Kitarat: kitarakamat ›

Mä luulen että noiden putkien merkitystä liioitellaan jos omakohtaista kokemusta ei ole. Erot tulevat paremmin esille siinä vaiheessa kun säröytyvät.
 
Niinno, ameriikassahan jännite on eri, eli siellä Marshallitkin soundaavat aivan toiselta kuin kotonaan britanniassa, ja kun niihin sitäpaitsi laitetaan rapakon takana aivan erityyppiset putket, on ero valtava.
 
Putkien merkitystä soundiin ei voi vähätellä, mä huomasin tän kun mulla oli tilaisuus (kiitos, Mikko V) kokeilla vahvistimeen useamman valmistajan periaatteessa samanlaista sovitettua pääteputkiparia. Vahvistin oli putkia vaihtaen niin uskomattomalla tavalla aivan eri kone, futsihirmusta headroomiin ja kirkkaaseen kevytrosoon, että aivan varmasti jää jatkossa meikäläiseltä ainakin ne reippaimmin särkevät putket ostamatta.
 
Pitää myös muistaa, että Mesan ja Fenderin soundi on tehty soundaamaan hyvältä 60 herzin (amerikaksi 60 cycle hum) hurinan kanssa, briteissä hertsejä on samat 50 kuin meilläkin. Myöskin varsinkin vanhemmissa Mesoissa piti päätemuuntajat vaihtaa export-malleihin kokonaan, mikä on aivan ratkaisevaa soundin kannalta.
 
Tämän sanottuani mä haen edelleen puhtaat Hiwattista, funkit Ampegista, kompit Fenderistä ja rokit Marshallista sekä tarvittaessa afrikan-jatsia JazzChorus-Rolandista. Oli mulla Mesan stäkkikin, mutta se kuulosti liikaa Kalifornialta - pakko myydä heti pois, Fender Princetonissa on alkuperäistä Mesaa mulle kyllin.
:-)

Niinno, ameriikassahan jännite on eri, eli siellä Marshallitkin soundaavat aivan toiselta kuin kotonaan britanniassa, ja kun niihin sitäpaitsi laitetaan rapakon takana aivan erityyppiset putket, on ero valtava.
 
So?
 
Putkien merkitystä soundiin ei voi vähätellä
 
Ei tässä mitään vähätelty olekkaan. Mutta kyllä se vahvistimen kytkentä on suuremmassa roolissa kuin putket. Voi olla että aika monelta jäisi kuulematta kun putket vaihdetaan 6L6sta 6V6iin. Sikäli kun ei itse pääse maistelemaan muutosta kitaran varresta ja vahvistin ei ole se oma mihin on tutustunut läpikotaisin vuosien varrella. On tottakai eroa mutta kuinka paljon, jos nyt ei mennä sinne särön puolelle. Jonkun verran olen noita eri tyyppejä testinyt samassa koneessa ja nämä ovat vain ja ainoastaan minun kokemuksia, ei mitään luonnonvakioita.

. Voi olla että aika monelta jäisi kuulematta kun putket vaihdetaan 6L6sta 6V6iin. Sikäli kun ei itse pääse maistelemaan muutosta kitaran varresta ja vahvistin ei ole se oma mihin on tutustunut läpikotaisin vuosien varrella.
 
Tai EL34:sista 6550:iin, vai? ;-)
 
Aika monelta jää kuulematta onko kyseessä Fenderin combo tubescreamerin kanssa, vai Marshallin stäkki.
:-D
 
Ja niin pitääkin olla. Soundi ei ole niinkään vahvistimesta kiinni, vaan se on haettavissa eri kamoista eri lailla. Ajattele Stevie Ray Vaughanin kitarasoundia ja sano mikä vahvistin? Aivan niin, ei mikään ja kaikki - kyseessä on yli 40 rinnankytkettyä erilaista vahvistinta, joitakin enemmän, joitakin vähemmän. Tai ZZ Topin kitarasoundi - sama juttu, hirsimökillinen vahvistimia yhteen miksattuna.
 
Noinhan se monta kertaa menee. Harvoin mäkään studiossa yhdellä vahvistimella soitan.

Hughes&Kettnerin Duotone oli aikas jees dynamiikaltaan. En tosin sitten tykännyt siitä yläpäästä, oli jotenkin fuzzimainen.
 
Duotone on melko hankala säädettävä ja tietyillä elementeillä (mm. G12T-75) yläpää tosiaan on aika fuzzahtava. Middle ja treble toimivat kimpassa, joten säätämistä riittää. Kauan kesti että se tykkisoundi löytyi, mutta nyt en voisi olla tyytyväisempi. Salaisuus löytyi presence-nappulasta ja V30-elementeistä. Trebleä vaan reippaasti vähemmän ja tilalle presenceä. Riipivyys katosi ja tilalle tuli huikeasti enemmän purevaa kruntsia. Nykyään en käytä muita polkimia kuin Visual Soundin H2O:ta ja soundini on SUURI sekä säröillä että ilman.
 
Edit: H2O:n lisäksi käytössä waakutin.

Duotone on melko hankala säädettävä ja tietyillä elementeillä (mm. G12T-75) yläpää tosiaan on aika fuzzahtava. Middle ja treble toimivat kimpassa, joten säätämistä riittää. Kauan kesti että se tykkisoundi löytyi, mutta nyt en voisi olla tyytyväisempi. Salaisuus löytyi presence-nappulasta ja V30-elementeistä. Trebleä vaan reippaasti vähemmän ja tilalle presenceä. Riipivyys katosi ja tilalle tuli huikeasti enemmän purevaa kruntsia. Nykyään en käytä muita polkimia kuin Visual Soundin H2O:ta ja soundini on SUURI sekä säröillä että ilman.
 
Edit: H2O:n lisäksi käytössä waakutin.
 
Treblet tais olla jossain klo 9 ja alle paikkeilla, middlee reilummin, presence jossain klo 11, ku eniten miellytti. Mut en saanu sitä ärsyttävää "riipivyyttä" katoamaan vahvistimen omilla säädöillä. En muista enää mikä kaappi oli kyseessä, onhan se voinut johtua elementeistäkin. Muuten se oli aika jees.
Trilogy oli taas paljon vähemmän fuzzahtava, ja kuulosti sen verran hyvältä kaikki äänenvärisäädöt klo 12:ssa, etten niihin juuri edes koskenut. Middleä kokeilin sen verran, ettei taida mikään überscooppipeli olla. Mukavasti marsua ja americampaa saundia sekasin. Aika paksu saundi, mutta löyty vielä hammasta. Se viimeisin "kanava" oli kyllä aika turha, eli ultra lead. Tuli sellanen typerä hymy naamalle ku ekan kerran kuulin... vois olla siis se mitä haen.
Tuossa kun testailin noita putkivehkeitä, niin Peavey Classic oli toinen mikä oli mieleen. Oli kuitenkin jotenkin kolhon kuuloinen, oisko johtunu siitä, et oli se 30w combo-malli? Säröpuoli murahti oikein mainiosti kyllä.

Erityyppiset putket toki vaikuttavat paljon soundiin, mutta eihän verkkojännitteellä ole yhtään mitään merkitystä. Vahvistimen virtalähteen muuntajasta ulostuleva jännite on kuitenkin sama, riippumatta ensiöjännitteestä (olettaen että jännitteenvalitsin on asetettu oikeaan asentoon). Tietysti ensiön jännitteessä voi esiintyä pieniä vaihteluita nimellisestä, mutta tällöin voidaan myös sanoa, että vahvistin soundaa erilaiselta Kalliossa ja Töölössä ;)
 
Näinpä kyllä, jos muuntaja on sama, mutta käsittääkseni varsinkin vanhojen Marsujen tapauksessa se päätemuuntajakin oli eri noissa amerikan-exporteissa. Ja päätemuuntaja vaikuttaa todella paljon soundiin, väittivät isot pojat mulle.
:-)
 
Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, joten korjatkaa jos erehdyn.

Ja päätemuuntaja vaikuttaa todella paljon soundiin, väittivät isot pojat mulle.
 
Vaihdettiin mulla olleeseen Carsbron TOP50een päätemuuntaja. Alkuperäisen joku oli korjannut parempaan talteen ymmärrettävistä syistä ja tilalle oli laitettu Hammondin 60W. Laitettiin siihen tilalle Hammondin 30W. Se vaikutti jonkun verran säröytymiseen. Sillä ylimitoitetulla muuntajalla laite ei tahtonut säröytyä ollenkaan, pienemmällä säröytyi sitten jonkun verran enemmän kun väänsi täysille. Soundissa ei huomattu muuten mitään eroa. Toki ovat saman valmistajan jotenka varmaan hyvin lähellä toisiaan noin muutenkin mutta tulipa testattua. Kivasti rutisi tommonen 50W Non-MV täysillä 4x12" skobeen. Peltorit päähän ja rok. Kyllä ne muuntajatkin varmasti vaikuttaa, taisi olla huono testi vaan mikä tehtiin :)
 
Hiwattien järjetön headroom taitaa osiltaan perustua juuri noihin laadukkaisiin muuntajiin. Vaan empä tiedä. Isot pojat varmaan tietää paremmin :)

Näinpä kyllä, jos muuntaja on sama, mutta käsittääkseni varsinkin vanhojen Marsujen tapauksessa se päätemuuntajakin oli eri noissa amerikan-exporteissa. Ja päätemuuntaja vaikuttaa todella paljon soundiin, väittivät isot pojat mulle.
:-)
 
Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, joten korjatkaa jos erehdyn.
 
No päätemuuntajalla toki on pirusti merkitystä soundiin! Päättelin kirjoituksestasi, että oli puhe virtalähteen muuntajasta. Hyvä että asia tuli selväksi. :)
 
Lisäys: Käyttöjännitteeseenhän tuo päätemuuntaja ei vaikuta millään tavalla.

Ajattele Stevie Ray Vaughanin kitarasoundia ja sano mikä vahvistin? Aivan niin, ei mikään ja kaikki - kyseessä on yli 40 rinnankytkettyä erilaista vahvistinta, joitakin enemmän, joitakin vähemmän.
 
Sano mikä levy ni mä googletan käytetyt vahvistimet :)
 
Mistäköhän moinen legenda on lähtenyt liikkeelle? Jotain kuvia olen nähnyt In Step-sessioista ja oli niitä vahvistimia jokunen, alle kymmenen kuitenkin. Ja kyllähän SRVnkin soundi muuttui kamojen mukana vuosien varrella. Vertailee nyt vaikka livevetoja Montreaux -82 (lainakamat, Musari?), El Mocambo (-83?, Vibrolux+Pro Reverb) ja Austin City Limits -89 (Dumble, Marshall (mallista ei hajua, ehkä JCM800), Mustanaama fenkku, Vibroluxko?). Ohan noissa eroa, niin on myös studiolevyissä.
 
Tokihan on mahdotonta sanoa mikä osa milläkin komponentilla oli, paitsi ekalla levyllä joka taitaa olla nauhotettu alusta loppuun Dumblella.

Olen kokenut vaikeaksi luoda kunnon tilusoolosaundia engl screamerista. Siitä tulee jotenkin liian tiukka ja hyökkäävä, inisevä suorastaan. Sellasta pyöreää ja vahvasti särötettyä kaipailen.
 
Tykkään tästä soundista ihan helvetisti, onhan se mesan soundi, joka on täysin eri maata kuin engl.
http://www.johnpetrucci.com/mp3s/John_Petrucci_Dream_Theater_AsIAm.mp3
 
Tässäpä sitten omaa räpellystä. Shecter C-1 -> sm57 marsun 2x12" etukankaasta. Aika samalta se kuulostaa korviin mitä mikillä sain poimittua. Efektiloopissa g-major jossa kompura käytössä.
http://koti.mbnet.fi/fbfh/mp3/soolo.mp3
 
EQ:t klo 12.00 paitsi presence klo 9.00. Tosin aika hiljaisella volalla otettu soundi.
 
Millasia tilusettingssejä muilla käytössä?
 
Koitappa ottaa sieltä G-Majorista Resonans Filter päälle. Sillä saan ite soundin enemmän just tonne JP lead suuntaan.

Moni yhdistää Fenderin vahvistimet hyvään kliiniin.Eikös se olisi sitten hyvä lähtökohta.Siihen sitten lisäksi polkusimia päälle kun pitää saada crunchit ja hevit.
Miksi ostaa vahvistin jossa on "ihanat fendermäiset kliinit" kun on olemassa aito Fender.
Onko Fendereissä sitten kanava- tai muita puutteita.Valaiskaa!

Jotkut vaan tykkää ottaa vahvistimesta itsestään sen särön, ei siinä sen kummempaa. Noiden pedaalien kanssa on myös sellainen "ongelma", että saattaa joutua hirveästi steppailemaan. Mulla se haittaa soittoa ja sen takia pitäis hommata looppijärjestelmä joka taas maksaa vähän lisää. Mielummin hommaan vahvistimen jossa on toinen hyvällä särösoundilla varustettu kanava. Kyllähän sitä vaikka mitä voisi kasailla, mutta ei omaa lompakkoaan loputtomiin voi venyttää.

Eipä paljon kiinnosta teennäinen "jenkki" vs. "britti" -vastakkainasettelu. Hyvä särö on hyvä särö.
 
Allekirjoittanut haluaa myös hyvän kllinin, ja tällä setupilla mulla on ollut oikein hyvä jo pitkän aikaa, studiosta liveen:
 
Yamaha SBG500
Fender Twin Reverb '65 Reissue ('03)
Ibanez Tube Screamer (80-luvun alkupuoli)
Boss OD-3 Overdrive
 
Lähtee murinaa, lähtee särinää, lähtee kihinää. Ja Fenkun kliini on tietysti yksi parhaista.
 
Ja nythän puhutaan varsin subjektiivisista asioista. Jonkun mielestä pomppumetallisärö on hieno, toiset tykkää British Invasion -meiningistä. Antaa kukkien kukkia.

Soitan jenkkivahvarilla, josta haen sellaista brittityylistä säröä. Toimii.

Eipä paljon kiinnosta teennäinen "jenkki" vs. "britti" -vastakkainasettelu. Hyvä särö on hyvä särö.
 
Toki hyvä särö on aina hyvä särö, mutta ei tuo vastakkainasettelu mielestäni mitenkään teennäinen ole. Jos olet vaikka omistanut viisi vahvistinta joista neljä on ollut brittityylisiä ylämiddleräyhääjiä, niin kyllä siitä aika suoria johtopäätöksiä voi vetää minkälaisesta soundista pitää. Eri asia on sitten, että kannattaako muodostaa joku ennakkoasenne. Vaikka omistaisi kymmenen Marsua/Laneyta/Hiwattia/what ever niin ei tarvitse sanoa, että ainoa oikea soundi on brittisoundi.
 
Mä tykkään jenkkisäröstä ehkä inasen enemmän mutta päädyin silti ostamaan "brittivahvarin" koska se oli mun tarpeisiini parempi kompromissi.

Jenkkisärö (ainakin mesan rectifier sarjassa) koostuu tietääkseni siitä että tasasuuntaajana on putki, joka aiheuttaa resistanssia toisin kuin nämä solidstate-versiot mitä käytetään melkein poikkeuksetta. Tasasuuntausputken resistanssi aiheuttaa siis ääneen basson löysyyttä ja attackin hitautta, tämä luo rytmisoittoon sen kuuluisan metallica-chugin. Eli kuten edellä jo mainittiinkin, jenkki rytmille, britti leadille

Recton soundi ei kovin kummasti siitä muutu vaikka käyttää normaalia tasasuuntaajaakin. Pikkaisen ryhdistyy, ei paljon. Single Recto -sarja on pelkällä dioditasurilla, ja siinäkin on aika lähelle sama soundi. Eli siis ei ole tärkein ero lain. Se o miusta etuaste.

Mun mielestä tää on hyvin mielenkiintoinen aihe, en ole ennen jaotellut näitä kotimaidensa suhteen. Toimii aika pitkälle, esim briteissä varmaan sitä 60-70-luvun brittisoundia on kovasti yritetty hakea myös muina aikakausina ja muilta valmistajilta. Esikuvia.
 
Eniveis, Orange puhutteli mua todella lujaa. Vaikka Ei toimi Marshall-soundi mulle niin passittaisin testaamaan, itse en Orangea vertailis Marsun kanssa ollenkaan. Rock-modattu Vox siitä tuli paljon enemmän mieleen.
 
Ja vaikka Kettnerin PureTone onkin kanavanvaihtelusta niin kaukana kun voi, siinä oli hyvin paljon juuri sitä henkeä mitä olen ymmärtänyt vanhoissa "kunnon" marsuissa olevan.
 
Ja tosiaan tämä Monster. Siltähän löytyy molempia brittejä ja F-jenkkiä... Eikä oo huonoja. Niitä on pyöriny Helsingissä ainakin F:llä ja Pajalla.

Offtopiksi menee millainen olisi / on japsi särö? jotenkin ajattelisin
aika kauhea... (tuntuu että hammond,sähkökitara,sähköpiano,"slap bass"
(mikähän edes suomeksi?))
asioita mitä eräiden synien saundeja verraten on asioita mitä japsit
ei välttämättä osaa) Ja mitäs nuo Bossin säröpedaalit edustaa ?
PS. kuten huomaatte 3 kysymystä.