Bänditoiminta ›

Ajattelin nyt alottaa tälläsen keskustelun, ku kolikon kääntöpuolesta on keskusteltu paljo.
 
Elikkä hirveesti on puhuttu bändi kavereiden vioista esim, ei tuu treeneihin ajoissa jos ollenkaan, soittelee omiaan, valittaa biiseistä jne..
 
Nyt olis teidän paikka, jotka toisten mielestä syyllistytte näihin erheisiin, kertoa oma näkemyksenne aiheesta esim. miks en tuu treeneihin, miks hannaan vastaan, miks soitella omiaan jos se kerran häiritsee treenien etenemistä jne..
 
Olis hyvä herättää keskustelua toisestaki näkökulmasta!!

On muuten miusta oikeasti hyvä puheenaihe tämä! Tuli vaan mieleen.

Pistin plussan tulemaan. Tämä on oikeasti mielenkiintoinen aihe, mikäli ei ajauduta "tunnustajien" sättimiseen.
 
Mä en nyt oikeastaan ole se meidän bändin anarkisti, vaan ehkä se määräilevä "toimihenkilö", mutta teenpä silti tunnustuksen. Tulee itsekin liruteltua aika ajoin jotain asiaankuulumatonta. Tämä kuitenkin johtuu melko pitkälti jonkinlaisesta pitkästymisestä toimettomuuteen ja toisen kitaristin (!!) näyttämästä mallista. Bändiin pitäisi siis saada lisää toimintaa, että mielenkiinto pysyisi yllä, eikä homma menisi liian rutiininomaiseksi viilaamiseksi, jota se nyt on.

Musta tuntuu, että olen onnistunut pari kertaa loukkaamaan tai ärsyttämään uusia bänditovereitani sillä kun kyseinen bändiviritelmä ei olekaan kohdallani se ainoa. Ei välttämättä ole energiaa panostaa aivan sataprosenttisesti treeneihin jos toisella bändillä juuri keikkaa, johon pitäisi valmistautua.
 
Tyylinikin on enempi ei turhia hötkyillä ja hössätä, vaan katotaan rauhassa, jolloin en välttämättä ihan heti ole täysin innoissani uusista bändiviritelmistä, vaan innostuneisuuteni kasvaa sitä mukaa kun näen homman toimivan.
 
Ärsyynnyn itse sellaisesta yli-innokkuudesta, jolle ei ole katetta. Kannatan enempi linjaa jalat tukevasti maanpinnalla, mutta pitkäjänteisesti ja peräänantamattomasti kehittää vähitellen taitojaan.

1. Mä oon niin paljon parempi soittaja kuin muut, etten tarvitse yhtä paljon treeniä, riittää kun keikoille ehdin.
2. Mulla on paljon kivampia piisejä kuin ne joita treenataan, niitä on kiva soitella treeneissä, tosin ne on niin vaikeita ettei muut osaa eikä opi.

2. Mulla on paljon kivampia piisejä kuin ne joita treenataan, niitä on kiva soitella treeneissä, tosin ne on niin vaikeita ettei muut osaa eikä opi.
 
Sama homma mulla. Ne ilmaisee sen sillä että ne kattoo mua halveksuvan murhaavasti. Sitten kun ne tulee oikeen kateelliseksi niin joku niistä huutaa jotain tyyliin;
 
"HÄRÖ! Nyt saatanan äpärä loppuu toi nokkahuilun kanssa pelleily tai sä lennät kitaralaukkus kanssa kaaressa täältä pihalle!"
 
Sitten minä vaan hymyilen vienosti koska tiedän että muut on vaan kateellisia kun ne ei osaa yhtä hyvin improvisoida nokkahuilulla kuin minä.

Harmi juttu kun ei olla samassa bändissä sillä jos lätkäisette mulla niistä vaikeista ja hienoista biiseistänne nuotit ja soinnut eteen, niin täydellisenä kosketinsoitintaiteilijana tietenkin suoriudun niistä asiaankuuluvalla virtuositeetilla ;-)

1. Mä oon niin paljon parempi soittaja kuin muut, etten tarvitse yhtä paljon treeniä, riittää kun keikoille ehdin...
 
Mulla oli kerran soittokaveri joka soitti vetopasunaa ja ilmoitti ääneen harkoissa etti hänen kannata harjoitella bändin kanssa kun hän osaa jo kaiken...

Minua syytetään näinä päivinä liiallisesta shreddaamisesta vaikka olenkin vähentänyt reilusti. (Irti tilusta ry)
 
Toinen ongelma koskee kitaristia ja basistia jotka ovat henkeen ja vereen metallica fanaatikkoja, enkä itse järin perusta yhtyeestä. Vanha tuotanto toimii. Joka tapauksessa nämä bänditoverit valittavat siitä etten soita riittävästi metallicaa. Meidän ei ole ikinä ollut tarkoitus vetää ainakaan suuremmassa määrin kovereita.
 
Sitten on vielä se että minun riffini tuomitaan useimmiten liian "metallisiksi" tai viittauksia pikametalli puolelle tehdään.. toisinaan kotona loppuun asti hiotun arpeggio riffi kuitataan vitsikkäästi : "tiluliluu."
 
Pieniä ongelmia, tärkeintä minulle on se että soitetaan, ja tehdään niitä omia biisejä. Mutta asenteissa olisi (kumminkin puolin) parannettavaa.
 
terveisiä basistille: laita bassoon midleä ettei sen 300w vahvarin tarvitse olla täysillä. Olisi kiva kuulla välillä muutakin.
 
Yritän suhtautua positiivisella mielellä jatkossa, ja suunittelen asioiden sanomista ääneen sisälläni pyörittelyn sijasta.

Yritän suhtautua positiivisella mielellä jatkossa, ja suunittelen asioiden sanomista ääneen sisälläni pyörittelyn sijasta.
 
Tämä. Toisen soiton kommentointi vaan tuntuu välillä tosi kusipäiseltä.

No kato ku lähet aatteleen, ni nyky Suamessa mitään ei voi sanoosuaraan vaan kaikki yksinkertaisimmatkin jutut kuitataan sanomalla jotain aiheeseen oikeasti sopimatonta.
Esimerkiksi jos haluaa kuulla toisilta miälipiteen omasta riffistä niin muut vaan häröilee koko ajan eikä sano mitään järkevään, ni kyllä jokasta alkaa ihan oikeasti VITUTTAAN. Mutta kun kerran ollaan suamalaisia niin ei voi vaan sanoo suoraan et "haista paska" vaan pitää sit pitää kaikki tunteet sisällään.
 
Näkisin kyseisen aiheen hyvänä purkautumis juttuna .kaikille meille syrjityille.
 
Kitaristeille= Onko niin vitun vaikeeta lopettaa se saatanan tilutus, kun pitäisi puhua jostain tärkeistä asioista tai alkaa soittaan?

Kyllä meidän orkesterissamme asiat sanotaan suoraan. Aikuisia ihmisiä olemme me ja jos kritiikkiin aihetta ilmenee, se myös nopeasti ilmaistaan. Opiksi otetaan, eikä vedetä hernettä nenään.

Orkesterimme on sen verran tiivis yhteisö (sukulaisuutta yms.) ettei siitä oikein voi ketään pois potkia. Joten homma toimii terveellä ja reipashenkisellä vittuiluperiaatteella, eli heti sanotaan jos sanomista on. "Tämä on kyllä ihan paska riffi", "ei tämä toimi" tai "vittu ku nää oot niin päissään".
Ilma on suhteellisen puhdasta ja homma toimii.

Mulla oli aikoinaan hankalaa, kun muu bändi tuntui olevan tiiviimmässä yhteydessä toisiinsa, ja mä tunsin itseni siinä porukassa ulkopuoliseksi. Ja totta kai olinkin, kun muut olivat lapsuudenkavereita. Tosta sitten seuras se, ettei treenit oikein kiinnostanu ja niistä lipsumiseksi kehittein mitä hölmömpiä ja nolompia valheita ja tekosyitä (vrt. "en tuu ko oon paskalla"). Että kannattaa panostaa siihen bändin yhteishenkeen, ja keskustella kannattaa aina.

Mulla oli aikoinaan hankalaa, kun muu bändi tuntui olevan tiiviimmässä yhteydessä toisiinsa, ja mä tunsin itseni siinä porukassa ulkopuoliseksi. Ja totta kai olinkin, kun muut olivat lapsuudenkavereita.
 
Minulla vähän sama plus se, että kaikki kuuntelevat sellaista musiikkia, josta itse en tajua enkä välitä, ts. brittipoppia yms. tavaraa.
 
Kovasti olen yrittänyt, mutta kun on riffisoittaja ja luomurockproge-linjalta ponnistava, niin ei saa millään kiinni, mitä pitäisi soittaa. Ei vain osaa toimia tässä kontekstissa.
 
Ehkä siksi olen vähän hankala soittaja, koska soitan aina "liikaa" ja vääriä juttuja enkä osaa soittaa vähän ja tyylitajuisesti.
 
Kun tietäisi edes mitä pitäisi soittaa :) Hiljaakaan ei viitsisi olla.
 
No, nyt on haussa bändi, joka soittaisi sellaista tavaraa, jonka päälle tajuan.

- käytän pintsiä liikaa (koska se on ainoa "juttu" mitä osaan)
- ylisoitan (yritän tehdä liian vaikeita juttuja soitettavaksi)
- kiilaan (en vaan osaa. varsinkin grindit menee puihin ku en saa kiinni)
- tupakoin (katkaisee treenit)
- puhun joutavia (olen minä)

- käytän pintsiä ja tilutan liikaa (koska se on ainoa "juttu" mitä osaan)
- alisoitan (yritän tehdä liian helppoja juttuja soitettavaksi)
- en puhu mitään (olen minä)

Joo, lipsuisin itekkin aika paljon mut tuun kitaristin kyydillä reeneihin että kyyti tulee hakemaan ja sillon on mentävä, ja mulla on kans se että soitto pätkii sen takia kun rumpalilla ei riitä vauhti kunnon menoon ja meininkiin ja kitaristeilla ei alkuunkaan, mikä on ihmeellistä. poijaat on soittanu koht 4vuotta, soittavat paljon ja toinen käy opetuksessa. silti ei vähän nopeampi riffi taitu, tai soolo! ja tämä on turhauttavaa, jopa niin turhauttavaa että ei tee mieli soittaa tai edes tulla soittamaan. ja toivon että kitaristimme lukee tämän! perkele minä soitan bassoo joten sinä älä tunge mun tontille! sitä bass nupikkaa länteen päin! ja toiselle kans! opettele soittamaan!

Ärsyynnyn itse sellaisesta yli-innokkuudesta, jolle ei ole katetta. Kannatan enempi linjaa jalat tukevasti maanpinnalla, mutta pitkäjänteisesti ja peräänantamattomasti kehittää vähitellen taitojaan.
 
Itse olen täsmälleen samaa mieltä. Pari bändimme jäsentä ei aina osaa katsoa tilannetta realistisesti...