Kitarat: kitarakamat ›

Nyt ois tarkoitus ostaa kitara, vahvistin ja jo(t)ku efektihärveli(t).
Budjetti on parituhatta euroa. Kitaralle pääosin.
Nyt kun kerrostalossa asustelen, niin tuumailin, että Tech 21
Trademark 10 vois olla mainio vehje. Maksais t-kaupassa
400 euroa ja aika paljon sitä olen nähnyt kehuttavan.
Kitarasta ei ole oikein hajua, minkälaista ostaisi.
Mahdollisimman monipuolinen sen pitäisi olla (vaikka eihän
sellaista oikein olekaan). Oon tuuminut jotain Amfisoundin
stratoa tai jotain vastaavaa. Onko Ibanezilla joitain
tarkistamisen arvoisia kepakoita tuossa hitusen päälle tonnin
hintaluokassa?
Kun minä sinne kauppaan sitten eksyn, niin mitä iha
fyysisiä ominaisuuksia kitarasta pitäs muistaa tarkastaa,
ennen kuin sen lähtee ostamaan? Nauhojen kunto nyt tulee
ekana mieleen. Mitäs muita?
Sitten se efektipurkki. Ajattelin, että joku multihärveli, ei kovin
kallis tai sit erillinen delayvehje, (wah?) ja joku säröpurkki.
Hmm.. Irtoiaisikohan tollanen siinä vajaalla 400 eurolla.
Mitä vähempi, sen parempi. Jäisihän siinä kitaraan
sitten enemmän rahaa.
 
Ehdotuksia, kiitos :P

400 eurolla saa jo vaikka mitä. Mitään "muovista" multiefektiä en suosittele. Ensimmäisen vartin jälkeen niitä multipaavon flangereita yms. ei kuuntele edes naapurin Eino. Toki sellanen laadukas multiefekti vois olla hyvä missä ei olisi mitään säröjä mukana, tuppaa olemaan noi all-in-one-vehkeet vähän muovisen kuuloisia.

Saiskohan podi hoidettua multiefektihärvelin hommat jos siille ostais kaveriksi sen Behringerin midipolkimen?

Minä suosittelisin mieluummin erillisiä efektipurkkeja, nuo multiefektit tuntuvat olevan (kalliita räkkiefektejä lukuun ottamatta) aina tavalla tai toisella kompromisseja. Sillä 400€:lla luulisi helposti saavan jo ne tarvitsemansa perusefektit.
 
Et maininnut millaista musiikkia soittelet..bluesukolle lienee vähän hoopoa alkaa tarjottelemaan hevikeppejä (vaikka kyllä niilläkin bluesia veivaa tarvittaessa :)) ja toisin päin (öh, ei siis hevikepeille bluesukkoja vaan hevijannuille bluesiin istuvia skeboja).
 
Kuitenkin jos viitsii käytettyjä metsästää saa reilulla tuhannella eurolla varmasti jo parikin hyvää ja erilaista kitaraa, vaikkapa jonkin LP-tyylisen mahonkirunkoisen ja -kaulaisen kepin rokin tai hevin vääntöön ja yksikelaisilla varustetun strato-tyyppisen skittan rauhallisempaan menoon.

Kun minä sinne kauppaan sitten eksyn, niin mitä iha
fyysisiä ominaisuuksia kitarasta pitäs muistaa tarkastaa,
ennen kuin sen lähtee ostamaan? Nauhojen kunto nyt tulee
ekana mieleen. Mitäs muita?
 
Ainakin kaulan suoruus, virittimien asiallinen toiminta, satulan kunto, potikoiden toimivuus (joissain kitaroissa on syystä tai toisesta potikoita, jotka tuntuvat vaikuttavan soundiin vasta viimeisen kolmanneksen alueella..saahan nuo helposti korvattua toki paremmilla potikoilla), myös kitaran vireen pitävyys jos kitarassa on vibratalla tai Floyd Rose -lukkotalla. Jos löytyy joku kitara, joka kovasti miellyttää, kannattaa ehkä yrittää ostaa avokaupalla ja kokeilla olan takaa kotosalla..joskus soittimen virheitä ei kaupassa huomaa vaikka kuinka katsookin. Tietysti virheet soittimen ulkonäössä kannattaa huomata, niillä voi yrittää saada hieman alennusta.

Niin ja se monipuolisin ei välttämättä ole se missä on eniten mikkiä, floikka-talla ja viis potikkaa. Kannattaa ennemminkin sijoittaa mahdollisimman yksinkertaiseen kitaraan. Esim Tele, jos sellainen jokseenkin miellyttää. Voin näin suoralta kädeltä sanoa, että keskimikkiä ei kovin moni aloittelija käytä/tarvi.
 
EDIT:
Ai katos luulin, että oon alittelijoiden-palstalla. Yurhaa paasasin.
EDIT2: Kirjoitus virheitä, mutta antaa olla.

Hmm.. Mitähän minä soittelen. No. Viimeksi oon hakannu tota TapWatahia :D Sitten King Crimsonia oon soitellut, Wigwamia (Losing holdia lähinnä), YUP:ta, CMXää, jotain heviä tiluharjoittelumerkeissä, DT:tä jonniverran. Mitähän sitä muuta. Jotain standardeja. Vital Tech Tonesia. No eiköhän toi riitä.
 
Funtsin tässä, et mitä efektejä minä nyt sit tarvisin niin varmaan jonkin delayn, ehkä wahin, ja särön (jos tuon td10:n ostan niin siinei ole kanavia ku yks niin särö lähtis nopeempaa päälle). Mitäs niitä muita on. Noi kai neon ne peruskamppeet.
 
Ainii, elekää lespauleja tarjoilko kun tuon Tokain, joka mulla nyt on lähtee myyntiin tässä kota. Ihan hyvä keppi sinänsä, mutta les paulit ei oikein istu mulle.

Särö: Boss DS-1 (hinta Thomannilla 62€)
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-102371.html
Wah: Dunlop Cry Baby GCB95 (hinta Thomannilla 89€)
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-103985.html
Delay: Boss DD-3 (hinta Thomannilla 133€)
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-131766.html
Yhteensä: 284€ + Thomannin postikulut 17€
 
Suosittelen DS-1:stä, koska se ei tuota mitään "sekamelskapihinää" :-D kuten useimmat säröpedaalit, vaan antaa selkeen hyvän särösoundin josta kuuluu kitaran oma soundi myös hyvin läpi. Paras säröpedaali minun mielestäni. Monet huippukitaristit käyttää sitä, kuten mm. Satriani ja Vai. Ja minä! :-P Tosin nykyään sitä saa vaan Taiwanissa valmistettuna mallina valitettavasti, koska Japanissa valmistetut pedaalit oli parempisoundisia. Nettihuutokaupoista tosin löytää Japan-versioita sillontällön.
 
:-)
 
- Aardfather

Noi uudet Schecter kitarat ovat varmaan oikein hyviä tuohon tuhannen euron hintaluokkaan www.schecterguitars.com

Noi uudet Schecter kitarat ovat varmaan oikein hyviä tuohon tuhannen euron hintaluokkaan www.schecterguitars.com
 
Mikäs putiikki noita suomessa myy? Oulussa mielummin.
 
Mietin tossa et jos ostais sen Trademark 60 härvelin käytettynä jostain. Ei tarvis sit säröpedaaleja ostella. Ja jos sit jostain sais Tc electronicsin m300:en ostettua. Hmm.. Pitää obserbvoida

Musiikki-Kullaksella on Schectereitä

no pistetäämpä tähän jotain. Onko noissa kaikissa srechter kepeissä kiinteä talla? ei oikein näytä löytyvän muuta

no pistetäämpä tähän jotain. Onko noissa kaikissa srechter kepeissä kiinteä talla? ei oikein näytä löytyvän muuta
 
Moi,
 
Kävin tosiaan Oulun Kullaksella testaamassa Schecterin värmeitä. Ihan hyvältä vaikutti. Ei ollut vielä paljon valikoimaa liikkeessä,mutta aikoivat kyllä hommata lisää.
Tykkäsin kyllä tuosta C1-mallin kitarasta. Ilman muuta käy kokeilemasa. Itse ainakin käyn lähiaikana sijoittamassa kyseisen kitaran. Käy jututtaan myyjiä, jos ne tilaisi sellaisiakin malleja, jossa on floykka tai vastaava. Niitähän kyllä löytyy.

Jos n. 400 euroa riittää muuhun välineistöön, ESP:n LTD-sarjan Deluxe-malliston neckthru-M-kitara on harkitsemisen arvoinen 1600 euron hintaluokkaan.

Jos noin paljo rahaa on kitaraa käytettävissä, ni mä säästäsin pari satasta lisää ja teettäisin sen oman kepin kitaranrakentajalla, missä ei olisi niitä kaupan kitaroiden visuaalisia kompromisseja.
 
(tykkäät toisen mallin headstockista, mutta toisessa on parempi kaula) jne
 
Hemmottele ittees ku kerran on mahollisuus siihen.

Jos noin paljo rahaa on kitaraa käytettävissä, ni mä säästäsin pari satasta lisää ja teettäisin sen oman kepin kitaranrakentajalla, missä ei olisi niitä kaupan kitaroiden visuaalisia kompromisseja.
 
(tykkäät toisen mallin headstockista, mutta toisessa on parempi kaula) jne
 
Hemmottele ittees ku kerran on mahollisuus siihen.
 
Oon minä miettinyt sitäkin, mutta tunnostaisi siltä, että en tiedä tarpeeksi kitaroista, että osaisin kertoa soitinrakentajalle, että minkälaisen minä haluan. Täytynee teettää sitten joskus isompana. Tai sitten kun osaa luetella mitä siltä kitaralta haluaa.

Miten olis Fenkun American Standard Strato tai tele? Stratoahan saa floikalla deluxe mallistossa. Sit n. 700€ kyll pitäis riittää muuhun.
 
Jotain stratoa minä juu oon alunperin suunnitellut. Mielummin ilman floikkatallaa, mutta pitänee kai sitä sitäkin kokeilla. Mutta pitänee huomenna lähtä testailemaan.

Jos stratoa suunnittelet, niin Blade on merkki johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli mahdollista. Minulla on ollut Bladen Texas Vintage nyt 1œ vuotta.
 
Noissa Bladeissa kaikki tuntuu olevan tehty paremmin kuin kokeilemissani Fendereissä. Minulla oli tuota ennen sellainen Japanissa valmistettu Fender joka jäi selvästi kakkoseksi. Ameriikan versioista en sitten tiedä, mutta luulempa että niissä maksetaan nimestä aika paljon, toisin kuin Bladeissa, joissa hinta/laatu -suhde on enemmän kuin kohdallaan.
 
Sen verran olen omaa Bladeani muuttanut että vaihdoin siihen DiMarzion Virtual Vintage -mikit, koska alkuperäiset hurisivat liikaa rankemmilla särösoundeilla. Tuohan kyllä taitaa olla sellainen jokaisen yksikelaisilla varustetun kitaran ongelma. Isäni mutisi joskus että noissa Vitual Vintageissa on liian moderni soundi hänelle, mutta nyt on itse ostamassa kitaraa minulta.
 
Lisätietoa Bladeista: www.bladeguitars.com

Jos stratoa suunnittelet, niin Blade on merkki johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli mahdollista.
 
Asiaa ei paremmin voisi ilmaista =)