Etno, proge, latin ›

Vai paskamusan kone-kategoriaan?
 
Ei, kun musan paskakonekategoriaan.
 
Tarkoitan, että musaa en luokittele, mutta konemusa ei olekaan musaa.

Ei, kun musan paskakonekategoriaan.
 
Tarkoitan, että musaa en luokittele, mutta konemusa ei olekaan musaa.
 
Aika rajua... En ole itse lainkaan tekemisissä konemusan kanssa mutta en tohtisi lähteä noin tiukasti rajaamaan mikä on musaa ja mikä ei. Mun mielestä kaikki mikä tuottaa säveliä niin että siitä löytyy jokin melodinen tai harmoninen tarkoitusperä, voidaan luokitella musiikiksi. Eri asi on pidänkö siitä vai en tahi voisiko sen kenties saada toimivammaksi jollain toisella tapaa. Mielestäni ajattelutapasi on vanhanaikainen, tänäpäivänä lähes kaikki levytetty materiaali käy tietokoneen kautta, eli konemusaa;-)

Aika rajua... En ole itse lainkaan tekemisissä konemusan kanssa mutta en tohtisi lähteä noin tiukasti rajaamaan mikä on musaa ja mikä ei. Mun mielestä kaikki mikä tuottaa säveliä niin että siitä löytyy jokin melodinen tai harmoninen tarkoitusperä, voidaan luokitella musiikiksi. Eri asi on pidänkö siitä vai en tahi voisiko sen kenties saada toimivammaksi jollain toisella tapaa. Mielestäni ajattelutapasi on vanhanaikainen, tänäpäivänä lähes kaikki levytetty materiaali käy tietokoneen kautta, eli konemusaa;-)
 
Noo, kunnon fakkiutuminen tuo elämään sisältöä.

Kiitos vinkeistä, mutta tuo genrekysymys jäi edelleen minulle hieman avoimeksi. Mitä on free jazz, mitä on fuusio jne?

Kiitos vinkeistä, mutta tuo genrekysymys jäi edelleen minulle hieman avoimeksi. Mitä on free jazz, mitä on fuusio jne?
 
http://www.wnur.org/jazz/styles/
http://www.hypermusic.ca/jazz/mainmenu.html

Fuusio jazz:
 
yhdistää eri musiikkilajeja jazziin. Useasti rock musiikkia. Eli kirjaimellisesti Fuusio. Itse tutustuin Jazziin Fuusion kautta, suosittelen esim.
 
Mahavishnu Orchestra : Inner mounting flame,
Gong : Gazeuse!
Soft machine : Third.....
Miles davis : Bitches brew
Weather report : heavy weather
Return to Forever - jotkin jutut, Romantic warrioria itse kuuntelin joskus aika paljon, mutta ei ole kestänyt kuuntelua kauheasti.
 
Niin ja semmoista käsitystä on liikkeellä, että fuusio syntyi Miles Davisin 60-70-luvun taitteen bändesitä/jutuista. Em. Bändeissä on paljon soittajia, jotka soittivat Milesin kanssa juuri noihin aikoihin.
 
Free jazz :
 
Hankalampi tapaus sanoa mitään varmaa, mutta yleensä kyseessä on siis Vapaa improvisaatio, lähdetään soittamaan ilman mitään sovittua kaavaa, pohjaa. Esim. Myöhäisempi John Coltrane, jotkin Ornette Colemanin levyt (esim. Free jazz). En suosittele tutustumaan Jazziin Freen kautta. Itse en kauheasti levyiltä Freetä kuuntele, mutta tykkään soittaa sitäkin enemmän.

Itse en kauheasti levyiltä Freetä kuuntele, mutta tykkään soittaa sitäkin enemmän.
 
Kaksi kommenttia:
 
1. Joku jazz-oppikirjan kirjoittaja kirjoittaa, että free yleensä on hauskempaa soittajille kuin yleisölle
 
2. Olen kerran keikalla tehnyt freeyrityksen/kokeilun. Paikan vastaava tuli välittömästi kysymään, missä välissä ehdimme vetää itsemme känniin.

Kaksi kommenttia:
 
1. Joku jazz-oppikirjan kirjoittaja kirjoittaa, että free yleensä on hauskempaa soittajille kuin yleisölle
 
2. Olen kerran keikalla tehnyt freeyrityksen/kokeilun. Paikan vastaava tuli välittömästi kysymään, missä välissä ehdimme vetää itsemme känniin.
 
:oD

free jazz on vähän niinkuin vanhemmat harrastamassa seksiä.
 
kukaan ei halua myöntää, että sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Jazz on itsellenikin uusi tuttavuus. Helppoa lähestyttävää on omalla kohdalla ollut John Scofield. Ehkä hiukan groovempaa kamaa. Ainakin voisin suositella levyä Bump. Se on julkaistu vuonna 2000. Äskettäin hankin toisen Scofield levyni, joka on Out Like A Light (1981). Tämä levy on ehkä hieman "jazzimpi", mutta upposi ainakin minuun täysin.

Jazz on itsellenikin uusi tuttavuus. Helppoa lähestyttävää on omalla kohdalla ollut John Scofield. Ehkä hiukan groovempaa kamaa. Ainakin voisin suositella levyä Bump. Se on julkaistu vuonna 2000. Äskettäin hankin toisen Scofield levyni, joka on Out Like A Light (1981). Tämä levy on ehkä hieman "jazzimpi", mutta upposi ainakin minuun täysin.
 
Samaan akseliin voisi lykätä Mike Sternin, loisto musaa! Joku älähtää että miehet on täysin erilaisia, totta, mutta silti milestäni samaa genreä. Sitten vähän raisumpaa fuusio-menoa tarjoaa Scott Henderson ja etenkin vanhempi matsku, nykyään aika bluesia vaikkakin perin omintakeista ja hyvin toteutettua sellaista.

Jos etsii rauhallista, surumielistä jazzia, ei kannata kuunnella kaikkia yo. ehdotuksia kritiikittä -- free jazz tai fuusio eivät sitä useimmiten ole.
 
Kannattaa tarkastella ECM-levy-yhtiön tuotoksia, se julkaisee levyjä, jotka ovat "pohjoismaisia", rauhallisia, surumielisiä, jne.
 
Kokeilepas vaikkapa Tomasz Stankon Litania-levytystä. Tulkitaan todella hienolla bändillä K. Komedan sävellyksiä, tuttuja mm. Roman Polanskin elokuvista. Viiden tähden levy, josta löytyy herkkää fiilistelyä ja vähän villimpääkin menoa. Löytynee helposti vaikka kirjastostakin kokeiltavaksi.

Suosittelen Tom Waitsin alkupään levyjä, aivan kuten uusimmissakin, siellä on sitä "synkistelyä vesisateessa". Tunnelmaa ennenkaikkea. Jazzia se nyt ei kovin usein kuulosta olevan, mutta ehkä jotain sinne päin?

free jazz on vähän niinkuin vanhemmat harrastamassa seksiä.

kukaan ei halua myöntää, että sitä ihan oikeasti tapahtuu.

 
Aivan totta, ainakun olemme soittaneet Freetä (Jazz sanan kun jättää pois, syntyy erityisen pahaa enteilevä soppa) Session jälkeen olemme kämpän edustalla röökillä, ja käymme keskustelua siitä oliko äskeinen jonkunlaista "sairasta musiikkia" tai ei kai kukaan ohikulkija kuullut? Nykyään treenikämppä on keskellä korpea, main building on 30-luvulla rakennettu homeinen mummo talo. Ei tarvitse pelätä ohikulkijoita. Tosin ikävä kyllä myyräkuumeen/homeen/piuhojen syömisen aiheuttama pelko on kyllä ajamassa väkeä tuosta legendaarisesta "luolasta" pois. Tosin täytyy sanoa, että live tilanteissa kuultu free kuulostaa usein todella hienolta, mutta levyiltä ei ole kolissut.

Hmmh täällä on hieman harhaanjohtavasti puhuttu free jazzista ja free improsta samana asiana. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. En nyt jaksa alkaa erottelemaan näitä, koska siihen menisi tovi. Lukekaa vaikka täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Free_improvisation
http://en.wikipedia.org/wiki/Free_jazz
 
Itse aloitin jazziin tutustumisen free jazzista ja valitettavasti sen jälkeen en ole oikein muusta jazzista innostunutkaan. Mitä freempää sen parempaa.
 
Pari suosikkilevyä:
- Cecil Taylor : Indent
- John Coltrane : Ascension
- John Coltrane : Interstellar Space
- Derek Bailey & Cyro Baptista : Cyro
 
edit: Täytyy vielä lisätä, että Suomessa on tällä hetkellä äärimäisen aktiivinen ja hedelmällinen freescene. Bändejä ja toimintaa on paljon. Hyvänä esimerkkinä vaikka Non Repeatat klubi Helsingissä ja Tyyfus records levy-yhtiö, joka hommasi taannoin Chris Corsanon Suomeen soittamaan.
http://mbnet.fi/~tyyfus/nonrepetat.html
http://www.tyyfus.com/

Beyond this, free jazz is most easily characterised in contrast with what we refer to here as "other forms of jazz", an umbrella which covers ragtime, dixieland, swing, bebop, cool jazz, jazz fusion....
 
....eikun guuglaamaan!

Aivan totta, ainakun olemme soittaneet Freetä (Jazz sanan kun jättää pois, syntyy erityisen pahaa enteilevä soppa) Session jälkeen olemme kämpän edustalla röökillä, ja käymme keskustelua siitä oliko äskeinen jonkunlaista "sairasta musiikkia" tai ei kai kukaan ohikulkija kuullut? Nykyään treenikämppä on keskellä korpea, main building on 30-luvulla rakennettu homeinen mummo talo. Ei tarvitse pelätä ohikulkijoita. Tosin ikävä kyllä myyräkuumeen/homeen/piuhojen syömisen aiheuttama pelko on kyllä ajamassa väkeä tuosta legendaarisesta "luolasta" pois. Tosin täytyy sanoa, että live tilanteissa kuultu free kuulostaa usein todella hienolta, mutta levyiltä ei ole kolissut.
 
joo, se on free jazzin soiton jälkeen just se nolo "seuraavana aamuna"- tunne, kun heräät jonkun norsun vierestä.
 
no, kyllä mun täytyy myöntää, et jotain free jazzia munkin on tullut kuunneltua. kävin tampere jazzeilla kuuntelemassa francois courneloup trioa, joka oli ihan hauska ja sit olen ornette colemanin 60- luvun meininkiä ja john zornia kuunnellut, mut ei se niin hirveästi lopulta iske, kun se alku "oho" innostus laantuu. loppujen lopuksi mä tykkään enempi post punkista ja raskaasta rockista, vaikka ei se yhtä "hienoa" olekaan.

Mites toi Pat Metheny, aika rauhallista sekin. Ainakin Pat Metheny Groupin levyt esim. Imaginary Day ja uusin The Way Up. Pitää myös mainita Methenyltä As Falls Wichita, So Falls Wichita Falls, mikä on hemmetin hieno ja rauhallinen levy.

joo, se on free jazzin soiton jälkeen just se nolo "seuraavana aamuna"- tunne, kun heräät jonkun norsun vierestä.
 
Oltiin vkonloppuna ihan "perusjazzia" soittamassa eräillä viiskymppisillä. Encorekin tuli soitettua. Yleisö vaati encoreksi freetä (!), sitä sai mitä tilasi. Ei vaan taida olla meidän orkesterin vahvinta osaamisaluetta. (vrt. yllämainittu nolo tunne)