Klassinen ›

Nerot tuntuvat olevan aivan oma ihmislajinsa, ihmistyyppinsä, ellei peräti rotunsa ylivertaisen älyllisen energisyytensä puolesta, erotuksena meistä tavallisista järki-ihmisistä, joiden äly on lujasti sidottu tahtoon ja sen omiin mielitekoihin, palvellakseen uskollisesti sen tarkoitusperiä vähäisiäkin juolahduksia myöten, menemättä sinne minne sillä ei ole mitään asiaa. Äly, joka on vain vakuttimien välittäjä, tiedoitsee oliossa vain niiden erityisen puolen, ja välittömät, väliliset ja ehkä mahdollisetkin suhteet tahtoomme.
 
Tuntuu varsin kiehtovalta ajatella, että harvat ovat ne, joille luonto on pitkin hampain vasten sen alkuperäisiä suunnitelmia, suonut yliluonnollisen kyvyn välittää ja tuottaa sävelin ja sanoin taiteen kautta efektejä ja visioita, saaden vastaanottajassaan aikaiseksi väkeviä sielullisia kokemuksia ja emotionaalisia olotiloja sekä psykofyysisiä tunnetiloja, jotka eivät sublimoidun ja objektivoidun luonteensa vuoksi konvergoi tahtoamme kiihottavien tai kiusaaviin subjektiivisiin tunnetiloihimme, jotka ovat osa varsinaista itseyttämme, minäkokemustamme eli siis minuuttamme, vaan meillä on suuri onni kokea tulla nostetuksi pois tavanomaisesta minästämme, joka ei kokemuksena ole enempää eikä vähempää kuin minuuden menettäminen, ikään kuin jokin ulkopuolelta tuleva genius alkaisi toimia, kiihdyttämättä itse todellista mielihyvää, tai pahaa, vaan ainoastaan sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahtoa enemmän taikka vähemmän vastaan hangoittelevana, pienemmän tai suuremman tuskan tai tyydytyksen kuvana heijastuen tahdosta ja sille otollisista tunteista riisutulle puhtaan mielteen alueelle, mistä kokemuksena saamme kiittää yksinomaan näiden henkien kykyä hallita siellulliset patoutumansa, sisäsyntyiset konfliktinsa ja tragiikiset kohtalontunteensa OBJEKTIIVISESTI, jolloin meillä tavallisillakin ihmmisillä on mahdollisuus osallistua niiden selittämättömään ja syvää tyydytystä tuottavaan sielullisesti puhdistavaan voimaan ja kokea kenties katharsiksen.

Mun mielestä musiikki on melodiaa aika pitkälle, jota rytmi voi tukea. Melodia koskettaa tai ei kosketa. Hyvässä musiikissa on melodiaa ja sovitusta, johon samaistutaan tai sitten se voi myös tuoda jotain uutta alitajunnasta kumpuavaa tunnetta ehkä lapsuudesta. Musiikki on kuulijan korvassa ja sielussa.

Musiikki = Ääniaaltoja

Musiikki = Ääniaaltoja Eli kaikki äänet ovat musiikkia? Puhekkin? Anteeksi oli ihan pakko.

Käsite - musiikki on varmaan lähes yhtä vanha kuin ihminen itse. Onko musiikin käsite laajentunut niistä ajoista? Voisin kuvitella, että käsite musiikki on syntynyt kuvaamaan asioita joissa ihminen havaitsee jotakin mielihyvää tuottavaa äänten järjestystä.
 
Mutta kutsuuko kukaan musiikiksi loogisessa järjestyksessä olevaa äänimassaa (esim junttapaalutuskoneen sykettä) joka ei tuota mielihyvää, tai vastaavasti, kutsuuko kukaan musiikiksi epäjärjestyksessä olevaa äänimassaa joka tuottaa mielihyvää, esim. tietokoneen tuottamaa mielivaltaisessa järjestyksessä poimittuja skaalan ääniä sopivin intervallein? Kysynpä vain.

Eli kaikki äänet ovat musiikkia? Puhekkin? Anteeksi oli ihan pakko.
 
Kyllä.
Puhe = Laulu

Käsite - musiikki on varmaan lähes yhtä vanha kuin ihminen itse. Onko musiikin käsite laajentunut niistä ajoista? Voisin kuvitella, että käsite musiikki on syntynyt kuvaamaan asioita joissa ihminen havaitsee jotakin mielihyvää tuottavaa äänten järjestystä.
 
Ei musiikissa aina ole mielihyvästä kyse.
Musiikki on myös taiteilijalle keino ilmaista itseään.
 
Mutta kutsuuko kukaan musiikiksi loogisessa järjestyksessä olevaa äänimassaa (esim junttapaalutuskoneen sykettä) joka ei tuota mielihyvää, tai vastaavasti, kutsuuko kukaan musiikiksi epäjärjestyksessä olevaa äänimassaa joka tuottaa mielihyvää, esim. tietokoneen tuottamaa mielivaltaisessa järjestyksessä poimittuja skaalan ääniä sopivin intervallein? Kysynpä vain.
 
Minä kutsun.
Joku voi kokea auraalisia elämyksiä vaikkapa pölynimurin surinasta.
 
Loppujenlopuksi musiikki on ääniaaltoja ja kaikki epämääräinenkin rämpyttely on musiikkia.
Esim.
Ota ryhmä epämusikaalisia ihmisiä, jotka eivät musiikin päälle ymmärrä mitään. Anna heille soittimet ja käske heidän improvisoida samanaikaisesti.
Tulos ei ole välttämättä miellyttävä, mutta sitä voisi periaatteessa kutsua musiikiksi, joka soveltaa kaaosteoriaa.
 
Kaaostilassa olevan järjestelmän käyttäytymisen yksittäisiä tapauksia ei voida ennustaa, mutta sen kokonaisdynamiikka noudattaa silti jonkin attraktorin matemaattisen tarkkaa korkeampaa lainalaisuutta. Näennäinen epäjärjestys ja ennakoimattomuus onkin korkeamman asteen järjestystä, jonka määräämä käyttäytyminen on säännönmukaista ja täysin determinististä, mutta jota ei voida käytännössä ennustaa kuin rajallisesti tai tilastollisesti.

Aika kaukaa haettua toikin..
 
Perustele.
 
Puhe = äänen tuottamista.
Laulu = äänen tuottamista.
 
Molemmissa voidaan käyttää eri taajuuksia, korostuksia yms.
Molemmissa ääni resonoi rinnasta ylöspäin limakalvoilla yms.
 
Käytännössä puhe on aikalailla/todella lähellä synonyymiä laululle. Samasta asiasta on kuitenkin kyse.
 
Mikäli nuo eivät pidä paikkansa, voin vetää johtopäätöksen:
Kitarasta lähtevä ääni on musiikkia.
Bassosta lähtevä ääni ei ole musiikkia.

Perustele.
 
Puhe = äänen tuottamista.
Laulu = äänen tuottamista.
 
No riippuu kattooko asiaa maalaisjärjellä vaiko John Cage vinkkelistä?
 
Joidenkin ihmisten mielestä risujen katkominen ei ole musiikkia, toisten mielestä puhe ei ole musiikkia.. jne..
 
Mun mielestä puhe ,sellaisena kun se normaalissa elämässä on, ei ole musiikkia..
Laulaminen taasen on.

No riippuu kattooko asiaa maalaisjärjellä vaiko John Cage vinkkelistä?
 
Ajattelen maalaisjärjellä.
Mikä on John Cage -vinkkeli?
 
Kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Ääniaallot = Musiikki (Fakta)
Absoluuttinen hiljaisuus/ääniaallottomuus = "Ei musiikki" (Fakta)
 
Näitä seikkoja voidaan ainakin tällä hetkellä pitää faktoina, mikäli tieteeseen on uskomista.
 
Absoluuttisella hiljaisuudella tarkoitan lähinnä tilaa, jossa et kuule mitään. Et edes omaa hengitystäsi.
En tiedä, voiko tuota tilaa koskaan saavuttaa, koska en ole tietääkseni kuuroutunut tai kuollut.
 
Mun mielestä puhe ,sellaisena kun se normaalissa elämässä on, ei ole musiikkia..
Laulaminen taasen on.
 
Teoriana tuo "koska olen sitä mieltä" perusteluna itselleen on mielestäni aikasta ontuva, koska se ei kerro oikeastaan mitään muuta konkreettista kuin sen että olet vain sitä mieltä. En ole vakuuttunut jos tuolla perusteella todistat, että teoriani on kaukaa haettu.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Ääniaallot = Musiikki (Fakta)
 
No prk. En tiedä miten sen yksinkertaisemmin selittäisin ,mutta sanon että jokainen ihminen saa itse päättää mikä on mielestään musiikkia ja mikä ei..
 
Toisten mielestä melu,häiriöäänet,älämölö EI OLE musiikkia. (FAKTA!) ,jos väität vastaan niin voidaan pistää siitä vaikka kysely tänne..

No prk. En tiedä miten sen yksinkertaisemmin selittäisin ,mutta sanon että jokainen ihminen saa itse päättää mikä on mielestään musiikkia ja mikä ei..
 
Toisten mielestä melu,häiriöäänet,älämölö EI OLE musiikkia. (FAKTA!) ,jos väität vastaan niin voidaan pistää siitä vaikka kysely tänne..
 
Enhän minä ole missään vaiheessa maininnut, etteikö yksilö saisi päättää siitä mitä pitää itselleen musiikkina ja mitä ei.
 
Sanoit näkökulmaani/teoriaani kaukaa haetulta ja perustelusi on:"Näkökulmasi on kaukaa haettu, koska olen sitä mieltä."
 
Tähän minä tartuin.
Jos näkökulmani on kaukaa haettu, odotan kunnon perusteluja siitä, miksi se on kaukaa haettu.
Jos perusteluna käytät tuota "Kaikki saavat päättää itse, mitä pitävät musiikkina", en tiedä, mihin kohtaan teksteissäni oikein tartut. Olen lähinnä hämmentynyt.
 
Lainaan itse itseäni ja toistan itseäni jälleen kerran:
 
Sanalla "musiikki" yritetään ilmeisesti jollain tavalla rajata/ryhmitellä ääntä.
Meteli, musiikki, ulvominen, laulu, puhe yms.
Kaikki nämä termit ovat keksitty että olisi selkeämpää/helpompaa hahmottaa näitä asioita.
Ääntähän nuo kaikki ovat, mutta kukapa niitä sen syvällisemmin pohtii..

Otetaan tästä esimerkki jostain..
On paljon selkeämpää sanoa "Minä rakastan sinua", kuin sanoa "Olet minulle hyvä eläin".

Kyse on maailman hahmottamisesta.

On olemassa tonaalista ja epä-tonaalista musiikkia, joten en näe mitään ongelmaa sanoa esim. pulun "kukerrusta" musiikiksi.
Äänen ei tarvitse olla nauhoitettua ollakseen musiikkia.
Esim. Saan minäkin aivan uskomattomat "kiksit" kuunnellessani veden lorinaa.

Kaikki musiikki = Ääntä
Kaikki ääni = Musiikkia

Musiikki ilman ääntä = Hiljaisuus
Ääni ilman musiikkia = Hiljaisuus

Hiljaisuus on tila, jota elävä olento ei voi saavuttaa (kuuroista en osaa sanoa).

Hiljaisuus = "epä-musiikkia"
Hiljaisuus = "epä-ääntä"

rytmi ja melodia.. olipas vaikee ?
 
no ei. mut siis mun mielest se on vaa tollee, yksinkertaisesti.

Rytmi ja melodia ei riitä, ellei sinulle riitä monotoninen keskiajan tuotanto. musiikin pyhä kolminaisuus : Rytmi, melodia ja harmonia, nyt ollaan jo lähempänä "totuutta"

Nerot tuntuvat olevan aivan oma ihmislajinsa, ihmistyyppinsä, ellei peräti rotunsa ylivertaisen älyllisen energisyytensä puolesta, erotuksena meistä tavallisista
 
.
Egon Friedell?

Rytmi ja melodia ei riitä, ellei sinulle riitä monotoninen keskiajan tuotanto. musiikin pyhä kolminaisuus : Rytmi, melodia ja harmonia, nyt ollaan jo lähempänä "totuutta"
 
Edelleen laajennetaan:
Entäs äänenväri? Tai mitä, jos rytmiä ja melodiaa ei voi erottaa, kuten spektrimusiikissa?

Musiikki muodostaa täydellisemmän emotionaalispsyykkisen kokemussfäärin,joka on sanoilla ilmaistavien käsitteellisten semanttisten merkityssisältöjen ulottumattomissa,sikälikun nämä merkityksetkään eivät muodosta vain kuorta objektiivisesta todellisuudesta sen metafyysisestä ytimestä puhumatta ja sävelten ilmaistava asia on näin tahdon tarkoitusperille hyödytön sisäisen psyykkisen kokemustodellisuuden ilmaisukeino puhtaan mielteen alueella, joka kaihtaa konkreettisia merkityksiä, jotka eivät ole epähavainnollisuudessaan asian ydin.

Musiikki muodostaa täydellisemmän emotionaalispsyykkisen kokemussfäärin,joka on sanoilla ilmaistavien käsitteellisten semanttisten merkitysten ulottumattomissa,sikälikun nämä merkityksetkään eivät muodosta vain kuorta objektiivisesta todellisuudesta sen metafyysisestä ytimestä puhumatta ja sävelten ilmaistava asia on näin tahdon tarkoitusperille hyödytön sisäisen psyykkisen kokemustodellisuuden ilmaisukeino puhtaan mielteen alueella, joka kaihtaa konkreettisia merkityksiä, jotka eivät ole epähavainnollisuudessaan asian ydin.
 
Kas kun en tuota itse tullut ajatelleeksi.

Kas kun en tuota itse tullut ajatelleeksi.
 
Niinpä ,mutta huomaa että mega oli vieläpä muokannut tekstiään ,ei tainnut mennä ykkösellä purkkiin :D
jokatapauksessa ällistyttävää teksiä , tahtoo myös oppia! :)
 
Kyllähän tämä (otsikko) selitetään melkein joka teoriakirjan alussa.