Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Jos vähän vielä sorkkis tätä.
 
Ootko Parooni varma että kun Levine käyttää sanaa "soittaa", tarkoittaa sitä että soitettava ääni on itse sointumerkin mukainen sointuun kuuluva ääni vai kenties sitä että joku soittaa esim imporvisoinnissa sus soinnun päälle terssin?
 
Kirja on "The Jazz Piano Book" ja se esittää pianistin "voicingeja" joissa sus4 sointuun soitetaan terssi.
Sekä sanallisesti että nuottiesimerkein.
 
En mä lähde selittämään sen aivoituksia, mä kerron vain mitä kirjassa lukee.
 
Siinä oli lause (mä oon nyt mökillä ilman kirjaa) että traditional harmony oli sitä että kvartti korvasi terssin mutta "modern" on sitä että terssikin soitetaan/voidaan soittaa.
 
Mä ajan vain takaa, että meillä on yksinkertainen tapa selittää, mitä sus tarkoittaa ja jos me uppoudutaan niin asia on aika monimutkainen.

Historiaa:
 
Levine kirjoittaa, että vaikka Duke Ellington käytti sus sointua jo 30-luvulla, niin se yleistyi vasta 60-luvulla.
(Tarkoittaa varmaan jazz-genreä)
Kuitenkin Bachin pienissä piiseissä se oli aina toiseks' viimeisessä tahdissa ja vikassa otettiin se terssi sitten.

Kun rakentaa soinnun, voi lähteä siitä periaatteesta, että minkä tahansa sointusävelen päälle voi lisätä suuren septimin päässä olevan sävelen.
 
Kokeilkaa vaikka laittaa päällekkäin Cmaj7 ja Ebm-soinnut. Lopputuloksessa on suuri ja pieni seiska, #9 ja #11. Jos soinnun voicingiin eksyy pieni nooni (b9) kahden sointusävelen väliin missä tahansa muussa soinnussa kuin dominanttiseiskassa perusäänen ja b9 väliin, silloin (tonaalisessa) viitekehyksessä soinnussa on korvalle liikaa dissonanssia.
 
Näinollen voi laittaa sus4-sointuun myös ison terssin mukaan kunhan sen laittaa ylempään oktaavialaan kuin sen sus-äänen (eli suurta septimiä sus4:n yläpuolelle). Ellington teki jo aikoinaan kaikenlaisia kokeiluja tällä ilmiöllä mm. käyttämällä jopa melodiaa "varjostamassa" linjaa joka tuplasi melodian suuren septimin päästä melodian yläpuolelta.
 
Tässä on nyt sitten se miina, että pitää opiskella hieman eri aikakausien ja tyylien estetiikkaa kun näitä ohjeita alkaa toteuttamaan. Kun laitat Baron seuraavalla tanssikeikallasi ensimmäiseen vastaantulevaan sus4-sointuun sen terssin messiin + muitakin mausteita tällä reseptillä, voi olla ettei lopputulos ole kaikkein tyylitajuisin ratkaisu ;)
 
Eli viitekehyksen määrittely esim. harmonian osalta on ihan olennaista. Kysymykseen "voiko sus4-sointuun soittaa terssin kans?" ei voi vastata yleispätevästi joo tai ei. Itse asiassa lähes mihinkään kysymykseen ei voi vastata muuten kuin että "riippuu tilanteesta". Käytännössä kaikki riippuu aina tilanteesta.

Levinen esimerkit oli just vastaavia: Kahden käden voicingeja, joissa vasemmalla oli kvartti ja oikealla terssi.
 
Mulle tää on pelkkää teoreettista pohdiskelua (josta todella tykkään)
Käytännössä mulla on vain yksi sus-sointu, sus4 ja siinä kvartti korvaa terssin piste!
 
Piste. :)

Levinen esimerkit oli just vastaavia: Kahden käden voicingeja, joissa vasemmalla oli kvartti ja oikealla terssi.
 
Mulle tää on pelkkää teoreettista pohdiskelua (josta todella tykkään)
Käytännössä mulla on vain yksi sus-sointu, sus4 ja siinä kvartti korvaa terssin piste!
 
Tästä tulee mieleen se että kokeilkaa soittaa ihan intervalleja pianolla ja levitätte niitä kokoajan oktaavin kauemmas toisistaan. Vähitellen tritonuskin kuulostaa konsonoivalta. Eli kun tarpeeksi laajalle levittää nuo dissonanssit niin korva ei koe niitä niin dissonoivina (=äänien yläsävelsarjat eivät osu ristiin niin pahasti toisiensa kanssa).
 
Eli kyllähän noita "sääntöjä" pystyy rikkomaan, mutta silloin puhutaan erikoistekniikoista eikä teoriasääntöjen mukaan yleisesti hyviksi havaituista idioottivarmoista ratkaisuista.