Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen rakentanut ja toimii. Tuo jo mainittu projectguitar.comin keskustelu on paras tietolähde asiaan liittyen.
 
Toimintaperiaate on, että tallamikin signaali vahvistetaan ja syötetään kaulamikin paikalle asennettuun driveriin. Driveri on periaatteessa kaiutin ilman kartiota, jolloin tuloksena ei ole ääntä vaan magneettikenttä, joka vaikuttaa kieliin. Kitaramikki ei käy sellaisenaan driveriksi liian suuren impedanssin takia.
 
Alunperin ajatuksena oli tilata sustainiac, mutta laite vaikutti turhan isokokoiselta asennettavaksi steinbergerin Mini-V -tyyppiseen kitaraan. Keväällä törmäsin tuohon jo mainittuun keskusteluun ja pakkohan se oli kokeilla mitä syntyy. Kahden vahvistinversion ja kolmen driverin jälkeen riittävän hyvin toimiva kombinaatio löytyi ja tuli asennetuksi kitaraan. Laite toimii niinkuin pitääkin, varsinkin perusmoodissa. Oskillointia esiintyy liian suurella vahvistuksella, mutta efekti toimii vähemmälläkin.
 
Signaalin vahvistus on varsin helppo osa. Useimmiten käytetty vahvistin on LM386:n perustuva vahvistin varustettuna enemmän tai vähemmän vahvistavalla bufferilla. Itselläni käyttöön päätyi runoffgroove.comin Ruby ja bufferina toimii samasta paikasta löytyvä Fetzer Valve. Kokeilin myös modata vahvistinta oskilloinnin saamiseksi kuriin, mutta muutosta ei tullut mihinkään suuntaan. Jos tallamikkinä on tehokas humppari kuten minulla, bufferissa ei varmaankaan tarvittaisi vahvistusta lainkaan.
 
Sustainerin toiminta tai toimimattomuus riippuu kokemusten pohjalta hyvin pitkälti driverista. Driveri koostuu neljästä osasta. Runko pitää homman kasassa ja se muodostuu rautasydämestä ja esimerkiksi kahdesta tarpeeksi jäykästä muovin palasta. Matalaan runkoon (3-6 mm, ei enempää) käämitty driveri on todettu tehokkaimmaksi. Rautasydämenä voi käyttää periaatteessa mitä vain magneettista materiaalia, eroja materiaalien välillä kuitenkin löytyy. Sopiva rautasydämen paksuus on n. 3-6 mm, ihan ohuista ei rakentajilla ole yhtä hyviä kokemuksia. Yleisimmin käytetty sydän on ns. blade-mallinen (kuten esim. Hot Railsissa), Itse olen käyttänyt sydämen materiaalina lattarautaa ja parhaassa driverissani keraaminen magneetti toimii myös rautasydämenä. Keraamiset magneetithan ovat ferriittiä, jonka magneettiset ominaisuudet ovat hyvät. Muuntajalevystä laminoitu sydän voisi myös toimia mukavasti, tosin rakentaminen on työläämpää.
 
Mikäli itse sydän ei ole magnetoitu, tarvitaan lisäksi sydämen alapuolelle magneetti. Erilaisten magneettien hyvyydestä on tuolla em. keskustelussa paljon juttua, itse en ole huomannut sillä olevan suurta vaikutusta. Sopivan magneetin voi kannibalisoida esim. Harley Bentonista revitystä yksikelaisesta mikistä. Samasta mikistä kannattaa säästää kuori driverin asennusta varten.
 
Neljäs tarvittava osa on tietysti käämilanka. Olen saanut parhaat tulokset 0,2 mm langalla, jota tarvitaan vähän yli 100 kierrosta. Käämiminen onnistuu siis helposti ilman konettakin. Pursotin runkoon erikeepperiä käämimisen aikana jotta valmis driveri ei lähtisi värähtelemään. Tavoitteena on 8 ohmin resistanssi. Lopuksi muutama tiukka kierros teippiä ympärille ja johtimien kolvaus käämin päihin.
 
Myös asennuksessa on syytä olla huolellinen. Kitaristit tietävät, että kitaran mikit keräävät helposti sähkömagneettisia häiriöitä. Nyt tarkoituksena on asentaa mikkien välittömään läheisyyteen sähkömagneettinen lähetin ja tälle tarkoitettu vahvistin. Ongelmiin on siis syytä varautua. Yritin kiertää ja suojata kaikki signaalijohdot mahdollisimman hyvin, mutta oskillointia esiintyy silti kun vahvistusta avaa tarpeeksi. Tällä hetkellä kitaraan on kiinnitetty sekä driverin että mikin viereen pala lattarautaa häiriösuojaksi, auttaa hieman.
 
Yritin pitää sustaineria lukuunottamatta kitaran elektroniikan mahdollisimman yksinkertaisena. Kitarassa on pelkkä tallamikki ja volumepotikka. Sustainerin kontrolleja löytyy on/off-kytkin, harmonic-kytkin (vahvistetun signaalin vaiheenkääntö) sekä vahvistuksen säätö potikalla. Harmonic-kytkin päällä sustainer sammuttaa äänen perussävelen mutta vahvistaa harmoonisia. Puutöitä tuli ainoastaan pariston kolon verran. Sahasin pleksistä yhden kulman irti, jonka alle patterikolo kaivettiin. Näin patterinvaihtoa varten ei tarvitse irrottaa kieliä.
 
Sustainer on nyt ollut kitarassa pari kuukautta ja saa sinne jäädäkin. Oskillointi hieman harmittaa, eikä harmonic mode toimi kunnolla kummallakaan E-kielellä. Uuden version tekeminen on kuitenkin aika suuri työ eikä tilanteen parantumisesta ole varmuutta joten toistaiseksi on saanut olla. En ole kaupallista versiota koskaan testannut, mutta uskoisin että DIY-versio tarjoaa hyvin pitkälti samat ominaisuudet. Osat eivät maksa paljoa, mutta työtunteja kyllä hommaan saa kulumaan.
 
Efektinä sustainer tuo mielenkiintoisen lisän soundipalettiin, varsinkin suoraan linjaan soittaessa. Voisin väsätä ääninäytteitä kunhan ehdin, seuraavat pari viikkoa kuluvat kuitenkin remontin ja muuton parissa. Linkeistä löytyy kuvat driverista, vahvistimesta sekä kitarasta kun kaikki on asennettu paikoilleen. Ulkoasu on vielä mallia Frankenstein, johtuen häiriönpoistoon käytetystä lattaraudasta ja pleksin pahoinpitelystä.
 
Jos joku innostuu projektiin, niin vastailen mielelläni asiaan liittyviin kysymyksiin.
 
http://koti.welho.com/pluumi/img_2709.jpg
http://koti.welho.com/pluumi/img_2716.jpg
http://koti.welho.com/pluumi/img_2745.jpg