Yleistä keskustelua musiikista ›

Vanhin cd-levyni on Who's Next vuodelta 1983. Se toimii myös täydellisesti, mutta huomasin soundien ankeuden viime vuonna ostettuani remasterin kyseisestä platasta. Ero on uskomattoman suuri, niin suuri että en pysty kuuntelemaan vanhempaa levyä kuulokkeilla (miksipä kuuntelisinkaan kun on remasterikin) koska rakeisuus alkaa vaivata.
 
On siis todettava että laatu ainakin huononee huomattavasti 22 vuodessa vaikka levy "toimisikin". Tietenkin remasterin pitäisi muutenkin olla laadukkaampi ja cd-levyjä ei välttämättä osattu valmistaa niin taidokkaasti vuonna 1983. Ero on kuitenkin niin järkyttävä että minun empiiriset todisteeni todistavat cd:n kestämättömäksi tallennusmuodoksi.
 
Kyllä se ero johtuu tasan tarkkaan siitä että se vanhempi levy on huonosti masteroitu. Tämähän vaivaa kutakuinkin kaikkia vanhoja levyjä, ja sen takia noita remastereita kokoajan julkaistaankin. Jos olisi aikakone keksitty niin voisit käydä siellä vuodessa 83 toteamassa että yhtä kauhealta se levy kuulosti silloinkin.
 
Tuolla asialla ei ole mitään tekemistä itse cd-levyn kanssa. 20 vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut aivan älytön määrä kehitystä studiotekniikassa ja varmasti myös ihmisten ammattitaidossa. Kun analoginen signaali muutetaan digitaaliseksi niin sitä ei voi vaan tunkea muuntimen läpi. Hyvä lopputulos vaatii kaikenlaista suodatusta yms. Tähän käytettävät laitteet ovat kehittyneet valtavasti, vaikka itse cd-formaatti on pysynyt samana. Onhan se selvää että sen kehityksen kuulee. En yhtään ihmettelis vaikka noi vanhat levyt ois vaan suoraan vedetty muuntimen läpi ja levylle. Nykyäänhän noi vedetään eka korkeammalla resoluutiolla ja sampleratella koneelle ja niille tehdään ties mitä (juurikin sitä remasterointia) ennen kuin se signaali päätyy sinne levylle.

Mun mielestä kyllä monet remasterit on yllättävän usein huonompia kuin ne vanhemmat.

En muutenkaan usko että se "soundi" tulee olemaan määräävä tekijä missään uusissa formaateissa. Tavalliset ihmiset perimmältään kuitenkin kuuntelevat musaa, ei soundeja. Siitä kertoo jo sekin kuinka suosituiksi mp3:t ovat tulleet, vaikka soundi niissä usein on luvattoman huono.

Tuskin meistä monikaan tiedää mitä 2050 tapahtuu, niin musassa kuin missään muussakaan. Aina tapahtuu jotain yllättävää, joka mullistaa kaiken. 20 vuotta sitten ei netinkään merkitystä ja vaikutusvaltaa osattu arvata.

Kunhan on tarpeeksi hyviä biisejä, se riittää mulle...

Ihan yleisesti on tiedossa, että 80-luvun Cd-tekniikka on huomattavasti huonompaa kuin nykyään. Ei se Cd:n äänen laatu heikkene iän myötä (sehän on digitaalinen).
 
Minunkin parit 80-luvun Cd:t ovat soundeiltaan aika heikkoja, esim. yleensä kuuluu hiljempaa kuin uudemmat.
 
Juu, ja eihän noi remasterit aina ihan putkeen mene, esim. Wigwamin Being on todella kamala verrattuna vanhempaan CD- painokseen. Mutta yleensä Remasterit ovat olleet laadukkaampia.

Mutta yleensä Remasterit ovat olleet laadukkaampia.
 
Tää on munkin kokemus. Toisinaan vinyylit soivat tosin mun korvaan jopa remastereitakin paremmilta.

Tää on munkin kokemus. Toisinaan vinyylit soivat tosin mun korvaan jopa remastereitakin paremmilta.
 
Offtopiciksi menee, mutta jotkut tahot ovat ymmärtäneet remasteroinnin väärin. Yrittävät saada vuonna 1973 nauhotettu levyn kuulostamaan 2000 -lukulaiselta.

Toivottavasti joku keksii älpeetä kätevämmän säilömistavan, jossa ääni on kuitenkin jatkuvaa. Toisin sanoen nää CDeiden ääninäyte-jutut roskiin. Kyllähän niitä näytteitä voidaan ottaa siitä musiikista aina vaan tiheemmin ja tiheemmin mut se ei ikinä yllä semmosen oikeesti jatkuvan äänen tasolle. Sit kans rakeisuus on vähä ongelma, toiv sekin korjataan eli tehään niistä säilöntämuodoista pidempi-ikäisiä. Mut kaikki digitaalinen on loppujen lopuksi vain nollia ja ykkösiä, on tai off, ihan niinku CDeelläkin ne ääninäytteet, on ja off. Ja se on perseestä. Sehän on ihan sama ku se et mäkin tekisin jonku biisin, ja sit tekisin vuoren papereita joissa olis vaan nollia ja ykkösiä. mitä isompi vuori sitä parempi laatu. Sit ei tarvis enää soittaa sitä biisiä, kattelisin vaan niitä papereita joissa ois nollia ja ykkösiä. Aika epäjees.

Kyllähän niitä näytteitä voidaan ottaa siitä musiikista aina vaan tiheemmin ja tiheemmin mut se ei ikinä yllä semmosen oikeesti jatkuvan äänen tasolle.
 
Ei niin, mutta ei tarkinkaan korva sitä tietyn rajan jälkeen enää huomaa. Samplaustarkkuuden ollessa vähintään kaksinkertainen signaalin "kaistanleveyteen" nähden saadaan signaali eksaktisti toisinnettua; eli CD:llä käytetyn 44.1 kHz:n tarkkuudella saadaan toistettua kaikki taajuudet välillä 0-22 050 Hz, mikä kattaa keskimääräisen ihmisen kuuloalueen kokonaan.
 
Tosin uskon kyllä itsekin, että vaikka yli 20 kHz:n ääniä vain harva konkreettisesti kuulee, niiden läsnäolo tai puute voidaan kyetä muuten aistimaan, kuten kuuloalueen alapuolisetkin äänet. DVD:t ja SACD:t pärjäävätkin sitten tässä vielä paremmin.
 
Mut kaikki digitaalinen on loppujen lopuksi vain nollia ja ykkösiä, on tai off, ihan niinku CDeelläkin ne ääninäytteet, on ja off. Ja se on perseestä.
 
Toki yksi bitti on aina "on" tai "off". CD:llä jokainen näyte on kuitenkin 16 bitin tarkkuudella tallennettu, ja 44.1 kHz:n taajuus tarkoittaa, että sekunnissa CD-levymusiikkia on 705 600 bittiä äänidataa.
 
Sehän on ihan sama ku se et mäkin tekisin jonku biisin, ja sit tekisin vuoren papereita joissa olis vaan nollia ja ykkösiä. mitä isompi vuori sitä parempi laatu. Sit ei tarvis enää soittaa sitä biisiä, kattelisin vaan niitä papereita joissa ois nollia ja ykkösiä. Aika epäjees.
 
Tätä en tajunnut yhtään...

Toivottavasti joku keksii älpeetä kätevämmän säilömistavan, jossa ääni on kuitenkin jatkuvaa.
 
Mut kaikki digitaalinen on loppujen lopuksi vain nollia ja ykkösiä, on tai off, ihan niinku CDeelläkin ne ääninäytteet, on ja off.
 
Niin, ajattelit sitten että joku tärisevän neulan kaivertama ura kyllä tallentaa sen äänen tarkemmin kuin digitaalitekniikka?

Hihi, jatkuva ääni. :) Viikon paras.

Odotan että ketjusta jää ilmavaihe pois. Eli ääni tulee suoraan piuhasta päähän. Samalla piuhalla voit myös tallentaa musiikkisi ja kuvat suoraan päästäsi, juuri sellaisena kun ne ajattelet. Voi demopalstan tekeleiden määrää silloin!

Odotan että ketjusta jää ilmavaihe pois. Eli ääni tulee suoraan piuhasta päähän. Samalla piuhalla voit myös tallentaa musiikkisi ja kuvat suoraan päästäsi, juuri sellaisena kun ne ajattelet. Voi demopalstan tekeleiden määrää silloin!
 
Toi oli muuten aika hyvä. Sitten ei tarvitsisi olla hifistikään, että saisi täydellisen musiikkielämyksen.
 
Tai kuitenkin ruvetaan vertailemaan, että "Kyllä musta sen ja sen valokaapelit on paljon huonompia, kun sen ja sen. Sitten kun sitä kääntää, soundi muuttuu päässä ihan erilaiseksi" "Kyllä se on niin, että sen piuhan pitää mennä takaraivosta pään sisään ja päättyä siihen tiettyyn aivolohkon tiettyyn osaan, että saa parhaan elämyksen" "Ei kyllä se on niin, että sen pitää mennä nenän kautta ja mennä ihan eri aivolohkoon!"
 
Mutta voisin vähän kehittää ideaasi: Pään sisään asennetaan langaton yht5eys, niin ei tarvitse piuhojakan. Sama pätee näyttöön.
 
Jossain vaiheessa tulee varmaankin sitten tällainen lööppi "Sony tunkeutuu aivoihin!".

Alkuvaiheessa voin tyytyä saamaan päästä ulos pelkät midintapaiset nuotit, jotka sitten väsätään kuuluville muilla keinoin. :)

Kyllä se ero johtuu tasan tarkkaan siitä että se vanhempi levy on huonosti masteroitu.
 
Et ole kuullut levyä. On selvää että vuonna 1983 tehty cd kuulostaa huomattavasti kehnommalta kuin vuonna 2004 tehty. Se ei kuitenkaan selitä levyn epätasaisuutta soundien suhteen, esimerkiksi tietyissä kohdissa rakeisuus kasvaa suuremmaksi (tarkoitan SUUREMMAKSI) mikä aiheuttaa tunteen että äänenvoimakkuus laskee. Silloin on pakko nostaa volumea ja se vasta tekeekin puurosta puuroa.
 
Ei tuollaista ole voinut olla edes 22 vuotta sitten.

Itse veikkaan jonkinlaisen Blu Ray-suuntaisen formaatin yleistyvän, jossa musiikkia ei välttämättä ole sen enempää kuin nykyään, mutta musiikin laatu on huomattavasti parempi - tyyliin 10.1-kanavaista 512 kHz 128-bit tasoista ääntä.
 
EDIT:
Niin ja levy on tietysti sopivan pieni kristallikide/10 snt kolikon kokoinen erittäin kestävä levy.

Tässä tulevaisuuskuvaa Applen näkökulmasta:
 
iTunes: pahimmat kilpailijamme P2P-verkot
 
Applen menestys on digitaalisen verkossa levitettävän musiikin markkinoilla on kaikkien tiedossa, eikä kunnollista haastajaa ole yhtiölle meinannut löytyä. Samoin asian näkee myös Apple, joka on nimennyt pahimmiksi kilpailijoikseen laittomasti musiikkia levittävät vertaisverkot, kuten Kazaan ja BitTorrentin.
 
P2P-verkot nimesi pahimmiksi kilpailjoiksi iTunes Music StoreiTMS) -musiikkikaupan varapuheenjohtaja Eddy Cue. "Näkemyksemme on, että pahimpia kilpailijoitamme ovat laiton musiikki ja P2P-verkot. Olemme aina uskoneet, että kunhan tarjoamme paremman vaihtoehdon, ovat kuluttajat valmiita maksamaan verkkomusiikista", Cue kertoi puhuessaan uuden Australian iTMS:n avauksen yhteydessä.
 
Cue myöntää, että iTunes tuskin tulee koskaan olemaan "ilmaista" parempi, mutta yhtiön edulliset hinnat ovat hänen mukaansa hyvin kilpailukykyisiä ja reiluja.
 
Apple avasi tänään iTunes-musiikkikauppansa jälleen uuteen maahan, tällä kertaa vuorossa oli Australia. Paikallinen iTunes tulee myymään kappaleita 1,69 australian dollarin hintaan (1,05 eur), videoita 3,39 AUD (2,11eur) hintaan ja albumin saa yleensä ladattua noin 16,99AUD:n (10,6 euron) maksua vastaan.
 
Cue kertoo, ettei yhdessäkään niistä kahdestakymmenestä maasta, joihin Apple on aiemmin avannut iTunesin, ollut valmiiksi toimivaa digitaalisen musiikin markkinaa. Nyt yhtiö on myynyt yli 600 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, ja hallitsee markkinoita n. 80% osuudella lähes kaikissa maissa, joista iTunes löytyy.
 
Kun puheet kääntyivät musiikin kuuntelun tulevaisuuteen, heijastui Cuen puheista vahva usko nettimusiikkikauppojen menestyskulkuun. Hän uskoo, että seuraavan sukupolven musiikin ostajat ajattelevat musiikki vain "digitaalisena kaistanleveytenä".
 
"Uskomme vakaasti, että digitaalinen musiikinhankinta on tulevaisuuden tapa. Asiakkaamme selvästi pitävät siitä, ja tämä näkyy nuorissa. He ostavat nyt paljon musiikkia, ja he ostavat kaiken verkosta. Sellaisena he musiikin tuntevat. He eivät tunne musiikkia äänitteinä tai CD-levyinä", Cue veisteli.
 
Australiassa iTunes suuntautuu vahvasti paikallisiin markkinoihin, ja paikallisten osuus myös kaupan rakentamisesta on suuri. Syynä tähän on Australian markkinoiden vahva kotimaisuusaste, sillä noin kolmannes myydystä musiikista on tuotettu maan rajojen sisällä.
 
Uuden iTunesin avaamiseen liittyi yksi takaisku, kun Sony BMG:n kanssa ei päästy vielä sopimukseen. Apple kyllä neuvottelee Sonyn kanssa, mutta Cue ei suostunut kommentoimaan neuvottelujen etenemistä.