Lyriikka ›

Päätin saattaa iki-vanhan tekeleeni maailmanlopusta edes jonkinlaiseen muotoon, vaikken tähän koskaan tyytyväinen tule olemaankaan. Alkuperäisellä on ikää vuosikausia. Toivottavasti tästä edes joku nauttii.
 
The End
 
Travelling through the darkness
Naked in a row
The last remains of the enslaved
Still crawling to their end
Bitterly
In pain
All hope is false
 
Flashes of horror
In the eye of the storm
Wandering in the sea
Of a million lightning bolts
 
Endless rain of
Icy spikes piercing my flesh
Bloodstains frozen cover
My beaten blue body
 
ThereŽs no turning back
No one will survive
This path of the end
 
In cruel harmony
Symphony of the sound
Of breaking bones
Symphony of the screams
Of human waste
 
In cruel harmony
Symphony of the sound
Of breaking bones
Symphony of the screams
Of horror
 
And within the storm they came
Outnumbered
Outpowering
To take us all
To end the era of man
 
Nothing could stop
The e.t.-wartech of chaos
And within a blink of the eye
They wiped us all

Ideasta tykkäsin ja sanoitustyylissäkin on puolensa. Omasta mielestäni vaatisi vähän avarampaa näkökulmaa, sitä että joka rivillä ei olisi jotain paatoksellista melankoliaa... Ja hieman lisää konkretiaakaan ei tekisi pahaa. Jotain rinnastuksia arkipäivään. Mutta tämä vain vanhan, lyriikasta vähän ymmärtävän katkeroituneen sanoittajan huono mielipide.