Kitarat: kitarakamat ›

Riippuu vähän...
 
JCM 800 nuppia boostaan Ibanez TS808RI:llä tai Digitech Bad Monkeylla. Jos kaipaan fuzzahtavampaa niin polkasen fuzz-pörpöttimen päälle.
 
Perusidea tuossa on vissiin se:
Kitara (usein Gibson LP Standard tai Custom) -> pedalboard (kts. jäsenkuvaus) -> vahvistin (Ashdown Peacemaker 40 tai Marshall JCM 800 2205 50W)
 
Säröä hyvän cleanin päälle tai sitten boostaamalla särökanavaa. Kummatkin toimii mutta on niin tilanteesta riippuvainen.

Fender-yksikelainen, Tube Screamer TS-9 ja Fender Twin Reverb, josta hiukan jousikaikua.

Soitan ihan täysiä.

Ibanez Artcore Rockabillykeppi -> Laney VC30 hyvin vähän säröä ja paljon midiä.
 
tai
 
Fender Stratocaster -> TS9(samoin vähän säröä ja tone suht pienelle) -> Laney VC30 cleanilla.
 
Sit pickaan aika kovasti.

Jenkkistrato Fenderin 57/62 -mikeillä ja Marshallin JCM800 putkinuppi sekä saman sarjan kaappi. Välissä häärää hyvin moneen pystyvä BJF Electronicsin Pink Purple Fuzz.
Soittelen lähinnä bluesrockia.

Ibanez RG7-421 #1 tai #2
DiMarzion mikeillä; joko ToneZone7+AirNorton7 tai Blaze2+Blaze Custom)
 
Mesa/Boogie Single Rectifier Solo nuppi
Asetukset: presence klo 10.00, bass 15.00, middle 9.00, treble 13.00, gain 14.00 ja modern-mode.
 
Marshall JCM900 1960A 4x12" (G12T-75)
 
Voitte varmaan arvatakin, millaista soundia puskee ulos.
 
Toisinaan sitten ryyditän Mesan puhdasta kanavaa Ibanezin FZ-7 Fuzzilla (johon yleensä lisään vielä Digitech XP-100 Whammy/Wahilla alaoktaavin mukaan soundiin).

Techin TM10stä cleanit, jossa bassoa vähän laskettu, treblet melkein kaakossa ja middle vähän trebleä alempana. Näin lähinnä siksi kun kitarana toimii Gibsonin LP special jonka runko on pelkkää mahonkia eli erittäin tummasaundinen itsessään.
 
Kitarassa mikit ovat Gibsonin 490r kaulassa ja 498t tallassa.
 
Säröt tulee Tonebonen Hot British putkisäröttimestä. Siinä säädöt jotain et treblet ja contour klo 3 ja bassot aika lailla täysillä. ja fat-asetus päällä. drivet noin puolivälissä.
 
Ja lopputuloksena on sellanen aika Gn'R särö. Ehkä vähän liianki Gn'R mutta etumikkisoolot kyllä erottuu riittävästi Slashista. Että silleen.

Tokai LP(EMG-81 ja -85) -> Behringer GM110
 
Mallintavasta Calif, US ja High Gain moodit.
 
Gain: klo 9
Low: klo 10
Mid: klo 10
High: klo 14
 
Noita asetuksia käytän lähes kaikessa rockissa mitä soitan.

Jackson Dk2 Dinky jossa Duncanin Distortion tallassa -> Laney Lc 30 II (Drive: 8, Bass: 4, Middle: 4,5, Treble: 9 (Hyvän liidisoundin aikaansaamiseksi Reverb: 3,5))

Komppisärö joko Engl Screamerin Soft Lead/Lo Gain- kanavasta (raskaampaan) tai SD-1 Screamerin clean-kanavaan(kevyempään). Kunnon mättöön sitten Screamerin Heavy Lead/ High Gain- kanava.
 
Pikkuroso/fiilistelysärö tulee yleensä SD-1 --> Screamerin clean-kanavaan ja kitaran volumella voi vielä säädellä tarkemmin säröytymistä.
EQ- on yleensä klo: bass (14) middle (10) treble (12)
Clean- gain n. klo 10 ja Lead-gain n. klo 12
 
Putkivahvistimet omaa aivan uskomattoman reagointikyvyn kitaran volumeen ja erilaisiin säristimiin, erittäin jees :)

Gibson LP Custom tai Strato => SD-1 => Vox AC-30 TB -65.

Kamalistaa voi ihmetellä oman sivun kautta.
 
Tänään setuppi on kuitenkin tämä:
kitara -> Digitech Bad Monkey -> Stephenson LJ-10 -> Uraltone Hotmama (prototyyppi) keinokuorma -> Yamaha DG80 1x12 combon kaiutin.
 
Bad Monkeyn asetukset: gain 0, level täysillä, treble ja bass mielialan mukaan. Boostina siis käytän.
 
Vahvarista asetukset ovat yleensä jotain tätä luokkaa: boost on, gain 6, treble 4, bass 5, middle 6. fat-kontrolli (tiukentaa/vähemmän päättärisäröä tai enemmän päättärisäröä ja löysempi soundi) maun mukaan ja drive (etuasteen level) ja scale (volume) myöskin maun mukaan. Jos enemmän säröä käytössä, pistän yleensä driven johonkin klo 10-11 paikkeille ja scalen puoliväliin ja sitten vielä keinokuormasta -6db vaimennuksen - keinokuorma toimii enimmäkseen ylimääräisenä EQ:na, pyöristäen ja kompressoiden soundia (vahvarissa kun on dynamiikkaa enemmän kuin missään muussa kokeilemassani putkimyllyssä). Vähän erikoinen viritys, mutta toimii.

Kitara - piuha - Peavey.

Itse en pidä lainkaan pedaaleista joten mun soundi lähtee täysin vahvistimesta.
eli:
 
ESP SV (EMG 81/81)
Peavey Rock Master putkietunen (very high gain Tung-Sol putket)
 
päättärinä toimii vht 2/90/2 kt88 putkilla joka ei helpolla säröydy

Gibson Les Paul Standard, Mesa dual rectifier, mesa 4x12 rectifier ylisuuri kaappi. G-Majorilla vähä tunnelmaa.

Gibson Les Paul Custom -> Marshall JCM-800 2205 -> Marshall 2x12"
 
-särökanava, eq:ssa treble ja middle täysillä, basso lähes nollilla (on aika bassovoittoinen saundi), gain jossakin puolenvälin tienoilla tällä kitaralla. Soitetaan flegmaattista ja munatonta poppia. Jos/kun alan taas soittaa oikea kitaramusiikkiräimettä, vääntänen gainia lisää, kyllä tuossa reserviä on.
 
Gretsch Electromatic Hollow Body -> sama vahvistin samoilla säädöillä, paitsi masteria pudotetaan kitaroiden volaeron takia hieman ja gainia väännetään rahtunen enemmän.
 
Jotakin od-pedaalia olen harkinnut boosteriksi, mutta en ole saanut aikaiseksi. Bad Monkey tuntui toimivan, sellaisen voisi laittaa.
 
Tuolla lähtee reuhakkaasta komppisäröstä tukevaan lead-soundiin kiva paletti kitaran mikkivalitsinta ja volapotikkaa käyttämällä.

Se tulee pedaalista.
 
Hirveesti keksiääniä. Korkeita ääniä fiiliksen mukaan(rangemmassa musiikissa enemmän).

Omat särösaundini tulevat seuraavista vempeleistä:
 
Useimmin: Carvin Legacy nuppi. siitä kun gainia säätelee 3-7 välillä niin hyvät säröt saa vaikka mihin...
 
joskus käytän myös ge7 hieman boostaamaan ja hienosäätämään säröä...
 
Erittäin näppärät säröt lähtevät myös Yamahan DG60-112A:sta. Siinä löytyy kuutta erilaista säröä. Sopivan räkäset saundit. monipuolinen kyllä...
 
Joskus tulee myös käytettyä joitakin pedaaleja...

Fernandes (emg 81) -> ibanes ts9dx tai boss sd-1 -> perfect connection gp-1000 -> perfect connection sp-1000 -> marshall 1960-kaappi.
 
Näillä lähtee tiukat murinat.