Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tuoksuuko sävelet/soinnut millekään?
 
Tai miltä ne maistuu?

Mm. Jean Sibelius oli synesteetikko.
 
Näin tosiaan oli. Sibelius nimittäin taapreona istui kotonaan taffelipianon alla, kun äitinsä soitti. Nuori Janne liitti tietyt sävelet kotinsä räsymaton eri raitojen väreihin.
 
Tuossa samassa nuorelle Jannelle kehittyi absoluuttinen sävelkorva. Ainut ongelma oli, että taffelipianon vire oli neljännessävelaskelen pielessä, joten kaikki 440-virenen musiikki kuulosti Jannen mielessä olevan pikkusen pielessä.
 
Lähde:
Erik Tawaststjärnan Sibelius elämäkerta.

Tuossa samassa nuorelle Jannelle kehittyi absoluuttinen sävelkorva. Ainut ongelma oli, että taffelipianon vire oli neljännessävelaskelen pielessä, joten kaikki 440-virenen musiikki kuulosti Jannen mielessä olevan pikkusen pielessä.
 
Lähde:
Erik Tawaststjärnan Sibelius elämäkerta.
 
Niin käsittääkseni se oli myös painava syy siihen miksi Janne keskittyi sen jälkeen enemmän viuluun. Muut pianot kuulostivat vähän hassuilta verrattuna kotipianoon.
 
Joidenkin mielestä absoluuttisen korvan omaavat ihmiset vain haluavat päteä kun valittavat pienistä epävireyksistä mutta kyllä se taitaa ihan oikeasti häiritä.

Joidenkin mielestä absoluuttisen korvan omaavat ihmiset vain haluavat päteä kun valittavat pienistä epävireyksistä mutta kyllä se taitaa ihan oikeasti häiritä.
 
Itte oon ollut onnellinen, kun ei ole absoluuttista korvaa. Olen vain kuullut eräistäkin, jotka jäävät liikennevaloissa kuuntelemaan soivia ääniä. Ja miltä mahtaa absoluuttisella korvalla kuulostaa harrastelijoitten (kuten mä) soitto, kamalalta uskoisin.

Itse pystyn näkemään yleensä biisit väreinä ja olen suunnittelemassa cd-levyn kansia ja ajattelin laittaa kaikkien kappaleiden nimet sillä värillä minkä väriset kappaleet mielestäni ovat.
 
Tässä minun mielipiteeni joidenkin sointujen väreistä.
 
Am - tumman sininen
Dm - tumman violetti
Gm ja Gm# - Hieman turkoosin vihreä.
D - punainen
 
Yleensä näen kappaleet sinä värinä mistä asteikosta ne menevät. Esim. kappale joka menee Am asteikossa on yleensä mielestäni sininen.

Olen vain kuullut eräistäkin, jotka jäävät liikennevaloissa kuuntelemaan soivia ääniä.
 
Itselläni ei ole absoluuttista korvaa mutta liikennevaloissa kuulee silti mielenkiintoisia ääniä, esimerkkinä vaikkapa Hengaillaan -biisin pianointro jonka olen kuullut kolmen liikennevalotolpan ensemble-esityksenä.
 
Ja ajatelkaapa tilannetta missä jalankulkija näkee punaisen mutta kuulee vihreän...

Ja ajatelkaapa tilannetta missä jalankulkija näkee punaisen mutta kuulee vihreän...
O-T!
Tähän pitää lisätä, että meidän kodin lähellä olevassa liikennevaloristeyksessä on sokealle ainaiset vihreät.(Se sydeemi piipittää about 400bpm.) Ei ole helppoa kaikilla...

En, mutta muistan opettelemani soolopätkät mitä eriskummallisimpien muistisääntöjen/tarinoiden avulla. Kuvittelen sävelet tarinan eri henkilöiksi. Tätä on vaikea selittää, mutta se on välillä aika outoa.

...Tämä pätee kohdallani myös musiikkiin, duurisointuja osaan käyttää sävellyksissäni vain molleja sävyttämään, paitsi jos on kyseessä musikaalinen vitsi. En kertakaikkiaan vain ole koskaan ymmärtänyt duuria. Olenko jotenkin vammainen? Miksi se saa vatsani sekaisin kuin lappoamaton kilju?
 
Sama täällä, mollit ovat suuressa enemmistössä. Jos teen jotain mihin tahansa duuriin voin olla varma, että se voi päätyä vain lastenlaulukirjoihin tai huumorimusiikiksi.

Itse pystyn näkemään yleensä biisit väreinä
 
Jotkut biisit ovat äärimmäisen turkooseja, toiset tumman sinisen läpikuultavia. Nämä jäävät jostain syystä mieleen, olivat ne hyviä tai huonoja. Nämä värit ovat sattumalta hallitsevia unissanikin. Näihin biiseihin jos liittyy valkoisia osia, tulee niistä erittäin hypnoottisia.
 
Lämpimien värisävyjen biisit ovat järjestään paskoja tai ainakin teennäisiä. Tosin joskus punaisissa biiseissä (monet esim. intialaisvaikutteiset biisit ovat punaisia) on ihan kelvollisia biisejä.
 
Vihreät biisit ovat parhaimpia, joskin monesti melankolisia.
 
Olenkohan sekopää? :)

"Kun mä kelaan musiikkii, mä nään sen usein väreissä. Pitää olla tarpeeks sinistä, et se punanen näyttää hyvältä, ja siit riippuu miten paljon keltast sä paat sinne. Ne on eri värei ja mä rakastan niit värei. Nuorempana kun mä otin sienii ja soitin, mä näin ne nuotit, ne meni ympäri mun ruumista kunnes mä näin, että mä olin kuin jonkunlaisen hämähäkin verkossa täynnä säteileviä erivärisiä nuotteja." - Andy McCoy

Juu, värejä ovat. Samoin numerot ja viikonpäivät, kirjaimet jossain määrin myös.
 
Huom: en siis varsinaisesti NÄE säveliä tai numeroita väreinä, vaan KOEN ne. Tuo kakkonen-viitosten-keskellä-ruskeana-ilmiö ei siis päde meikäläiselle. Paitsi aivoissa. Jossain muualla kuin näköaistimusten käsittelykeskuksessa. Emmätiiä.

Jotkut biisit ovat äärimmäisen turkooseja, toiset tumman sinisen läpikuultavia. Nämä jäävät jostain syystä mieleen, olivat ne hyviä tai huonoja. Nämä värit ovat sattumalta hallitsevia unissanikin. Näihin biiseihin jos liittyy valkoisia osia, tulee niistä erittäin hypnoottisia.
 
Lämpimien värisävyjen biisit ovat järjestään paskoja tai ainakin teennäisiä. Tosin joskus punaisissa biiseissä (monet esim. intialaisvaikutteiset biisit ovat punaisia) on ihan kelvollisia biisejä.
 
Vihreät biisit ovat parhaimpia, joskin monesti melankolisia.
 
Olenkohan sekopää? :)
 
Sanotaan jos oletkin harmittomat sekopäät saa olla minusta rauhassa
vapaana. Kyllä minullakin jotain mielikuvia kappaleista tulee
esim. JM Jarren Magnetic Fields levyn jokaraita on oma junansa...

Tarkoitus olisi väsäillä numero rypäs jossa esim. läjä 2, ja niiden keskellä 5. JA SITTEN katsoa vähän niin kuin sivuun siitä ryppäästä, ja silloin se 5 näyttää siniseltä (muistaakseni)

Oli pakko luoda tunnus luettuani tätä aihetta. Minulla on absoluuttinen sävelkorva sekä synestesia. Omat värikokemukseni ovat:
C-oranssinkeltainen
Cis-oranssi
D-Keltainen
E-Sininen
F-vihreä; duurissa kirkkaanvihreä, mollissa tumma, fis vielä tummempi
G-ruskea
A-punainen
B-lila
H:lla ei ole omaa väriä vaan se on ikäänkuin vettä , josta heijastuu ylennysmerkkien värit..
 
Mielenkiintoista on myös spekulaatio epävireisyyden vaikutuksista. Omalta kohdaltani epävireiset sävelet tuntuvat samalta kuin kynsien vetäminen pitkin liitutaulua. Epävireisessä musiikissa myös värit puuroutuvat ja vaikutus on jotakuinkin sama kuin katselisi huonosti kahdallaan olevaa kanavaa. Nautinto on olematon ja energiaa kuluu.
Eri päivinä touhu on tosin erilaista, huonoina päivinä pää meinaa räjähtää pianon tasavireisyyteen ja helpompina kuuntelee jopa karaokea..

Minulla on absoluuttinen sävelkorva sekä synestesia
 
Mulla taas relatiivinen sävelkorva ja synkinesia.

Jaa mut mites soinnut. Minkä värisiä on mollit ja duurit ?

En, mutta muistan opettelemani soolopätkät mitä eriskummallisimpien muistisääntöjen/tarinoiden avulla. Kuvittelen sävelet tarinan eri henkilöiksi. Tätä on vaikea selittää, mutta se on välillä aika outoa.
 
Itse olen huomaamattani kehittänyt tavan personoida sävellysteni ääniä ja sointuja.
Todella oudolta tuntuu, kun saa itsensä kiinni moisia ajattelemasta, mutta en voi sille mitään.
 
Käytännössä homma menee niin että tietyt soinnut ovat ikäänkuin "hyviä tyyppejä" tai suhteellisen tasaisia. Joskus pitää sitten laittaa väliin joku "paskiainen", joka sotkee "hyvien tyyppien" kuviot, vähän niinkuin tarinankerrontamielessä. Olen jopa huomannut että minun käy sääliksi niitä hyviä sointuja kun pahikset tulevat niitä kiusaamaan, mutta ajattelen isällisesti että "kyllä teidänkin pitää pystyä kohtaamaan vastoinkäymiset".
 
Luonnollisesti nuo hyvät tyypit ovat yleensä selkeitä ja avaran kuuloisia sointuja (esim. lyydisiä, aiolisia tms.) ja pahikset taas murrettuja -tai vääräbassosointuja, joiden välisen kontrastin miellän ikäänkuin tarinan henkilöiden välisenä kamppailuna.
 
Oudointa tässä on se että kun sävellys valmistuu, unohdan kaiken tämän. Roolijaot ovat mielessäni vain sävellyshetkellä.
 
Mutta enpä ole huomannut tämän vaikuttavan tuotteliaisuuteeni mitenkään negatiivisesti, pikemminkin päinvastoin..

Oli pakko luoda tunnus luettuani tätä aihetta. Minulla on absoluuttinen sävelkorva sekä synestesia. Omat värikokemukseni ovat:
C-oranssinkeltainen
Cis-oranssi
D-Keltainen
E-Sininen
F-vihreä; duurissa kirkkaanvihreä, mollissa tumma, fis vielä tummempi
G-ruskea
A-punainen
B-lila
H:lla ei ole omaa väriä vaan se on ikäänkuin vettä , josta heijastuu ylennysmerkkien värit..
 
Muistanko oikein, että Sibeliuskin yhdisti F-duurin kirkkaanvihreään... juuri tästä syystä mm. Ainolan takka on kirkkaanvihreä, joka mielestäni näytti vähän sanoisinko erikoiselta. :)