Jeps, kyllähän DT todisti tiistain tilumaratoonilla olevansa sporttihevin kunkkuja. Tosin Labriella ei ollu pyöräilyhousuja jalassa kuten provinssirokin keikalla.
Solisti ei oikein vakuuttanutkaan itseäni tällä kertaa. Ärsytti kun lauloi pari biisiä sanoista ja muutenkin heppu tuntu jäävän kovin kaukaiseksi vaikka eturivissä olinkin.
Osasyynä siihen on mättö-biisilista joka oli heviä 3 tuntia putkeen. Olis ollut mahtavaa vähän vaihtelua varsinkin toisen setin biiseissä (eli popinpaa kamaa). DT on parhaimmillaan kun heidän biiseissään ei ole suurpiirteisiä tyylilajirajoja (I&W, fallinginto.., SFAM). Uusimpien levyjen metallica-slayer-pantera-megadeth -hybridimetalli on toki vakuuttavaa kuunneltavaa, mutta keikalla tuntui että bändi vetäisisi vain tiukkaa metallikoveria.
Nyt jää kaikkien kevyempien biisien helmiyksityiskohdat pois, labrien vuorenkokoinen slovarivibrato, miken rennot-krumeluurit, petruccin maailmanpelastussoolot, rudessin maailmanpelastussoundit. Bassokin pystyisi soittelemaan välillä rumpujen kanssa toisin kun tant-taka-tantta-takataka-tantta -kitaran kanssa.
Keikkahan ei siis ollut ollenkaan huono. Mutta parinvuoden takaisen mahtavan festarikeikan jälkeen pieni pettymys.
Ja Petruccin kitarasoundi oli jo lipun arvoista! |
shovi
Yaska
ingle
rakula