Kitarat: soittaminen ›

Jos ihan perinteisestä rockista puhutaan, niin Malcolm Young. Mitään selittelyjä ei kaivata, senkun kuuntelet vaikkapa Thunderstruckin ja alat sen jälkeen miettimään miten se saa soitettua sen A-osan palm-muten niin hemmetin tiukasti! Tämä on vain yksi esimerkkibiisi, kannattaa kuunnella koko tuotanto.

Jos ihan perinteisestä rockista puhutaan, niin Malcolm Young.
 
Perinteinen rock? Ehkä eka levyt lähellä sitä, mutta heavyksi luokittelen aika pitkälle ja "For Those About To Rock" on nimestään huolimatta raskaimpia heavylevyjä mitä löytyy.

Edward Van Halen - todellakin aliarvostettu komppaaja. DLR-eran aikana aivan superi.
Nuno Bettencourt - funkki jätkä metallimieheksi, uskomaton rytmitaju ja mielestäni jotenkin humoristinen tapa soittaa.
Malcolm ja Angus Young - tarvitseeko perustella?
Roy Z - mä en tunne tätä kepittäjää kovin hyvin, mutta Bruce Dickinsonin kokoelmalevyllä vetää uskomattoman hienoa settiä.

Malcolm Young on kyllä yksi legendaarisimmista. On nimen omaan komppikitaristi isolla K:lla.

Wilko Johnson mainittiinkin, mutta yksi ylitse muiden on kuitenkin Jimmie Lee Vaughan (jonkun muunkin kuin allekirjoittaneen mielestä).
 
Taannoisella Puistobluesin keikalla keskittyi sooloiluun, mutta vikassa biisissä otti itse kompin haltuun, ja jumat... siinä se taas oli.

Jos joku kiistää Fredrik Thordendalin tai Mårten Hagströmin (Meshuggah) ansaitun kuningaspaikan, niin minä syön pelihousuni! Tiukempaa yhteissoittoa saa hakea -ei pelkästään livetilanteessa- mutta myös levyltä!
 
EDIT: siis metallin puolelta. tai miksei jazzinkin;)

Jos joku kiistää Fredrik Thordendalin tai Mårten Hagströmin (Meshuggah) ansaitun kuningaspaikan, niin minä syön pelihousuni! Tiukempaa yhteissoittoa saa hakea -ei pelkästään livetilanteessa- mutta myös levyltä!
 
EDIT: siis metallin puolelta. tai miksei jazzinkin;)
 
Tuon allekirjoitan Nosturin keikan perusteella täysin. Komppauksen voisi laajentaa kitaristeista koko bändiin, sen verran tiukan integroitunut saundi Meshuggahilla on.

Tuon allekirjoitan Nosturin keikan perusteella täysin. Komppauksen voisi laajentaa kitaristeista koko bändiin, sen verran tiukan integroitunut saundi Meshuggahilla on.
 
K˙llä.

Frank Marino on myös melko pätevä komppaaja...soolohemmona kai enemmän tunnettu.

Oikeestaan vähän outo otsikko? Maailmassa on niin hiton paljon hyviä soittajia, jotka osaavat sekä kompata, ett sooloilla. Tietysti voi miettiä, ett onko enempi tullut tietoisuuteen kovana soolokitaristina vai nimenomaan komppikitarisina. Esim. Wylde kuuluu minun mielestäni tohon ensin mainittuun "kaartiin". Komppaajana se ei edes mikään kummoinen ainakaan Live&Loud -levyn perusteella. Ozzyn aijemmat kitaristit on ollut sillä rintamalla pätevämpiä...minun mielestäni.
Näitä hyviä komppaajiahan on tosissaan hirveesti, mutt yks kuka ansaitsee maininnan omasta mielestäni on Yup:n Jarkko Martikainen. Äijä on tullut tunnetuksi biisintekijänä ja nimenomaan tekstintekijänä. Mies on kuitenkin myös pirun hyvä kitaristi! Soittaa nimenomaan komppia, mutt tekee se hyvin!

Nuno Bettencourt - funkki jätkä metallimieheksi, uskomaton rytmitaju ja mielestäni jotenkin humoristinen tapa soittaa. allekirjoitan täysin. miehellä on tekniikkaa mutta ei jatka sillä munaansa tyyliin ynkkä. ilveilee kieli poskessa ja on todella mahtava riffittelijä

Malcolm Young on kyllä ihan ykkönen. kaverilla on vakain komppikäsi mitä oon kuullut.

Uli Con Carne Rottweiler ja se on jämpti.

Tietty Dimebag Darrell, sehän komppaa (levyllä) omat soolonsa. Eritoten "Fuckin Hostilen" soolokomppi on ihan kuningas. (Jos joku ei tiiä niin ihan hillitöntä sahausta A:sta)

Itse nostaisin esille semmosen eräänlaisen legendan kun Nasty Suiciden, myöhemmin Nasty Superstar ja tätä nykyä lastenlauluja lapsilleen soitteleva Jan Stenfors.
 
Teki hienoja juttuja ja imitoi hauskasti muita tyylejä, oli sellainen hauska väkkärä kitaran kanssa (muuten toistaiseksi viimeiseksi kiekoksi jääneen Vinegar Blood -levyn biisi: Bullet Train on ihan mukava, vaikka levy jäikin jotakuinkin minimaaliselle piirille jaetuksi taidepläjäykseksi)

Jimi Hendrix,
koska sillä on 'värikkyyttä' siinä kompissa
(jos tiedätte mitä tarkoitan).
En sitten tiedä ehkä tiukin, mutta oli ainakin erittäin hyvä komppaajakin..
 
Yes yes yes, mies oli hämmästyttävän tiukka ja monipuolinen komppikitaristi, toisaalta olihan se soittanut kovissa R&B ja soul-bändeissä joissa ei huonoja komppikitaristeja kauan katella.
 
Kuunnelkaa vaikka kaikki Cry of Loven nopeampia biisejä tai Killing Floorin Montrey versiota.
 
Sitten henkilökohtainen yksinkertaistamisen mestari: Steve Cropper

Sitten henkilökohtainen yksinkertaistamisen mestari: Steve Cropper
 
Asiaa. Kattelin taivaskanavalta pari iltaa sitten muutaman vuoden takaisen B.Dylan-juhlakonsertin, jonka housebändissä soittivat mm. Cropper ja pitkäaikainen bänditoverinsa "Duck" Dunn. Näillä ukkeleilla homma svengahtelee melko pakottomasti.

...ja edesmennyt George Harrison ovat mielestäni komppikitaristeina huomionarviosia.
 

 
Vaan jos puhutaankin The Beatlesin ajoista niin Harrisonpa oli soolokitaristi, töttöröö. Tiukin komppaaja kautta aikojen? No sanotaan nyt yksinkertaisesti että Jimi Hendrix ja Jimmy Page, etenkin tuo hendrix jolla oli tiukkaa ja monipuolista komppausta.

Johnny Ramone, Juha Torvinen, Malcolm Young ja minä itte.