Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Aina silloin tällöin kun palstalla on ollut puhe bodymateriaaleista, on haavan soveltuvuus soitinpuuksi tyrmätty lähinnä sen pehmeyteen viitaten; toisaalta haavan soundia ja ulkonäköäkin on kehuttu.
Itse olen tutustunut haapaan semi-hollow-body-telecasterprojektissani, missä tein kitaran kannen 16 mm paksusta haapalankusta. Kolhujen jälkiä body on jo muutamia kerännyt, mutta kitaran soundiin olen ollut tyytyväinen.
Kovin moneen (lue: yhteenkään) haaparunkoiseen kitaraan en ole törmännyt. Nevalainen on ilmeisesti joskus käyttänyt kitaroissaan hapaa ja Woodiguitarssin Jarkko Lindholm sitten enemmänkin, päätellen siitä miten hän puuta kehuu. Taitaa MNetin listoilla olla lisäkseni joku toinenkin, joka on haapaa kitaraansa laittanut.
Ihan uteliaisuuttani halusin tiedustella että millaisia kokemuksia teillä on soittokuntoon asti saatetuista haaparunkoisista kitaroista tai bassoista?

Soitin rakentaja R. Niemisen pajalla soittelin kerran muistaakseni lämpökäsitellystä haavasta tehtyä teleä, jasesoi kyllä hyvin.
huomattavasti pehmempi/pyöreämpi soundi kuin esim. leppä bodysessa telessä. Mutta kuitenkin se teleltä kuulosti, eli ei yhtään hassumpi aines tuo...

Mulla on tekeillä rakenteeltaan thinline-tyyppinen kepukka, jossa kuusikansi ja loput rungosta haapaa. Mulla ei vielä ole kokemusta haavan akustisesta puolesta, yhtäkään tuollaista kun en ole vielä hypistelemään päässyt. Soundipuolesta olen kuitenkin kuullut vain positiivista, joskin joku mainitsi joskus havainneensa haaparunkoisella kitaralla soundin tavallista nopeampaa tukkoutumista kielten ikääntyessä.