Koskettimet ›

Mallinnus on kaiketi vain hienompi termi jäljittelemiselle. Sanasta voi saada mielikuvan insinööreistä, jotka tieteenomaisesti tutkivat jäljiteltävää saundia jossain laboratoriossa. Joka tapauksessa esim. Sansampin tuotteet ovat mallintavia siinä missä muidenkin, eli yhtä paljon tutkimustyötä niihinkin on käytetty.
 
Ihmettelen kovasti, mikä tarve on nyt sotkea näitä käsitteitä! Mallinnus tai tietokonemallinnus, sikäli kuin sitä käytetään käännöksenä englanninkieliselle termille "computer modeling", tarkoittaa sitä, että analysoidaan jonkin äänilähteen tai äänenvahvistuspiirin käyttäytyminen mahdollisimman täydellisesti eri tilanteissa, ja sen jälkeen laaditaan siitä matemaattinen malli, jonka mukaan tietokoneohjelma laskee suunnattoman määrän erilaisia laskutoimituksia, joiden lopputulos muutetaan vaihtojännitteeksi D/A-muuntimen välityksellä.
 
SansAmp:issa puolestaan on puolijohteilla (FET tms.) toteutettu analoginen kytkentä, joka jäljittelee putkikytkentöjen käyttäytymistä. Kysymys on täysin eri asiasta, kuin esim. POD:issa tai V-Amp:issa. Ei SansAmp:ia saa tekemään samoja juttuja, koska se toimii ihan eri periaatteella; uskokaa huviksenne! Eikä tällä ole mitään tekemistä sen tutkimustyön määrän tai laadun kanssa, jonka Tech 21:n insinöörit ovat tehneet...
 
Voihan SansAmp:ia tai vanhoja Dynacordin lesliesimulaattoreita tai H&K:n RotoSphere:a nimittää mallintaviksi tai ihan miksi vain, mutta sitten voi kaikkia sähkökitaroitakin nimittää stratoiksi tai kaikkia polttomoottoreita "pensakoneiksi". :)

Rotosphere on käsittääkseni oikein hyvä, ainakin mitä olen joiltakin äänitteiltä kuullut. Siinä on se paljon puhuttu putkikin etuasteessa
 
Paljonhan niistä on puhuttu, mutta jos on yksi ainokainen putki vahvistinasteessa, jossa on myös puolijohteita (etenkin operaatiovahvistimia), niin putken lähestulkoon ainoaksi tehtäväksi jää toimia toisen ja kolmannen harmonisen särökomponentin synnyttäjänä.
 
ja roottorit mallinnettu erikseen, ja vieläpä analogisesti, samaan tapaan kuin omistamassani Dynacordin CLS-222:ssa.
 
Mummoni putkiradiokin taisi olla mallintava... :) Kts.edellinen vastaus.

Ihmettelen kovasti, mikä tarve on nyt sotkea näitä käsitteitä! Mallinnus tai tietokonemallinnus, sikäli kuin sitä käytetään käännöksenä englanninkieliselle termille "computer modeling", tarkoittaa sitä, että analysoidaan jonkin äänilähteen tai äänenvahvistuspiirin käyttäytyminen mahdollisimman täydellisesti eri tilanteissa, ja sen jälkeen laaditaan siitä matemaattinen malli, jonka mukaan tietokoneohjelma laskee suunnattoman määrän erilaisia laskutoimituksia, joiden lopputulos muutetaan vaihtojännitteeksi D/A-muuntimen välityksellä.
 
No, millä nimellä näitä putkivahvistimen toimintaa simuloivia solidstate-härveleitä sitten sopisi kutsua? Ja kuka tässä on puhunut _tietokone_mallinnuksesta paitsi sinä itse? Jos rakennetaan esim. kytkentä, joka käyttäytyy yliohjattaessa putkivahvistinmaisesti, ja tämä on suunnittelussa ollut koko ajan tietoisena lähtökohtana, miksei voi käyttää termiä "mallinnus"? Ja, tosiaan, mikä on sitten kuvaavampi?
 
Voihan SansAmp:ia tai vanhoja Dynacordin lesliesimulaattoreita tai H&K:n RotoSphere:a nimittää mallintaviksi tai ihan miksi vain, mutta sitten voi kaikkia sähkökitaroitakin nimittää stratoiksi tai kaikkia polttomoottoreita "pensakoneiksi". :)
 
Älä nyt viitsi.

Paljonhan niistä on puhuttu, mutta jos on yksi ainokainen putki vahvistinasteessa, jossa on myös puolijohteita (etenkin operaatiovahvistimia), niin putken lähestulkoon ainoaksi tehtäväksi jää toimia toisen ja kolmannen harmonisen särökomponentin synnyttäjänä.
 
Aka "putkisärön", joka on juuri se juttu, mitä suurin osa jengistä hakee. Eikä maza tuossa viestissään missään kohtaa väittänytkään, että se yksittäinen putki hoitaisi kaiken vahvistamisen.
 
Mummoni putkiradiokin taisi olla mallintava... :) Kts.edellinen vastaus.
 
Mitenkähän tämän ilmeisesti "hauskaksi" tarkoitetun heittosi sitten selität - minkä piirin käytöstä mummosi putkiradio on suunniteltu jäljittelemään?

No, millä nimellä näitä putkivahvistimen toimintaa simuloivia solidstate-härveleitä sitten sopisi kutsua? Ja kuka tässä on puhunut _tietokone_mallinnuksesta paitsi sinä itse? Jos rakennetaan esim. kytkentä, joka käyttäytyy yliohjattaessa putkivahvistinmaisesti, ja tämä on suunnittelussa ollut koko ajan tietoisena lähtökohtana, miksei voi käyttää termiä "mallinnus"? Ja, tosiaan, mikä on sitten kuvaavampi?
 
Siinäpä hyvä kysymys! Mallinnushan olisi muuten loistava termi, mutta kun se tarkoittaa eri asiaa eli nimenomaan tätä tietokonemallinnusta (hoh-hoijaa, moneskohan kerta?). Kyseinen termi tuli käyttöön 90-luvun puolenvälin tienoilla, kun ensimmäiset tällä tekniikalla toteutetut soittimet (muistaakseni Yamahan VL-1 ja NordLead) tulivat markkinoille. Näköjään hyvä (ja kieltämättä kuvaava) sana halutaan nyt omia muuhunkin käyttöön. Voimme tietysti keskenämme sopia, että kaikki jäljittely ja simulointi on nimeltään mallinnusta, mutta miten saamme asian tietoon esim. ulkomaiselle musiikkiteknologialehdistölle??
 
Älä nyt viitsi.
 
Vielä 70-luvun lopussa monet soittajatkin - tavallisista musiikinkuluttajista puhumattakaan - nimittivät kaikkia sähköurkuja "hammondeiksi" ja syntikoita "moogeiksi", ihan oikeasti!

Aka "putkisärön", joka on juuri se juttu, mitä suurin osa jengistä hakee.
 
Niin, putkisäröä tai putkisoundiahan sitä haetaan. Juuri siksi laitevalmistajat onnistuvatkin höynäyttämään soittajia kaikenlaisilla puolijohdelaitteilla, joihin on laitettu yksi ainokainen putki. Kyllä se "putkisärö" tai putkisoundi ylipäätänsä on muutakin kuin muutama prosentti harmonista säröä. Jos näin ei olisi, niin miksi sitten kitaravahvistinvalmistajat edelleenkin tekisivät kalliita ja painavia täysputkivahvistimia erilliskomponenteista?
 
Mitenkähän tämän ilmeisesti "hauskaksi" tarkoitetun heittosi sitten selität - minkä piirin käytöstä mummosi putkiradio on suunniteltu jäljittelemään?
 
Kyseessä oli todellakin hauskaksi tarkoitettu kärjistys: jos laite, joka on tehty jo ennenkuin mallinnuksesta (ainakin minun mielestäni vielä voimassa olevan määritelmän mukaan) kukaan oli kuullutkaan, niin kukaties sitten se mummoni radiokin...
 
Mutta sehän oli asiatonta, ja asiattomuudet loppuvat tähän. Kuten minun osaltani tämä keskustelukin.

Niin, putkisäröä tai putkisoundiahan sitä haetaan. Juuri siksi laitevalmistajat onnistuvatkin höynäyttämään soittajia kaikenlaisilla puolijohdelaitteilla, joihin on laitettu yksi ainokainen putki. Kyllä se "putkisärö" tai putkisoundi ylipäätänsä on muutakin kuin muutama prosentti harmonista säröä. Jos näin ei olisi, niin miksi sitten kitaravahvistinvalmistajat edelleenkin tekisivät kalliita ja painavia täysputkivahvistimia erilliskomponenteista?
 
Itsehän olen aika pahanlaatuinen putkifriikki. Tajuan kyllä erittäin hyvin, miten erilaista homma on, kun koko härveli (ehkä tasasuuntaajaa lukuunottamatta :-) rakennettu putkista. Siinä on vain se, ettei moni osaa arvostaa sitä eroa tarpeeksi, etenkin kun vaihtoehtona on joku jännä purkki, joka on emuloivinaan vaikka kuinka montaa erilaista putkivahvistinta. Mutta annas olla kun otat tällaisen nykyhärvelin ja pistät viereen aidon asian... Dynamiikka on ihan eri maailmasta, ja onhan siinä se psykologinenkin efekti, kun sulla on hiton iso ja painava pönttö jonka sisältä kajastaa putkien hehku.
 
Urkujenkin kanssa ero soundissa on melkoinen. Onhan näitä erilaisia jäljitelmiä, mutta aito Leslie putkivahvistimella on jotain ihan muuta kuin paraskaan mallinnus.

Ja nyt se tärkein: Onko sillä väliä?
 
Mulle ainakin välttää V-ampin vahvistinmallit, PODista puhumattakaan. Ja B4 kuulostaa hyvältä, kuten Nord Electrokin. Ainoa, mikä näistä puuttuu, on se fiilis. Jos se on jollekin tärkein asia, niin siinäpä hommaa vintagerojua niin paljon kuin jaksaa kantaa ja maksaa. :)

Itsehän olen aika pahanlaatuinen putkifriikki. Tajuan kyllä erittäin hyvin, miten erilaista homma on, kun koko härveli (ehkä tasasuuntaajaa lukuunottamatta :-) rakennettu putkista. Siinä on vain se, ettei moni osaa arvostaa sitä eroa tarpeeksi, etenkin kun vaihtoehtona on joku jännä purkki, joka on emuloivinaan vaikka kuinka montaa erilaista putkivahvistinta. Mutta annas olla kun otat tällaisen nykyhärvelin ja pistät viereen aidon asian... Dynamiikka on ihan eri maailmasta, ja onhan siinä se psykologinenkin efekti, kun sulla on hiton iso ja painava pönttö jonka sisältä kajastaa putkien hehku.
 
Urkujenkin kanssa ero soundissa on melkoinen. Onhan näitä erilaisia jäljitelmiä, mutta aito Leslie putkivahvistimella on jotain ihan muuta kuin paraskaan mallinnus.
 
Mä olen kummastellut tätä mallinnus vimmaa,miksi ei tehdä suoraan aitoa putkivahvaria,helpompihan se on tehdä kuin alkaa jotain emulaattoria kolvaamaan/koodaamaan.Yksi putki etuasteessa ei ole vielä mallinnusta,vaan enemmänkin myyntikikalta.

Mä olen kummastellut tätä mallinnus vimmaa,miksi ei tehdä suoraan aitoa putkivahvaria,helpompihan se on tehdä kuin alkaa jotain emulaattoria kolvaamaan/koodaamaan.Yksi putki etuasteessa ei ole vielä mallinnusta,vaan enemmänkin myyntikikalta.
 
Nyt ollaan asian ytimessä. Kosketinsoittajat, kertokaa!
 
"Ei jaksa roudata" ei mene läpi.

Mä olen kummastellut tätä mallinnus vimmaa,miksi ei tehdä suoraan aitoa putkivahvaria,helpompihan se on tehdä kuin alkaa jotain emulaattoria kolvaamaan/koodaamaan.Yksi putki etuasteessa ei ole vielä mallinnusta,vaan enemmänkin myyntikikalta.
 
Varmaankin yksittäiskappale normaalilla sähkötietotaidolla on helpompi tehdä perinteisin keinoin kuin "koodailemalla", mutta kun puhutaan massatuotannosta, niin kyllähän se piirilevyllä sijaitseva keskusyksikkö tulee monta kertaa halvemmaksi kuin perinteisistä sähkökomponenteista kokoominen. Ja kustannukset ovat suurin syy nykyteknologian hyväksikäyttöön tässä asiassa. Ne kenellä ei sitten ole varaa maksaa ja halua roudata, ovat mielellään (perustellakseen oman ostopäätöksensä) sitä mieltä, että mallinnus on riittävän hyvää ja ne jotka puhuvat eroista tyhmiä puristeja kun mutisevat pikkuseikoista (kuten paremmasta soundista).
 
EDIT: vrt. "Behringer on hintaisekseen hyvä" -keskustelut

Hyvä Jamminen
Kyllä se roudaus on aika hyvä syy. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ensinnäkin hankkia ja sitten vielä ruodata B3:sta ja lepaa. Toinen tärkeä pointti on hinta/saatavuus. Ei tavallisella harrastelija soittajalla ole välttämättä rahaa sijoittaa siihen "aitoon ja oikeaan". En lähde kiistelemään itse laitteiden paremmuudesta, toisille kelpaa äiti, toisille tytär :)

Nyt ollaan asian ytimessä. Kosketinsoittajat, kertokaa!
 
"Ei jaksa roudata" ei mene läpi.
 
Ilmoitin jo lopettavani myrkytyksen tässä threadissa, mutta kuinkas kävikään... :)
 
Mistä meitä kosketinsoittajia nyt syytetään? Hammond- vai putkivahvistinmallintajien käyttämisestä?
 
Tietokonemallintavat vahvistimet ja etuasteet (Line6, Behringer ja monet muut) tehtiin alunperin kaiketikin kitaristeille, jotka halusivat muutakin kuin "yhden" soundin putkivahvistimestaan. Ja toden totta: en ole vielä kellään nähnyt lauteilla yhtaikaa esim. vanhaa Fenderin Blackfacea, Marshallin stäkkiä ja Soldano/Boogie -yhdistelmää, vaikka niissä kaikissa on ihan erilainen soundi. V-Amp:eja, Pod:eja ja Line6:n muita mallintavia purkkeja kyllä näkee. Miksi? Kitaristit, kertokaa! "Ei jaksa roudata" ei taaskaan kelpaa!
 
Minä aloitin musiikkiharrastuksen silloin, kun bändissä ei ollut kosketinsoittajia vaan "urkuri". Toisinsanoen soittimena oli yksi puulaatikko ja soittajan käytettävänä sen tarjoama soundimaailma. Hammond/puu-Leslie oli jo tuolloin useimmille liian kallis ja/tai hankalasti kuljetettava setti, joten enemmänkin oli näitä WLM/Elka tai joku muu italialainen leslie -yhdistelmiä. Suomi ei ole koskaan ollut mikään Hammondien luvattu maa, koska täällä kipristeltiin sotakorvausten kanssa silloin, kun esim. läntisissä naapureissamme soitettiin jazzia. Englannissa ja Keski-Euroopassa on vielä huomattavasti enemmän Hammondeja, puhumattakaan Jenkkilästä, jossa soittokuntoisen A100:sen saattaa löytää naapurin vintiltä, kunhan vain ensin hätistää hiiret ja hämähäkit tiehensä.
Maksukykyiselle soittajalle toki Suomestakin soitin järjestyy vaikkapa keräilijöiden varastoista, mutta kuka tällaista aarretta haluaa sitten raahata kaikkiin tanssiliitereihin ja pizzerioihin? Hatunnosto ja syvä kumarrus sellaisille soittajille kuten Pekka Gröhn J. Karjalaisen Electric Saunasta moisen kulttuuriteon vuoksi!
 
Korvaamattoman arvokkaan vanhan kitaran tai puhaltimen saa nopeasti laukkuun turvaan tarpeen vaatiessa, mutta siirräpä iso Hammond humalaisten kaljatuoppien ulottumattomiin... Ja muuten, missä ovatkaan suomalaisten kitaristien pre-CBS -Stratot ja 50-luvun lopun Les Paulit? Ei niitäkään tuolla keikoilla näe...
 
Siltä varalta, että kaikenlainen jäljittely ja mallinnus kielletään, niin esim. seuraavanlaisella setillä kosketinsoittaja selviää kunnialla vaikkapa tavallisesta laivabändiohjelmistosta... tosin jouset ja torvet jäävät vielä vähän heikoille kantimille.
 
- Flyygeli (hyvä)
- Rhodes/Wurlitzer, mielellään molemmat
- Hohner D6/E7
- Hammond B3/C3/A100 ja Leslie 147/122, musiikkityylistä riippuen eteen vielä putkinuppi
- Minimoog
- Prophet 5/Oberheim OB-8 tai OB-Xa/Roland Jupiter 8/Memorymoog
- Yamaha DX7
- Roland D50
 
Tämän listan mukaan sitten vain hankkimaan, roudaamaan, ja sovittelemaan lauteille!

Tohon vielä huippuunsa varusteltu Modular Moogi. Jos ei muuten niin ainakin hienolta se näyttää kaikkine miljoonineen nappeineen ja potikkoineen.

Ja lisäisin tuohon vielä mellotronin ja jonkun hyvän analogi-stringerin.
 
Pitääkö muuten paikkansa, että Esa Kotilainen omistaa nykyään kaikki Suomen mellotronit?

Ja lisäisin tuohon vielä mellotronin ja jonkun hyvän analogi-stringerin.
 
Pitääkö muuten paikkansa, että Esa Kotilainen omistaa nykyään kaikki Suomen mellotronit?
 
Enpä tiedä,mutta on hyvinkin mahdollista,koska niitä ei tungokseen asti ole Suomessa,tietääkseni peräti 3,ellei joku
ole tuonut matkamuistona.Katselin mellotronin nauhanvaihtoa 70-luvulla,kun silloinen kollegani "Nuuska" rustasi niitä
Dannyn taustabändin (jos en nyt väärin muista..) mellotroniin,ja sen jälkeen kuullosti Moody Bluesin Nights of white satin (onkohan tuo nimi oikein?) oivalliselta Ampegin
putkinupin kautta päästeltynä.

Mistä meitä kosketinsoittajia nyt syytetään? Hammond- vai putkivahvistinmallintajien käyttämisestä?

En syytä ketään. Kysymys oli nyt putkivahvistimen käytöstä. Kaikki olemme todenneet, että leslie vaikuttaa urun saundiin paljon. Miltä yhdistelmä leslie - mallintava urku kuulostaa? Liian painavalta? Kuten joku totesi, lesliekaappeja tehdään vieläkin.

toden totta: en ole vielä kellään nähnyt lauteilla yhtaikaa esim. vanhaa Fenderin Blackfacea, Marshallin stäkkiä ja Soldano/Boogie -yhdistelmää, vaikka niissä kaikissa on ihan erilainen soundi. V-Amp:eja, Pod:eja ja Line6:n muita mallintavia purkkeja kyllä näkee. Miksi? Kitaristit, kertokaa! "Ei jaksa roudata" ei taaskaan kelpaa!

No tämä nyt ei ole vertailukelpoinen asia. Yhdestäkin vahvistimesta saa paljon erilaisia saundeja. En tunne yhtäkään kitaristia, joka vaatisi livenä (tai edes studiossa) monta eri vahvistinta.
 
Minusta yksi putkivahvistin riittää. Ja sen putkivahvistimen kyllä jaksan roudata.

minulla on roland vk7 se on aika hyvä peli siinä on aika lähellä hammondin soundia kyllä se on niin että aitoa hammondia ei korvaa mikään

minulla on roland vk7 se on aika hyvä peli siinä on aika lähellä hammondin soundia kyllä se on niin että aitoa hammondia ei korvaa mikään
 
Joskus koitin sitä, niin hienolta se kuulosti tosiaan. Mutta jumalattoman löysät koskettimet oli.