Kitarat: soittaminen ›

...ettei voi yhden vuoden jälkeen mikään S.Vai vielä olla...ainakaan normaali pulliainen...
 
Esa Pulliainen. x)
 
1. Tartu akustiseen, sille löytyy soolokappaleita loputtomiin.
tahi
2.Mene bändiin.
 
Komppaan. Itekkään en kovin usein pääse bändin kans reenailemaan, joten meininki on usein tosi ankea.. Just laitoin ite kitaran laukkuun pölyltä suojaksi, vaikkakin syynä siihen oli suurimmalta osin se, ettei kotona ole kunnon tiloja reenailla -> ei voi pitää volumea ku korkeintaan siinä ykkösen ja nollan välissä (ettei porukat hermostu....) -> kakka saundi. Taukoa on hyvä pitää joskus.
 
E: Olipas wanha ketju.

Turhautunut kitaristi..
http://virhe.sekavaa.com/jasenet/ku … main/6931534.piirustuksia.routa.jpg

Tuntuu, että mitä enemmän treenaa, sitä vähemmän osaa - tai ainakin, että yhä enemmän on treenattavaa ja suurempia kokonaisuuksia. Alkumetreillä jo 15min soittamisella edistyi. Nykyään tuntuu menevän tunti-pari jo aikaisemmin opitun kertaamiseen, ettei unohda vanhaa.
 
Aivan. En ole kyllä soittanut kuin vuoden ja œ vuotta siitä aika epäsäännällisesti ja œ vuotta lähes jokapäivä. Nyt soitan vähintään 45 min päivässä ja jos ei aika riitä niin ne minuutit menee korvattaviin, eli soitan ne sitten takaisin kun on aikaa. Nytkin on sellainen tunne, että millon mä muka tästä eteenpäin pääsen, olen hieman jumissa. Joka toinen viikko on kitara tunti ja tuntuu, että niiden välisellä ajalla en edisty paljoakaan, ihan vähän. Hidasta, mutta en kyllä aio luovuttaa. On periaate, että jos ei osaa jotakin niin sitten harjoittelee liian vähän.
 
Kitaran ostaminen auttoi vähän innostusta, kun ei tarvitse enää olan takaa painaa kieliä. Akustiseni kaula oli vääntynyt.

On kyllä tuttu tunne, että vaikka kuinka treenaa niin tuntuu että mitään ei opi, mut täytyy muistaa että oppiminen tapahtuu aika usein sillain sykähdyksittäin eli voi mennä aikaa, että ei opi mitään tai ainakin tuntuu siltä, mut sit viikossa saatat oppia paljonkin. Täytyy muistaa myös, että oppiminen ei ole vain teknisen suorituksen osaaminen vaan myös sen ymmärtäminen. Miettikää mitä treenaatte niin opitte paremmin.
 
Omalla kohdallani turhautuminen alkoi tuossa helmi-maaliskuussa kun huomasin vasemman käden pikkurillini olevan "epäkunnossa". Sormi ei vieläkään toimi oikein ja sekös saa aikaan erittäin kovan turhautumisen ja masennuksen. Ei ole kivaa. Onneks pääsen nyt lääkäriin reilu viikon päästä, jospa saisivat käden kuntoon ni pääsis taas treenaan ja soitteleen innolla, jota kesti ainakin sen 6 vuotta ennen vian ilmenemistä.

Omalla kohdallani turhautuminen alkoi tuossa helmi-maaliskuussa kun huomasin vasemman käden pikkurillini olevan "epäkunnossa". Sormi ei vieläkään toimi oikein ja sekös saa aikaan erittäin kovan turhautumisen ja masennuksen. Ei ole kivaa. Onneks pääsen nyt lääkäriin reilu viikon päästä, jospa saisivat käden kuntoon ni pääsis taas treenaan ja soitteleen innolla, jota kesti ainakin sen 6 vuotta ennen vian ilmenemistä.
 
Minulta pienenä melkein katkesi oikean peukaloni jänne ja se leikattiin. Sormi ei taivu kunnolla niinkuin sen pitäisi. Ylin taipumiskohta on ihan onneton, ei taivu oikein ollenkaan, yhden sentin suorasta asennosta vain. Mutta kyllä sillä olen pärjännyt.
 
Ennen minulla oli krooninen jännetupin tulehdus vasemmassa ranteessa. Se uusiutui aina. Sitten kun taas oli ollut jonkin aikaa ettei koske, aloin soittaa kitaraa ja sen jälkeen tauti on hävinnyt, käsi voimistui ja enää se ei uusiudu. Taisi se vääntynyt kaula auttaa asiaa, kun piti käyttää enemmän voimia.

Itse olen huomannut että kannattaa siinä hullujen pikkaus/sweeppi/tapping harjoitusten lomassa miettiä että minkä takia tuli kitaran soitto aloitettua. No niiden biisien takia tietysti. Kukaan ei aloittanut kitaran soittamista sen takia että voisi soittaa aamusta iltaan metronomin vierellä kolmisointuarpeggioita. Itse olen monesti palannut juuri niihin biiseihin mitä yritin soittaa kun sain ensimmäisen kerran kitaran kouraani. Ja silloin tosiaan huomaa sen että onko kehittynyt vai ei.
 
Tokihan sitä tulee aina välissä palattua itselläkin niihin tekniikkaharjoituksiin, mutta vain vähäksi aikaa ettei ala maistumaan puulta. Ei tule turhautumista kun ei soita urheilumusiikkia. Paitsi jos on siihen kova hinku niin tietysti saa soittaa sitä.
 
Tämä varmaan oli jo sanottu, mutta sanoinpa nyt minäkin sen.

Itse olen huomannut että kannattaa siinä hullujen pikkaus/sweeppi/tapping harjoitusten lomassa miettiä että minkä takia tuli kitaran soitto aloitettua. No niiden biisien takia tietysti. Kukaan ei aloittanut kitaran soittamista sen takia että voisi soittaa aamusta iltaan metronomin vierellä kolmisointuarpeggioita. Itse olen monesti palannut juuri niihin biiseihin mitä yritin soittaa kun sain ensimmäisen kerran kitaran kouraani. Ja silloin tosiaan huomaa sen että onko kehittynyt vai ei.
 
No siis kitaransoittohan aloitettiin, jotta saatais pill**.. no joo :)
Kyl olen huomannut, että eniten oppii ku reenaa jotain biisejä, toisaalta sitä vartenhan reenataan sit tekniikkaa, että voi soittaa näitä vaikeampiakin biisejä ja ei_niin_vaikeita helpommin. Itse taas pidän haasteista, ehkä siksi reenaan paljon tekniikkaa ja teknisesti vaativia biisejä. Toisaalta voisin opetella sen 300 rokin klassikkoa kuukaudessa,mut ei siinä sinäänsä ole sellasta kivaa haastetta. Tykkään reenata sellasia biisejä, joissa selkeästi on kohtia joihin tekniikka ei yksinkertaisesti riitä tai en juuri sellasta tekniikka osaa.
En tietenkään valitse biisiä sen mukaan ,että kuinka vaikea se on teknisesti, mutta jos kuulen hyvän biisin ni kyl täytyy miettiä onko valmiuksia soittaa sellaista sävellystä.
 
...ja mitä turhautumiseen tulee niin koskaan ei ole turhauttanut se että en opi, koska tiedän että opin kyllä, mutta niinkuin aikasemmin mainitsin niin kipeytyneen sormeni takia en enää edes tiedä voinko oppia :( tai voinko soittaa juuri sellaista musaa ku haluaisin.