teko loppui melko pitkälti Jaappanissa tuossa jo -76 jolloin rupes tulemaan aivan omia luomuksia, Matsumoku-ryhmältä Aria Pro II:sia, Westoneita ym. ja taas Hoshino toi markkinoille ensimmäiset Ibanez Artistit, sekä Musicianit.. Omaperäistä suunnittelua tosin oli jo aikaisemmin, niinkuin hra. Kitarasankari tietää... :)
Tosin tässäkin jutussa on olemassa varmoiksi todennettuja poikkeuksia esim. v.1977 lawsuit-LP...sarjanumerot ja kaikki..

Ahaa. Minäkin olen ollut sitten Lawsuit-version omistaja. Joskus oli tuollainen pulttikaulainen 70-luvun Ibanez SG-kopio hallussa. Lapa oli kuin avattu kirja ;) Mutta eikös Lawsuitmeininki tavallaan jatku nykypäivänäkin koska ESP ei saa enää Exploreria tehdä eikä Tokaikaan saa myydä "aidon" muotoisia Lespoja ja Stratoja... Menisivätköhän Gibson ja Fender konkurssiin jos muut saisivat tehdä liian näköisiä halpakopioita?
Hetkinen! Mullahan on melkein Lawsuit Lespakopio (osina kylläkin) koska löytyy Gibsonin lavanmuoto.
Jee!

Kuinka laajaa tuo "lawsuit" mallin valmistus on ollut? Mitä merkkejä on kopioitu ja ketkä on kopioinut.
Ameriikan ihmemaan nettipalstoilla on esimerkiksi tullut vastaan Alembicin bassojen kopioita 70-luvulta, jotka taisivat olla (en nyt ole ihan varma) Fernandesin valmistamia.
Täydellisiä kopioita ja maksoivat ainakin aikanaan vain murto-osan oikean hinnasta.

Menisivätköhän Gibson ja Fender konkurssiin jos muut saisivat tehdä liian näköisiä halpakopioita?

 
Eiväthän ne konkurssiin menisi, mutta kun molemmat ovat mallisuojanneet aikoinaan lapojen muodon niin muillahan ei yksinkertaisesti ole oikeutta käyttää näiden mallisia lapoja.
 
Toisaalta, esim Tokain Gibson kopioissahan näkee edeleen "open bookia" ja Tokain Fender- kopiotkin olivat euroopassa alkuperaisen mallisilla lavoilla aivan viime vuosiin saakka. Jenkeissä mallien kanssa on oltu paljon tarkempia, ehkä G. ja F. haluavat vahtia kotimarkkinoita tarkemmin.
 
Onhan tuota "Lawsuit" -hypetystä suomessakin, useinkin näkee varmasti 90 -luvulta peräisin olevia Tokai Stratoja ja Telejä myytävän harvinaisina vm. -84 malleina hillittömän kovaan hintaan www.tokairegistry.com :n vain USAta koskevan infon perusteella.

Olin tässä juuri kirjoittelemassa jälleenmyyjillemme tuotetiedotetta jossa kerromme maahantuomamme tuotteen kopioista, joten kun kahvitauolla avasin muusikoiden-netin olin valmiiksi alkuperäisten innovaatioiden ja muotoiliun tekijöita kannattavassa mielentilassa.
 
Tosiasia on se että vaikkapa Tokai kuinka hyviä "Les Paul" ja "Stratocaster" malleja hyvänsä ne ovat VAIN (VAin!) kohtalaisia kopiota alkuperäisistä ideoista ja tuotteista.
 
Ei kysy ole metrisistä mitoista tai yksityiskohdista, vaan siitä että toisilla ei ole ideoita tai rohkeutta toteuttaa niitä vaan ainoastaan halu tehdä rahaa kun toiset ottavat riskit ja kehittävät ideat. Lakiteksteistä ja oikeudenkäyntien pöytäkirjoista voi olla mitä tahansa naurettavuuksia, mutta ne johtuvat siitä että on käytettävä niitä aseita joita käytettävissä on. Amerikkalaiset mallisuoja säännökset ovat Eurooppalaisia tiukemmat, mutta silti liian väljät jotta edes ilmiselvienkään kopioiden myyntiä voisi estää.
 
Ibanez tekee nykyään omia mallejaan ja aina tehnyt hintalaatu suhteeltaan oivallisia keppejä, mutta kyllä tämä kitaroiden maailma olisi surkea ja tylsä olsimme joutuneet elämään Ibanez ideoiden maailmassa, varsinaisia eloon jääneitä omaperäisiä ja merkittäviä omia malleja ei tehtaalla nimittäin ole, vain pikku muutoksia kopioihin. Ja jos Tokai on niin loistava niin kuinka monta Talbo-mallin käyttäjää tätä palstaa lukee - sehän taitaa olla tehtaan ainoa oma malli.
 
Fender, Gibson, PRS, Jackson (orig: USA), Hamer, Rickenbaker, Gretsch, Epipohone (orig: USA), Guild, Martin, Ovation, Steinberg, Parker, Burns, Dan Electro, VOX, Floyd Rose, Di Marzio, Seymour Duncan, EMG, etc.....
Sieltä ne ideat ovat tulleet ja näyttävät tulevan edelleen, eivät Ibanez:silta tai Tokailta tekivät ne kuinka hyviä kopioita tahansa, ja minun mielestäni alkuperäinen valmistaja saa kaikin keinoin yritää puolustaa mallejaan ja ideoitaan.
 
Keksikööt muut omiaan.

*Sniff* Voi Kossu, vaikka olenkin Gibson-mies niin olen silti tykästynyt Iban Artisteihin...
 
Ibannez Artist on ehkä persoonallisin ja omaperäisin Ibanez malli, joka toi paljon uutta Les Paul konseptiin, plussat siitä Iballe, Tokailla ei ole mitään lähellekään vastaavaa.
 
Olen hieman kyllästynyt tällä palstalla esintyvään jatkuvaan Gibsoneiden haukkumiseen, toisaalta sitä tekevät lähinnä ne joilla ei ole koskaan kunnon Gibsonia ollut.
 
Mutta kyllä ne mielipiteet Gibsoneista ja sitten iän ja vakituisten tienistien myötä muuttuvat.
 
Mutta ettei totuus unohtuisi Les Paul ja Stratocaster ovat tavaramerkkejä jos Straton on tehnyt joku muu kuin Fender ja Les Paulin joku muu Gibson on kyseessä vain kopio.

Olen hieman kyllästynyt tällä palstalla esintyvään jatkuvaan Gibsoneiden haukkumiseen, toisaalta sitä tekevät lähinnä ne joilla ei ole koskaan kunnon Gibsonia ollut.
 
Mutta kyllä ne mielipiteet Gibsoneista ja sitten iän ja vakituisten tienistien myötä muuttuvat.
 
Mutta ettei totuus unohtuisi Les Paul ja Stratocaster ovat tavaramerkkejä jos Straton on tehnyt joku muu kuin Fender ja Les Paulin joku muu Gibson on kyseessä vain kopio.
 
Amen, brother!!

No jos tätä päättelyketjua jatketaan tarpeeksi pitkälle niin voidaan väittää että nykyiset Gibson LP:t on vain kopioita alkuperäisistä Gibson LP:stä. Eikös se Gibson kopioinut alkuperäisen LP:n jo vuonna -68? Ei siellä tuotantolinjoilla ole kuitenkaa enää ketään joka olisi ollut tekemässä alkuperäisiä 50-luvun Les Pauleja eikä näitä uusia tehdä edes samoilla koneilla kuin ennen vanhaan puhumattakaan että puunlaatu olisi nykyään samaa mitä 50-luvulla. Mä en jotenkin jaksa uskoa että vain Gibsonilla olisi hallussaan joku viisasten kivi mikä tekisi nyky-Gibsoneista "parempia" Les Pauleja kuin jostain "kopioista". IMHO Kyllä hyvä kopio on aina parempi kuin huono alkuperäinen oli siinä lavassa mikä merkki tahansa. YMMV.

No jos tätä päättelyketjua jatketaan tarpeeksi pitkälle niin voidaan väittää että nykyiset Gibson LP:t on vain kopioita alkuperäisistä Gibson LP:stä. Eikös se Gibson kopioinut alkuperäisen LP:n jo vuonna -68? Ei siellä tuotantolinjoilla ole kuitenkaa enää ketään joka olisi ollut tekemässä alkuperäisiä 50-luvun Les Pauleja eikä näitä uusia tehdä edes samoilla koneilla kuin ennen vanhaan puhumattakaan että puunlaatu olisi nykyään samaa mitä 50-luvulla. Mä en jotenkin jaksa uskoa että vain Gibsonilla olisi hallussaan joku viisasten kivi mikä tekisi nyky-Gibsoneista "parempia" Les Pauleja kuin jostain "kopioista". IMHO Kyllä hyvä kopio on aina parempi kuin huono alkuperäinen oli siinä lavassa mikä merkki tahansa. YMMV.
 
Missasit koko pointin, vitsi on siinä että on olemassa yrityksiä joiden henki on se että tehdään omia malleja ja kehitetään uusia ja sitten on olemassa yrityksiä jotka haluavat hyötyä toisten työstä ja maineesta.
 
Kitaroiden kopiointi on aivan samanlaista tekijänoikeuksien rikkomista kuin väärennettyjen levyjenkin tehtailu.
 
Pointti on siinä että Gibsonilla on oikeus Les Paul nimeen ja malliin. Les Paul on olemassa koska he kehittivät mallin 50-luvulla ja epäilen vielä että he tekivät silla tappiota alunperin niin pieniä olivat niiden myyntimäärät silloin. Gibsonilla ja vain Gibsonilla oli oikeus aloittaa valmistus uudestaan ja tällä kertaa rajulla voitolla, ne kaikki mainiot kopiot ovat olemassa vain koska Les Paul, Seth Lover ja kumppanit sen kitaran suunnittelivat ja toivat markkinoille, ja siitä tehdään kopioita siksi että malli on maineikas ja suosittu ja muutkin haluavat rahastaa sen maineella vaikka siihen ei oikeastaan oikeutta olisikaan.
 
Ei kyse ole mistään koneista vaan oikeusta johonkin, ja toisaalta laadun suhteen kyse on myös suuressa määrin osaamisesta ja dokumentaatiosta sekä yrityksen sisällä perintönä kulkevasta tiedosta. Kyllä Gibson tekee parhaat Lepat ja Fender parhaat Stratot ja ainoa jos minulta kysytään.
 
PS: Minulla on tällä hetkellä kolme sähkökitaraa, joista yksi on Gibson SG Standart, yksi Hamer Special, joka on Les Paul 59 TV-mallin kopio ja Tokai HH Floyde Rosen Stratocaster
joka on Strato ja Floikkari kopio.

G:n ja F:n nykyhinnoilla en toisaalta ihmettele ihmisten kopionostohalua. Kun ostin Iban RG570(silloisen Iban keskisarjaa) kepukan joskus 90-luvun alussa se maksoi 3300mk. Viereisessä telineessä Gibson Flying V 3700mk ja oliskohan Lespat alkanu jostai 4000mk:sta (studio ym). Tänäpäivänä RG570 4250mk (T-kaupassa) ja Flying V 10910mk(T-kauppa). Itseäni on huvittanut tämä "ansioton arvonnousu". Tavara ei siis ole muuttunut mutta hintaan on tullut ilmatilaa reilulla kädellä. Gibsonit ovat mielestäni hyviä kitaroita ja olen yhden(kokonaista 1!) aikoinaan omistanut. Hinnat ovat ikävä kyllä nykyään (LP Custom 3600€ ja käytettynäkin n.2500€)omalle kukkarolle liikaa ja jos hyvä edullinen kopio tulisi vastaan niin...Toisaalta LP Studiossa ja Customissa ei ole kuin koriste-erot mutta hinnassa (uutena)2000€... Eiku verstaalle iskemää bindinkiä ja helmiäistä Studioon ja avot! Custom!Olisikohan se sitten kopio vai mikä ;) ?

Pointti on siinä, että.....
 
Hyvä Kossu !, Puit sanoiksi sen, mitä mieltä itsekkin olen.
 
Minun puolestani kukin saa tykätä sitten mistä kopioista tahansa, mutta omasta mielestäni parhaat kappaleet tulevat niiltä originaaleilta valmistajilta esim. Rickenbackerilta, Gibsonilta, Fenderiltä.....koska sen lisäksi, että näiden valmistajien parhaat yksilöt ovat parhaita, niin näihin originaaleihin valmistajiin liittyy myös se 'tunne' ja 'henki' siitä tuotekehityksen tuskasta, riemusta ja itsensä likoonpanemisesta, jota on aikoinaan tehty . Luin tuossa juuri Fender ja Rickenbacker historiikit....on mielenkiintoisia
juttuja. Mielestäni on ihan oikein ja luonnollista, että omistaja saa suojata tuotteensa kopioijia vastaan.
 
Ja sitten mielipide hinnasta : esim. 2000 e parhaasta, laadukkaasta originaalisoittimesta ei ole ollenkaan paha hinta : se (vähintäänkin) säilyttää arvonsa ja kestää isältä pojalle ja pojanpojalle....

Kyllä nyt alkaa lipsua jo pahasti romatiikan puolelle. Gibson ja Fender on molemmat vaihtaneet omistajaa niin monta kertaa että alkuperäisestä firmasta/hengestä/whatever on jäljellä tasan tarkkaan noi kuusi kirjainta. Molemmissa firmoissa se tunne ja henki on viimeiset 35 vuotta ollut vain ja ainoastaa parhaan mahdollisen katteen repiminen vanhan nimen varjolla eikä mikään esi-isiltä perityn tietotaidon vaaliminen.

Fender, Gibson, PRS, Jackson...
 
Toisaalta, jos firmalla alkaa olemaan tarpeeksi mainetta (PRS), voidaankin tehdä jo melko häpeämätön kopio verukkeena tehdä se "paremmin" kuin muut, olkoon totuus mikä tahansa. Ja käsittääkseni tämäkin kepukka on olllut taloudellisesti aika pätevä veto. Mutta tiedä sitten siitä luovuudesta...
http://tinyurl.com/f72h
http://tinyurl.com/f731
 
Noh, on siinä kuulemma edes erilainen soundi kuin tavallisessa LP:ssä. itse en ole SC:tä koskaan kokeillut.

Kyllä nyt alkaa lipsua jo pahasti romatiikan puolelle. Gibson ja Fender on molemmat vaihtaneet omistajaa niin monta kertaa että alkuperäisestä firmasta/hengestä/whatever on jäljellä tasan tarkkaan noi kuusi kirjainta. Molemmissa firmoissa se tunne ja henki on viimeiset 35 vuotta ollut vain ja ainoastaa parhaan mahdollisen katteen repiminen vanhan nimen varjolla eikä mikään esi-isiltä perityn tietotaidon vaaliminen.
 
Meinaatko että Tokai ja Ibanez tekevät kitaroita pelkästä asianharrastuksesta. Kitaroissa on paljolti kyse romatiikasta ja täytyy sanoa että suurimmasta osasta kopio-kitaroita on romantiikka kaukana.
 
Mutta hämmästyttävä tosiasia on, että niissä alkuperäisten valmistajien malleissa on yleensä myös paras soundi. Kuin se nyt niin hassusti sattuu olemaan, jos taito ja henki ovat kadonneet. Puolet tästä palstasta on ihmettelyä miten Hyrysysy RZ - kitarasta saisi Gibsonin tai Fenderin soundin. Hyvät kitarat kuulostavat paremmilta kuin huonot ja useimmitten hyviä kitaroita tekevät alkuperäisten mallien tekijät eivätkä kopioijat. Valitettavasti hyvät kitarat myös maksavat enemmän.
 
Hintoihin vaikuttaa myös Dollarin ja Yenin ja nykyisin tietenkin Euron hintojen vaihtelut. 90-luvun puolivälissä Yeni oli valtavan kallis ja Dollari puoli-ilmainen. Dollarin kurssivaihtelut saattavat muutaman vuoden aikavälillä tuommoista 40 %:n luokkaa. No Dollari on nyt korkealla, mutta laskussa (ah - sitä 90-luvun alkua bändikaverini Thundebird maksoi 4300,- markaa).
 
Kyllä kopioita saa ostaa, ei siinä mitään pahaa ole minun sähkökitaroistani kaksi kolmesta on kopioita (yksi tosin ns: sarjaa "parempi kuin alkuperäinen" - Gibsonin kopio silti), mutta kunnia niille joille se kuuluu.

Kuinka laajaa tuo "lawsuit" mallin valmistus on ollut? Mitä merkkejä on kopioitu ja ketkä on kopioinut.
Ameriikan ihmemaan nettipalstoilla on esimerkiksi tullut vastaan Alembicin bassojen kopioita 70-luvulta, jotka taisivat olla (en nyt ole ihan varma) Fernandesin valmistamia.
Täydellisiä kopioita ja maksoivat ainakin aikanaan vain murto-osan oikean hinnasta.
 
Jenkeissä on mahdollista myydä erittäin tarkkoja kopioita jos alkuperäisellä mallilla ei ole ennä ketään jolle oikeudet kuuluisivat. Siksi esimerkiksi juuri Alembic ja Mosrite kitaroista on lähes oikein kirjoitettua nimeä myöten erittäin hyvin alkuperäistä noudattavia kopioita.
 
Meillä Euroopassahan kopiot ehtivät markkinoille joskus ennen kuin alkuperäiset ja muutenkin eletään kuin pellossa, mitä mallisuojiin tulee, kai meille Eurooppalaisille on tärkeää että kaukoidän alihankinta pajojen lapsiorjille riittää hommia.
 
Ja mitään metsäsertifikaattejahan on turhaa lähteä Korealaisilta tai Taiwanilaisilta peräämään.

Kossu periaatteessa puhuu asiaa mallisuojista, mutta on se minun mielestä aika naurettavaa, jos ei vaikkapa paikalliselta 'luthierilta' ameriikoissa kitaraa tiluutettessa, siis yksittäiskappaletta teetettäessa, uskalla tilata otelautamerkeiksi lintuja kun pelotellaan lakimiehillä, linnut otelautamerkkeinä kun on mallisuojattu idea.
 
Olen harkinnut ihan piruuttani kysyväni erään merkin harrastajien keskustelufoorumilta, mitä mieltä he olisivat jos teettäisin erääseen kitaraani uuden kaulan paikallisella rakentajalla - ulkonäkö jne. ihan orikinaalia vastaava, soiton kannalta jotkut kriittiset mitat tietenkin modifioituna "paremmin tassuun sopivaksi". Periaatteessa moinen saattaisi kiinnostaa ihan oikeastikin, vaan on noilla kauloilla hintaakin...

Kyllä vaan on ainakin meikäläisellä ollut aito Gibson (ja kyllä siitä saatanasta maksoinkin, kun luulin että se oli parasta mitä rahalla saa). Se oli kolmanneksi surkein kitara mitä mulla on ikinä ollut, vain Applause-merkkinen stratokopio ja Fender Jazzmaster menevät sen ohitse. Nyt soittelen tyytyväisenä Arialla ja Iballa eikä ole Gibsonia ikävä. Gibsonin paras puoli on hyvä jälleenmyyntiarvo. Eikä ole mitään järkeä kehua jotain laitetta vain sen takia että se on tietyn merkkinen.

Kyllä vaan on ainakin meikäläisellä ollut aito Gibson (ja kyllä siitä saatanasta maksoinkin, kun luulin että se oli parasta mitä rahalla saa).
 
Mikä malli? Yksi surkeimmista kitaroista, joita olen koskaan kokeillut oli kaverin Firebrand SG toinen hirvitys johon olen tutustunut on siskon tyttären Invader, olen myös törmännyt pariin aivan hirveään SG:hen ja massiivisen huonoon L6S-malliin sekä tietenkin tunkiona pohjalla: The Paul, jolla ex-bändikaverin soitteli 80-luvulla, sen soundi oli järkyttävän huono ja ponneton.
 
80-luvulta on paljon huonoja Gibsoneita, koska tehdas oli täysin hukassa Straton-buumin ja Japanilaisen kilpailun kanssa, eikä siellä uskallettu keskittyä siihen minkä parhaiten osasivat, eli klassisten laatukitaroiden tekoon ja omien mallien kehittelyyn. Onneksi musiikki parani siiryttäessä 90-luvulle ja sen mukana soittajien kitara mieltymyksetkin muutuivat Gibsonille suosiollisemmaksi.
 
(IMO: 80-luku on rock-musiikin ja kitaransoiton sekä kitaroiden synkkä keskiaika.)