Media ja viihde ›

Niin ja Robert Holdstockin Metsä-trilogia. Parhautta.

Eiköhän se oo Papillon, kirjoittaja muistaakseni Henri Chartiere tai jotain sinne päin. Aika kauan sitten luettu mutta edelleen hyvässä muistissa.. Yllättäen paljon parempi ku vastaava leffa.

Kalle Päätalon Iijoki -sarja ottaa kirkkaasti ykköstilan.
 
Mutta jos puhutaan fiktiosta, niin asia on täysin eri. Otetaanpa tollanen omasta kirjahyllystä löytyvien top kymppi (ilman paremmuusjärjestystä):
 
Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo
J.R.R. Tolkien: Sormusten herra -trilogia
Mario Puzo: Kummisetä
Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
H.P. Lovecraft: Charles Dexter Wardin tapaus
Herman Melville: Moby Dick
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
Stephen King: Kosketus

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
 
ja
 
Harry Potterit. Viimeisen kohdalla jopa vähän itkeä tirautin, joten imekää lekaa, ne mitään lastenkirjoja ole. Paitsi pari ekaa.

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
 
Miten mie nämä unohdin!
 
Etenkin Monte Criston kreivissä on uskomattoman nerokkaasti punottu juoni: kaikki liittyy kaikkeen, ja jos ei lue takakantta/-kansia, niin ei varmaan arvaa mitä seuraavaksi paljastuu.

Parasta lukemaani kirjaa en ryhdy edes miettimään, mutta esimerkiksi nämä ovat hyviä:
 
J.R.R. Tolkien - oikeastaan koko tuotanto
Douglas Adams - oikeastaan koko tuotanto, mutta erityisest Linnunrata-"trilogia"
Nick Hornby - oikeastaan koko tuotanto, mutta erityisesti Uskollinen äänentoisto
Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen, Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim
Umberto Eco - Ruusun nimi ja Miten käy, mutta esimerkiksi Baudolino tai Foucaultin heiluri eivät iskeneet
Terry Pratchett - oikeastaan koko tuotanto

Fiktiota tulee luettua oikeastaan aika vähän, mutta sen täytyy olla joko Stephen Kingin Raivo tai Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini.

Kalle Päätalon Iijoki -sarja ottaa kirkkaasti ykköstilan.

 
Ajankuvana ja kertomuksena lähihistorian arjesta tuo kepittää 6-0 kilpailijansa. AInoa uskonpuute voi tulla siinä, että koko sarja on vähän perkeleesti luettavaa -- eikä kieli kaikin ajoin ole maailman sujuvinta.
Silti en vaihtaisi muutamaa lukemaani ko. sarjan kirjaa muihin lukukokemuksiin.

Tolkienin kirjat ownaa.

Kafkan oikeusjuttu nyt ainakin

Populäärimusiikkia vittulan jänkältä. Leffakin oli ihan kiva.

Ja oikeastaan kaikki Terry Pratchettin kirjat
 
Nämä pääsivät unohtumaan.

Olen hirveän huono pistämään mitään järjestykseen, siispä vain listaan kirjoja, jotka ovat koskettaneet minua. Tässä threadissa on suurin osa kyllä sanottukin, mutta sanon toiseen kertaan.
 
Robert Holdstock: Alkumetsä; Hieno ja mukavan mystinen kirja. Tätä kirjasarjaa pitäisi auttamattomasti lukea eteenpäin, en ole van keksinyt että millä osalla se jatkuu. Joku voisi vähän valaista?
 
Robin Hobb: Näkijän taru; Parasta fantasiaa mitä olen koskaan lukenut (Sormusten herraa ei lasketa). Päähenkilön tuskat ja ongelmat tuntuvat hyvin aidoilta läpi kirjan.
 
J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta, Silmarillion; Parasta fantasiaa nyt sitten ihan yleisesti. En vertaa Näkijän tarua näihin kirjoihin, koska kuitenkin paljon samaa ei löydy. Fantasia-genren sisällä melko eri genreä.
Mutta kuitenkin. Klassikkoteoksia, Sormusten herra koluttu läpi monta monta kertaa, Silmarillion sitten pari kertaa vähemmän. Maailman ja tarinan laajuus ja syvyys säväyttivät ensimmäisellä kerralla.
Nykyään harmittaa vain, että on nähnyt nuo leffat, koska omat mielikuvat ovat rikkoontuneet tyystin. Ei siinä, on leffatkin uskomattoman hienoa jälkeä, mutta kyllä niitä oman mielikuvituksen luomia hahmoja jäi kaipaamaan.
 
Väinö Linna: Täällä Pohjan tähden alla; Yksi kauneimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Kolmannesta osasta en niin pitänyt, mutta kaksi ensimmäistä olivat niin hienoja, että itku oli herkässä. Mieluiten seurasin jääräpäisen Akselin ja kauniin Elinan rakkauden kukkaansa puhkeamista.
Tästä kirjasta pitämiseen vaikuttaa toki paljon, että olin yhtenä kesänä äänimiehen apumiehenä kesäteatterissa, jossa tämä teos esitettiin musikaalina. Yllätyin silloin, että tämä kyseinen teatteri veti sen niinkin hyvin. Musikaalin! Ja aina oli kyynel silmäkulmassa kun Akseli palaa leiriltä kotiin.
 
J.K. Rowling: Harry Potter-sarja; Pari ensimmäistä kirjaa olivat kuin lämmittelyä. Nämä ovat sellaisia kirjoja, joita lukee mielellään monta kertaa. Jotenkin Rowlingin luoma Potter-maailma sai minut jo ensihetkistä saakka pauloihinsa. Sarjan edetessä - ja vakavoituessa - kirjat vain paranevat, mielestäni. Ajoittaiset lapsellisuudet häiritsevät, mutta kyllä nämä ovat erittäin mukavia kirjoja.
 
John Irving: Oman elämänsä sankari; Pidän paljon Irvingin tyylistä kirjoittaa ja nivoa yhteen tarinan pienimmätkin yksityiskohdat. Voisin listata näihin parhaisiin kirjoihin vaikka kaikki tähän asti lukemani Irvingit, mutta koska luin tämän teoksen ensimmäisenä, saa se luvan olla paras, koska tutustutti minut Irvingin luomiin maailmoihin.
 
Tätä voisi kyllä todella jatkaa loputtomiin, koska niin monta hyvää kirjaa on tullut elämän aikana luettua. Tuossa nyt niitä, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen (ja olivat näköalueen sisäpuolella tässä huoneessa :).
Muista kirjailijoista sanottava kyllä Paolo Coelho ja Herman Hesse. Molemmilla muutama erittäin mukava kirja.

Tuo Sormusten herra on muuten siitä käsittämätön opus, että se ikäänkuin "kasvaa" joka lukukerralla. Tuntuu siltä että joka kerta kun sen kahlaa läpi, siitä löytää jotain uutta ja koko saagan näkee tavallaan eri valossa.

Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajttelija
ja Da Vinci koodi... En muista kirjailijaa.

Tuo Sormusten herra on muuten siitä käsittämätön opus, että se ikäänkuin "kasvaa" joka lukukerralla. Tuntuu siltä että joka kerta kun sen kahlaa läpi, siitä löytää jotain uutta ja koko saagan näkee tavallaan eri valossa.
 
Minun mielestä se ei suoranaisesti "kasva", vaan jokaisella lukukerralla sitä ikäänkuin katselee ihan eri kulmasta. Tästä johtuu se, että se näyttää niin erilaiselta joka kerralla, jona sen kahlaa läpi. Näin minun mielestäni. :)

Vonnegutilla on muitakin erinomaisia teoksia, oma suosikkini on ehkä Mestarien aamiainen. Kilgore Troutin jutut ovat parasta. Sopivan kevyttä, persoonallista ja purevan hauskaa luettavaa.
 
Kyllä. Mestarien aamiaisen loppusähellystä ei voi lukea ilman pakonomaista höhötystä. Muitakin Vonneguteja lukeutuu omaan lempparilistaan, kuten "Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle", "Teurastamo 5" ja vähän vakavampiotteinen "Äiti Yö".
 
Orwellin ahdistava 1984 onnistuu tunnelman luonnissa aivan uskomattoman hyvin ja lukeutuu myös suosittelemieni kirjojen listaan. Samalla lailla Eläinten vallankumous on silmiä avaava kuvaus vallan väärinkäytöstä. Hienoja molemmat.
 
Pitääpä vielä mainita Irvingin Oman elämänsä sankari, jota edellisten tavoin, ei pystynyt laskemaan noin vain käsistä. Todella letkeästi kirjoitettu tarina, jota myös suosittelen lämpöisesti. Täältä tähän.

Kaikki muut omat lempparini on jo aiemmin mainittu joten ei niihin lisättävää, mutta mainitaan nyt tässä yhteydessä myös muusikkona kunnostautunut Kauko Röyhkä. Opuksensa Miss Farkku-Suomi ja varsinkin Kaksi aurinkoa ovat mielestäni kerrassaan mestarillisia sekä henkilökuvina että oman aikansa kuvauksina. Jälkimmäinen oli varmaan ainoa kirja, jonka olen aikuisiällä lukenut käytännössä yhdeltä istumalta alusta loppuun (tosin pituutensakin hiukan vaikutti siihen).
 
Ai joo, ja vielä on nostettava esiin suomalaisen nykykirjallisuuden unohdettu suuruus Alpo Ruuth. Vaikka en stadilainen olekaan, sinne sijoittuvat teoksensa Kämppä, Naimisiin, Viimeinen syksy ja Kallion kundi ei kuole ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Ruuth kuvaa ihmisensä ja miljöönsä niin suurella antaumuksella ja herkkyydelläkin, että ainakaan minä en voinut olla vaikuttumatta.

1984 (George Orwell)