Laulaminen ›

En tykkää sitten yhtään. Soundit yliprosesstoituja ja tylsiä.

Juuri palasin Club for Fiven keikalta...raporttia seuraa myöhemmin... :)

Mua snadisti häiritsee se, että kuulostaa ihan kun äänet olis eka äänitetty erikseen, sit prosessoitu voimallisesti ja tämän jälkeen ajettu sampleriin ja sekvensserillä ohjelmoitu koko hoito - siis lead-lauluja lukuunottamatta. Kuulostaa aika paljon konemusalta... Vaikka siis hyviä laulajia ja kaikki tyyni, mut mun mielestä on vaan menty vähän liian pitkälle tossa tuotantopuolessa. Livenä varmasti parempi.

Mua snadisti häiritsee se, että kuulostaa ihan kun äänet olis eka äänitetty erikseen, sit prosessoitu voimallisesti ja tämän jälkeen ajettu sampleriin ja sekvensserillä ohjelmoitu koko hoito - siis lead-lauluja lukuunottamatta. Kuulostaa aika paljon konemusalta... Vaikka siis hyviä laulajia ja kaikki tyyni, mut mun mielestä on vaan menty vähän liian pitkälle tossa tuotantopuolessa. Livenä varmasti parempi.
 
Mulla on hieno kokemus, istua treenisalin nurkassa hirmu kankkusessa ja kuunnella Clubin joululaulutreenejä keskellä päivää.
 
En ole levyä kuullut, mutta livenä loistava. Onhan tuo amerikkalainen accapella-laulu aika prosessoitua... Vertaa esim. Take6

Pidän Club:sta ja Rajattomasta myös.

Onko liikaa sanottu, että Club For Five on laadukkain ilmiö kotimaisessa jazzmusiikissa sitten UMO:n?

Onko liikaa sanottu, että Club For Five on laadukkain ilmiö kotimaisessa jazzmusiikissa sitten UMO:n?
 
Ei ne taida ihan jazzia vetää, mutta onhan ne ihan saatanan hyviä!

Juuri palasin Club for Fiven keikalta...raporttia seuraa myöhemmin... :)
 
Oho, ei sitten seurannutkaan. Olihan se uskomattoman tarkkaa laulua. Hyvä keikka. Olen kyllä siinä samaa mieltä monen kanssa, että soundit on levyllä liian prosessoituja. Ehkä myös keikallakin. (Siinä on muuten äänimiehellä kova homma keikalla. Efektit vaihtui laulajasta toiseen aika haipakkaa)
 
Ehkä mun mielipide johtuu siitä, että olen itse laulanut a cappellaa vuosikausia ilman äänentoistoa ja koen sen jotenkin "oikeana tapana". Toisaalta nyt parin vuoden verran olemme laulaneet mikkien kanssa ja kyllähän se tuo paljon uusia mahdollisuuksia.

Ei ne taida ihan jazzia vetää, mutta onhan ne ihan saatanan hyviä!
 
Se on totta. En vain vieläkään keksi oikein parempaa nimitystä heidän tuotannolleen, mikä johtuu varmaan siitä, että levyn originaalit vaihtelevat lastenlauluista iskelmiin(!)
 
Se, että ne on saatanan hyviä, johtuu mielestäni kahdesta seikasta, tässä järjestyksessä:
 
1. Sovitukset ovat sanalla sanoen musikaalisia. Ne tarjoavat enemmän kuin alkuperäisen kappaleen sävellyksen ja sanoituksen - silti kunnioittaen alkuperäistä.
 
2. Esittäjät kykenevät tulkitsemaan todennäköisesti onnistuneesti sovittajan ajatuksia. Tämä kertoo sekä heidän musikaalisuudestaan että esiintymistaidostaan.
 
Tässä tapauksessa näiden kahden tekijän summa on kolme, mikä tarkoittaa esteettistä elämystä.
 
Itsenikin piti mennä (paavin ohella) huhtikuun keikalle (lienee ollut sama...), mutta liput oli loppuunmyyty. Pitää bongata heidän seuraava keikkansa, että pääsee live-tsekkaamaan ilmiötä.

Ens lauantaina 1.10 tulee TV2 klo 19:30 YO-talon konsertti. Porukassa mukana näyttäisi olevan vielä ihanainen Ninni Poijärvikin, jonka on sittemmin korvannut toinen ihanainen Maija Sariola.
 
Tosi toimivan keikan vetivät kesällä Tammerfestissä, joten tuokin on katsottava ;)
 
infoa: http://www.yle.fi/estradilla/tulossa.htm

Tänks! Pitää tallentaa, kun olen samaan aikaan keikalla.

En oo kyllä kokenut vielä mitään käsittämätöntä valaistumisen tunnetta tuon yhtyeen kanssa. Niillä ei ole oikein mitään omaa. Ei lauluyhtyeen tarvitse aina kuullostaa nätiltä.

En oo kyllä kokenut vielä mitään käsittämätöntä valaistumisen tunnetta tuon yhtyeen kanssa. Niillä ei ole oikein mitään omaa. Ei lauluyhtyeen tarvitse aina kuullostaa nätiltä.
 
Joo, aika munattomia on Suomen lauluyhtyeet (Club 45:n lisäksi esim. Rajaton, Mambo Jambo yms) Nää bändit kuulostaa lähinnä siltä, että pääasia on ettei tehdä virheitä ja lauletaan nätisti.

Joo, aika munattomia on Suomen lauluyhtyeet (Club 45:n lisäksi esim. Rajaton, Mambo Jambo yms) Nää bändit kuulostaa lähinnä siltä, että pääasia on ettei tehdä virheitä ja lauletaan nätisti.
 
Mistäs päin maailmaa sitten löytyy niitä munallisia laulubändejä?
 
Aika keskeinen käytännön juttu yhtyelaulussa on se, että jokainen bändin jäsen on vastuussa vireestä. Jos rupeaa kovasti fiilistelemään ja hakemaan sitä rosoa, niin pian ollaan siinä tilanteessa että yhteinen vire on menetetty eikä sitä enää takaisin saada - ja sitä ei kuuntele erkkikään.
 
Laululla ei pysty samalla tavalla liidaamaan yleisön sydämenlyöntejä kuin bassorummulla PA-kaluston läpi, joten keinojen on oltava toisenlaisten, ja tässä tapauksessa käytetään esim. harmoniaa ja pieniä yksityiskohtia sovituksissa. Toisaalta kaunis ja puhdas sointi on osa lauluyhtyemeiningin traditiota ihan kansainvälisestikin; joka haluaa kuulla muuta, kääntyköön soitinyhtyeiden puoleen.
 
Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että nykyisten a cappella -äänitteiden prosessointiastetta voisi vähän miettiä.

Mistäs päin maailmaa sitten löytyy niitä munallisia laulubändejä?
 
mitähän mahdollisesti tarkoitat tuolla ilmaisulla? jos nyt viittaat asenteeseen niin kyllähän kauniilta voi aina kuullostaa asenteellakin.
 
Aika keskeinen käytännön juttu yhtyelaulussa on se, että jokainen bändin jäsen on vastuussa vireestä. Jos rupeaa kovasti fiilistelemään ja hakemaan sitä rosoa, niin pian ollaan siinä tilanteessa että yhteinen vire on menetetty eikä sitä enää takaisin saada - ja sitä ei kuuntele erkkikään.
 
Eikö bändeissäkin yleensä pyritä yhteiseen vireeseen?
 
Laululla ei pysty samalla tavalla liidaamaan yleisön sydämenlyöntejä kuin bassorummulla PA-kaluston läpi, joten keinojen on oltava toisenlaisten, ja tässä tapauksessa käytetään esim. harmoniaa ja pieniä yksityiskohtia sovituksissa. Toisaalta kaunis ja puhdas sointi on osa lauluyhtyemeiningin traditiota ihan kansainvälisestikin; joka haluaa kuulla muuta, kääntyköön soitinyhtyeiden puoleen.
 
Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, että nykyisten a cappella -äänitteiden prosessointiastetta voisi vähän miettiä.
 
Henkilökohtaisesti tarkoitin sitä että kun porukka keskittyy kaunistelemiseen, jää fiiliksen etsiminen liian vähälle. Club for five ei ole löytänyt omaa juttuaan eikä tunnu etsivänkään sitä. Monet niiden lauluista on suuriin yleisöihin vetoavia ns. varmoja nakkeja. Laulu äänellä voi tehdä loppujen lopuksi vaikka mitä ja minkä takia tulisi kangistua kaavoihin.

mitähän mahdollisesti tarkoitat tuolla ilmaisulla?
 
Tämä oli vastaus the bombin kommenttiin.
 
Eikö bändeissäkin yleensä pyritä yhteiseen vireeseen?
 
Tietysti, mutta siitä huolehtivat soittimet automaattisesti, kuten piano tai bassokitara. Laulaminen on kuitenkin ehkä hieman haasteellisempaa vireen kannalta...
 
Henkilökohtaisesti tarkoitin sitä että kun porukka keskittyy kaunistelemiseen, jää fiiliksen etsiminen liian vähälle. Club for five ei ole löytänyt omaa juttuaan eikä tunnu etsivänkään sitä.
 
Se bändi on juuri oman juttunsa ytimessä - tarkoitus on imitoida soitinyhtyettä, missä onnistuvat loistavasti.
 
Monet niiden lauluista on suuriin yleisöihin vetoavia ns. varmoja nakkeja.
 
No, sehän se juttu onkin, yhdessä mielessä;)
 
Laulu äänellä voi tehdä loppujen lopuksi vaikka mitä ja minkä takia tulisi kangistua kaavoihin.
 
Sanopa ne kaavat, mihin tuo orkesteri kangistuu? Kenen jalanjäljissä taapertavat? Tää homma on ollut Suomessa ihan lapsenkengissä ennen 45:ä.

Henkilökohtaisesti tarkoitin sitä että kun porukka keskittyy kaunistelemiseen, jää fiiliksen etsiminen liian vähälle.
 
Selvennän vielä näkemystäni.
 
Siinä, että koko yhtyelaulu pysyy kasassa (elävässä esityksessä), on laulajille hommaa jo kerrakseen. Ideaalistahan olisi, että puhtaan teknisen suorituksen lisäksi hommassa olisi persoonallista, tulkinnallista ja taiteellista kipinää. Mutta koska a cappella -bändin tehokeinot ovat lähinnä sovitukselliset ja hienovaraisiin nyansseihin perustuvat, menee suurin osa ajasta ja energiasta niiden harjoittelemiseen. Tämä on fakta. Ihmisen äänentuottoelimistö ja psyyke ei kestä 10 h päivässä / 6 päivää viikossa -harjoittelua, mitä tuo ideaali vaatisi. Jos luistetaan teknisestä puhtaudesta, jää instrumentille ominaiset tehokeinot hyödyntämättä, ja lopputulos kuulostaa joka tapauksessa laimealta. Teknisen suorituksen hiominen on pienempi paha, mutta mahdollistaa ajan kanssa myös ns. fiiliksellisen kehityksen.
 
Tässä on kysymys myös kulttuurisidonnaisista tekijöistä; siitä, mihin estetiikkaan lauluyhtyekulttuurissa on totuttu. On helppo tulla ulkopuolelta sanomaan että "tosta touhusta puuttuu nyt jotain". Viihteellisyys on osa a cappellahomman traditiota. Ilman traditioon liittyneisyyttä uudet jutut ovat tyhjän päällä. Tietty viihteellisyys on myös välttämätöntä, jos haluaa elättää itseään moisella hommalla. Toisaalta, kysymys on myös siitä että millä tavalla esitetään, ei siitä että mitä esitetään. Ja nimenomaan tässä suhteessa Club For Five on vienyt koko kulttuuria Suomessa huimasti eteenpäin. Ja on niillä sitä fiilistäkin, jos katsoo laulubändikulttuurin sisältä käsin.
 
Semminkin, tilausta myös vaihtoehtoiselle a cappellalle maassamme ilmeisesti on...:)

...Mutta koska a cappella -bändin tehokeinot ovat lähinnä sovitukselliset ja hienovaraisiin nyansseihin perustuvat...
 
Ja tämä on minusta se suurin syy miksi lauluyhtyeistä välillä jää sellainen "no..ihan kivahan tuo" -fiilis. Sovituksien pitää todella olla hyviä ja kekseliäitä että lopputulos kantaa hedelmää. Huumori ei ole se ainut keino, mutta ehkä toimivin "kaupallisessa" mielessä. Paikka paikoin tuosta Club45 konsertistakin tuli tuota fiilistä, kuten myös "ihan kiva" -fiilistä. Kuitenkin nostan hattua silti kovasti heidän arreille. Se on niin vaikeaa puuhaa sovittaa hyvin, oli biisi mikä tahansa. Jokainen osaa tehdä toimivan "ihan kivan" arrin, mutta se ei riitä...
 
Edit: heh, tuli mieleen "kiippari-kvartetin" vocapella hommat, siinä ainakin huumori on kohillaan:)

Joo, aika munattomia on Suomen lauluyhtyeet (Club 45:n lisäksi esim. Rajaton, Mambo Jambo yms)
 
Kylläpä The Bomb nyt pommin lykkäs...! Ilmaan vaan koko porukka...!
 
Nää bändit kuulostaa lähinnä siltä, että pääasia on ettei tehdä virheitä ja lauletaan nätisti.
 
Kun eihän toi 45 oikeastaan edes juuri laulakaan - puhumattakaan nätisti (niin kuin ehkä joku Rajaton)
Lähes pelkkää onomatopoetismia - silti toki säveltason aina löytäen.
 
Originaalisävellyksien (useat toki klassikoita) valinta kertonee sen, että sovittaja on etsinyt lähinnä juuri tähän suuntaan tapahtuvaan modifiointiin soveltuvia biisejä.
 
Kuunneltuani lauantain telkkariohjelman, en oikein keksi, minkälaista munaa pommimies prokkikseen haluaisi tyrkätä. Ja livenä kun siinä laulelivat, ei kukaan pääse oikein sämplätyistä äänistäkään syyttelemään.
 
Luen mielelläni konkreettisia parannusehdotuksia ja niin tekee varmaan Clubikin!