Lyriikka ›

Tällä palstalla ei juuri muista runoilijoista puhuta kuin Yrjänästä, ja hänhän ei oikeastaan edes ole päätoiminen runoilija; ainakin voidaan sanoa, että hänen saamansa huomio on kohtuuttoman suurta, ja perustuu musiikilla luotuun maineeseen.
 
Kysympä siis, että ketkä ns. oikeat runoilijat ovat mieleenne ja miksi ? Ehkäpä se antaa apuja teidän runojanne analysoidessa.

Runoilijoista tiedän aivan liian vähän. Lyriikka kera sävelen iskee enemmän. Jotenkin vierastan suuresti ylimystistä kuvailevaa abstraktia fiilistelyä. Joku pointti on oltava.
 
Lyyrikkoja omaan makuuni:
Hande Tuomari Nurmio
Junnu Vainio (ei vain voi sivuuttaa)
Repe Helismaa (Päivänsäde ja menninkäinen..)
Juice Leskinen
Heikki Salo
Pauli Hanhiniemi
Martti Syrjä (varauksin, nokkeluus peittää sisällön ajoittain)...
 
Lapsensaannin seurauksena on perheessämme sukellettu takaisin lastenrunouden alkumereen turvalliseen syliin (ja toki aivan aikujenkin riimittleyn vehreään murtoveteen vehreyden ollessa Itämeren ei-hyvän nykytilan ei-toivottu seuraus):
Kirsi Kunnas
Aleksis Kivi
Z. Topelius
Kaarina Helakisa
Lauri Viita...
 
Ja ehkä "vähemmän runollisia" sanankäyttäjiä, joita nyt aamuyön tunteina mieleen juoluu (Edelleen lapsilinjalla. Ollenko näin liikuttuneessa tilassa tunteina aamuyön?):
Astrid Lindgren
Tove Jansson
Antoine de Saint Exupery
 
..ja monet monet muut, joita en nyt muista luetella.

Eino Leino! Samoista hommia ne nykyajankin lauluntekijät ja runoilijat ja muut näyttävät pohtivan kuin Leino.
 
Ja Unto Koskelalla on hyviä, tunnettu Kuubalainen serenaadi-kappale on sävelletty hänen runoonsa. Semmoista hienoa merimieselämän kuvausta ja muuta.
 
Nykyrunot eivät oikein aukea. Tykkään enemmän lauluista kuin runoista ja nuo vanhat runothan muistuttavat hyvin paljon lauluja.

Samuel Taylor Coleridgestä Kalevalan runonlaulajien kautta Eino Leinoon.
 
EDIT: Ja perkele William Blake. Kehtasin unohtaa.

Aivan liian vähän tulee runoja luettua. Omia vakiintuneita ehdottomia suosikkejani ovat herrat kuten Blake, Poe, Shelley, Leino ja Baudelaire. Selkeästi vanhempaan tavaraan siis keskittyen.
 
Tämän hetken perehtymislistalta löytyy sellaisia nimiä kuin Larin-Kyösti, täällä jo mainittu Saima Harmaja, Rimbaud, Dante ja Milton. Näihin pitäisi tutustua paremmin jahka kiireiltäni ja muilta tekemisiltäni ehdin ja jaksan.

Vanhoista suomalaisista kannattaa tutustua Uuno Kailaksen tummaan lyriikkaan jos ei ole vielä siihen törmännyt. Loistavia lyyrikoita löytyy suomesta valtavasti, kirjastoita vain koluamaan.

Teininä kun tuli synkisteltyä niin tuli tutustuttua jonkin verran runoihin; edellä mainittu Uuno Kailas kirjoitti hyvin väkeviä tekstejä. Traaginen ihminen, traagiset kirjoitukset.

Taitaa e. e. cummings olla meikäläisen suosikki. (onko kukaan kuullutkaan)
 
Tämä mies leikkii englannin kieliopilla runoissaan, enkä siksi ole tainnut nähdä yhtään käännöstä elämäni aikana, mutta jos vähänkin kiinnostaa, niin lukekaa alkuperäiskielellä.
 
Myös Pentti Saarikoski kirjoittaa hienoja runoja (vaikka harvemmin niitä ymmärränkään).

Rakel Liehun runot on meikälle rautaa...
 
edit:Lisää...onhan noita vaikka kuinka paljon...
 
-Pablo Neruda
-Juha Siro
-Heidi Liehu
-Ja tietenkin Eino Leinot jne.

e.e. cummings, T.S. Eliot sekä Pentti Saarikoski toimivat parhaiten. Eliotilta etenkin Waste Land -teos hienon ajankuvan ja toimivan kerroksittaisen kerronnan takia (toki myös esim. Hollow Men -runo toimii). Saarikoskella on paljon hyvää tavaraa, päällimmäisenä mielessä luult. kokoelmat Maailmasta, Runot ja Hipponaksin runot sekä Tiarnia-sarja. Asennetta, hienoja kuvauksia ja tunnetta. =)

Eino Leino kai tähän on pakko sanoa, koska hän on ainoa runoilija jonka kokoelmat olen lukenut kaikki ja muutenkin olen perehtynyt ko. ihmiseen.
Hän osasi kirjoittaa kauniisti ja kuvaillen. Ei voi muuta sanoa.
"Lemmin sua kuin soutava sotka" - runo on kyllä aivan mahtava. Siis tuo ei ollut runon nimi vaan eka lause. Mahtava runo. Lemppari.

Uppis tietty.

Tällä palstalla ei juuri muista runoilijoista puhuta kuin Yrjänästä, ja hänhän ei oikeastaan edes ole päätoiminen runoilija; ainakin voidaan sanoa, että hänen saamansa huomio on kohtuuttoman suurta, ja perustuu musiikilla luotuun maineeseen.
 
Kysympä siis, että ketkä ns. oikeat runoilijat ovat mieleenne ja miksi ? Ehkäpä se antaa apuja teidän runojanne analysoidessa.
 
Itse olen lukenut läpi Aaro Hellaakosken koko tuotannon, jonkin verran Eino Leinoa ja Jarkko Lainetta.
 
Hellaakoski oli todellinen rytmirunousvirtuoosi ja hänen lähes koko tuotantonsa on mittatarkkaa riimittelyä, kuitenkin kohtuullisen kattavalla kielikuvastolla. Leino ei ole pystynyt aivan saman tasoiseen ilmaisuun, mutta on kuitenkin saavuttanut suuremman kansansuosion. Jarkko Laine sen sijaan oli melkoinen uudistaja runopuolella ja kirjoitti todella kokeilevaa(kin) runoutta aikanaan ja sekaantui myös laululyriikkapuoleen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jarkko_Laine
 
Uusimmista runoilijoista olen lueskellut Henry Lehtosta, jonka runoissa on kuvattu lähiönuoren arkielämää varsin kiintoisalla, uskottavalla ja koristeettomallakin tavalla. Niissä runoissa kaikuu afvaltti ja kerrostalojen betoniseinät.
 
Toinen täysin sivuuttamaton "uusi" runoilija on tietysti Arno Kotro, jonka tavasta käyttää kaksoismerkityksiä olen ammentanut runsaasti vaikutteita omaan laululyriikkaani, joskin aiheosasto on mulla pääasiallisesti ihan toista.

Oikeastaan runoilijoista en halua nyt omalla kohdallani mitään, mutta omia teksti-innoittajiani ovat ehdottomasti olleet monella tapaa vaikkapa Aino Kallas, Emily Brönte, Mikko Niskanen, ja jossakin määrin varmaan myös Alibi-lehti. (Nou kän duu.)
 
Kuvataiteen puolelta löytyy myös paljon, mistä ammennan teksteihini.
Mark Rothko ja prerafaeliitit, esim. Dante Gabriel Rossetti, ovat antaneet paljon.
 
Ja elokuvasta. Lynch on siinä ykkönen minulle.
Saattaa olla, että seuraava innovaattori löytyykin Kalle Päätalosta tai jotain.
Siis ihan tosissaan. Mist sen tietää.
 
Ja miksikö he ovat "minun hyviä runoilijoitani"?
Siksi, että koen tuttuutta ja sielunkumppanuutta heidän teoksissaan.
Koen, että heillä on kyky ja kieli sanoa ilmiöitä ja asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.
Heidän estetiikkansa, ilmaisunsa puhuttelee minua.

J.Vainio. J.Leskinen näin aluksi ainakin iskelmä/pop-musiikin saralta.
Toimivat riimit ja tarinankerronta vahvuuksiaan.

Lyyrikkoja omaan makuuni:
Hande Tuomari Nurmio
 
Itsekin allekirjoitan Nurmion mahtavuuden sanoittajana. Mutta luettuani hänen runoteoksensa Karvainen sielu, olin hyvin pettynyt. ...Siispä pitäydyn lähinnä hänen rocklyriikassaan.
 
..Sikäli kun hyviä runoilijoita kysytään, niin mainitsen Uuno Kailaan (Kailas). Yksi ainoista runoilijoista, joka kolahtaa kautta linjan. Ehkäpä siksi että meininki on melkoisen tunnelmallista, tummaa, ilman mitään rautalankailuvääntelyitä, kuten useimmilla muilla. Toki Leinolta, Tynniltä, Hellaakoskelta, Utriolta, Kiveltä ym. löytyy myös omat paremmuutensa, mutta henkilökohtaisesti pidän Uunon runoutta laadultaan korkeimpana. Se on lähimpänä minua itseäni.

EDIT: Ja perkele William Blake. Kehtasin unohtaa.
 
Tiger runoa en osaa kuvitella muuten kuin luettuna örinä äänellä midtempo-deathmetal-komppauksen säestämänä

Poijaat on vähän eksyneet aiheesta... Topicissa puhuttiin "oikeista runoilijoista" eikä laululyyrikoista... No väistämätöntä kai tällä palstalla.
 
Mielestäni Arno Kotron tavassa kikkailla kaksoismerkityksillä olisi monella sanoittajalla paljon opittavaa. Aaro Hellaakoski on myös runoilijoista omaan mieleen. Uusista tyypeistä taas Joona Kiviranta ja Henry Lehtonen konstailemattoman ja tiukan tyylinsä vuoksi.